Katalonia itsenäisyys http://petrisarvamaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/172958/all Fri, 24 Nov 2017 21:26:59 +0200 fi Katalonia – vieraiden valtioiden halkoma kotimaa! http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246582-katalonia-vieraiden-valtioiden-halkoma-kotimaa <p>Katalonialla voidaan tarkoittaa katalaanien kotimaata nimeltä <a href="https://www.arabalears.cat/premium/opinio/Ido-Paisos-Catalans-existeixen_0_1046895394.html">els Països Catalans</a>, jonka määräosalta, Katalonian autonomiselta alueelta (<a href="http://www.wikiwand.com/ext/Catalu%C3%B1a">Communitat Automa de Catalunya</a>), on lakkautettu autonominen asema toistaiseksi. Tämän lisäksi kotimaahan kuuluu osia Aragonian ja Valencian autonomisista alueista, Andorran itsenäinen valtio Espanjan ja Ranskan välissä, Baleaarien saaret ja Malorca sekä Ranskan <a href="http://pyreneescatalanes.free.fr/Villages/Villages.php">Pyrenees Orientales</a>-alue. Kielellisesti ja kulttuurisesti omaleimaisena katalaanien kotimaa voisi olla itsenäinen valtio Euroopassa yleisen kansakunnallisen itsemääräämisoikeuden periaatteen nojalla. Kuitenkaan katalaaneilla ei ole poliittista itsemääräämisoikeutta kotimaassaan, paitsi Andorran itsenäisessä katalaanivaltiossa.</p><p>Kirjoituksessaan <a href="http://www.uta.fi/jkk/opiskelijaksi/valintakoemateriaaliHALL/6-VK-2013-Hakli.pdf">Alueiden hallinta ja politisoituminen</a> Jouni Häkli käyttää Kataloniaa esimerkkinä omaan, alueen varsinaisten valtioiden kielestä selvästi erilliseen kieleen perustuvalta kansallistunteeltaan yhtenäisestä eurooppalaisesta alueesta, joka sijaitsee neljän valtion alueella, siis on Espanjan, Andorran, Ranskan ja italian rajoissa, jotka eristävät väestön toisistaan. EU:n jäsenyys ja yleisemmin globalisaatio ovat vähentäneet rajojen merkitystä ja edistäneet hierarkkisen hallinnon väistymistä ja väljemmän hallitsemisen tuloa sen sijaan.</p><p>Silloin, kun viitattu kirjoitus laadittiin, els Paisos Catalans- kotimaassaan asuvat katalaanit näyttivät olleen integroituneet Espanjan, Ranskan jne. valtioihin, joiden rajat halkoivat kataanien kotimaata. EU:n vaikutuksesta rajojen käytännöllinen merkitys oli vähentynyt, kun rajankäynti oli tullut helpommaksi. Katalaanien kansallista itsemääräämistä näytti olevan mahdollista vahvistaa olemassa olevissa valtioissa. Katalanistien vanha unelma kotimaata halkovien rajojen poistumisesta näytti mahdolliselta saavuttaa tarvitsematta käyttää itsenäisyyttä keinona poistaa katalaaneja erottavat rajat omassa kotimaassaan. Katalanistit saattoivat sekä syödä että säilyttää piiraan. He saattoivat sekä integroitua Espanjaan että olla ensi sijassa kielellisesti ja sivistyksellisesti ei-espanjalaisia tai ei-ranskalaisia: ainakin Espanjan itsehallintoalueella katalanismin kulttuuripyrinnöt näyttivät mahdollisilta.</p><p><strong>Miksi ei luotu mahdollisuutta sekä syödä että säilyttää munakas?</strong></p><p>Omassa els Paisos Cartalans-maissa, ainakin itsehallintoalueella, itsemääräämistä saattoi tavoitella vain laajentamalla autonomiaansa ilman, että pyrittiin suvereenin valtion perustamalla itsenäiseksi. 2010 lähtien oli kuitenkin selvää &ndash; minkä alamme nyt laajemminkin tietää &ndash; että Espanja uusine hallituksineen ja tätä myötäilevine perustuslakituomioistuimineen halusi asettaa rajat Katalonian autonomialle ja tämän piirissä saavutettavalle itsemääräämiselle ja vapaudelle toteuttaa juuri katalaanien näköistä lainsäädäntöä ja osallistumispainotteista demokratiaa. &nbsp;</p><p>Kieli ja tietoisuus kielellä harjoitetusta sivistyksestä ovat katalaanin tunnusmerkki. Kieli &ndash; katalaanien aluesidonnaisen identiteetin kivijalka &ndash; pääsi elpymään uudestaan ja tulemaan koulutuksen ja hallinnon kieleksi. Tähän mennessä keskusvalta ei ollut päästänyt katalaania oikeudenkäytön kieleksi. Espanjan vuoden 1978 perustuslaki salli alueautonomioiden järjestelmän, jossa kansallisuuksille ja alueille myönnettiin oikeus itsehallintoon. Tämän oikeuden turvin Katalonia, jota luonnehti omaleimaisen kielen ja kulttuuri-identiteetin lisäksi kukoistava aluetalous ja sopimisen mahdollistava neuvottelutaidon perinne. Aluehallinto Generalitat de Catalunya pystyi saavuttamaan vankan poliittisen itsemääräämisaseman Katalonian aluehallintoalueella, joka oli &ndash; kuten aiemmin todettiin &ndash; vain osa katalaanien kotimaata (Els paisos Catalans).</p><p><strong>Yhteiskunnallinen jännitteisyys Espanjan ja Katalonian välillä on seuraus kahdesta eri tavasta määritellä Katalonia</strong></p><p>Yhteiskunnallisen jännitteisyyden lähteenä Kataloniassa on ainakin 1700-luvun alusta alkaen ollut seikka, että katalaanien asuinalue on laajempi kuin Katalonian itsehallintoalue, joten voidaankin puhua katalaanien hajaannuksesta, kun heitä asuu vähemmistöinä tai enemmistöinä myös toisilla alueilla näillä erilaisine itsehallinto-oikeuksineen Espanjassa, mutta myös vailla itsehallintoa Ranskassa ja Italiassa. Laajimmillaan itsehallinto oli &ndash; ennen lain 155 soveltamista &ndash; Katalonian itsehallintoalueella. Katalonia on palautettu uudestaan hierarkkiseen Espanjan Madrid-keskeiseen hallintoon. Jos tämä tilanne jatkuu, selvästikin mennään taaksepäin siinä kehityksessä, jossa Katalonia (ja Espanjakin) on ollut Espanjan EU-jäsenyyden aikana, kun palataan hierarkkiseen hallintoon.</p><p>Katalaanien kotimaa tai katalaanimaat on mielenkiintoinen esimerkki kielellisestä ja historiallisesta kansakunnasta, jolla on omat symbolinsa, kuten erittäin vanha kansallislippunsa kolmine versioineen, vanhimpine sanoineen vuoden 1640 elonkorjaajien (Kastilian vastaiseen) sotaan viittaava <a href="https://www.youtube.com/watch?v=PIsVRmQ-RZ0&amp;t=19s">kansallislaulunsa</a> klassisine ja <a href="https://www.youtube.com/watch?v=gJx92ephv-A">modernimpine</a> sanoituksine ballaadisävelmään ja kansallispäivänsä syyskuun 11, jolla muistetaan vuoden 1714 Barcelonan menettämistä Kastilian joukoille. Lippuja on kaksi tähtilippua ja vain puna-ja keltajuovat sisältävä lippu, jonka värit ovat Aragonian kuningaskunnalta. &nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Kansakunnallinen identiteetti liittyy selvästi rajattuun alueeseen, jolle naapurimaat Espanja ja Ranska ovat antaneet hyvin kitsaasti elintilaa kieli- ja kulttuurialueena. Itsehallintoalue on saanut elintilansa vain siten, että naapurivaltiot eivät ole kyenneet täysin tukahduttamaan alueen kulttuurista ominaislaatua. Katalaanien kansallismielisyys voidaan selittää Katalonian 1800-luvulla heränneellä kansallisromanttisella Renaxença-liikkeellä, joka suuntasi katseensa keskiaikaan, jolloin kieli, katalaani, oli ja kaupankäynti olivat kukoistaneet vapaina ja elinvoimaisina.&nbsp;</p><p><strong>Itsenäisyys&nbsp;&ndash; koska munakasta ei voi enää syödä eikä säilyttää!</strong></p><p>Itsenäisyysajatuksen kannatus on ollut vuoden 2010 jälkeen koko ajan noususuhdanteessa. Aluehallinnon itsenäisyydestä järjestämän kansanäänestyksen tultua Espanjan keskusvallan poliisin katalaaniäänestäjien kansalaisvapauksia törkeästi loukaten ja oikeudetonta väkivaltaa käyttäen, itsenäistymismielipide näyttää vahvistuneen kerta heitolla. Uskottava syy tälle oli siinä, että Espanjan hallituspiirien laittomaksi väittämän äänestyksen yhteydessä (jonka laillisuus pitää toki ratkaista niistä riippumatta) tehdyt perusoikeuden loukkaukset ja väkivalta. Espanjan hallitus toteutti ne huolimatta, että YK:n ihmisoikeusviranomaiset olivat kehottaneet välttämään ihmisoikeuksien loukkauksia. Katalonian em. tapahtumat ja näitä seurannut Katalonian itsehallinnon rajoittaminen näyttävät osoittavan Espanjan huolestuneisuutta asioista, jotka ovat seurausta globalisaatiosta ja EU-integraatiosta.</p><p>Espanjan keskushallinnossa näytetään pelästyneen globalisaatiota ja integraatiota erityisesti vaikutuksineen hallitsemistapaan. Espanjan yhtenäisyysmieliset siis ovat huolestuneet siitä, että alueellisen vapauden ja itsemääräämisen lisääntyminen johtaa Katalonian itsehallintoaleen ajautumisen eroon Espanjasta, jos alueellisen itsehallinnon annetaan kehittyä edelleen. Espanjan perustuslakituomioistuin on tehnyt likaisen työn pelätyn kehityksen estämiseksi.&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>EU, läheisyysperiaate ja Espanjan paniikki alueiden yhteistyön vaikutuksiin</strong></p><p>EU:kin on Euroopan neuvoston läheisyysperiaatteen hengessä sallinut taloudellisesti hyödyllisen alueiden välisen yhteistyön ohi suurten EU-maiden perinteisten keskusten. Tämäkin on osaltaan suosinut itsehallinnosta nauttivan Katalonian alueen taloudellisen toimeliaisuutta. Hajoamista pelkäävien Espanjan nykyisten hallituspiirien pyrkimys viedä Katalonialta itsehallinto ei edempää EU:n kuin on Espanjankaan etu millään tähtäimellä. Hallinnon ottaminen keskusvallan haltuun ja rikoslain käyttäminen katalaanien kansallistunteen ja itsemääräämishalun ulkoisten ilmausten estämiseen, siis kansalaisvapauden rajoittamiseen, voi vain kostautua uusina poliittisina ja taloudellisina ongelmina. Jos itsenäisyysmieliset puolueet menestyvät vaaleissa, niin itsehallinnon lakkauttamistotoimien ja rikoslain käyttäminen saattavat jatkua itsenäistymisliikettä ja sen kannattajia vastaan. Nykyinen tilanne on ilmaus jännitteestä, jolla on pitkä historia Kataloniassa.</p><p>Els paisos Catalans-perinne (katalaanien kotimaa) palautuu aikaan, jolloin katalaanimaat olivat itsenäisenä osana Aragonian kuningaskuntaa, jonka kuningas oli myös Barcelonan kreivi. Espanjan ja Ranskan hallitsijasukujen geopoliittisessa kamppailun osana katalaanimaat olivat 1659 asti, jolloin noiden valtioiden välillä solmittiin Pyreneiden rauhansopimus. Roussillonin alue liitetiin Ranskaan ja muu Katalonia taas Espanjaan. Katalaanien poliittiseen autonomiaan ei kajottu rajoituksin heti: vasta 1700-luvun alussa, kun Itävallan kanssa liittoutuneet katalaanijoukot hävisivät Espanjan perimyssodan. Yhdestoista syyskuuta 1714, Barcelonan antautuminen espanjalaisille, on Katalonian kansallispäivä. Antautumisen jälkeen Espanjan, Kastilian, uusi perustuslaki liitti Katalonian yhä lujemmin Madridin keskusvaltaan.</p><p><strong>Menneisyyden kulta-aikaa haikailevan Espanjan toistuvat virheet?</strong></p><p>Espanja näyttää toistavan virheitään. Se on pyrkinyt aikanaan katoliseen yhtenäisyyteen talouttaan vahingoittavilla tavoilla syntymähetkestään vuodesta 1469 asti: muslimit karkottamalla Espanja hankkiutui eroon etnisuskonnollisesta vähemmistöstään, jolla oli ainoana taito huolehtia Andalusian kastelujärjestelmistä, ja juutalaiset karkottamalla Espanja menetti tehokkaasti toimivan pankkijärjestelmän. Juutalaiset ja arabioppineet, arabiaa käyttäneet ryhmät, olivat tärkeässä asemassa välittämällä kääntäjinä ja ajattelijoina myöhäisantiikin ajattelun ja helleenisten ja hellenististen ajatusten leviämistä Eurooppaan. Myös sivistyksellisesti Espanjan katolilaistuminen Kastilian johdolla merkitsi taantumista.&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Onko Espanja taas toistamassa virhettään? Katalaanit ovat Espanjan liike-elämälle ja taloudelliselle aktiivisuudelle keskeinen väestöryhmä, ja Espanjan pyrkimykset katalaanien kielen ja kulttuurin rajoittamiseen espanjan, kastilian, kustannuksella saattaa vahingoittaa Espanjaa taloudellisesti. Ei ole uutta, että Espanja vahingoittaa itseään omalla politiikallaan.</p><p>Kulta-ajallaan (1500&mdash;1600-luvulla) Espanja oli täysin riippuvainen siirtomaistaan (70 prosenttia tuloista tuli niistä) jättäessään omaan maahan investoimatta ja käymällä sen sijaan sotia Euroopassa ja muuallakin. Pohjoisen Italian taloudelliseen menestykseen on osuutensa juutalaisväestöllä, jota myöhäiskeskiajalta alkaen oli houkuteltu Italiaan (siis toimien päinvastoin kuin Espanja oman juutalaisväestön osalta). Välien rikkominen kansallismielisesti ajatteleviin katalaaneihin voidaan nähdä vastaavanlaisena typeryytenä.&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Ranskan puoleiset katalaanimaat&nbsp; &nbsp; </strong>&nbsp; &nbsp;</p><p>Ranskan puolella nationalistinen yhtenäistämispolitiikka lähes hävitti katalaanien kielen ja kulttuurin &ndash; kun katalaanin vähemmistökielen asemaa Ranskassa rajoitetiin sulkemalla se julkisen käytön ulkopuolelle. Espanjan puolella katalaanit lohkonutta rajaa katalaanin kieli ja kulttuuri säilyivät Francon diktatuurin ajankin, huolimatta Francon aikaisista sorrosta kielen ja kulttuurin tukahduttamisineen ja väkivaltaisuuksineen. Autonomia puuttui myös Espanjasta. Sorron vaikutuksia lievensi paradoksaalisesti katolinen kirkko nauttien lähes ainoana instituutiona riippumattomuutta tukien silti diktatuuria. Tämän kaaduttua vuonna 1975 katalanismi ei ollut kokonaan nujerrettu, vaan sen &ndash; mm. kielen ja kulttuurin &ndash; oli mahdollista elpyä Katalonian uudelleen saaman autonomian turvissa.</p><p>Läheisyysperiaatteen (eli subsidiariteettiperiaatteen) nojalla EU:n ylikansallisen vastuualueen ulkopuoliset päätökset pitäisi tehdä tasolla, johon ne välittömästi vaikuttavat, eli alue-tai paikallistasolla.&nbsp; Hallinnolliset tehtävät tulisi hoitaa &rdquo;alimmalla mahdollisella tasolla ja ainoastaan erityisellä suostumuksella siirtää korkeammalle hallinnolliselle tasolle&rdquo;.&nbsp; Katalanismi voidaan ajatella kansalaisuusaatteeksi, jonka ydinasioita ovat yhtäläisesti jaettu vapaus, oikeudet ja velvollisuudet osana kansalaisuutta kansakunnassa, jonka piirissä he saavat harjoittaa kulttuuriaan.</p><p><strong>Mitä tarkoitamme puhuessamme nationalismista? </strong></p><p>On syytä palauttaa mieleen nationalismista, että se on uudistermi, jonka Johann <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Johann_Gottfried_von_Herder">Gottfried von Herder</a> loi johtaen sen nation-sanasta. Filosofi edusti itse ns. kulttuurista nationalismia ainoastaan sellaisine tavoitteineen, jotka liittyivät kieleen, kirjallisuuteen ja taiteisiin.</p><p>Katalanismi on yli tuhatta vuotta käytössä olleeseen katalaaniin kielenä kiinnittyvä sivistys-ja kansallisuusliike, noin kymmenen miljoonan katalaaninkielisen pyrkimys harjoittaa kulttuuriaan omalla kielellä sen sijaan, että harjoittaisi sitä espanjan kielellä. Eri asteisine koulu- ja oppilaitoksineen että yliopistoineen katalaanit voisivat kehittää nykykulttuuriaan keskiajalla syntyneellä kielellään trubaduuri- ja muun runouden kulttuuripohjan varassa.</p><p>Katalanismi on linjassa Herderin ajatuksen kanssa kansakunnasta, joka ilmaisee omia synnynnäisiä ja omiin arvovalintoihin perustuvaa maailmankuvaa ja elämäntapaa vapaasti. Kansakunta ilmaisee näitä näille kulloinkin sopivalla kielellä ja tavoilla, joiden omaleimaisuus voi päästä esille vain oman kulttuuriperinnön varassa. Katalanismin mukaan, kuten ajateltiin laajemminkin keskisessä, itäisessä ja pohjoisessa Euroopassa, myös Suomessa, määrätty kieli on ainoa pätevä ilmaisuväline tietynlaiselle kulttuurille ja sivistykselle. Tämän kielen ja kulttuurin liiton vaalimiseksi perustetaan instituutiot ja vahvistetaan niitä. Säilyäkseen katalaanien kansakunta edellyttää tasa-arvoa kansakuntana Kastilian kansakunnan, so. Espanjan kansakunnan kanssa, jonka ilmaisuväline on espanjan eli kastilian kieli.</p><p>Kuten todettiin aiemmin, Espanja on itseään vahingoittanut aiemminkin, siis kun karkotti Espanjan juutalaiset osmanien Turkkiin ja Andalusian korkeaa kulttuuria ylläpitäneet islaminuskoiset arabit ja maurit. Näiden karkotus oli andalusialaisen väestön sivistysidentiteetin hävittämistä. Aikooko Espanja nyt aiheuttaa katalaanien sivistysidentiteetin? Näin tehdessään se myös saattaa tehdä lopun Katalonian merkittävästä taloudellisesta merkityksestä sekä itselle että Euroopalle. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Anti-imperialistinen nationalismi </strong></p><p>Herderin, nationalismi-sanan varhaisin käyttäjän, nationalismissa kansakunta on perheenomaisena yhteisönä keskiössä ja riippumaton valtion mahdollisesta olemassaolosta. <a href="https://www.princeton.edu/~apatten/herder.pdf">Herderiläinen</a> kansakunta-ajatus painottaa kunkin kansakunnan erityislaatuisuutta, joka ilmenee sen kansallisessa kielessä ja erityisesti kansanrunoudessa. Kulttuuripainotteinen nationalismi ei ole kuitenkaan millään lailla epäpoliittinen. On syytä panna merkille, että nationalismi on johdettu romaanisten kielten kansakuntaa merkitsevästä nation-sanasta eikä etnistä ryhmää tarkoittavasta germaanisesta Volk-sanasta. Tätä sanaa hän käyttää, mutta viittaa sillä tavalliseen kansaan, jonka hän demokraattina sisällyttää kansakuntaan, joka ei siis sisällä vain ylhäisöä ja keskiluokkaa, vaan kaikki yhteiskuntaryhmät. Edeltä sanotun pohjalta kansakunta ei ole välttämättä poliittishallinnollinen seikka, vaan yhteiseen kulttuuriin perustuva ihmisyhteisö.</p><p>Herder oli hyvin tietoinen siitä, että Euroopan valtioissa eli näiden rajojen sisäpuolella useita kansakuntia, joita saattoi elää myös useassa valtiossa. Hän katsoikin imperialistiset eli imperiumeina aikanaan perustetut valtiot keinotekoisiksi. Valtioiden rajojen tuleekin noudattaa keskinäisen tasa- ja samanarvoisuutensa säilyttävien kansakuntien rajoja. Ollen perustumatta perheenomaisuuteen ne eivät olleet luonnollisia, &rdquo;orgaanisia&rdquo;, vaan &rdquo;mekaanisia&rdquo; eli kansakuntien elinvoiman tukahduttavia. Kun valtio koostuu useasta kansakunnasta, sen väestö ei muodosta &rdquo;orgaanista&rdquo; kokonaisuutta.</p><p><strong>Kansallinen itsemääräämisoikeus ja sen mukainen nationalismi</strong></p><p>Vaikkakin Herder käyttää termiä &rdquo;orgaaninen&rdquo;, tätä ei pidä ymmärtää biologisena. Hän oli, Immanuel Kantin oppilas, mutta taipui ajattelemaan <a href="https://plato.stanford.edu/entries/leibniz/">Gottfried von Leibnizin</a> tavoin<a href="//atkk/home/t/ttanders/Documents/Kasakunta.docx#_edn1" name="_ednref1" title="">[i]</a>. Herder ajattelee jokaisen kansakunnan olevan monadi, siis ei-aineellinen ja kehittyvän omien sisäisten lakien mukaan harmoniassa toisten monadien kanssa. Yhtä arvokkaina kansakunnat ilmaisevat omalla kielellään, erityisesti runoudellaan, omaa erityislaatuaan. Poliittisesti tämä merkitsee sitä, että kuuluessaan johonkin valtioon kansakunnalle on suotava oikeus toteuttaa omaa erikoisuutaan. Tämä edellyttää poliittista järjestelyä, joka ei ole millään muotoa yhdistettävissä monikansalliseen yhtenäisvaltioon, jollainen on aina keinotekoinen imperiumi.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Kulttuurinationalistina Herder liittää kansakunnan kulttuuriin eikä etniseen alkuperään, vaikkakin on mahdollista, että kansakunta koostuu vain yhden etnisen ryhmän jäsenistä, jotka ovat onnistuneet luomaan keskinäisesti perheenomaisen kulttuuriyhteisön. Tällaiset ovat harvinaisia, ja sellainen oli Vanhan testamentin hebrealaiskansakunta. Myös tällaisen patriarkkojen johtama valtio oli luonnollinen johtajien isäisyyden vuoksi. Yleensä kansakunnat jakautuvat sisäisesti kielellisiin ja uskonnollisiin jne. ryhmityksiin, joiden pohjalle syntyy etnistä eroavuutta. Riittävän yhteinen kulttuuri on varmaankin tekijä, jonka avulla perheenomaisuus voidaan jatkuvasti uusintaa kansakunnassa.</p><p>Suomen kielessä on osoittautunut vaikeaksi pitää erillään toisistaan etnisiä ryhmiä ja kansakuntaa ja huomata jälkimmäisen kuuluvan samaan käsitepiiriin kansalaisen, kansalaisuuden, kansalaisyhteiskunnan jne. kanssa. Sanalla kansa on selvästikin kaksi merkitystä, joista toinen tarkoittaa vain ihmisiä (kuten englannin people), toinen taas etnistä ryhmää (folk), so. selväpiirteisesti uskonnon, rodun jne. sekä toisinaan myös kielen avulla erotettavaa.</p><p><strong>Kansallisen itsemääräämisoikeuden vastainen nationalismi&nbsp;</strong>&ndash;&nbsp;<strong>nationalismi kuten natsi sen ymmärsi</strong></p><p>Kansallisuusaatteen vaikutusvaltaisin turmelija lienee Adolf Hitler, joka alkoi samastaa kansakunnan kansaan merkityksessä folk käyttäen saksan vastinetta Volk iskulauseessa: <em>Ein Volk, ein Reich, ein Führer. </em>Sana folk (joka on mm. sanassa folklore) merkitsee englannissa ja skandinaavisissa kielissä etnisyyttä. Iskulauseessa ei esiinny sanaa kansakunta, koska tämä korvataan kansallisuudesta riippumattomalla rotuluonteella, arjalaisuudella, jonka täyttävä ainoastaan luetaan kansaa.</p><p>Jokainen Saksan kansalainen tai kansallisuudeltaan saksalainen ei ole välttämättä arjalainen. Natsismin piirissä sanalla kansa viitataan &rdquo;arjalaistyyppiseen&rdquo; eurooppalaiseen ihmiseen, jollaisista puhutaan iskulaisessa kansana, jollaista johtaja Hitler katsoi olevansa ja jollaisten valtakunnan natsit pyrkivät perustamaan. Kriteerit, joilla kansaan (ein Volk) kuuluminen ratkaistiin, ovat riippumattomia siitä, onko arvioitava henkilö kansallisuudeltaan saksalainen tai ei.</p><p>Sana ein Volk viittaa saksalaisiin roturyhmänä, jonka etnisyyden ajateltiin heijastavan rotua eikä toisin päin. Natsit antoivat nationalismille uuden, nyt imperialistisen merkityksen. Nykykeskustelua haittaa natsien uudelleen määrittämä nationalismi, joka on poliittisesti kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatteen vastainen. Näin nationalismi saatetaan ymmärtää tänään ja se on natsismin perinnettä.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><hr /><p><a href="//atkk/home/t/ttanders/Documents/Kasakunta.docx#_ednref1" name="_edn1" title="">[i]</a> H. Nisbet: Herder: kansakunta historiassa sivuilla 90&mdash;113 teoksessa (2006) Herder, Suomi, Eurooppa (ovat toimittaneet Sakari Ollitervo ja Kari Immonen) Suomalaisen kirjallisuuden Seura.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Katalonialla voidaan tarkoittaa katalaanien kotimaata nimeltä els Països Catalans, jonka määräosalta, Katalonian autonomiselta alueelta (Communitat Automa de Catalunya), on lakkautettu autonominen asema toistaiseksi. Tämän lisäksi kotimaahan kuuluu osia Aragonian ja Valencian autonomisista alueista, Andorran itsenäinen valtio Espanjan ja Ranskan välissä, Baleaarien saaret ja Malorca sekä Ranskan Pyrenees Orientales-alue. Kielellisesti ja kulttuurisesti omaleimaisena katalaanien kotimaa voisi olla itsenäinen valtio Euroopassa yleisen kansakunnallisen itsemääräämisoikeuden periaatteen nojalla. Kuitenkaan katalaaneilla ei ole poliittista itsemääräämisoikeutta kotimaassaan, paitsi Andorran itsenäisessä katalaanivaltiossa.

