*

Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Kataloniassa mielenkiintoisia hetkiä - Puigdemontin jatko ratkeaa pian

Näyttää siltä että Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet ovat pääsemässä lähipäivien aikana sopimukseen siitä, kuinka maanpaossa oleva Carles Puigdemont palautetaan virkaansa aluepresidenttinä. Itsenäistymisliikkeen sisäiset erimielisyydet ovat vaarantaneet prosessin useamman kerran tämän vuosikymmenen aikana mutta jokaisesta hankaluudesta on lopulta päästy sopimuksella tai kompromissilla eteenpäin. Nyt on jälleen edessä vuoden 2015 vaalien yhteislistaneuvotteluihin tai tammikuun 2016 Artur Masin syrjään astumiseen verrattavissa oleva hankalan tilanteen avaava läpimurto. 

 

Carles Puigdemont aluehallituksineen erotettiin virasta 28.10.2017 voimaan astuneella Espanjan hallituksen määräyksellä Katalonian parlamentin yksipuolisesti julistettua edeltävänä päivänä itsenäisyyden. Puigdemont päätyi neljän ministerinsä kanssa maanpakoon Belgiaan, kun loput Espanjaan jääneet ministerit joutuivat marraskuun alussa tutkintavankeuteen. Varapresidentti Oriol Junqueras sekä erotettu Katalonian sisäministeri Joaquim Forn ovat edelleen vankilassa samoin kuin jo aikaisemmin lokakuussa pidätetyt kansalaisjärjestöjen johtajat Jordi Sanchez sekä Jordi Cuixart. Koko entistä aluehallitusta ja Jordeja samoin kuin Katalonian silloisen parlamentin puhemiesneuvostoa syytetään kapinasta, kapinan lietsonnasta, tottelemattomuudesta perustuslakituomioistuimen määräyksiä kohtaan sekä julkisten varojen väärinkäytöstä, joista jo pelkästään kapinasta voi saada yli 30 vuoden vankeustuomion. Kapina- ja kapinan lietsonta –syytteet ovat täysin ylimitoitettuja ja politisoituneita koska määritelmällisestikin kyseisiin rikoksiin vaadittavaa väkivaltaa ei koskaan tapahtunut. Aluehallitus järjesti kyllä kansanäänestyksen vastoin perustuslakituomioistuimen kieltoa mutta Katalonian parlamentin antamaa symboliseksi jäänyttä itsenäistymisjulistusta ei edes koskaan yritetty toimeenpanna. Ainoa väkivaltaan sortunut oli Espanja kansanäänestyspäivän 1. lokakuuta poliisiväkivallalla.

 

Rikossyytteet ovat tarkoituksella kovimmat mahdolliset, jotta pelotevaikutus muihin itsenäistymisliikkeen johtajiin on riittävän tehokas. Toistakymmentä uutta itsenäistymisliikkeen poliitikkoa mm. puoluejohtajia ja entinen aluepresidentti Artur Mas kutsutaan oikeuteen helmikuussa. On mahdollista että kaikille syytetyille määrätään julkisessa virassa toimimiskielto jo tänä keväänä eli toisin sanoen heidät erotetaan Katalonian parlamentista jo ennen kuin varsinainen oikeudenkäynti edes alkaa myöhemmin tänä vuonna. Tämä on mahdollista ainoastaan terrorismi- sekä kapinasyytteissä. Espanjan pääministeri Rajoy kyhertelee jo kuinka koko modernin itsenäistymisliikkeen poliittinen johto suljetaan poliittisen elämän ulkopuolelle ja suurimmalle osalle heistä langetetaan niin kovat tuomiot ettei uutta yritystä itsenäistymiseen uskalleta tehdä. Koska kukaan tai mikään esim. kansainvälinen taho ei painosta Espanjan hallitusta poliittisen ratkaisun löytämiseksi, sillä ei ole mitään intressiä siihen pyrkiä. Ciudadanoksen nousu sekä Katalonian joulukuisissa vaaleissa että mielipidetiedusteluissa pakottaa kansanpuolueen entistä kovempaan linjaan Katalonian suhteen. Ja pitää muistaa että Espanjan yleisen syyttäjän virasto on suoraan Espanjan hallituksen komennossa ja yhteydet perustuslakituomioistuimeen ovat varsin tiiviit. Espanjan oikeusjärjestelmä on valjastettu täysillä Katalonian itsenäistymisliikkeen tuhoamiseksi ja se on myös tuomittu espanjalaisen progressiivisen tuomarijärjestön toimesta.

 

Pitää myös muistaa että Espanja on tällä hetkellä vetänyt kansainvälisen pidätysmääräyksen pois Carles Puigdemontista sekä muista maanpaossa olevista. Se tehtiin sen jälkeen kun alkoi näyttämään siltä että Belgian tuomioistuin kieltäytyisi luovutuksesta tai ainakin rajoittaisi Espanjan korkeinta oikeutta kieltämällä kapina- ja kapinaan yllyttämis -syytteet eurooppalaisen luovutusjärjestelmän puitteissa.

 

Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet Junts per Catalunya (Puigdemontin ehdokaslista), tasavaltalainen vasemmisto ERC sekä äärivasemmiston CUP säilyttivät ehdottoman enemmistönsä joulukuun 21. päivä järjestetyissä Espanjan pääministerin määräämissä Katalonian alueparlamenttivaaleissa 47,6 % ääniosuudella äänestysaktiivisuuden noustessa ennätyslukemiin. Perustuslain artiklan 155 toimenpiteitä vastustanut Catalunya en Comu sai 8,9 % äänistä. Vaalien tulos ei ollut vieläkään kiistaton mandaatti itsenäistymiselle mutta selkeä Espanjan perustuslainkin näkökulmasta kiistanalaisten poikkeustoimien hylkääminen. Artiklan 155 toimista on nimittäin myös valitettu perustuslakituomioistuimeen Podemoksen toimesta koska ne ylittävät reippaasti sen mitä itse artikla valtuuttaa. Itsenäistymistä kannattavien puolueiden tai vaihtoehdon absoluuttinen äänimäärä on kasvanut kaikissa 2014-2015-2017 äänestyksissä ja ylitti ensimmäistä kertaa 2 miljoonaa niin 1. lokakuuta järjestetyssä kansanäänestyksessä kuin 21.12. järjestetyissä alueparlamenttivaaleissa.

 

Neljän vaalipiirin vaalijärjestelmän, joka muuten ei eroa mitenkään merkittävästi muista Espanjan itsehallintoalueilla tai muuallakaan käytössä olevista alueellisen edustuttavuuden huomioonottavista vaalijärjestelmistä, ja joka on laadittu jo 1980-luvulla, johdosta 47,6 % kannatus riittää kahden paikan parlamentaariseen enemmistöön. Näin ollen itsenäistymistä kannattavilla puolueilla on 70 yhteensä 135:sta Katalonian parlamentin paikasta. Paljon esillä pidetty kaupunki-maaseutu vastakkainasettelu on täysin väärä. Siinä usein pyritään antamaan kuvaa että maaseudulle on annettu lisäpaikkoja sen takia että siellä on itsenäistymisen kannatus selkeästi korkeampaa kuin kaupungeissa. Tämä ei pidä paikkaansa. Katalonia jakautuu parlamenttivaaleissa neljään provinssien rajojen mukaiseen vaalipiiriin, joista isoimmassa Barcelonassa on yli 70 % Katalonian asukkaista. On luonnollista että tätä epäsuhtaa on tasoitettu antamalla 1-2 lisäpaikkaa Gironan, Lleidan ja Tarragonan vaalipiireille. Kaikissa näissä vaalipiireissä on sekä kaupunkeja että maaseutua. Vaalijärjestelmän muutosta saa toki kannattaa mutta nykyinen 1980-luvulla tehty järjestelmä ei ole tehty erityisesti itsenäistymisliikettä suosimaan vaan tasoittamaan yhden provinssin väkilukuosuuden luomaa epäkohtaa alueellisen edustuttavuuden vuoksi. Täydelliseen suhteellisuuteen päästään laittamalla koko Katalonia yhdeksi vaalipiiriksi. Ne jotka nielevät itsenäistymisen vastustajien viestin "itsenäistymisliikkeen suuresta vaalijärjestelmähuijauksesta" voisivat miettiä mitä kävisi jos eduskuntavaaleissa Suomi olisi yhtenä vaalipiirinä.