Kirjoituksessaan Alueiden hallinta ja politisoituminen Jouni Häkli käyttää Kataloniaa esimerkkinä omaan, alueen varsinaisten valtioiden kielestä selvästi erilliseen kieleen perustuvalta kansallistunteeltaan yhtenäisestä eurooppalaisesta alueesta, joka sijaitsee neljän valtion alueella, siis on Espanjan, Andorran, Ranskan ja italian rajoissa, jotka eristävät väestön toisistaan. EU:n jäsenyys ja yleisemmin globalisaatio ovat vähentäneet rajojen merkitystä ja edistäneet hierarkkisen hallinnon väistymistä ja väljemmän hallitsemisen tuloa sen sijaan.

Silloin, kun viitattu kirjoitus laadittiin, els Paisos Catalans- kotimaassaan asuvat katalaanit näyttivät olleen integroituneet Espanjan, Ranskan jne. valtioihin, joiden rajat halkoivat kataanien kotimaata. EU:n vaikutuksesta rajojen käytännöllinen merkitys oli vähentynyt, kun rajankäynti oli tullut helpommaksi. Katalaanien kansallista itsemääräämistä näytti olevan mahdollista vahvistaa olemassa olevissa valtioissa. Katalanistien vanha unelma kotimaata halkovien rajojen poistumisesta näytti mahdolliselta saavuttaa tarvitsematta käyttää itsenäisyyttä keinona poistaa katalaaneja erottavat rajat omassa kotimaassaan. Katalanistit saattoivat sekä syödä että säilyttää piiraan. He saattoivat sekä integroitua Espanjaan että olla ensi sijassa kielellisesti ja sivistyksellisesti ei-espanjalaisia tai ei-ranskalaisia: ainakin Espanjan itsehallintoalueella katalanismin kulttuuripyrinnöt näyttivät mahdollisilta.

Miksi ei luotu mahdollisuutta sekä syödä että säilyttää munakas?

Omassa els Paisos Cartalans-maissa, ainakin itsehallintoalueella, itsemääräämistä saattoi tavoitella vain laajentamalla autonomiaansa ilman, että pyrittiin suvereenin valtion perustamalla itsenäiseksi. 2010 lähtien oli kuitenkin selvää – minkä alamme nyt laajemminkin tietää – että Espanja uusine hallituksineen ja tätä myötäilevine perustuslakituomioistuimineen halusi asettaa rajat Katalonian autonomialle ja tämän piirissä saavutettavalle itsemääräämiselle ja vapaudelle toteuttaa juuri katalaanien näköistä lainsäädäntöä ja osallistumispainotteista demokratiaa.  

Kieli ja tietoisuus kielellä harjoitetusta sivistyksestä ovat katalaanin tunnusmerkki. Kieli – katalaanien aluesidonnaisen identiteetin kivijalka – pääsi elpymään uudestaan ja tulemaan koulutuksen ja hallinnon kieleksi. Tähän mennessä keskusvalta ei ollut päästänyt katalaania oikeudenkäytön kieleksi. Espanjan vuoden 1978 perustuslaki salli alueautonomioiden järjestelmän, jossa kansallisuuksille ja alueille myönnettiin oikeus itsehallintoon. Tämän oikeuden turvin Katalonia, jota luonnehti omaleimaisen kielen ja kulttuuri-identiteetin lisäksi kukoistava aluetalous ja sopimisen mahdollistava neuvottelutaidon perinne. Aluehallinto Generalitat de Catalunya pystyi saavuttamaan vankan poliittisen itsemääräämisaseman Katalonian aluehallintoalueella, joka oli – kuten aiemmin todettiin – vain osa katalaanien kotimaata (Els paisos Catalans).

Yhteiskunnallinen jännitteisyys Espanjan ja Katalonian välillä on seuraus kahdesta eri tavasta määritellä Katalonia

Yhteiskunnallisen jännitteisyyden lähteenä Kataloniassa on ainakin 1700-luvun alusta alkaen ollut seikka, että katalaanien asuinalue on laajempi kuin Katalonian itsehallintoalue, joten voidaankin puhua katalaanien hajaannuksesta, kun heitä asuu vähemmistöinä tai enemmistöinä myös toisilla alueilla näillä erilaisine itsehallinto-oikeuksineen Espanjassa, mutta myös vailla itsehallintoa Ranskassa ja Italiassa. Laajimmillaan itsehallinto oli – ennen lain 155 soveltamista – Katalonian itsehallintoalueella. Katalonia on palautettu uudestaan hierarkkiseen Espanjan Madrid-keskeiseen hallintoon. Jos tämä tilanne jatkuu, selvästikin mennään taaksepäin siinä kehityksessä, jossa Katalonia (ja Espanjakin) on ollut Espanjan EU-jäsenyyden aikana, kun palataan hierarkkiseen hallintoon.

Katalaanien kotimaa tai katalaanimaat on mielenkiintoinen esimerkki kielellisestä ja historiallisesta kansakunnasta, jolla on omat symbolinsa, kuten erittäin vanha kansallislippunsa kolmine versioineen, vanhimpine sanoineen vuoden 1640 elonkorjaajien (Kastilian vastaiseen) sotaan viittaava kansallislaulunsa klassisine ja modernimpine sanoituksine ballaadisävelmään ja kansallispäivänsä syyskuun 11, jolla muistetaan vuoden 1714 Barcelonan menettämistä Kastilian joukoille. Lippuja on kaksi tähtilippua ja vain puna-ja keltajuovat sisältävä lippu, jonka värit ovat Aragonian kuningaskunnalta.    

Kansakunnallinen identiteetti liittyy selvästi rajattuun alueeseen, jolle naapurimaat Espanja ja Ranska ovat antaneet hyvin kitsaasti elintilaa kieli- ja kulttuurialueena. Itsehallintoalue on saanut elintilansa vain siten, että naapurivaltiot eivät ole kyenneet täysin tukahduttamaan alueen kulttuurista ominaislaatua. Katalaanien kansallismielisyys voidaan selittää Katalonian 1800-luvulla heränneellä kansallisromanttisella Renaxença-liikkeellä, joka suuntasi katseensa keskiaikaan, jolloin kieli, katalaani, oli ja kaupankäynti olivat kukoistaneet vapaina ja elinvoimaisina. 

Itsenäisyys – koska munakasta ei voi enää syödä eikä säilyttää!

Itsenäisyysajatuksen kannatus on ollut vuoden 2010 jälkeen koko ajan noususuhdanteessa. Aluehallinnon itsenäisyydestä järjestämän kansanäänestyksen tultua Espanjan keskusvallan poliisin katalaaniäänestäjien kansalaisvapauksia törkeästi loukaten ja oikeudetonta väkivaltaa käyttäen, itsenäistymismielipide näyttää vahvistuneen kerta heitolla. Uskottava syy tälle oli siinä, että Espanjan hallituspiirien laittomaksi väittämän äänestyksen yhteydessä (jonka laillisuus pitää toki ratkaista niistä riippumatta) tehdyt perusoikeuden loukkaukset ja väkivalta. Espanjan hallitus toteutti ne huolimatta, että YK:n ihmisoikeusviranomaiset olivat kehottaneet välttämään ihmisoikeuksien loukkauksia. Katalonian em. tapahtumat ja näitä seurannut Katalonian itsehallinnon rajoittaminen näyttävät osoittavan Espanjan huolestuneisuutta asioista, jotka ovat seurausta globalisaatiosta ja EU-integraatiosta.

Espanjan keskushallinnossa näytetään pelästyneen globalisaatiota ja integraatiota erityisesti vaikutuksineen hallitsemistapaan. Espanjan yhtenäisyysmieliset siis ovat huolestuneet siitä, että alueellisen vapauden ja itsemääräämisen lisääntyminen johtaa Katalonian itsehallintoaleen ajautumisen eroon Espanjasta, jos alueellisen itsehallinnon annetaan kehittyä edelleen. Espanjan perustuslakituomioistuin on tehnyt likaisen työn pelätyn kehityksen estämiseksi.   

EU, läheisyysperiaate ja Espanjan paniikki alueiden yhteistyön vaikutuksiin

EU:kin on Euroopan neuvoston läheisyysperiaatteen hengessä sallinut taloudellisesti hyödyllisen alueiden välisen yhteistyön ohi suurten EU-maiden perinteisten keskusten. Tämäkin on osaltaan suosinut itsehallinnosta nauttivan Katalonian alueen taloudellisen toimeliaisuutta. Hajoamista pelkäävien Espanjan nykyisten hallituspiirien pyrkimys viedä Katalonialta itsehallinto ei edempää EU:n kuin on Espanjankaan etu millään tähtäimellä. Hallinnon ottaminen keskusvallan haltuun ja rikoslain käyttäminen katalaanien kansallistunteen ja itsemääräämishalun ulkoisten ilmausten estämiseen, siis kansalaisvapauden rajoittamiseen, voi vain kostautua uusina poliittisina ja taloudellisina ongelmina. Jos itsenäisyysmieliset puolueet menestyvät vaaleissa, niin itsehallinnon lakkauttamistotoimien ja rikoslain käyttäminen saattavat jatkua itsenäistymisliikettä ja sen kannattajia vastaan. Nykyinen tilanne on ilmaus jännitteestä, jolla on pitkä historia Kataloniassa.

Els paisos Catalans-perinne (katalaanien kotimaa) palautuu aikaan, jolloin katalaanimaat olivat itsenäisenä osana Aragonian kuningaskuntaa, jonka kuningas oli myös Barcelonan kreivi. Espanjan ja Ranskan hallitsijasukujen geopoliittisessa kamppailun osana katalaanimaat olivat 1659 asti, jolloin noiden valtioiden välillä solmittiin Pyreneiden rauhansopimus. Roussillonin alue liitetiin Ranskaan ja muu Katalonia taas Espanjaan. Katalaanien poliittiseen autonomiaan ei kajottu rajoituksin heti: vasta 1700-luvun alussa, kun Itävallan kanssa liittoutuneet katalaanijoukot hävisivät Espanjan perimyssodan. Yhdestoista syyskuuta 1714, Barcelonan antautuminen espanjalaisille, on Katalonian kansallispäivä. Antautumisen jälkeen Espanjan, Kastilian, uusi perustuslaki liitti Katalonian yhä lujemmin Madridin keskusvaltaan.

Menneisyyden kulta-aikaa haikailevan Espanjan toistuvat virheet?

Espanja näyttää toistavan virheitään. Se on pyrkinyt aikanaan katoliseen yhtenäisyyteen talouttaan vahingoittavilla tavoilla syntymähetkestään vuodesta 1469 asti: muslimit karkottamalla Espanja hankkiutui eroon etnisuskonnollisesta vähemmistöstään, jolla oli ainoana taito huolehtia Andalusian kastelujärjestelmistä, ja juutalaiset karkottamalla Espanja menetti tehokkaasti toimivan pankkijärjestelmän. Juutalaiset ja arabioppineet, arabiaa käyttäneet ryhmät, olivat tärkeässä asemassa välittämällä kääntäjinä ja ajattelijoina myöhäisantiikin ajattelun ja helleenisten ja hellenististen ajatusten leviämistä Eurooppaan. Myös sivistyksellisesti Espanjan katolilaistuminen Kastilian johdolla merkitsi taantumista.     

Onko Espanja taas toistamassa virhettään? Katalaanit ovat Espanjan liike-elämälle ja taloudelliselle aktiivisuudelle keskeinen väestöryhmä, ja Espanjan pyrkimykset katalaanien kielen ja kulttuurin rajoittamiseen espanjan, kastilian, kustannuksella saattaa vahingoittaa Espanjaa taloudellisesti. Ei ole uutta, että Espanja vahingoittaa itseään omalla politiikallaan.

Kulta-ajallaan (1500—1600-luvulla) Espanja oli täysin riippuvainen siirtomaistaan (70 prosenttia tuloista tuli niistä) jättäessään omaan maahan investoimatta ja käymällä sen sijaan sotia Euroopassa ja muuallakin. Pohjoisen Italian taloudelliseen menestykseen on osuutensa juutalaisväestöllä, jota myöhäiskeskiajalta alkaen oli houkuteltu Italiaan (siis toimien päinvastoin kuin Espanja oman juutalaisväestön osalta). Välien rikkominen kansallismielisesti ajatteleviin katalaaneihin voidaan nähdä vastaavanlaisena typeryytenä.  

Ranskan puoleiset katalaanimaat       

Ranskan puolella nationalistinen yhtenäistämispolitiikka lähes hävitti katalaanien kielen ja kulttuurin – kun katalaanin vähemmistökielen asemaa Ranskassa rajoitetiin sulkemalla se julkisen käytön ulkopuolelle. Espanjan puolella katalaanit lohkonutta rajaa katalaanin kieli ja kulttuuri säilyivät Francon diktatuurin ajankin, huolimatta Francon aikaisista sorrosta kielen ja kulttuurin tukahduttamisineen ja väkivaltaisuuksineen. Autonomia puuttui myös Espanjasta. Sorron vaikutuksia lievensi paradoksaalisesti katolinen kirkko nauttien lähes ainoana instituutiona riippumattomuutta tukien silti diktatuuria. Tämän kaaduttua vuonna 1975 katalanismi ei ollut kokonaan nujerrettu, vaan sen – mm. kielen ja kulttuurin – oli mahdollista elpyä Katalonian uudelleen saaman autonomian turvissa.

Läheisyysperiaatteen (eli subsidiariteettiperiaatteen) nojalla EU:n ylikansallisen vastuualueen ulkopuoliset päätökset pitäisi tehdä tasolla, johon ne välittömästi vaikuttavat, eli alue-tai paikallistasolla.  Hallinnolliset tehtävät tulisi hoitaa ”alimmalla mahdollisella tasolla ja ainoastaan erityisellä suostumuksella siirtää korkeammalle hallinnolliselle tasolle”.  Katalanismi voidaan ajatella kansalaisuusaatteeksi, jonka ydinasioita ovat yhtäläisesti jaettu vapaus, oikeudet ja velvollisuudet osana kansalaisuutta kansakunnassa, jonka piirissä he saavat harjoittaa kulttuuriaan.

Mitä tarkoitamme puhuessamme nationalismista?

On syytä palauttaa mieleen nationalismista, että se on uudistermi, jonka Johann Gottfried von Herder loi johtaen sen nation-sanasta. Filosofi edusti itse ns. kulttuurista nationalismia ainoastaan sellaisine tavoitteineen, jotka liittyivät kieleen, kirjallisuuteen ja taiteisiin.

Katalanismi on yli tuhatta vuotta käytössä olleeseen katalaaniin kielenä kiinnittyvä sivistys-ja kansallisuusliike, noin kymmenen miljoonan katalaaninkielisen pyrkimys harjoittaa kulttuuriaan omalla kielellä sen sijaan, että harjoittaisi sitä espanjan kielellä. Eri asteisine koulu- ja oppilaitoksineen että yliopistoineen katalaanit voisivat kehittää nykykulttuuriaan keskiajalla syntyneellä kielellään trubaduuri- ja muun runouden kulttuuripohjan varassa.

Katalanismi on linjassa Herderin ajatuksen kanssa kansakunnasta, joka ilmaisee omia synnynnäisiä ja omiin arvovalintoihin perustuvaa maailmankuvaa ja elämäntapaa vapaasti. Kansakunta ilmaisee näitä näille kulloinkin sopivalla kielellä ja tavoilla, joiden omaleimaisuus voi päästä esille vain oman kulttuuriperinnön varassa. Katalanismin mukaan, kuten ajateltiin laajemminkin keskisessä, itäisessä ja pohjoisessa Euroopassa, myös Suomessa, määrätty kieli on ainoa pätevä ilmaisuväline tietynlaiselle kulttuurille ja sivistykselle. Tämän kielen ja kulttuurin liiton vaalimiseksi perustetaan instituutiot ja vahvistetaan niitä. Säilyäkseen katalaanien kansakunta edellyttää tasa-arvoa kansakuntana Kastilian kansakunnan, so. Espanjan kansakunnan kanssa, jonka ilmaisuväline on espanjan eli kastilian kieli.

Kuten todettiin aiemmin, Espanja on itseään vahingoittanut aiemminkin, siis kun karkotti Espanjan juutalaiset osmanien Turkkiin ja Andalusian korkeaa kulttuuria ylläpitäneet islaminuskoiset arabit ja maurit. Näiden karkotus oli andalusialaisen väestön sivistysidentiteetin hävittämistä. Aikooko Espanja nyt aiheuttaa katalaanien sivistysidentiteetin? Näin tehdessään se myös saattaa tehdä lopun Katalonian merkittävästä taloudellisesta merkityksestä sekä itselle että Euroopalle.        

Anti-imperialistinen nationalismi

Herderin, nationalismi-sanan varhaisin käyttäjän, nationalismissa kansakunta on perheenomaisena yhteisönä keskiössä ja riippumaton valtion mahdollisesta olemassaolosta. Herderiläinen kansakunta-ajatus painottaa kunkin kansakunnan erityislaatuisuutta, joka ilmenee sen kansallisessa kielessä ja erityisesti kansanrunoudessa. Kulttuuripainotteinen nationalismi ei ole kuitenkaan millään lailla epäpoliittinen. On syytä panna merkille, että nationalismi on johdettu romaanisten kielten kansakuntaa merkitsevästä nation-sanasta eikä etnistä ryhmää tarkoittavasta germaanisesta Volk-sanasta. Tätä sanaa hän käyttää, mutta viittaa sillä tavalliseen kansaan, jonka hän demokraattina sisällyttää kansakuntaan, joka ei siis sisällä vain ylhäisöä ja keskiluokkaa, vaan kaikki yhteiskuntaryhmät. Edeltä sanotun pohjalta kansakunta ei ole välttämättä poliittishallinnollinen seikka, vaan yhteiseen kulttuuriin perustuva ihmisyhteisö.

Herder oli hyvin tietoinen siitä, että Euroopan valtioissa eli näiden rajojen sisäpuolella useita kansakuntia, joita saattoi elää myös useassa valtiossa. Hän katsoikin imperialistiset eli imperiumeina aikanaan perustetut valtiot keinotekoisiksi. Valtioiden rajojen tuleekin noudattaa keskinäisen tasa- ja samanarvoisuutensa säilyttävien kansakuntien rajoja. Ollen perustumatta perheenomaisuuteen ne eivät olleet luonnollisia, ”orgaanisia”, vaan ”mekaanisia” eli kansakuntien elinvoiman tukahduttavia. Kun valtio koostuu useasta kansakunnasta, sen väestö ei muodosta ”orgaanista” kokonaisuutta.

Kansallinen itsemääräämisoikeus ja sen mukainen nationalismi

Vaikkakin Herder käyttää termiä ”orgaaninen”, tätä ei pidä ymmärtää biologisena. Hän oli, Immanuel Kantin oppilas, mutta taipui ajattelemaan Gottfried von Leibnizin tavoin[i]. Herder ajattelee jokaisen kansakunnan olevan monadi, siis ei-aineellinen ja kehittyvän omien sisäisten lakien mukaan harmoniassa toisten monadien kanssa. Yhtä arvokkaina kansakunnat ilmaisevat omalla kielellään, erityisesti runoudellaan, omaa erityislaatuaan. Poliittisesti tämä merkitsee sitä, että kuuluessaan johonkin valtioon kansakunnalle on suotava oikeus toteuttaa omaa erikoisuutaan. Tämä edellyttää poliittista järjestelyä, joka ei ole millään muotoa yhdistettävissä monikansalliseen yhtenäisvaltioon, jollainen on aina keinotekoinen imperiumi.         

Kulttuurinationalistina Herder liittää kansakunnan kulttuuriin eikä etniseen alkuperään, vaikkakin on mahdollista, että kansakunta koostuu vain yhden etnisen ryhmän jäsenistä, jotka ovat onnistuneet luomaan keskinäisesti perheenomaisen kulttuuriyhteisön. Tällaiset ovat harvinaisia, ja sellainen oli Vanhan testamentin hebrealaiskansakunta. Myös tällaisen patriarkkojen johtama valtio oli luonnollinen johtajien isäisyyden vuoksi. Yleensä kansakunnat jakautuvat sisäisesti kielellisiin ja uskonnollisiin jne. ryhmityksiin, joiden pohjalle syntyy etnistä eroavuutta. Riittävän yhteinen kulttuuri on varmaankin tekijä, jonka avulla perheenomaisuus voidaan jatkuvasti uusintaa kansakunnassa.

Suomen kielessä on osoittautunut vaikeaksi pitää erillään toisistaan etnisiä ryhmiä ja kansakuntaa ja huomata jälkimmäisen kuuluvan samaan käsitepiiriin kansalaisen, kansalaisuuden, kansalaisyhteiskunnan jne. kanssa. Sanalla kansa on selvästikin kaksi merkitystä, joista toinen tarkoittaa vain ihmisiä (kuten englannin people), toinen taas etnistä ryhmää (folk), so. selväpiirteisesti uskonnon, rodun jne. sekä toisinaan myös kielen avulla erotettavaa.

Kansallisen itsemääräämisoikeuden vastainen nationalismi – nationalismi kuten natsi sen ymmärsi

Kansallisuusaatteen vaikutusvaltaisin turmelija lienee Adolf Hitler, joka alkoi samastaa kansakunnan kansaan merkityksessä folk käyttäen saksan vastinetta Volk iskulauseessa: Ein Volk, ein Reich, ein Führer. Sana folk (joka on mm. sanassa folklore) merkitsee englannissa ja skandinaavisissa kielissä etnisyyttä. Iskulauseessa ei esiinny sanaa kansakunta, koska tämä korvataan kansallisuudesta riippumattomalla rotuluonteella, arjalaisuudella, jonka täyttävä ainoastaan luetaan kansaa.

Jokainen Saksan kansalainen tai kansallisuudeltaan saksalainen ei ole välttämättä arjalainen. Natsismin piirissä sanalla kansa viitataan ”arjalaistyyppiseen” eurooppalaiseen ihmiseen, jollaisista puhutaan iskulaisessa kansana, jollaista johtaja Hitler katsoi olevansa ja jollaisten valtakunnan natsit pyrkivät perustamaan. Kriteerit, joilla kansaan (ein Volk) kuuluminen ratkaistiin, ovat riippumattomia siitä, onko arvioitava henkilö kansallisuudeltaan saksalainen tai ei.

Sana ein Volk viittaa saksalaisiin roturyhmänä, jonka etnisyyden ajateltiin heijastavan rotua eikä toisin päin. Natsit antoivat nationalismille uuden, nyt imperialistisen merkityksen. Nykykeskustelua haittaa natsien uudelleen määrittämä nationalismi, joka on poliittisesti kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatteen vastainen. Näin nationalismi saatetaan ymmärtää tänään ja se on natsismin perinnettä.    


[i] H. Nisbet: Herder: kansakunta historiassa sivuilla 90—113 teoksessa (2006) Herder, Suomi, Eurooppa (ovat toimittaneet Sakari Ollitervo ja Kari Immonen) Suomalaisen kirjallisuuden Seura.