 

Carles Puigdemont on oikeutettu ehdokas seuraavaksi aluepresidentiksi kolmesta syystä: 1) häntä aluepresidentiksi kannattavilla puolueilla on ehdoton enemmistö demokraattisesti valitussa parlamentissa, 2) hän oli näistä puolueista isoimman eli Junts per Catalunyan alkuperäinen aluepresidenttiehdokas ja 3) hänen erottanutta perustuslain artiklan 155 poikkeustoimia kannattaneet puolueet hävisivät selkeästi vaalit. Kyse on demokratiasta sekä kunniasta: ainoan ja oikean Katalonian legitiimin aluepresidentin palauttamisesta virkaansa.

 

Esimerkiksi suomalaisessa uutisoinnissa on mennyt viime viikkoina puurot ja vellit sekaisin kun milloin on puhuttu ettei Puigdemont saa johtaa Kataloniaa etänä skypen välityksellä ja milloin ettei hän voi vannoa virkavalaansa ulkomailta. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Kyse on siitä että Katalonian parlamentin työjärjestys edellyttää että aluepresidenttiehdokkaan on esiteltävä hallitusohjelmansa parlamentin istunnolle ennen äänestystä valinnasta. Nyt edessä on siis ennennäkemätön tilanne missä aluepresidenttiehdokas on maanpaossa eikä voi tulla parlamentin istuntoon koska hänet pidätettäisiin. Työjärjestys ei kuitenkaan ole selkeä siinä suhteessa sallittaisiinko hallitusohjelman esittely myös etänä videon välityksellä tai todennäköisemmin edustajan lukemana. Työjärjestys ei siis sano suoraan että ehdokkaan olisi fyysisesti oltava istuntosalissa. Kyseessä on ennakkotapaus.

 

Katalonian itsehallintolain sekä Katalonian parlamentin työjärjestyksen mukaan tulkinnan työjärjestyksestä tekee parlamentin puhemiesneuvosto tarvittaessa äänestämällä enemmistöpäätöksellä. Oikea menettelytapa olisi ollut että puhemiesneuvosto tekee tulkinnan siitä sallitaanko Puigdemontin esitellä hallitusohjelmansa videon tai edustajan välityksellä ja tämä päätös olisi ollut sillä hetkellä täysin laillinen koska se ei riko mitään lakia tai perustuslakituomioistuimen päätöstä. Jos Puigdemont olisi valittu aluepresidentiksi tällaisen menettelyn kautta, valinnasta olisi voinut heti valittaa perustuslakituomioistuimeen, joka olisi voinut mitätöidä valinnan tulkiten että puhemiesneuvosto tulkitsi työjärjestystä väärin.

 

Tähän ei kuitenkaan koskaan tultu koska Espanja muutti pelin hengen. Espanjan hallitus käytti röyhkeästi hyväksi vaikutusvaltaansa perustuslakituomioistuimeen ja runnoi läpi jälleen kerran yhden äärimmäisen kiistanalaisen perustuslakituomioistuimen ratkaisun. Espanjan hallitus nimittäin valitti Katalonian parlamentin puhemiehen päätöksestä ehdottaa Puigdemontia valittavaksi täysistunnossa 30.1. perustuslakituomioistuimeen sen jälkeen kun tämä päätös eli toisin sanoen istunnon esityslista oli julkaistu. Mitään päätöstä Puigdemontin esiintymistavasta ei siis vielä oltu tehty ja ilmassa oli myös mahdollisuus että Puigdemont tekisi yllätyspaluun Kataloniaan ilmestymällä parlamentin istuntoon. Sen takia Espanjan turvallisuusjoukot tiukensivat rajavalvontaa, ympäröivät parlamenttirakennuksen sekä tutkivat jopa sinne johtavia viemäriverkostoja.