 

 

]]>
17 http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246582-katalonia-vieraiden-valtioiden-halkoma-kotimaa#comments Espanja Kansakunta Katalonia itsenäisyys Fri, 24 Nov 2017 19:26:59 +0000 Timo Andersson http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246582-katalonia-vieraiden-valtioiden-halkoma-kotimaa
Katalonian itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhteinen vaaliohjelma http://janneriitakorpi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246449-katalonian-itsenaistymista-kannattavien-puolueiden-yhteinen-vaaliohjelma <p><a href="http://janneriitakorpi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246052-7-ehdokaslistaa-kamppailee-parlamenttipaikoista-katalonian-vaaleissa">Ehdokaslistojen</a> muodostamisen jälkeen Katalonian itsenäistymistä kannattavat Junts per Catalunya (Yhdessä Katalonian puolesta-ehdokaslista) sekä tasavaltalaisen vasemmiston ehdokaslista (ERC) ovat NacioDigitalin <a href="https://www.naciodigital.cat/noticia/143138/acord/autodeterminacio/independencia/negociada/punts/comuns/juntsxcat/erc">uutisen</a> mukaan päässeet sopuun yhteisestä 9-kohtaisesta vaaliohjelmasta Katalonian ennenaikaisiin alueparlamenttivaaleihin 21.12.&nbsp;</p><p>Lopullinen vaaliohjelma neuvotellaan vielä CUP:n kanssa, joka ei ole tyytyväinen yksipuolisen itsenäistymisen sivuuttamiseen. Mielestäni nämä alustavat 9-kohtaa ovat oleellisia koska ne antavat osviittaa siitä mitkä asiat tulevat olemaan prioriteetteja jos itsenäistymistä kannattavat puolueet säilyttävät enemmistönsä Katalonian parlamentissa. Tiivistän ne tähän suomeksi. Nämä ovat kuitenkin alustavia ja tulevat vielä muuttumaan CUP:n kanssa käytävien neuvottelujen yhteydessä. Lisäksi kaikki ehdokaslistat täydentävät yhteisiä vaaliohjelmiaan omilla konkreettisilla linjauksilla muista tärkeistä poliittisista kysymyksistä - kuten kaikissa vaaleissa. Näissä yhteisissä kohdissa korostuu demokraattinen (vaaliuurnilla) vastustus perustuslain artiklan 155 toimia vastaan. Itsenäisyys nähdään neuvotellun prosessin päätepisteenä, ei yksipuolisten toimien seurauksena.</p><p>Katalonian itsenäistymisprosessissa on alkamassa uusi vaihe missä keskiössä tulee jälleen kerran olemaan neuvotellun ratkaisun ja itsenäistymiskansanäänestyksen vaatiminen (jota yritettiin jo viiden vuoden ajan 2012-2017 ennen tämän syksyn yksipuolisia toimia) samalla kun Espanjan intervention päättyminen ja Katalonian instituutioiden palaaminen Katalonian puolueiden haltuun nähdään ensimmäisenä ja tärkeimpänä prioriteettina.</p><p><u>Vaaliohjelmien alustavat 9 yhteistä kohtaa:</u></p><p>1. Vaaditaan poliittisten vankien vapauttamista ja Kataloniaan lähetettyjen tuhansien ylimääräisten Espanjan poliisien poistumista.&nbsp;</p><p>2. Kansanäänestyspäivän poliisiväkivallasta halutaan syylliset vastuuseen. Lisäksi kaikki oikeusprosessit 1.10.2017 kansanäänestyksen sekä myös 9.11.2014 itsenäistymisäänestyksen järjestäjiä vastaan keskeytettävä.</p><p>3. Puolustetaan Katalonian instituutioita Espanjan interventiota vastaan. Vaaditaan perustuslain artiklan 155 sekä Katalonian taloushallinnon haltuunoton lopettamista.</p><p>4. Vaaditaan Espanjan hallitusta hyväksymään 21.12. vaalien tulos kansainvälisen yhteisön edessä. Mikäli tulos on selkeästi itsenäistymisen puolesta, vaaditaan Espanjaa olemaan käyttämättä voima-asemaansa tämän demokraattisen mandaatin täytäntöönpanoa edistäviä toimia vastaan.&nbsp;</p><p>5. Vedotaan että Euroopan unioni turvaa Katalonian kansalaisten oikeudet.</p><p>6. Turvataan työntekijöiden turvallisuus sekä yritysten kilpailukyky Kataloniaan syntyneestä epävarmuuden ilmapiiristä huolimatta.</p><p>7. Puolustetaan Katalonian koulujärjestelmää sitä vastaan masinoidulta lokakampanjalta.</p><p>8. Edistetään laajaa sopimusta Katalonian sisällä itsemääräämisoikeuden periaatteen (lue: neuvoteltu kansanäänestys) toteutumiseksi</p><p>9. Neuvottelujen mahdollistaminen Espanjan sekä myös Euroopan unionin kanssa itsenäisen tasavallan synnystä demokraattisin sekä rauhanomaisin keinoin.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ehdokaslistojen muodostamisen jälkeen Katalonian itsenäistymistä kannattavat Junts per Catalunya (Yhdessä Katalonian puolesta-ehdokaslista) sekä tasavaltalaisen vasemmiston ehdokaslista (ERC) ovat NacioDigitalin uutisen mukaan päässeet sopuun yhteisestä 9-kohtaisesta vaaliohjelmasta Katalonian ennenaikaisiin alueparlamenttivaaleihin 21.12. 

Lopullinen vaaliohjelma neuvotellaan vielä CUP:n kanssa, joka ei ole tyytyväinen yksipuolisen itsenäistymisen sivuuttamiseen. Mielestäni nämä alustavat 9-kohtaa ovat oleellisia koska ne antavat osviittaa siitä mitkä asiat tulevat olemaan prioriteetteja jos itsenäistymistä kannattavat puolueet säilyttävät enemmistönsä Katalonian parlamentissa. Tiivistän ne tähän suomeksi. Nämä ovat kuitenkin alustavia ja tulevat vielä muuttumaan CUP:n kanssa käytävien neuvottelujen yhteydessä. Lisäksi kaikki ehdokaslistat täydentävät yhteisiä vaaliohjelmiaan omilla konkreettisilla linjauksilla muista tärkeistä poliittisista kysymyksistä - kuten kaikissa vaaleissa. Näissä yhteisissä kohdissa korostuu demokraattinen (vaaliuurnilla) vastustus perustuslain artiklan 155 toimia vastaan. Itsenäisyys nähdään neuvotellun prosessin päätepisteenä, ei yksipuolisten toimien seurauksena.

Katalonian itsenäistymisprosessissa on alkamassa uusi vaihe missä keskiössä tulee jälleen kerran olemaan neuvotellun ratkaisun ja itsenäistymiskansanäänestyksen vaatiminen (jota yritettiin jo viiden vuoden ajan 2012-2017 ennen tämän syksyn yksipuolisia toimia) samalla kun Espanjan intervention päättyminen ja Katalonian instituutioiden palaaminen Katalonian puolueiden haltuun nähdään ensimmäisenä ja tärkeimpänä prioriteettina.

Vaaliohjelmien alustavat 9 yhteistä kohtaa:

1. Vaaditaan poliittisten vankien vapauttamista ja Kataloniaan lähetettyjen tuhansien ylimääräisten Espanjan poliisien poistumista. 

2. Kansanäänestyspäivän poliisiväkivallasta halutaan syylliset vastuuseen. Lisäksi kaikki oikeusprosessit 1.10.2017 kansanäänestyksen sekä myös 9.11.2014 itsenäistymisäänestyksen järjestäjiä vastaan keskeytettävä.

3. Puolustetaan Katalonian instituutioita Espanjan interventiota vastaan. Vaaditaan perustuslain artiklan 155 sekä Katalonian taloushallinnon haltuunoton lopettamista.

4. Vaaditaan Espanjan hallitusta hyväksymään 21.12. vaalien tulos kansainvälisen yhteisön edessä. Mikäli tulos on selkeästi itsenäistymisen puolesta, vaaditaan Espanjaa olemaan käyttämättä voima-asemaansa tämän demokraattisen mandaatin täytäntöönpanoa edistäviä toimia vastaan. 

5. Vedotaan että Euroopan unioni turvaa Katalonian kansalaisten oikeudet.

6. Turvataan työntekijöiden turvallisuus sekä yritysten kilpailukyky Kataloniaan syntyneestä epävarmuuden ilmapiiristä huolimatta.

7. Puolustetaan Katalonian koulujärjestelmää sitä vastaan masinoidulta lokakampanjalta.

8. Edistetään laajaa sopimusta Katalonian sisällä itsemääräämisoikeuden periaatteen (lue: neuvoteltu kansanäänestys) toteutumiseksi

9. Neuvottelujen mahdollistaminen Espanjan sekä myös Euroopan unionin kanssa itsenäisen tasavallan synnystä demokraattisin sekä rauhanomaisin keinoin. 

]]>
0 http://janneriitakorpi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246449-katalonian-itsenaistymista-kannattavien-puolueiden-yhteinen-vaaliohjelma#comments Katalonia Katalonia itsenäisyys Katalonian alueparlamenttivaalit Wed, 22 Nov 2017 09:36:50 +0000 Janne Riitakorpi http://janneriitakorpi1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246449-katalonian-itsenaistymista-kannattavien-puolueiden-yhteinen-vaaliohjelma
Toimenpidealoitteeni Kataloniasta http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245411-toimenpidealoitteeni-kataloniasta <p>Julkistan ohessa toimenpidealoitteeni, joka on ensi viikolla eduskunnassa allekirjoitettavana. Muutosvaraus käytetään tilanteen niin vaatiessa.<br /><br /><strong>TOIMENPIDEALOITE NEUVOTTELURATKAISUN ETSIMISEKSI KATALONIAN KRIISIIN SEKÄ KATALONIAN ITSENÄISYYDEN TUNNUSTAMISEKSI</strong></p><p>Eduskunnalle</p><p>Kataloniassa järjestettiin 1. lokakuuta kansanäänestys alueen itsenäisyydestä. Itsenäistymisäänestystä on edeltänyt pitkä viisi vuotta kestänyt prosessi, jossa on pyritty neuvotellusti kansanäänestyksen järjestämiseen.&nbsp;</p><p>Jo vuoden 2012 Katalonian alueparlamenttivaaleissa saatiin mandaatti kansanäänestyksen järjestämiseksi ja vuonna 2015 alueparlamenttivaalien tulos muuttui itsenäistymistä kannattavien enemmistöksi. Katalonian hallitus on siis pyrkinyt toteuttamaan omia demokraattisia mandaattejaan parlamenttienemmistön mukaisesti, mutta Espanja ei ole missään vaiheessa suostunut neuvottelemaan sen kanssa. Päinvastoin, itsenäistymispyrkimykset on pyritty tukahduttamaan oikeusteitse tunnustamatta, että kyseessä on poliittinen ongelma.&nbsp;</p><p>Asia lähti eskaloitumaan 7,5 vuotta sitten Espanjan perustuslakituomioistuimen mitätöityä oleellisilta osiltaan Katalonian vuoden 2006 kansanäänestyksessä ratifioitua itsehallintolakia. 1. lokakuuta järjestetyn kansanäänestyksen Espanja pyrki estämään voimakeinoin. Väkivallan seurauksena noin 1000 ihmistä loukkaantui. Moni heistä sai sairaalahoitoa vaativia vammoja.</p><p>Äänestystulos oli itsenäisyyden puolesta. Katalonia ei kuitenkaan ryhtynyt antamaan asiasta yksipuolista julistusta, vaan on systemaattisesti tämänkin jälkeen pyrkinyt hakemaan neuvotteluyhteyttä Espanjaan, sekä pyytänyt kriisiin kansainvälistä sovittelua. Tämä ei kuitenkaan ole käynyt Espanjalle, joka on vastannut kaikkiin neuvottelu- ja sovitteluyrityksiin kielteisesti.</p><p>Nurkkaan ajettu Katalonian alueparlamentti julisti perjantaina 27. lokakuuta Katalonian yksipuolisesti itsenäiseksi äänestystuloksella 70 puolesta, 10 vastaan ja 2 tyhjää. Kun Suomi itsenäistyi sata vuotta sitten, oli eduskunnan äänestystulos 100 puolesta ja 88 vastaan. Kun otamme huomioon Katalonian alueparlamentin kokoonpanon (135 jäsentä), voimme todeta että Katalonian itsenäisyysjulistus sai suuremman tuen parlamentaarikoilta kuin Suomen 5.12.1917 antama julistus.&nbsp;</p><p>Vaikka itsenäisyys Kataloniassa on kansalaisia jakava asia on hyvä muistaa, että sen kannatus on äidinkielenään katalaania puhuvien parissa noin 70% luokkaa. Katalaanit ovat yli viiden miljoonan hengen kansa vailla omaa valtiota. Poikkeuksellisen paljon itsenäisyyttä vastustavat puolestaan tahot, jotka ovat saapuneet Kataloniaan muualta Espanjasta.&nbsp;</p><p>Espanja vastasi Katalonian itsenäisyyjulistukseen aktivoimalla perustuslakinsa pykälän 155 ja ottamalla alueen suoraan keskushallinnon ohjaukseen. Se on erottanut Katalonian aluejohtajan ja poistanut aluehallituksen viroistaan, hajoittanut Katalonian parlamentin, erottanut poliisijohdon sekä määrännyt uudet vaalit. Katalonian edustustot ulkomailla on lakkautettu Brysseliä lukuunottamatta ja Brysselin edustuston johtajakin on erotettu. Kaksi kansalaisjärjestöjen itsenäisyysjohtajaa on jo aiemmin pidätetty ja lisää pidätyksiä on tulossa. Katalaanijohtajia uhkaavat jopa 30 vuoden vankeustuomiot kapinasta. Espanja aikoo ottaa myös haltuunsa Katalonian yleisradioyhtiön. Toimenpiteet ovat rajuja ja ne koettelevat kaikkia EU:n perusperiaatteita.</p><p>On luonnollisesti selvää, että EU:n tulee lähtökohtaisesti kunnioittaa suvereenien jäsenmaidensa perustuslakeja. Aivan vastaavalla tavalla on kuitenkin myös selvää, että unionin tulee pyrkiä turvaamaan kaikkien unionin kansalaisten turvallisuus sekä puolustaa demokratiaa ja päätöksenteon läheisyysperiaatetta. Espanja hakee Katalonian poliittiseen kriisiin edelleen oikeudellista ratkaisua. Viimeisen 5 vuoden aikana on nähty, että mahdollisuudet onnistumiseen ovat heikot.</p><p>Katalonian aluejohtaja Carles Puigdemont tuli lauantaina julkisuuteen ja kehoitti katalaaneja demokraattiseen vastarintaan Espanjan hallituksen toimia vastaan. Samalla Puigdemont kieltäytyi jättämästä paikkaansa Katalonian aluejohtajana. Maanantaina Espanjan valtakunnansyyttäjä esitti Puigdemontille ja hänen hallinnolleen syytteet kapinasta. Mikäli Puigdemont vangitaan, on vaikeaa enää kiistää, etteikö myös EU:ssa olisi poliittisia vankeja. Aluejohtajan lisäksi useita Katalonian hallinnon ministereitä oleskelee parhaillaan Belgiassa. He ovat kieltäytyneet saapumasta oikeuden eteen Espanjaan ja kokevat, etteivät tule saamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.</p><p>Oli Katalonian itsenäistymispyrkimyksistä mitä mieltä tahansa on selvää, että poliittinen väkivalta tai poliittiset vangit eivät kuulu eurooppalaiseen arvomaailmaan. Tällainen on tuomittava jyrkästi. Vastaavalla tavalla on selvää, että Suomen on edistettävä demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumista. Ratkaisut vaikeisiinkin tilanteisiin on löydettävä neuvottelemalla. Katalonia ei voi koskaan itsenäistyä Espanjan perustuslain mukaisesti. Se ei mitenkään kykene saavuttamaan parlamentissa enemmistöä, joka voisi muuttaa lakia siten, että Espanja hyväksyisi itsenäisyyden tai edes itsenäisyysäänestyksen. Tämän vuoksi katalaanit olivat pakotettuja valitsemaan tämän tien.&nbsp;</p><p>Suomalaisesta näkökulmasta Katalonian puolustaminen on alueiden Euroopan ja päätöksenteon läheisyysperiaatteen puolustamista. Hallitusohjelman EU-linjausten mukaisesti &quot;unionin on noudatettava toissijaisuusperiaatteita, eli päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaisia&quot;. Linjauksen mukaisesti unionin, ja siten myös Suomen, tulee puolustaa demokratiaa, kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia. Kuinka nämä edellä mainitut asiat toteutuvat nyt Espanjassa ja Kataloniassa?&nbsp;<br />On huolestuttavaa, mikäli Suomi tänä oman itsenäisyytemme juhlavuonna kääntää selkänsä katalaaneille. Hyviä EU suhteita on pidettävä toissijaisena asiana silloin, kun puhutaan demokratiasta, ihmisoikeuksista ja väkivallattomuudesta. On uskallettava edellyttää neuvottelua, sovittelua ja väkivallattomuutta. Samoin on myös pidettävä kirkkaana mielessämme se kehitys, joka aikanaan johti Suomen itsenäistymisen.<br /><br />Mikäli Suomi joskus tunnustaisi Katalonian Tasavallan, se tapahtuu Tasavallan Presidentin toimesta hallituksen esittelystä. Eduskunta puolestaan voi puolestaan ilmaista oman tahtotilansa asiassa hallitukselle. Tätä ennen Katalonian tulee osoittaa, että se täyttää valtion yleiset tunnusmerkit. Tilanteen ollessa nykyinen, eivät tunnusmerkit täyty. Sama pätee itsenäisen Katalonian mahdolliseen EU jäsenyyteen. Siitä on neuvoteltava erikseen.</p><p>Edellä olevan perusteella ehdotamme,</p><p>Että Suomen hallitus edistää määrätietoisesti EU:n tasolla väkivallattoman neuvotteluratkaisun löytämistä Katalonian itsenäistymistä koskettavaan kriisiin sekä antaa kaiken tukensa EU:n sisällä vallitsevalle poliittisten mielipiteiden vapaudelle.<br /><br />Samoin ehdotamme, että Suomen hallitus esittää tasavallan presidentille Katalonian itsenäisyyden tunnustamista, mikäli Katalonia kykenee osoittamaan täyttävänsä itsenäisen valtion yleiset tunnusmerkit.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkistan ohessa toimenpidealoitteeni, joka on ensi viikolla eduskunnassa allekirjoitettavana. Muutosvaraus käytetään tilanteen niin vaatiessa.

TOIMENPIDEALOITE NEUVOTTELURATKAISUN ETSIMISEKSI KATALONIAN KRIISIIN SEKÄ KATALONIAN ITSENÄISYYDEN TUNNUSTAMISEKSI

Eduskunnalle

Kataloniassa järjestettiin 1. lokakuuta kansanäänestys alueen itsenäisyydestä. Itsenäistymisäänestystä on edeltänyt pitkä viisi vuotta kestänyt prosessi, jossa on pyritty neuvotellusti kansanäänestyksen järjestämiseen. 

Jo vuoden 2012 Katalonian alueparlamenttivaaleissa saatiin mandaatti kansanäänestyksen järjestämiseksi ja vuonna 2015 alueparlamenttivaalien tulos muuttui itsenäistymistä kannattavien enemmistöksi. Katalonian hallitus on siis pyrkinyt toteuttamaan omia demokraattisia mandaattejaan parlamenttienemmistön mukaisesti, mutta Espanja ei ole missään vaiheessa suostunut neuvottelemaan sen kanssa. Päinvastoin, itsenäistymispyrkimykset on pyritty tukahduttamaan oikeusteitse tunnustamatta, että kyseessä on poliittinen ongelma. 

Asia lähti eskaloitumaan 7,5 vuotta sitten Espanjan perustuslakituomioistuimen mitätöityä oleellisilta osiltaan Katalonian vuoden 2006 kansanäänestyksessä ratifioitua itsehallintolakia. 1. lokakuuta järjestetyn kansanäänestyksen Espanja pyrki estämään voimakeinoin. Väkivallan seurauksena noin 1000 ihmistä loukkaantui. Moni heistä sai sairaalahoitoa vaativia vammoja.

Äänestystulos oli itsenäisyyden puolesta. Katalonia ei kuitenkaan ryhtynyt antamaan asiasta yksipuolista julistusta, vaan on systemaattisesti tämänkin jälkeen pyrkinyt hakemaan neuvotteluyhteyttä Espanjaan, sekä pyytänyt kriisiin kansainvälistä sovittelua. Tämä ei kuitenkaan ole käynyt Espanjalle, joka on vastannut kaikkiin neuvottelu- ja sovitteluyrityksiin kielteisesti.

Nurkkaan ajettu Katalonian alueparlamentti julisti perjantaina 27. lokakuuta Katalonian yksipuolisesti itsenäiseksi äänestystuloksella 70 puolesta, 10 vastaan ja 2 tyhjää. Kun Suomi itsenäistyi sata vuotta sitten, oli eduskunnan äänestystulos 100 puolesta ja 88 vastaan. Kun otamme huomioon Katalonian alueparlamentin kokoonpanon (135 jäsentä), voimme todeta että Katalonian itsenäisyysjulistus sai suuremman tuen parlamentaarikoilta kuin Suomen 5.12.1917 antama julistus. 

Vaikka itsenäisyys Kataloniassa on kansalaisia jakava asia on hyvä muistaa, että sen kannatus on äidinkielenään katalaania puhuvien parissa noin 70% luokkaa. Katalaanit ovat yli viiden miljoonan hengen kansa vailla omaa valtiota. Poikkeuksellisen paljon itsenäisyyttä vastustavat puolestaan tahot, jotka ovat saapuneet Kataloniaan muualta Espanjasta. 

Espanja vastasi Katalonian itsenäisyyjulistukseen aktivoimalla perustuslakinsa pykälän 155 ja ottamalla alueen suoraan keskushallinnon ohjaukseen. Se on erottanut Katalonian aluejohtajan ja poistanut aluehallituksen viroistaan, hajoittanut Katalonian parlamentin, erottanut poliisijohdon sekä määrännyt uudet vaalit. Katalonian edustustot ulkomailla on lakkautettu Brysseliä lukuunottamatta ja Brysselin edustuston johtajakin on erotettu. Kaksi kansalaisjärjestöjen itsenäisyysjohtajaa on jo aiemmin pidätetty ja lisää pidätyksiä on tulossa. Katalaanijohtajia uhkaavat jopa 30 vuoden vankeustuomiot kapinasta. Espanja aikoo ottaa myös haltuunsa Katalonian yleisradioyhtiön. Toimenpiteet ovat rajuja ja ne koettelevat kaikkia EU:n perusperiaatteita.

On luonnollisesti selvää, että EU:n tulee lähtökohtaisesti kunnioittaa suvereenien jäsenmaidensa perustuslakeja. Aivan vastaavalla tavalla on kuitenkin myös selvää, että unionin tulee pyrkiä turvaamaan kaikkien unionin kansalaisten turvallisuus sekä puolustaa demokratiaa ja päätöksenteon läheisyysperiaatetta. Espanja hakee Katalonian poliittiseen kriisiin edelleen oikeudellista ratkaisua. Viimeisen 5 vuoden aikana on nähty, että mahdollisuudet onnistumiseen ovat heikot.

Katalonian aluejohtaja Carles Puigdemont tuli lauantaina julkisuuteen ja kehoitti katalaaneja demokraattiseen vastarintaan Espanjan hallituksen toimia vastaan. Samalla Puigdemont kieltäytyi jättämästä paikkaansa Katalonian aluejohtajana. Maanantaina Espanjan valtakunnansyyttäjä esitti Puigdemontille ja hänen hallinnolleen syytteet kapinasta. Mikäli Puigdemont vangitaan, on vaikeaa enää kiistää, etteikö myös EU:ssa olisi poliittisia vankeja. Aluejohtajan lisäksi useita Katalonian hallinnon ministereitä oleskelee parhaillaan Belgiassa. He ovat kieltäytyneet saapumasta oikeuden eteen Espanjaan ja kokevat, etteivät tule saamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Oli Katalonian itsenäistymispyrkimyksistä mitä mieltä tahansa on selvää, että poliittinen väkivalta tai poliittiset vangit eivät kuulu eurooppalaiseen arvomaailmaan. Tällainen on tuomittava jyrkästi. Vastaavalla tavalla on selvää, että Suomen on edistettävä demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumista. Ratkaisut vaikeisiinkin tilanteisiin on löydettävä neuvottelemalla. Katalonia ei voi koskaan itsenäistyä Espanjan perustuslain mukaisesti. Se ei mitenkään kykene saavuttamaan parlamentissa enemmistöä, joka voisi muuttaa lakia siten, että Espanja hyväksyisi itsenäisyyden tai edes itsenäisyysäänestyksen. Tämän vuoksi katalaanit olivat pakotettuja valitsemaan tämän tien. 

Suomalaisesta näkökulmasta Katalonian puolustaminen on alueiden Euroopan ja päätöksenteon läheisyysperiaatteen puolustamista. Hallitusohjelman EU-linjausten mukaisesti "unionin on noudatettava toissijaisuusperiaatteita, eli päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaisia". Linjauksen mukaisesti unionin, ja siten myös Suomen, tulee puolustaa demokratiaa, kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia. Kuinka nämä edellä mainitut asiat toteutuvat nyt Espanjassa ja Kataloniassa? 
On huolestuttavaa, mikäli Suomi tänä oman itsenäisyytemme juhlavuonna kääntää selkänsä katalaaneille. Hyviä EU suhteita on pidettävä toissijaisena asiana silloin, kun puhutaan demokratiasta, ihmisoikeuksista ja väkivallattomuudesta. On uskallettava edellyttää neuvottelua, sovittelua ja väkivallattomuutta. Samoin on myös pidettävä kirkkaana mielessämme se kehitys, joka aikanaan johti Suomen itsenäistymisen.

Mikäli Suomi joskus tunnustaisi Katalonian Tasavallan, se tapahtuu Tasavallan Presidentin toimesta hallituksen esittelystä. Eduskunta puolestaan voi puolestaan ilmaista oman tahtotilansa asiassa hallitukselle. Tätä ennen Katalonian tulee osoittaa, että se täyttää valtion yleiset tunnusmerkit. Tilanteen ollessa nykyinen, eivät tunnusmerkit täyty. Sama pätee itsenäisen Katalonian mahdolliseen EU jäsenyyteen. Siitä on neuvoteltava erikseen.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

Että Suomen hallitus edistää määrätietoisesti EU:n tasolla väkivallattoman neuvotteluratkaisun löytämistä Katalonian itsenäistymistä koskettavaan kriisiin sekä antaa kaiken tukensa EU:n sisällä vallitsevalle poliittisten mielipiteiden vapaudelle.

Samoin ehdotamme, että Suomen hallitus esittää tasavallan presidentille Katalonian itsenäisyyden tunnustamista, mikäli Katalonia kykenee osoittamaan täyttävänsä itsenäisen valtion yleiset tunnusmerkit. 

]]>
13 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245411-toimenpidealoitteeni-kataloniasta#comments Espanja Katalonia Katalonia itsenäisyys Thu, 02 Nov 2017 07:31:28 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245411-toimenpidealoitteeni-kataloniasta
Suomen on tunnustettava Katalonian itsenäisyys http://henriahonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245122-suomen-on-tunnustettava-katalonian-itsenaisyys <p>Katalonia on julistautunut itsenäiseksi valtioksi demokraattisen kansanäänestyksen jälkeen. Demokratiaa kannattavana maana Suomen pitäisi tunnustaa Katalonian itsenäisyys.</p><p>&nbsp;</p><p>Rangaistus, mikä tästä voisi Suomelle seurata, olisi parhaimmassa tapauksessa erottaminen Euroopan Unionista. Toivon näin käyvän.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Katalonia on julistautunut itsenäiseksi valtioksi demokraattisen kansanäänestyksen jälkeen. Demokratiaa kannattavana maana Suomen pitäisi tunnustaa Katalonian itsenäisyys.

 

Rangaistus, mikä tästä voisi Suomelle seurata, olisi parhaimmassa tapauksessa erottaminen Euroopan Unionista. Toivon näin käyvän.