 

Espanjan hallitus pohjautui valituksessaan siihen argumenttiin ettei Puigdemont voisi maanpaosta ja Espanjassa rikossyytteet omaavana toimia Katalonian aluepresidenttinä ja siten parlamentin puhemiehen päätös kutsua täysistunto hänen valintaansa varten olisi laiton. Tällä argumentilla ei ole mitään laillisia perusteita ja se tyrmättiin laajasti lakiasiantuntijoiden toimesta Espanjassa. Ei olisi mitään mahdollisuuksia että edes täysin politisoitunut perustuslakituomioistuin yhtyisi moiseen valitukseen. Jippona oli kuitenkin se että mikäli perustuslakituomioistuin ottaisi Espanjan hallituksen valituksen käsittelyyn, joutuisi se tilapäisesti peruuttamaan Katalonian parlamentin istunnon kunnes valitus olisi käsitelty. Tätä jippoa on käytetty hyväksi jatkuvasti Katalonian itsenäistymisprosessiin liittyen ja joskus kuten 6.-7.9.2017 hyväksyttyjen kansanäänestyslain ja oikeusjärjestelmän jatkuvuuslakiin menettelytapaan eli ns. nopeaan hyväksymismenettelyyn liittyvän valituksen tapauksessa, tilapäinen lakkautus ajaa tehtävänsä vaikka lopullinen päätös olisikin Katalonialle myönteinen. 

 

Ensimmäistä kertaa nyt oli kuitenkin vaarana ettei perustuslakituomioistuin ota Espanjan hallituksen valitusta käsittelyyn koska se oli juridisesti niin kaukaa haettu. Ensimmäistä kertaa koskaan Katalonian prosessiin liittyen neuvoa-antava valtiosääntöneuvosto (jonka mielipidettä on kysyttävä ennen kuin hallitus voi valittaa perustuslakituomioistuimeen) ei puoltanut Espanjan hallituksen valitusta. Juridisesti täysin epäkelvon valituksen todellinen tarkoitus eli tilapäisen peruutuksen saavuttaminen paistoi niin selvästi läpi. Puigdemontin puolue Junts per Catalunya jopa nosti rikossyytteet Espanjan korkeimpaan oikeuteen Espanjan hallitusta vastaan sillä perusteella että hallitus olisi syyllistynyt julkisen viran haltijan (kansanedustaja) toimen tarkoitukselliseen estämiseen. 

 

Puigdemontilla on nimittäin Katalonian itsehallintolain ja lain Katalonian aluepresidentistä mukaisesti täysi oikeus olla ehdolla aluepresidentiksi koska hän on valittu kansanedustaja. Maanpaossa oleminen tai alkuvaiheessa olevat rikossyytteet ilman virkakieltoa eivät ole yksiselitteisesti mikään este ehdokkuulle. Ainoa avoin kysymys liittyi siihen tuleeko hänen olla fyysisesti paikalla valinnan hetkellä vai ei.