]]>
5 http://henriahonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245122-suomen-on-tunnustettava-katalonian-itsenaisyys#comments Katalonia itsenäisyys Fri, 27 Oct 2017 19:17:51 +0000 Henri Ahonen http://henriahonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245122-suomen-on-tunnustettava-katalonian-itsenaisyys
Katalonian itsenäisyysjulistus – onnistuuko edes neljäs yritys? http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245120-katalonian-itsenaisyysjulistus-onnistuuko-edes-neljas-yritys <p>Katalonia julistautui yksipuolisesti ja jo neljännen kerran itsenäiseksi.&nbsp; Tällaisen julistuksen ovat antaneet useimmat valtiot, jotka ovat onnistuneet itsenäistymään. Kaikki itsenäisyysjulistukset eivät ole johtaneet itsenäisyyteen. Viro julistautui ensimmäsien kerran&nbsp;&ndash; ainakin muistaakseni&nbsp;&ndash; tallinnalaisen teatterin lavalta tuolloin Suomen esimerkkiä seuraten. &nbsp;Suomen itsenäisyyden juhlavuotana helposti palautuu mieleen, ettei maammekaan saanut tunnustusta miltään Venäjän lailliselta hallitukselta, kun Venäjän vaaleilla valittu lakiasäätävä kansalliskokous vallan kaapanneiden bolsevikkien hajottama ja tunnistuksen antoivat juuri nuo vallankaappaajat. Tästä huolimatta Suomen onnistui päästä itsenäiseksi ja säilyttää itsenäisyytensä. Itsenäisyysjulistus on aina vain itsenäisyystaistelun lähtökohta, ensimmäinen askel prosessissa, joka voi toisinaan johtaa sotaisaa tai rauhanomaista tietä itsenäisyyteen.</p><p>Viimeisimpään itsenäisyysjulistukseen Katalonian pakotti Mariano Rajoy tukijoineen ja käskyläsineen ja ikävä kyllä EU:n välinpitämättömyys kriisin ratkaun suihteen.&nbsp;&nbsp;Katalonialle on kertynyt itsenäisyydenjulistuksia peräti kolme aikaisempaa kappaletta. Niistä ensimmäinen 30-vuotiseksi sanotun yleiseurooppalaisen konfliktin osana tapahtui 1640, jolloin katalaanit olivat sodassa itsenäisyytensä kätilön Ranskan rinnalla protestanttien puolella äärikatollista Espanjaa vastaan, auttoi Portugalia itsenäistymään itse kuitenkin tullen Ranskan hylkäämäksi ja koki verisen paluun Espanjan yhteyteen. Konfliktin aikana Kataloniassa koettiin ikimuistoinen de facto-itsenäisyyden aika. Toinen itsenäisyysjulistus oli Napoleonin antama, kun Napoleonin sodan rintama Euroopassa avattiin Espanjassa. Napoleonin tappion myötä Katalonian itsenäisyys jäi toteutumatta.</p><p>Englannin onnistui 1500&mdash;1600-luvulla välttyä Espanjan maihinnousuilta ja pysyvän intressinsä mukaisesti heikentää Madridin valtaa &ndash; kiitos katalaanien, joiden sota Madridia vastaan auttoi Portugalia irtautumaan Espanjan vallasta. Katalaanien tragedia on se, ettei Ranska ole ollut riittävän avulias tukemaan sen itsenäisyyttä, joka olisi kestävin pohja katalaanien 1000-vuotisen kulttuurin turvaamiseksi. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Kolmas itsenäisyysjulistus oli vuonna 1934 uutena askeleena 1932 saamansa autonomian päätteeksi, kun oli kulunut noin 200 vuotta edellisestä autonomian ajasta ennen vuotta 1714. Espanjan perimyssodan jälkeen Katalonialta vietiin 1100-luvulta juontunut autonomiansa rangaistukseksi Habsburg-sukuisen kruununperillisen tukemisesta tuona vuonna 1714.</p><p>Espanaja omalla taipumnattomuudellaan tällä kertaan aiheutti tilanteen, jossa Katakonian sisällä syntyi syvä railo Katalonian maaseudun katalaaninkielisen itsenäisyyttä kannattavan talonpoikaisväestön ja kaupnkinen Espanjan sisäisen muutoksen aiheuttaman espanjalaisperäisen väestön välille.</p><p>Katalaanien itsenäisyysliike on Barcelonan ulkopuolella enemmistönä, koska maaseudeun asukkaat ovat kielellisesti ja kulttuurisesti katalaaneja, joiden piirissä kuntakohtaisna kansanäänestyksinä syntyi vuoden 2010 jälkeinen kansanliike itsenäisyyttä kohti. Espanjalaiset Kataloniaan muuttajat ovat kaupunkilaisia ja teollisuustyöläisiä. 4 miljoonasta katalaanista 3 miljoonaa on tähän asti tukenut itsenäistymistä kokemiensa loukkausten vuoksi, nyt sitä tukee ehkä suurempikin osa. Maan väestö on 7,5 miljoonaa (kiakkiaan katalaaneja on Euroopassa 9,5 miljoonaa).&nbsp;</p><p>Espanjan keskusvallan hyökkäykset katalaanien kansallista identiteettiä vastaan on synnyttänyt railon Katalonian espanjalaisperäisen ja katalaaniväestön välille. Barcelona&nbsp;on suurkaupunki, jolle voidaan myöntää autonomia Katalonian sisällä, jolloin espanjalaiselle taataan vähemmistöasema.&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Katalaanien ja espanjalaisen maailmankuvallinen ero </strong></p><p>Ei-espanjalaista katalaaneissa on se, että puolet väestöstä on eronnut yleensä vapaa-ajattelijoina roomalaiskatolisesta kirkosta tai, kuten Ernest Hemingway (teos: Kuolema iltapäivällä) huomauttaa, etteivät he ole härkätaistelun ystäviä, sillä heidän suhteensa kuolemaan poikkeaa espanjalaisten tavasta. Asian ydin on siitä, että härkätaistelu on pienoiskuva espanjalaisesta asenteesta kuolemaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Katalonialla on yhtenäisenä kieli-ja kulttuurialueena ollut vähemmän onnea kuin Suomella, jolle aukeni aikaikkuna sopivasti jo ensimmäisellä julistuskerralla. Saa nähdä, sanooko toden järjestyksessä neljäs itsenäisyysjulistus. Jättävätkö EU-maat EU:n arvoja puolustaneet katalonialaiset Espanjan väkivallan armoille?</p><p><strong>Espanja sysäsi aggressiivisesti Katalonian ohdakkeiselle itsenäisyyden tielle </strong></p><p>Espanjan keskusvalta ja sen epäpätevä pääministeri epäpätevine tai vaihtoehtoisesti katalaanienvastaisine ministereineen ei pykinytkään tulemaan vastaan neuvotteluyhteyden saamiseksi millään tavoin. Pykälän 155 toteuttamista ei peruutettu eikä oltu valmiita antamaan laajempaa vero- tai muuta autonomiaa Katalonialla tai tunnustamaan katalaanin kielelle minkäänlaista alueen alkuperäkielen asemaa &ndash; sehän on alkuperäiskansan kieli tai ajamaan kieltä EU:n viralliseksi kieleksi.</p><p>Peruttaakseen itsenäisyysvaatimuksensa katalanien olisi täytynyt saada takeet autonomialleen ja vakuuttua Espanjan halliotuksen valmiudesta tunnustaa katalaaneille erilliskansakunnan asema omine kulttuuri-instituutioineen, ainakin samalla tasolla kuin Anerikan mantereilla. Espanjan hallitus sysäsi katalaanit itsenäisyyden tielle omalla taipumattomuudellaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Jonkinlaisena kielihistoriallisena ihmeenä voi pitää Rooman vallan ajalle asti ulottuvan romaanisen kielen säilymistä ja voimasta elpymistä 2000-luvulla 30 vuoden aikana. 1800-luvulla romantiikan vanavedessä syntynyt katalaaninkielisen kirjallisuuden ja korkeakulttuurin uudestisyntyminen eli kulttuurinen katalanismi on siis entisestään edennyt. 1714 jälkeinen Espanjan politiikka katalaanin vainoineen ja tukahduttamisineen johti katalaanin vahvistumiseen, vaikka politiikan pyrkimyksenä oli hävittää kieli ainakin sivistyskielten joukosta. Kielessä on ollut ydinasema katalaanien kansakunnan rakentamisen legitimaatiokertomuksessa, koska kielellä on ollut keskeinen asema katalaanien kollektiivi-identiteetissä, johon ihmisyksilöillä on oikeus velvollisuuden sijaan. Katalaanien tätä identiteettiä sanotaan katalanimiksi, joka vastaa suomalaisten fennomaniaa.</p><p><strong>Espanjan tukijana EU ei voi uskottavasti arvostella Turkkia tai Venäjää </strong></p><p>Espanja &ndash; joka ei ole tunnustanut, kuten ei Venäjäkään Kosovon itsenäisyyttä vertautuu Venäjään, Turkkiin ja Kiinaan, siis maihin, jotka omaa hajoamistaan peläten vastustavat itsenäisyyshaluisten määräalueelle keskittyneiden kansallisten väestöjen pyrkimyksiä perustaa oma itsenäinen valtio tai edes valtiota minkä tahansa valtion yhteyteen muuna kuin kulissi-tai nukkevaltiona. Hyväksyessään Espanjan onton retoriikan yhtenäisyydestä EU menettää mahdollisuuden uskottavasti arvostella Turkkia, Venäjää tai Kiinaa, jotka virallisesti eivät voi hajoamisensa pelossa tunnustaa suuremmista valtiokokonaisuuksista erottuvia valtioita. &nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Kuvitelmaa Espanjan yhtenäisyydestä elättelevien piirien antikatalanismi on ennenkin tehnyt mahdottomaksi katalaaneille säilyttää ja kehittää omaa kansallista kulttuuria ja Euroopan yhdeksänneksi suurinta kieltään Espanjan yhteydessä katalaanien haluamalla tavalla. EU:kaan ei ole halunnut ottaa katalaania EU:n virallisten kielten joukkoon ja näin tukea katalaanien valtiottoman kansakunnan 9,5 miljoonan katalaanin asemaa Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa. Kirja-ja sivistyskielenä katalaani tarvitsee yliopistoja, jotka ovat katalaaninkielisiä ja vaalivat katalaanin tutkimusta ja katalaanien historiankirjoitusta.</p><p><strong>Itsenäistyvän kansakunnan tie on ohdakkeinen &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</strong></p><p>Historiaa tuntevalle ei ole mikään yllätys, että itsenäisyysjulistukset ovat olleen useammin johtamatta kuin ovat johtaneet kansallisesta identiteetistään tietoisen kansakunnan itsenäistymiseen. Euroopassa kansallisvaltioiden kehitys oli jäljessä esimerkiksi latinaisen Amerikan kehityksestä. Monikansallisten imperiumisen hajoaminen ensimmäisen maailmansodan aikana ja viimeksi Neuvostoliiton hajotessa on päästänyt kansallisen identiteettimuodostuksen läpikäymät kansakunnat muodostamaan omat valtiot itsenäisinä valtioina. Sveitsin kaltaista valtioliitto tai liittovaltiomallia on harvemmin tavoiteltu Euroopassa. Valtioliiton ja liittovaltio ero on liukuva, mutta pääasiassa se liittyy siihen, että liittovaltiossa liittotason organisaatiolla on toimivaltaa osavaltioiden välisten kysymysten ratkomiseen. Espanjan kaltaisessa käytännössä epäyhtenäisessä valtiossa, jossa puhe yhtenäisyydestä on puhetta sellaisesta, mistä on huutava puute, mutta jossa alueilla on keskiaikaan tai roomalaisaikaan ulottuva paikallisen päättämisen perinne, liittovaltio tai valtioliitto olisi suuresti ja alueittaisesti vaihteleviin perinteisiin soveltuva ratkaisu.</p><p>Espanjan erittäin väkivaltaisessa historiassa, jossa on kosolti sisällissotia, Espanjan perimyssotia, tällaiset sodat ovat dynastioiden välisyydestään huolimatta olleet kulttuurisesti erilaisten alueiden erilaisiin intresseihin perustuvia sotia. Viimeisin sisällissota oli osin dynastinen, sillä ns. Carlistit eli Carloksen sukuhaaran perimysoikeutta puolustavat monarkistit olivat Francon joukoissa toisten modernimpien fasisti-ja oikeistoryhmien kera; osin sota oli perinteisemmän oikeiston ja tämän vastustamien liberaali-, sosialisti-ja anarkistisuuntausten välinen sota, jonka taustalla olivat alueelliset intressit.</p><p>Sotiin, joissa Espanja (Madrid/Kastilian alue) ja Katalonia ovat olleet vastakkain, ovat ennenkin syntyneet tilanteessa, jossa katalaanit ovat joutuneet puolustamaan jo perinteeksi muodostunutta itsemääräämisen perinnettä epäoikeutetuksi kokemaansa Espanjan aggressiota vastaan.</p><p><strong>Katalanismi on alituiseen elävinä pidettyä muistoa itsemäärämiestä ja vapaudesta sekä taistelua sen turvaamiskesi tavalla tai toiselle &ndash; myös valtiollisen itsenäisyyden avulla, jos tarpeen &nbsp;</strong></p><p>700-vuotinen historia, johon sisältyy mahdollinen itsenäisyys 900&mdash;1000-luvulla ja valtiona mukana olo Aragonian-Kastilian liittomonarkissa sekä autonomia 1469&mdash;1714, ja 300-vuotinen alistussuhde Madridin siirtomaavaltaan ja tulokseton taistelu vähintäänkin autonomian saavuttamiseksi &ndash; tai laajemmin valtiollisen erillisaseman Espanjan valtiossa &ndash; näyttää osoittaneen mahdottomaksi elää Espanjassa, joka jälleen alkaa nykymerkeistä päätellen palata demokratiasta autoritäärisyyteen.</p><p>Katalonia, joka on Skotlannin tavoin vanha valtio, on ollut autonominen (kuten kesiajan poliittiset yksiköt tavallisesti) 700 vuotta (Suomi noin 100 vuotta) ja ei-itsenäinen pienin katkoksin 300 vuotta, nyt jälleen Katalonia joutuu aloittamaan taistelun ainakin autonomian, ellei valtion asemana saavuttamiseksi. On reilua, että jos Katalonia tulee jäämään Espanjaan, niin asemaltaan sen tulee olla vähintään valtio, sillä autonomia ei näillä näkymin riitä. Katalonia pakotettiin julistamaan itsenäisyys.</p><p>Katalonian omaan poliittiseen perinteeseen kuuluvat kansanäänestykset, joissa katalaanit ja muut katalonialaiset ovat tottuneet vapaasti ilmaisemaan mielipiteensä. Katsoessaan taannoisen itsenäisyyskansanäänestyksen &rdquo;laittomaksi&rdquo; Espanja vain ilmoitti, ettei tule ottamaan sitä huomioon, mikä tarkoittaa sen pitävän sitä vain mielipiteen ilmaisuna ilman sitovuutta. Poliisiväkivallalla Espanja sen sijaan rajoitti ja loukkasi törkeästi katalaanien kansalaisvapautta, mitä ei voida mitenkään puolustaa: EU on nolannut itsensä vaikenemisellaan tuosta loukkauksesta. &nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Espanja palaa autoritääriselle linjalle Katalonian osalta</strong></p><p>Espanja on törkeällä tavalla osoittanut, ettei se ymmärrä eroa laillisuusvaltion ja oikeusvaltion välillä. Laillisuusvaltiossa ei oteta huomioon kansalaisten perusoikeuksia, vaan noudatetaan pelkästään lain muotoja.</p><p>Espanjan tulee kypsyä oikeusvaltioksi, ennen kuin se voi rakentaa uudestaan Katalonian-suhteet. &nbsp;1600-luvulla Espanjan vallan palautus oli tarpeettoman verinen, kuten myös 1938, tavalla, jotka jättivät käsittelemättä olevat haavat. Toivottavasti historia ei toista itseään eikä EU osallistu historian toistumiseen.</p><p><strong>Barcelona on ollut Euroopan &rdquo;mielenosoituspääkaupunki&rdquo; ja Katalonia Sveitsin kaltainen kansalaisvapaus-ja kansanäänestysyhteiskunta &ndash; jota uhkaa nyt kansalaistoiminnan vastainen Espanjan poliisiväkivalta</strong></p><p>Katalonian poliittiseen perinteeseen liittyy kansalaistottelemattomuus. Sen asukkaat pyrkinevät vastustamaan Espanjan heidän instituutioitaan vastaan kohdistamia ja heidän epäoikeutetuiksi kokemia hyökkäyksiä vastaan. Francon ajan jälkeen kovat panokset kumiluoteihin vaihtaneet poliisit saattavat ryhtyä väkivaltaisiksi, käyttää pamppuja ja kumiluoteja niitä vastaan, jotka kieltäytyvät noudattamasta Espanjan keskushallinnon Katalonian instituutioita lakkauttavia käskyjä.</p><p>Tällöin tuskin vältytään rauhanomaistenkaan tottelemattomuuskampanjaan osallistuvien loukkaantumisilta. Jossakin vaiheessa kriisi voi yhtyä myös kuolonuhreihin johtavaan väkivaltaan. &nbsp;Pahin skenaario voi olla vuoden 1909 Katalonian traagiset päivät. Tuolloin Pohjois-Afrikassa käytyä sotaa varten toimitetut kutsunnat johtivat Barcelonassa levottomuuksiin ja 2&mdash;3 viikkoa kestäviin katutaisteluihin kutsunnoista kieltäytyvien ja Espanjan armeijan välillä. Seuraavana vuonna 1910 perustettiin kuuluisa anarkosyndikalistinen liitto, joka tuli kuuluisaksi kansainvälisestikin Espanjan sisällissodan aikana ja jonka tuki mahdollisti Katalonian pysymisen omana de facto itsenäisenä valtionaan sisällissodan ajan. &nbsp;</p><p>Espanajn viranomaisten harkintakyky voi pettää Katalonian osalta, kuten se on pettänyt koko ajan 2010 alkaen. Pahimmassa tapauksessa katalaaneihin kohdistuva välkivalta repii auki Espanjan keskusvallan aiemmin aiheuttaneet haavat. Espanjan sisällissofan ksäittely on Espanjassa paljolti kesken.&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Katalonia julistautui yksipuolisesti ja jo neljännen kerran itsenäiseksi.  Tällaisen julistuksen ovat antaneet useimmat valtiot, jotka ovat onnistuneet itsenäistymään. Kaikki itsenäisyysjulistukset eivät ole johtaneet itsenäisyyteen. Viro julistautui ensimmäsien kerran – ainakin muistaakseni – tallinnalaisen teatterin lavalta tuolloin Suomen esimerkkiä seuraten.  Suomen itsenäisyyden juhlavuotana helposti palautuu mieleen, ettei maammekaan saanut tunnustusta miltään Venäjän lailliselta hallitukselta, kun Venäjän vaaleilla valittu lakiasäätävä kansalliskokous vallan kaapanneiden bolsevikkien hajottama ja tunnistuksen antoivat juuri nuo vallankaappaajat. Tästä huolimatta Suomen onnistui päästä itsenäiseksi ja säilyttää itsenäisyytensä. Itsenäisyysjulistus on aina vain itsenäisyystaistelun lähtökohta, ensimmäinen askel prosessissa, joka voi toisinaan johtaa sotaisaa tai rauhanomaista tietä itsenäisyyteen.

Viimeisimpään itsenäisyysjulistukseen Katalonian pakotti Mariano Rajoy tukijoineen ja käskyläsineen ja ikävä kyllä EU:n välinpitämättömyys kriisin ratkaun suihteen.  Katalonialle on kertynyt itsenäisyydenjulistuksia peräti kolme aikaisempaa kappaletta. Niistä ensimmäinen 30-vuotiseksi sanotun yleiseurooppalaisen konfliktin osana tapahtui 1640, jolloin katalaanit olivat sodassa itsenäisyytensä kätilön Ranskan rinnalla protestanttien puolella äärikatollista Espanjaa vastaan, auttoi Portugalia itsenäistymään itse kuitenkin tullen Ranskan hylkäämäksi ja koki verisen paluun Espanjan yhteyteen. Konfliktin aikana Kataloniassa koettiin ikimuistoinen de facto-itsenäisyyden aika. Toinen itsenäisyysjulistus oli Napoleonin antama, kun Napoleonin sodan rintama Euroopassa avattiin Espanjassa. Napoleonin tappion myötä Katalonian itsenäisyys jäi toteutumatta.

Englannin onnistui 1500—1600-luvulla välttyä Espanjan maihinnousuilta ja pysyvän intressinsä mukaisesti heikentää Madridin valtaa – kiitos katalaanien, joiden sota Madridia vastaan auttoi Portugalia irtautumaan Espanjan vallasta. Katalaanien tragedia on se, ettei Ranska ole ollut riittävän avulias tukemaan sen itsenäisyyttä, joka olisi kestävin pohja katalaanien 1000-vuotisen kulttuurin turvaamiseksi.      

Kolmas itsenäisyysjulistus oli vuonna 1934 uutena askeleena 1932 saamansa autonomian päätteeksi, kun oli kulunut noin 200 vuotta edellisestä autonomian ajasta ennen vuotta 1714. Espanjan perimyssodan jälkeen Katalonialta vietiin 1100-luvulta juontunut autonomiansa rangaistukseksi Habsburg-sukuisen kruununperillisen tukemisesta tuona vuonna 1714.

Espanaja omalla taipumnattomuudellaan tällä kertaan aiheutti tilanteen, jossa Katakonian sisällä syntyi syvä railo Katalonian maaseudun katalaaninkielisen itsenäisyyttä kannattavan talonpoikaisväestön ja kaupnkinen Espanjan sisäisen muutoksen aiheuttaman espanjalaisperäisen väestön välille.

Katalaanien itsenäisyysliike on Barcelonan ulkopuolella enemmistönä, koska maaseudeun asukkaat ovat kielellisesti ja kulttuurisesti katalaaneja, joiden piirissä kuntakohtaisna kansanäänestyksinä syntyi vuoden 2010 jälkeinen kansanliike itsenäisyyttä kohti. Espanjalaiset Kataloniaan muuttajat ovat kaupunkilaisia ja teollisuustyöläisiä. 4 miljoonasta katalaanista 3 miljoonaa on tähän asti tukenut itsenäistymistä kokemiensa loukkausten vuoksi, nyt sitä tukee ehkä suurempikin osa. Maan väestö on 7,5 miljoonaa (kiakkiaan katalaaneja on Euroopassa 9,5 miljoonaa). 

Espanjan keskusvallan hyökkäykset katalaanien kansallista identiteettiä vastaan on synnyttänyt railon Katalonian espanjalaisperäisen ja katalaaniväestön välille. Barcelona on suurkaupunki, jolle voidaan myöntää autonomia Katalonian sisällä, jolloin espanjalaiselle taataan vähemmistöasema.  

Katalaanien ja espanjalaisen maailmankuvallinen ero

Ei-espanjalaista katalaaneissa on se, että puolet väestöstä on eronnut yleensä vapaa-ajattelijoina roomalaiskatolisesta kirkosta tai, kuten Ernest Hemingway (teos: Kuolema iltapäivällä) huomauttaa, etteivät he ole härkätaistelun ystäviä, sillä heidän suhteensa kuolemaan poikkeaa espanjalaisten tavasta. Asian ydin on siitä, että härkätaistelu on pienoiskuva espanjalaisesta asenteesta kuolemaan.   

Katalonialla on yhtenäisenä kieli-ja kulttuurialueena ollut vähemmän onnea kuin Suomella, jolle aukeni aikaikkuna sopivasti jo ensimmäisellä julistuskerralla. Saa nähdä, sanooko toden järjestyksessä neljäs itsenäisyysjulistus. Jättävätkö EU-maat EU:n arvoja puolustaneet katalonialaiset Espanjan väkivallan armoille?

Espanja sysäsi aggressiivisesti Katalonian ohdakkeiselle itsenäisyyden tielle

Espanjan keskusvalta ja sen epäpätevä pääministeri epäpätevine tai vaihtoehtoisesti katalaanienvastaisine ministereineen ei pykinytkään tulemaan vastaan neuvotteluyhteyden saamiseksi millään tavoin. Pykälän 155 toteuttamista ei peruutettu eikä oltu valmiita antamaan laajempaa vero- tai muuta autonomiaa Katalonialla tai tunnustamaan katalaanin kielelle minkäänlaista alueen alkuperäkielen asemaa – sehän on alkuperäiskansan kieli tai ajamaan kieltä EU:n viralliseksi kieleksi.

Peruttaakseen itsenäisyysvaatimuksensa katalanien olisi täytynyt saada takeet autonomialleen ja vakuuttua Espanjan halliotuksen valmiudesta tunnustaa katalaaneille erilliskansakunnan asema omine kulttuuri-instituutioineen, ainakin samalla tasolla kuin Anerikan mantereilla. Espanjan hallitus sysäsi katalaanit itsenäisyyden tielle omalla taipumattomuudellaan.   

Jonkinlaisena kielihistoriallisena ihmeenä voi pitää Rooman vallan ajalle asti ulottuvan romaanisen kielen säilymistä ja voimasta elpymistä 2000-luvulla 30 vuoden aikana. 1800-luvulla romantiikan vanavedessä syntynyt katalaaninkielisen kirjallisuuden ja korkeakulttuurin uudestisyntyminen eli kulttuurinen katalanismi on siis entisestään edennyt. 1714 jälkeinen Espanjan politiikka katalaanin vainoineen ja tukahduttamisineen johti katalaanin vahvistumiseen, vaikka politiikan pyrkimyksenä oli hävittää kieli ainakin sivistyskielten joukosta. Kielessä on ollut ydinasema katalaanien kansakunnan rakentamisen legitimaatiokertomuksessa, koska kielellä on ollut keskeinen asema katalaanien kollektiivi-identiteetissä, johon ihmisyksilöillä on oikeus velvollisuuden sijaan. Katalaanien tätä identiteettiä sanotaan katalanimiksi, joka vastaa suomalaisten fennomaniaa.

Espanjan tukijana EU ei voi uskottavasti arvostella Turkkia tai Venäjää

Espanja – joka ei ole tunnustanut, kuten ei Venäjäkään Kosovon itsenäisyyttä vertautuu Venäjään, Turkkiin ja Kiinaan, siis maihin, jotka omaa hajoamistaan peläten vastustavat itsenäisyyshaluisten määräalueelle keskittyneiden kansallisten väestöjen pyrkimyksiä perustaa oma itsenäinen valtio tai edes valtiota minkä tahansa valtion yhteyteen muuna kuin kulissi-tai nukkevaltiona. Hyväksyessään Espanjan onton retoriikan yhtenäisyydestä EU menettää mahdollisuuden uskottavasti arvostella Turkkia, Venäjää tai Kiinaa, jotka virallisesti eivät voi hajoamisensa pelossa tunnustaa suuremmista valtiokokonaisuuksista erottuvia valtioita.    

Kuvitelmaa Espanjan yhtenäisyydestä elättelevien piirien antikatalanismi on ennenkin tehnyt mahdottomaksi katalaaneille säilyttää ja kehittää omaa kansallista kulttuuria ja Euroopan yhdeksänneksi suurinta kieltään Espanjan yhteydessä katalaanien haluamalla tavalla. EU:kaan ei ole halunnut ottaa katalaania EU:n virallisten kielten joukkoon ja näin tukea katalaanien valtiottoman kansakunnan 9,5 miljoonan katalaanin asemaa Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa. Kirja-ja sivistyskielenä katalaani tarvitsee yliopistoja, jotka ovat katalaaninkielisiä ja vaalivat katalaanin tutkimusta ja katalaanien historiankirjoitusta.

Itsenäistyvän kansakunnan tie on ohdakkeinen       

Historiaa tuntevalle ei ole mikään yllätys, että itsenäisyysjulistukset ovat olleen useammin johtamatta kuin ovat johtaneet kansallisesta identiteetistään tietoisen kansakunnan itsenäistymiseen. Euroopassa kansallisvaltioiden kehitys oli jäljessä esimerkiksi latinaisen Amerikan kehityksestä. Monikansallisten imperiumisen hajoaminen ensimmäisen maailmansodan aikana ja viimeksi Neuvostoliiton hajotessa on päästänyt kansallisen identiteettimuodostuksen läpikäymät kansakunnat muodostamaan omat valtiot itsenäisinä valtioina. Sveitsin kaltaista valtioliitto tai liittovaltiomallia on harvemmin tavoiteltu Euroopassa. Valtioliiton ja liittovaltio ero on liukuva, mutta pääasiassa se liittyy siihen, että liittovaltiossa liittotason organisaatiolla on toimivaltaa osavaltioiden välisten kysymysten ratkomiseen. Espanjan kaltaisessa käytännössä epäyhtenäisessä valtiossa, jossa puhe yhtenäisyydestä on puhetta sellaisesta, mistä on huutava puute, mutta jossa alueilla on keskiaikaan tai roomalaisaikaan ulottuva paikallisen päättämisen perinne, liittovaltio tai valtioliitto olisi suuresti ja alueittaisesti vaihteleviin perinteisiin soveltuva ratkaisu.

Espanjan erittäin väkivaltaisessa historiassa, jossa on kosolti sisällissotia, Espanjan perimyssotia, tällaiset sodat ovat dynastioiden välisyydestään huolimatta olleet kulttuurisesti erilaisten alueiden erilaisiin intresseihin perustuvia sotia. Viimeisin sisällissota oli osin dynastinen, sillä ns. Carlistit eli Carloksen sukuhaaran perimysoikeutta puolustavat monarkistit olivat Francon joukoissa toisten modernimpien fasisti-ja oikeistoryhmien kera; osin sota oli perinteisemmän oikeiston ja tämän vastustamien liberaali-, sosialisti-ja anarkistisuuntausten välinen sota, jonka taustalla olivat alueelliset intressit.

Sotiin, joissa Espanja (Madrid/Kastilian alue) ja Katalonia ovat olleet vastakkain, ovat ennenkin syntyneet tilanteessa, jossa katalaanit ovat joutuneet puolustamaan jo perinteeksi muodostunutta itsemääräämisen perinnettä epäoikeutetuksi kokemaansa Espanjan aggressiota vastaan.

Katalanismi on alituiseen elävinä pidettyä muistoa itsemäärämiestä ja vapaudesta sekä taistelua sen turvaamiskesi tavalla tai toiselle – myös valtiollisen itsenäisyyden avulla, jos tarpeen  

700-vuotinen historia, johon sisältyy mahdollinen itsenäisyys 900—1000-luvulla ja valtiona mukana olo Aragonian-Kastilian liittomonarkissa sekä autonomia 1469—1714, ja 300-vuotinen alistussuhde Madridin siirtomaavaltaan ja tulokseton taistelu vähintäänkin autonomian saavuttamiseksi – tai laajemmin valtiollisen erillisaseman Espanjan valtiossa – näyttää osoittaneen mahdottomaksi elää Espanjassa, joka jälleen alkaa nykymerkeistä päätellen palata demokratiasta autoritäärisyyteen.

Katalonia, joka on Skotlannin tavoin vanha valtio, on ollut autonominen (kuten kesiajan poliittiset yksiköt tavallisesti) 700 vuotta (Suomi noin 100 vuotta) ja ei-itsenäinen pienin katkoksin 300 vuotta, nyt jälleen Katalonia joutuu aloittamaan taistelun ainakin autonomian, ellei valtion asemana saavuttamiseksi. On reilua, että jos Katalonia tulee jäämään Espanjaan, niin asemaltaan sen tulee olla vähintään valtio, sillä autonomia ei näillä näkymin riitä. Katalonia pakotettiin julistamaan itsenäisyys.

Katalonian omaan poliittiseen perinteeseen kuuluvat kansanäänestykset, joissa katalaanit ja muut katalonialaiset ovat tottuneet vapaasti ilmaisemaan mielipiteensä. Katsoessaan taannoisen itsenäisyyskansanäänestyksen ”laittomaksi” Espanja vain ilmoitti, ettei tule ottamaan sitä huomioon, mikä tarkoittaa sen pitävän sitä vain mielipiteen ilmaisuna ilman sitovuutta. Poliisiväkivallalla Espanja sen sijaan rajoitti ja loukkasi törkeästi katalaanien kansalaisvapautta, mitä ei voida mitenkään puolustaa: EU on nolannut itsensä vaikenemisellaan tuosta loukkauksesta.   

Espanja palaa autoritääriselle linjalle Katalonian osalta

Espanja on törkeällä tavalla osoittanut, ettei se ymmärrä eroa laillisuusvaltion ja oikeusvaltion välillä. Laillisuusvaltiossa ei oteta huomioon kansalaisten perusoikeuksia, vaan noudatetaan pelkästään lain muotoja.

Espanjan tulee kypsyä oikeusvaltioksi, ennen kuin se voi rakentaa uudestaan Katalonian-suhteet.  1600-luvulla Espanjan vallan palautus oli tarpeettoman verinen, kuten myös 1938, tavalla, jotka jättivät käsittelemättä olevat haavat. Toivottavasti historia ei toista itseään eikä EU osallistu historian toistumiseen.

Barcelona on ollut Euroopan ”mielenosoituspääkaupunki” ja Katalonia Sveitsin kaltainen kansalaisvapaus-ja kansanäänestysyhteiskunta – jota uhkaa nyt kansalaistoiminnan vastainen Espanjan poliisiväkivalta

Katalonian poliittiseen perinteeseen liittyy kansalaistottelemattomuus. Sen asukkaat pyrkinevät vastustamaan Espanjan heidän instituutioitaan vastaan kohdistamia ja heidän epäoikeutetuiksi kokemia hyökkäyksiä vastaan. Francon ajan jälkeen kovat panokset kumiluoteihin vaihtaneet poliisit saattavat ryhtyä väkivaltaisiksi, käyttää pamppuja ja kumiluoteja niitä vastaan, jotka kieltäytyvät noudattamasta Espanjan keskushallinnon Katalonian instituutioita lakkauttavia käskyjä.

Tällöin tuskin vältytään rauhanomaistenkaan tottelemattomuuskampanjaan osallistuvien loukkaantumisilta. Jossakin vaiheessa kriisi voi yhtyä myös kuolonuhreihin johtavaan väkivaltaan.  Pahin skenaario voi olla vuoden 1909 Katalonian traagiset päivät. Tuolloin Pohjois-Afrikassa käytyä sotaa varten toimitetut kutsunnat johtivat Barcelonassa levottomuuksiin ja 2—3 viikkoa kestäviin katutaisteluihin kutsunnoista kieltäytyvien ja Espanjan armeijan välillä. Seuraavana vuonna 1910 perustettiin kuuluisa anarkosyndikalistinen liitto, joka tuli kuuluisaksi kansainvälisestikin Espanjan sisällissodan aikana ja jonka tuki mahdollisti Katalonian pysymisen omana de facto itsenäisenä valtionaan sisällissodan ajan.  

Espanajn viranomaisten harkintakyky voi pettää Katalonian osalta, kuten se on pettänyt koko ajan 2010 alkaen. Pahimmassa tapauksessa katalaaneihin kohdistuva välkivalta repii auki Espanjan keskusvallan aiemmin aiheuttaneet haavat. Espanjan sisällissofan ksäittely on Espanjassa paljolti kesken.           

  

  

 

 

 

 

 

]]>
12 http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245120-katalonian-itsenaisyysjulistus-onnistuuko-edes-neljas-yritys#comments Espanja EU Katalonia itsenäisyys Fri, 27 Oct 2017 19:02:29 +0000 Timo Andersson http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245120-katalonian-itsenaisyysjulistus-onnistuuko-edes-neljas-yritys
Katalonia – valtioton kansa, miehityksen uhkaama! http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244034-katalonia-valtioton-kansa-miehityksen-uhkaama <p>Huomiomme kohteeksi on yllättäen noussut yksi Euroopan niistä kansakunnista, jolla ei ole omaa valtiota, vaikkakin oma kieli, katalaani, ja keskiajalle asti ulottuva oma kirjoitettu kansankielinen perinne. Katalonia, vanha sivistyskansakunta, aikoo julistautua itsenäiseksi Espanjan valtiosta, johon sen asukaat eivät ole milloinkaan halunneet kuulua. Neuvotteluihin taipumaton Espanjan madridilaisen kansalliskiihkon valtaan joutunut keskushallinto on enemmän tai vähemmin verhotusti &ndash; uhannut miehittää Katalonian. Pitääkö meidän osallistua Euroopan valtiottomien kansojen identiteetin tuhoamiseen?</p><p>Jos Katalonia joutuu taistelemaan vierasta espanjalaista miehittäjää vastaan, kuten se joutui mm. 1600-luvulla, niin sitä ei pidä katsoa sivusta. Myöskään itsenäisyyden valinnutta Kataloniaa, jos näin käy, ei pidä sulkea EU:n ulkopuolelle vain siksi, että Espanjan madridilaisen kiihkonationalismin valinnut Espanjan hallitus pakottaa Katalonian eroamaan Espanjasta.</p><p>Omassa EU-Politiikassaan EU-maiden, Suomenkin, on aiheellista harkita valmiiksi kanta siihen, kuinka suhtaudumme EU-alueen valtiottomiin kansoihin, jotka haluavat kuulua EU:hun haluamatta kuitenkaan kuulua siihen valtioon, johon heidät on historiallisesti pakotettu. &nbsp;Britannian erot myötä EU:sta lähtivät Skotlannin ja Pohjois-Irlannin valtiottomat kansat, vaikkakin halusivat kuulua EU:hun. Valtiottomia kansoja sivun mennen sanoen ovat Belgian flaamit ja Skandinavian pohjoisosien saamalaiset jotakin mainitakseni. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>EU-kansalaisina katalonialaisilla ja katalaaneilla on oikeus kuulua EU:hun riippumatta siitä, pysyvätkö he Espanjan kansalaisina. Kysymys Skotlannin itsenäisyydestä herätettiin uudelleen, kun EU:sta erottuaan äänestyksellä englantilaiset pakottavat Skotlannin. Britit muistavat Irlannin valtiottoman kansakunnan itsenäistymisen ensin vapaavaltiona, sitten täysin itsenäisenä. Vapaavaltion britit hyväksyivät, vasta sen jälkeen, kun Irlannin alueelle lähetettyjä brittivirkamiehiä irlantilaiset kaupunkisissit teloittivat. Tätä britit eivät kestäneet, joten ymmärtää sen, etteivät he ole halukkaita estämään kansanäänestyksiä.</p><p>EU-mailla ei ole myöskään oikeutta sallia Espanjan kovine otteineen yrittää hajottaa katalonialaiset toisiinsa vastaan: näin on tapahtunut kerran 1640&mdash;1652 sodassa, joka oli myös sisällissota katalaanien eri sosiaalisten kerrostuminen ja luokkien välillä. Tätä sotaa tarkastelen kohta lyhemmin. Viimeksi tasavallan ja Francon hallinnon aikana katalaanit ja katalonialaiset pyrkivät pysymään yhtenäisenä Madridia vastaan siinä, missä he voivat. &nbsp;&nbsp;</p><p><strong>Katalaanien ja katalonialaisen vastarinnan historiasta</strong></p><p>Katalonialaisilla 1600-luvulta erittäin ikäviä muistoja siitä, mitä väkivaltaisuudessaan Espanjan valta maakunnan alueella voi olla pahimmillaan. Vuosina 1640&mdash;1652 he kokivat julman miehityksen alueensa väestöön kohdistuvine raiskauksineen, julmuuksineen ja terroreineen ja vapaussodan &ndash; Suomen tavisotaan vertautuvan &ndash; tuota miehittäjää vastaan, joka oli Madridissa istunut keskushallitus.</p><p>Katalaaneilla ei ole ollut Euroopassa muita vihollisia kuin Kastiliassa sijaitseva hallitusvalta. Tuolloin Katalonia, alueellisesti nykyisä rajoja laajempana, oli julistautunut itsenäiseksi. Viime kerta, jolloin Katalonia julistautui itsenäiseksi, oli vuosi 1934. Asturiassa, Katalonian naapurimaakunnassa kaivostyöläisten, kaivostyöläisten lakko oli kiihtynyt aseelliseksi konfliktiksi, edelleen paikalliseksi sisällissodaksi, minkä johdosta Espanjan armeija tunkeutui taistelualueelle. Vuodesta 1931, jolloin kuningas lähti maanpakoon ja valtaan nousu uusi tasavalta, katalonialaiset olivat taistelleet autonomian ja laajentamisen puolesta, saaneet jonkinasteisen autonomian.</p><p>1934 oli konkreettinen vaara, että Asturian kaivostyöläisten kapinaan tukahduttamaan, mm. tasavallan palveluksessa olleen Francisco Francon johdolla, tulleet keskusvallan joukot olisivat tunkeutuneet Kataloniaan. 1936 tasavaltalaiskoalition voitto takasi Espanjalle hallituksen, joka oli myönteinen Katalonian ja Baskimaan autonomian puolustajille. Autonomian vuoksi katalaanit ja muut katalonialaiset taistelivat espanjalaiskansallismielisiä vastaan, joiden kansallismielisyys ei ollut katalaanien kansallismielisyyttä, ei ollut siihen mennessä milloinkaan.</p><p><strong><a href="http://www.encyclopedia.com/history/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/catalonia-revolt-1640-1652">Katalonian kapina (1640&mdash;1652)</a> &ndash; Suomen talvisodan vastine maakunnan kansan yhdistäjinä Espanjaa vastaan</strong></p><p>Katalonia on Espanjan kehittyneimpään alueeseen kuuluva sen vuoksi, että sen asukkailla on perinteenä, että nekin, jotka ovat tehneet työtä, ovat saaneet syödä. Useassa paikassa Espanjassa mentaliteettia oli katolinen puritanismi, jonka mukaan vain niiden, jotka eivät tee työtä, ei syömänkään pidä. Tämähän ei ole mikään lähtökohta kehitykselle. &nbsp;</p><p>Keskiajalla Katalonia nykyisen Espanjan itäiset osat käsittänyt Katalonia, oli kuulunut Aragonian kuningaskuntaan. 1640 Katalonialaiset nousivat kapinaan Espanjan Philip IV:n kruunua vastaan. Taloudelliset, poliittiset ja ikimuistoiset historialliset syyt olivat kapinan taustalla. 1517 Katalonia oli tullut Kastilian alaisuuteen, kun Kaarle V, Kastilian Isabellan ja Aragonian Ferdinandin poika, tuli yhdistyneen Espanjan hallitsijaksi ja Itävallan keisariksi. &nbsp;Muodollisesti yhtenäistetty valtio jäi hajanaiseksi. Espanjan itäkolkassa puhuttiin ja kirjoitettiin katalaania, Etelä-Ranskan oksitaanin kielen sukukieltä, kun taas Madridissa käytettiin kieltä, jota sanomme nykyisin espanjaksi. Eri kieliä käyttäneillä Katalonia ja Kastilialla oli erilaiset poliittiset traditionsa. Katalonian läänityslaitos muistutti enemmän Ranskan vastaavaa kuin Kastilian, jonka perustana oli <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Reconquista">Reconquest</a>. Espanjan eri aluilla säilyi omat verotuksesta päättävät kokouksensa.</p><p>Kastilian nationalismin taustaa ei voida ymmärtää ilman reconquestaa, jolla tarkoitetaan Leonin ja Kastilian soturiaristokratian ja -monarkian pyrkimystä alistaa Espanjan islamin piiriin kuuluneet alueet. Hankkeena oli saattaa islamin kulttuurin piiriin kuuluvat sivistyksellisesti ja yhteiskunnallisesti korkeammalla tasolla olevat alueet jyrkän ja ahdasmielisen katolisuuden piiriin. Reconquesta tuli päätökseen Kastilian Isabellan ja Aragonian Ferdinandin dynastiseen avioliittoon mennessä.</p><p>Reconguestan pohjalle perustettua Kastilian järjestelmää on kuvattu sellaiseksi, missä söivät ne, jotka eivät tehneet työtä, ja missä ne, jotka tekivät työt, eivät syöneet. Katalonian poikkeuksellisesti muuta Espanjaa korkeampi taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen kehittyneisyys, jolla tasolla on oikeastaan vain Baskimaa, perustuu mm. siihen, ettei se ollut osa Kastilian järjestelmää milloinkaan. Kataloniassa ne, jotka tekivät työtä, myös söivät.</p><p>Kastilian kurittoman armeijan sijoittaminen Espanjan ja Ranskan-sodan vuoksi Kataloniaan ja sen ylläpitämä komento raiskauksineen, julmuuksineen ja terroreineen aiheutti jo tuolloin tilanteen, jossa katalaaneilla ei olut muuta mahdollisuutta kuin nousta kapinaan. Alueen valloittaneet ranskaiset otettiin ystävinä vastaan heidän vallattuaan Katalonian. Katalaanien ensimmäinen itsenäisyystaistelu, joka vertautuu Suomen talvisotaan, ei johtanut itsenäisyyteen. Portugali saavutti itsenäisyytensä onnistuneesti, minkä vuoksi Euroopassa on nyt Portugali-niminen valtio. Myöhemmin Ranskan yhteydestä Espanjaan palannut Katalonia sen sijaan jäi osaksi Espanjaa vanhana keskiaikaisena kansakuntana ilman valtiota. &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huomiomme kohteeksi on yllättäen noussut yksi Euroopan niistä kansakunnista, jolla ei ole omaa valtiota, vaikkakin oma kieli, katalaani, ja keskiajalle asti ulottuva oma kirjoitettu kansankielinen perinne. Katalonia, vanha sivistyskansakunta, aikoo julistautua itsenäiseksi Espanjan valtiosta, johon sen asukaat eivät ole milloinkaan halunneet kuulua. Neuvotteluihin taipumaton Espanjan madridilaisen kansalliskiihkon valtaan joutunut keskushallinto on enemmän tai vähemmin verhotusti – uhannut miehittää Katalonian. Pitääkö meidän osallistua Euroopan valtiottomien kansojen identiteetin tuhoamiseen?

Jos Katalonia joutuu taistelemaan vierasta espanjalaista miehittäjää vastaan, kuten se joutui mm. 1600-luvulla, niin sitä ei pidä katsoa sivusta. Myöskään itsenäisyyden valinnutta Kataloniaa, jos näin käy, ei pidä sulkea EU:n ulkopuolelle vain siksi, että Espanjan madridilaisen kiihkonationalismin valinnut Espanjan hallitus pakottaa Katalonian eroamaan Espanjasta.

Omassa EU-Politiikassaan EU-maiden, Suomenkin, on aiheellista harkita valmiiksi kanta siihen, kuinka suhtaudumme EU-alueen valtiottomiin kansoihin, jotka haluavat kuulua EU:hun haluamatta kuitenkaan kuulua siihen valtioon, johon heidät on historiallisesti pakotettu.  Britannian erot myötä EU:sta lähtivät Skotlannin ja Pohjois-Irlannin valtiottomat kansat, vaikkakin halusivat kuulua EU:hun. Valtiottomia kansoja sivun mennen sanoen ovat Belgian flaamit ja Skandinavian pohjoisosien saamalaiset jotakin mainitakseni.     

EU-kansalaisina katalonialaisilla ja katalaaneilla on oikeus kuulua EU:hun riippumatta siitä, pysyvätkö he Espanjan kansalaisina. Kysymys Skotlannin itsenäisyydestä herätettiin uudelleen, kun EU:sta erottuaan äänestyksellä englantilaiset pakottavat Skotlannin. Britit muistavat Irlannin valtiottoman kansakunnan itsenäistymisen ensin vapaavaltiona, sitten täysin itsenäisenä. Vapaavaltion britit hyväksyivät, vasta sen jälkeen, kun Irlannin alueelle lähetettyjä brittivirkamiehiä irlantilaiset kaupunkisissit teloittivat. Tätä britit eivät kestäneet, joten ymmärtää sen, etteivät he ole halukkaita estämään kansanäänestyksiä.

EU-mailla ei ole myöskään oikeutta sallia Espanjan kovine otteineen yrittää hajottaa katalonialaiset toisiinsa vastaan: näin on tapahtunut kerran 1640—1652 sodassa, joka oli myös sisällissota katalaanien eri sosiaalisten kerrostuminen ja luokkien välillä. Tätä sotaa tarkastelen kohta lyhemmin. Viimeksi tasavallan ja Francon hallinnon aikana katalaanit ja katalonialaiset pyrkivät pysymään yhtenäisenä Madridia vastaan siinä, missä he voivat.   

Katalaanien ja katalonialaisen vastarinnan historiasta

Katalonialaisilla 1600-luvulta erittäin ikäviä muistoja siitä, mitä väkivaltaisuudessaan Espanjan valta maakunnan alueella voi olla pahimmillaan. Vuosina 1640—1652 he kokivat julman miehityksen alueensa väestöön kohdistuvine raiskauksineen, julmuuksineen ja terroreineen ja vapaussodan – Suomen tavisotaan vertautuvan – tuota miehittäjää vastaan, joka oli Madridissa istunut keskushallitus.

Katalaaneilla ei ole ollut Euroopassa muita vihollisia kuin Kastiliassa sijaitseva hallitusvalta. Tuolloin Katalonia, alueellisesti nykyisä rajoja laajempana, oli julistautunut itsenäiseksi. Viime kerta, jolloin Katalonia julistautui itsenäiseksi, oli vuosi 1934. Asturiassa, Katalonian naapurimaakunnassa kaivostyöläisten, kaivostyöläisten lakko oli kiihtynyt aseelliseksi konfliktiksi, edelleen paikalliseksi sisällissodaksi, minkä johdosta Espanjan armeija tunkeutui taistelualueelle. Vuodesta 1931, jolloin kuningas lähti maanpakoon ja valtaan nousu uusi tasavalta, katalonialaiset olivat taistelleet autonomian ja laajentamisen puolesta, saaneet jonkinasteisen autonomian.

1934 oli konkreettinen vaara, että Asturian kaivostyöläisten kapinaan tukahduttamaan, mm. tasavallan palveluksessa olleen Francisco Francon johdolla, tulleet keskusvallan joukot olisivat tunkeutuneet Kataloniaan. 1936 tasavaltalaiskoalition voitto takasi Espanjalle hallituksen, joka oli myönteinen Katalonian ja Baskimaan autonomian puolustajille. Autonomian vuoksi katalaanit ja muut katalonialaiset taistelivat espanjalaiskansallismielisiä vastaan, joiden kansallismielisyys ei ollut katalaanien kansallismielisyyttä, ei ollut siihen mennessä milloinkaan.

Katalonian kapina (1640—1652) – Suomen talvisodan vastine maakunnan kansan yhdistäjinä Espanjaa vastaan

Katalonia on Espanjan kehittyneimpään alueeseen kuuluva sen vuoksi, että sen asukkailla on perinteenä, että nekin, jotka ovat tehneet työtä, ovat saaneet syödä. Useassa paikassa Espanjassa mentaliteettia oli katolinen puritanismi, jonka mukaan vain niiden, jotka eivät tee työtä, ei syömänkään pidä. Tämähän ei ole mikään lähtökohta kehitykselle.  

Keskiajalla Katalonia nykyisen Espanjan itäiset osat käsittänyt Katalonia, oli kuulunut Aragonian kuningaskuntaan. 1640 Katalonialaiset nousivat kapinaan Espanjan Philip IV:n kruunua vastaan. Taloudelliset, poliittiset ja ikimuistoiset historialliset syyt olivat kapinan taustalla. 1517 Katalonia oli tullut Kastilian alaisuuteen, kun Kaarle V, Kastilian Isabellan ja Aragonian Ferdinandin poika, tuli yhdistyneen Espanjan hallitsijaksi ja Itävallan keisariksi.  Muodollisesti yhtenäistetty valtio jäi hajanaiseksi. Espanjan itäkolkassa puhuttiin ja kirjoitettiin katalaania, Etelä-Ranskan oksitaanin kielen sukukieltä, kun taas Madridissa käytettiin kieltä, jota sanomme nykyisin espanjaksi. Eri kieliä käyttäneillä Katalonia ja Kastilialla oli erilaiset poliittiset traditionsa. Katalonian läänityslaitos muistutti enemmän Ranskan vastaavaa kuin Kastilian, jonka perustana oli Reconquest. Espanjan eri aluilla säilyi omat verotuksesta päättävät kokouksensa.

Kastilian nationalismin taustaa ei voida ymmärtää ilman reconquestaa, jolla tarkoitetaan Leonin ja Kastilian soturiaristokratian ja -monarkian pyrkimystä alistaa Espanjan islamin piiriin kuuluneet alueet. Hankkeena oli saattaa islamin kulttuurin piiriin kuuluvat sivistyksellisesti ja yhteiskunnallisesti korkeammalla tasolla olevat alueet jyrkän ja ahdasmielisen katolisuuden piiriin. Reconquesta tuli päätökseen Kastilian Isabellan ja Aragonian Ferdinandin dynastiseen avioliittoon mennessä.

Reconguestan pohjalle perustettua Kastilian järjestelmää on kuvattu sellaiseksi, missä söivät ne, jotka eivät tehneet työtä, ja missä ne, jotka tekivät työt, eivät syöneet. Katalonian poikkeuksellisesti muuta Espanjaa korkeampi taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen kehittyneisyys, jolla tasolla on oikeastaan vain Baskimaa, perustuu mm. siihen, ettei se ollut osa Kastilian järjestelmää milloinkaan. Kataloniassa ne, jotka tekivät työtä, myös söivät.

Kastilian kurittoman armeijan sijoittaminen Espanjan ja Ranskan-sodan vuoksi Kataloniaan ja sen ylläpitämä komento raiskauksineen, julmuuksineen ja terroreineen aiheutti jo tuolloin tilanteen, jossa katalaaneilla ei olut muuta mahdollisuutta kuin nousta kapinaan. Alueen valloittaneet ranskaiset otettiin ystävinä vastaan heidän vallattuaan Katalonian. Katalaanien ensimmäinen itsenäisyystaistelu, joka vertautuu Suomen talvisotaan, ei johtanut itsenäisyyteen. Portugali saavutti itsenäisyytensä onnistuneesti, minkä vuoksi Euroopassa on nyt Portugali-niminen valtio. Myöhemmin Ranskan yhteydestä Espanjaan palannut Katalonia sen sijaan jäi osaksi Espanjaa vanhana keskiaikaisena kansakuntana ilman valtiota.   

 

 

 

]]>
9 http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244034-katalonia-valtioton-kansa-miehityksen-uhkaama#comments Espanja EU Katalonia itsenäisyys Fri, 06 Oct 2017 18:57:54 +0000 Timo Andersson http://timoandersson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244034-katalonia-valtioton-kansa-miehityksen-uhkaama
Miksi katalonialaiset haluavat eroon Espanjasta? http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243590-1-0-lahestyy-miksi-katalonialaiset-haluavat-eroon-espanjasta <p>Jordi Évole on espanjalainen toimittaja, jolla on kauniita ajatuksia ja taito kysyä poliitikoilta hankaliakin asioita. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=z60nwThLIAI">Kuuntelin kuinkaÉvole keskusteli Katalonian itsehallintoalueen puheenjohtaja CarlesPuigdemontin </a>kanssa. Évole kysyi Puigdemontilta Kurdistanin itsenäisyysäänestyksestä ja Puigdemont sanoi, että hän tietenkin kunnioittaa kansojen itsemääräämisoikeutta. Évole sitten muistuttaa Puigdemontia, että vuosia sitten hän oli eri mieltä Kurdistanin itsenäisyydestä äänestämällä kielteisesti asiasta Katalonian parlamentissa.&nbsp;</p><p>Toisin sanoen Puigdemont on muuttanut ajattelutapaansa, ehkä pakosta. Viime aikoina moni muukin joka ennen ei mitenkään pohtinut Katalonian itsenäisyyttä tai itsenäisyysajattelua, joutuu nyt pohtimaan. Kaverini kysyi, miksi katalonialaiset haluavat eroon Espanjasta?</p><p>Selityksiä on monia, pitkä-ikäinen yhteinen historia ei ole pystynyt vaikuttamaan kuin vain hetkellisesti erimielisyyksien vähentämiseen. Itsenäisyysajattelu on jo satoja vuosia vanha. Francon aikana itsehallinto ja itsenäisyysajattelu ahdistettiin nurkkaan.</p><p>Francon jälkeen ja demokratiassa Espanjassa hyväksyttiin sen, että kaikki ovat mukana ja, että itsehallintoaluejärjestelmä riittäisi kaikille. Vastaavasti itsehallintoalueilla, kuten Kataloniassa ja Baskimaassa annetut vapaudet eivät enää vastanneet odotuksiin. &nbsp;Televisiokommentaatorin sanoin saavutettu asia on saavutus ja uusia saavutuksia pitää saada.</p><p>Maan taloudellinen lama on vaikuttanut siihen, että hyvinvoivat katalonialaiset eivät halua olla tukemassa muuta maata. Samalla, kun maan talous on ollut huonona useita vuosia, korruptioskandaalit sekä muualla maassa, että Kataloniassa ovat vain vahvistaneet populististen voimien ajattelua.</p><p>Myös kielikysymys vaikuttaa itsenäisyysajatteluun. Kouluissa on jo 30 vuoden aikana opetettu katalaania ja madridilaisten sanomalehtien mukaan indoktrinaatio on ollut vahva koulujen oppikirjoissa. Useat sukupolvet ovat kasvaneet itsenäisyysajatteluun.</p><p>Nyt keskushallinnon asenne ja päätökset Katalonian itsenäisyyttä ajavaa kohtaa on valitettavasti pahentanut asioita ja ollaan umpikujassa. Sunnuntaina nähdään, mutta epäilen, että tämä ei pääty kivuttomasti.</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=a8ktD9IvFoA">Jordi Évolen tavoin</a> ajattelen, että huonoista ja opportunistisista poliitikoista kannattaisi itsenäistyä vaikkapa vaalien kautta. 1-O lähestyy.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jordi Évole on espanjalainen toimittaja, jolla on kauniita ajatuksia ja taito kysyä poliitikoilta hankaliakin asioita. Kuuntelin kuinkaÉvole keskusteli Katalonian itsehallintoalueen puheenjohtaja CarlesPuigdemontin kanssa. Évole kysyi Puigdemontilta Kurdistanin itsenäisyysäänestyksestä ja Puigdemont sanoi, että hän tietenkin kunnioittaa kansojen itsemääräämisoikeutta. Évole sitten muistuttaa Puigdemontia, että vuosia sitten hän oli eri mieltä Kurdistanin itsenäisyydestä äänestämällä kielteisesti asiasta Katalonian parlamentissa. 

Toisin sanoen Puigdemont on muuttanut ajattelutapaansa, ehkä pakosta. Viime aikoina moni muukin joka ennen ei mitenkään pohtinut Katalonian itsenäisyyttä tai itsenäisyysajattelua, joutuu nyt pohtimaan. Kaverini kysyi, miksi katalonialaiset haluavat eroon Espanjasta?

Selityksiä on monia, pitkä-ikäinen yhteinen historia ei ole pystynyt vaikuttamaan kuin vain hetkellisesti erimielisyyksien vähentämiseen. Itsenäisyysajattelu on jo satoja vuosia vanha. Francon aikana itsehallinto ja itsenäisyysajattelu ahdistettiin nurkkaan.

Francon jälkeen ja demokratiassa Espanjassa hyväksyttiin sen, että kaikki ovat mukana ja, että itsehallintoaluejärjestelmä riittäisi kaikille. Vastaavasti itsehallintoalueilla, kuten Kataloniassa ja Baskimaassa annetut vapaudet eivät enää vastanneet odotuksiin.  Televisiokommentaatorin sanoin saavutettu asia on saavutus ja uusia saavutuksia pitää saada.

Maan taloudellinen lama on vaikuttanut siihen, että hyvinvoivat katalonialaiset eivät halua olla tukemassa muuta maata. Samalla, kun maan talous on ollut huonona useita vuosia, korruptioskandaalit sekä muualla maassa, että Kataloniassa ovat vain vahvistaneet populististen voimien ajattelua.

Myös kielikysymys vaikuttaa itsenäisyysajatteluun. Kouluissa on jo 30 vuoden aikana opetettu katalaania ja madridilaisten sanomalehtien mukaan indoktrinaatio on ollut vahva koulujen oppikirjoissa. Useat sukupolvet ovat kasvaneet itsenäisyysajatteluun.

Nyt keskushallinnon asenne ja päätökset Katalonian itsenäisyyttä ajavaa kohtaa on valitettavasti pahentanut asioita ja ollaan umpikujassa. Sunnuntaina nähdään, mutta epäilen, että tämä ei pääty kivuttomasti.

Jordi Évolen tavoin ajattelen, että huonoista ja opportunistisista poliitikoista kannattaisi itsenäistyä vaikkapa vaalien kautta. 1-O lähestyy.

 

]]>
30 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243590-1-0-lahestyy-miksi-katalonialaiset-haluavat-eroon-espanjasta#comments Espanja Itsenäisyys Katalonia Katalonia itsenäisyys Thu, 28 Sep 2017 15:55:50 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243590-1-0-lahestyy-miksi-katalonialaiset-haluavat-eroon-espanjasta