 

Espanjan hallitus painosti valtiosääntöneuvoston kielteisen päätöksen jälkeen perustuslakituomioistuimen tuomareita ja sai lopulta aikaan toivomansa lopputuloksen. Espanjan media on jopa raportoinut että pääministeri Rajoy soitti itse perustuslakituomioistuimen puheenjohtajalle. Tuomioistuin ei kuitenkaan voinut ottaa alkuperäistä valitusta käsittelyyn (itse asiassa se lykkäsi päätöstä käsittelyynotosta) sen ollessa niin kaukaa haettu mutta se laati hyvin poikkeuksellisen ennakkopäätöksen, jolla se määräsi että tiistaina 30.1. järjestettävä parlamentin istunto olisi laiton mikäli se pidetään ilman että Puigdemont on fyysisesti paikalla ja korkeimman oikeuden tuomarin luvan kanssa. Aivan käsittämätön päätös jollaista ei olla perustuslakituomioistuimen tapauksessa tehty koskaan aikaisemmin. Päivää myöhemmin tuomioistuin perusteli päätöstään "poikkeuksellisilla olosuhteilla". Perustuslakituomioistuin antoi Katalonian parlamenttia rajoittavan määräyksen ilman että se pohjautui mihinkään valitukseen tms. Perustuslakituomioistuimen tarkoitus ei ole antaa määräyksiä tai tehdä politiikkaa vaan ratkaista sille tehtyjä valituksia ja mahdollisesti määrätä sanktioita jos valituksien pohjalta syntyneitä ratkaisuja ei noudateta.

 

Junts per Catalunya luonnollisesti valitti tästä määräyksestä mutta perustuslakituomioistuin mitätöi valituksen suoralta kädeltä. Seuraavaksi Katalonian itsenäistymisliike aikoo valittaa tapahtuneesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka vaihe on myös edessä lähes tulkoon kaikissa itsenäistymisprosessiin liittyneissä oikeusprosesseissa kunhan ne ovat kulkeneet Espanjan oikeusjärjestelmän läpi.

 

Espanjan hallituksen ja sen vaikutuksen alaisen perustuslakituomioistuimen tarkoituksena oli luoda tilanne missä Puigdemontin valinta edellyttäisi suoraa tottelemattomuutta ja johtaisi syytteisiin parlamentin uutta puhemiesneuvostoa vastaan. Mikäli edellä kuvaamaani operaatioita ei olisi tehty, Espanjan olisi täytynyt tyytyä Puigdemontin valinnan mitätöimiseen mutta nyt se onnistui luomaan tilanteen missä itsenäistymisliike ajautui jälleen kerran sisäiseen väittelyyn tottelemattomuuden suhteen.

 

Junts per Catalunya ja CUP olisivat olleet valmiit äänestämään Puigdemontista vaikka se olisi tietänyt rikossyytteitä kaikkia puhemiesneuvoston jäseniä vastaan (huomaa: joskus ennen tai erilaisessa kontekstissa tällaisesta selviäisi huomautuksella kunhan lopputulema toteutuisi eli valinta mitätöitäisiin mutta tässä Espanjan-Katalonian kontekstissa puhemiesneuvostolle tulisi tästäkin melkein kapinasyytteet niskaan). He eivät uskoisi että rikossyytteet voisivat mennä läpi ja luottavat osaltaan myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. ERC ja parlamentin puhemies Roger Torrent eivät kuitenkaan halunneet lähteä tälle tielle joten edessä oli laajasti uutisoitu itsenäistymisliikkeen sisäinen vastakkainasettelu sen suhteen mitä seuraavaksi tehdään kun Torrent perui parlamentin istunnon ja sanoi että se järjestetään joskus myöhemmin.

 

Alun hässäkän jälkeen tilanne on nyt kuitenkin rauhoittunut ja Junts per Catalunya, ERC ja CUP ovat neuvotelleet viime päivät tiiviiseen tahtiin niin Barcelonassa kuin Puigdemontin luona Belgiassa. Ratkaisu näyttää olevan lähellä vaikka mitään sopimusta ei vielä ole julkaistu.

 

Lähteiden mukaan Carles Puigdemont ratifioidaan maanpaossa Katalonian legitiimiksi presidentiksi Katalonian valittujen poliitikkojen kokouksen toimesta. Tämä kokous on epävirallinen itsenäistymistä kannattavien kansaedustajien ja kuntapoliitikkojen kokous, joka muodostettiin Katalonian kuntien itsenäistymisliikkeen toimesta vuonna 2016 siltä varalta jos Katalonian parlamentti lakkautetaan eikä itsenäistymisprosessia voitaisi viedä eteenpäin. Tämä kokous kokoontuisi Brysseliin valitsemaan Puigdemontin Katalonian presidentiksi.

 

Tämän jälkeen Katalonian parlamentti valitsisi Puigdemontin nimeämän ehdokkaan (esim. vangittu Jordi Sanchez, entinen ministeri Jordi Turull tai uusi nimi kuten Junts per Catalunyan parlamenttiryhmän johtohahmot Elsa Artadi ja Eduard Pujol) viralliseksi aluepresidentiksi eikä Espanja pystyisi tätä estämään. Vangittu entinen varapresidentti Oriol Junqueras todennäköisesti nimitettäisiin uudestaan varapresidentiksi ja ERC:n virkaatekevä johtaja Marta Rovira ottaisi esim. presidenttiministerin ja tiedottajan roolin uudessa aluehallituksessa. Maanpaossa olevan presidentti Puigdemontin asema voitaisiin myös vahvistaa Katalonian parlamentissa jollain muulla kuin aluepresidenttiäänestyksellä ja on myös väläytelty mahdollisuutta että lakia Katalonian aluepresidentistä ja aluehallituksesta muutettaisiin nopealla käsittelyllä siten että maanpaossa oleva osuus hallituksesta saisi myös virallisen aseman.

 

Yksityiskohdat ovat siis vielä jossain määrin auki ja joudumme odottamaan kunnes Puigdemont ne itse esittelee. Neuvottelulähteet kuitenkin viittaavat siihen että sopu olisi mahdollista jo lähipäivien aikana. Yksinkertaisuudessaan tarkoituksena on luoda kaksi presidenttiyttä: Puigdemontin maanpaossa oleva presidenttiys ja käytännön toimeenpaneva sekä Espanjan näkökulmasta laillinen presidenttiys Kataloniassa. Virallisesti aluepresidentti olisi tämä jälkimmäinen Katalonian parlamentin valitsema sijaisehdokas mutta käytännössä hän olisi ennemminkin Puigdemontin komennossa oleva pääministeri. 

 

Mikäli sopua ei synny, Kataloniassa ajaudutaan uusiin alueparlamenttivaaleihin ja edelleen voimassa olevat perustuslain artiklan 155 poikkeustoimet pysyvät käynnissä. Madridin kontrolli poistuu vasta sitten kun uusi aluepresidentti ja aluehallitus astuvat virkaansa. Nyt on tosin hieman epäselvää käynnistyikö kahden kuukauden aikaraja hallituksen muodostamiselle viime viikon tiistaista koska ensimmäistä 10 työpäivän sisällä parlamentin avausistunnosta pidettävää äänestystä aluepresidentistä ei pystytty silloin pitämään vaan sitä lykättiin.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Kiitoksia,
tämä Katalonian tapahtumaketju on yksi erikoisimmista, mitä Euroopassa on koskaan nähty.

Luulen (en tiedä), että Espanjan päättäjien muistissa on se autoritäärinen aika, milloin kansalaista ei kunnioitettu. Siitä johtuu ankarat otteet, mitkä voivat koitua heidän kohtalokseen tavalla tai toisella.

Jonkun kirjoittajan mielestä Mariano Rahoy olisi viimeinen "vanhan ajan johtaja" ja kun hän lähtisi, meno Espanjassa voisi muuttua vapautuneemmaksi. Tämän luin eräästä toisesta blogista, vai olikohan se Pablo Iglesias, joka näin arvioi.

Oletko, Janne, sitä mieltä, että henkisen ja älyllisen vapautumisen merkkejä sentään on näkyvissä Madridin suunnalla, kunhan päästään vuosia tai vuosikymmen eteenpäin?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset