*

Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Ajatuksia ja spekulaatioita Katalonian vaaleista 21.12.

Viikon päästä torstaina 21.12. Kataloniassa järjestetään ennenaikaiset Espanjan pääministerin määräämät alueparlamenttivaalit vajaa kaksi kuukautta sen jälkeen kun Katalonian parlamentti julisti yksipuolisen itsenäistymisen 27.10.

Vaaleissa mitataan itsenäistymisliikkeen kannatus sekä ratkaistaan se kuka palaa Palau de la Generalitatiin sen jälkeen kun itsehallintoalue on ollut kaksi kuukautta Madridin suoran hallinnan alla. Mielipidetiedustelut povaavat kimuranttia vaalitulosta mikä ei välttämättä johda toimintakykyisen aluehallituksen muodostamiseen. Edessä saattaa olla uudet aluevaalit ensi vuonna.

Mielipidetiedusteluissa kolme puoluetta tai ehdokaslistaa: itsenäistymistä kannattavat tasavaltalainen vasemmisto (ERC) ja Puigdemontin ehdokaslista Junts per Catalunya sekä itsenäistymistä vastustava Ciudadanos kamppailevat suurimman puolueen asemasta. Alunperin vaalivoiton piti olla ERC:n taskussa mutta Puigdemontin luoma laaja ehdokaslista on tuplannut kannatuksensa (verrattuna Puigdemontin puolueen PDeCAT:n kannatuslukuihin) vajaassa kuukaudessa ja näin ollen suurin osa itsenäistymisliikkeen äänistä jakautuukin näiden kahden ehdokaslistan välille. Tämä avaa mahdollisuuden Ciudadanokselle olla esim. äänimäärässä vaalien suurin puolue. Paikkamäärässä ERC voittanee. Mielipidetiedustelut eivät kuitenkaan välttämättä anna oikeaa kuvaa koska vaalit käydään hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa ja esimerkiksi äänestysaktiivisuuden odotetaan nousevan selkeästi korkeammalle kuin vuonna 2015 jolloin se oli jo Katalonian historian korkein eli 75 %.

Neljänneksi suurin puolue tulee todennäköisesti olemaan itsenäistymistä vastustava Katalonian sosialistipuolue (PSC) sekä viidenneksi suurin itsenäistymistä vastustava mutta kansanäänestystä kannattava Catalunya en Comu johon kuuluvat mm. Podemoksen haara Kataloniassa sekä Ada Colaun Barcelonaa hallitseva vasemmistokoalitio. Itsenäistymistä kannattava CUP sekä Espanjan pääministeri Rajoyn kansanpuolue (PP) ovat todennäköisesti parlamenttiin alueparlamenttipaikkoja saavista puolueista kaksi pienintä. Luit oikein: Espanjan suurin puolue saattaa hyvinkin olla pienin puolue Kataloniassa.

Itsenäistymisliike kuvaa vaaleja kansanäänestyksenä toisaalta 27.10. julistetusta tasavallasta sekä toisaalta Espanjan hallituksen perustuslain artiklan 155 nojalla toimeenpanemista poikkeustoimista. Itsenäistymistä vastustavat puolueet haluavat realisoida väittämänsä todellisen itsenäistymistä vastustavan hiljaisen enemmistön ja lopettaa itsenäistymishankkeen lopullisesti. Väliin sijoittuu Catalunya en Comu, joka vastustaa Espanjan toimia artiklan 155 nojalla eikä lukeudu ns. unionistiblokkiin mutta jolle annettavaa ääntä ei missään nimessä voida tulkita itsenäistymistä kannattavaksi ääneksi.

Vaalitulos määrää sen mitä Kataloniassa tulee tapahtumaan seuraavaksi. Espanjan perustuslain artiklan 155 poikkeustoimet päättyvät automaattisesti kun uusi aluehallitus astuu virkaansa mutta iso kysymys on se aktivoiko Espanja ne uudestaan tai säilyttääkö se ne osittain esim. aluehallinnon talouskontrollin avulla. Lisäksi oikeudenkäyntien on määrä edetä ensi vuonna. Vaalien jälkeen Espanjan korkein oikeus saattaa aloittaa tutkinnan peräti 40 uutta itsenäistymisliikkeen johtohahmoa vastaan kertovat viimeisimmät lähteet. Käynnissä on jo useampi oikeusprosessi ja neljä poliittista vankia vieläkin tutkintavankeudessa.

Itsenäistymistä kannattavat puolueet tavoittelevat yli 50 % ääniosuutta millä he voisivat osoittaa maailmalle kiistattoman mandaatin itsenäistymisen puolesta mitä on yritetty tehdä niin vuoden 2014 itsenäistymisäänestyksellä, vuoden 2015 de-facto kansanäänestysvaaleilla sekä tämän syksyn yksipuolisella itsenäistymiskansanäänestyksellä. Näissä kolmessa itsenäistymistä kannattavan vaihtoehdon tai puolueiden kannatus on koko ajan kasvanut. 1. lokakuuta 2017 se ylitti ensimmäistä kertaa kahden miljoonan. Mielenkiintoista nähdä realisoituuko tämä äänimäärä nyt vaaleissa ja riittääkö se yli 50 % äänestysaktiivisuuden noustessa.

Itsenäistymisliikkeen kannatuksessa on varmasti liikettä kumpaankin suuntaan. Toisaalta osa maltillisista vuonna 2015 Junts pel Si:tä äänestäneistä saattaa siirtyä nyt äänestämään itsenäistymistä vastustavaa puoluetta jos eivät ole tyytyväisiä siihen miten prosessi on edennyt (taloudellinen epävarmuus, huolimatta lupauksista itsenäisyys ei kuitenkaan toteutunut). Toisaalta Espanjan rajut vastatoimet (poliisiväkivalta kansanäänestyspäivänä, perustuslain artikla 155, poliittiset vangit) ovat saattaneet siirtää ainakin Catalunya en Comun (aikaisemmalla vaalikaudella CSQP) kannattajia itsenäistymistä kannattavien puolueiden taakse. Liikettä on mahdollisesti myös sosialisteista.

Mielipidetiedustelut eivät anna itsenäistymistä kannattaville puolueille juurikaan mahdollisuuksia saavuttaa tuota 50 % rajaa mutta katsotaan miten käy. Sen sijasta tiedustelut povaavat pienoista laskua kannatusprosentteihin sekä mahdollisesti jopa parlamenttienemmistön menetystä. Itsenäistymistä kannattavilla puolueilla oli viime parlamentissa 72/135 paikkaa kun enemmistöön vaaditaan 68.

Oleellisia kysymyksiä on siis kaksi: 1) säilyttävätkö itsenäistymistä kannattavat puolueet enemmistönsä parlamentissa ja mitä sen jälkeen tapahtuu sekä 2) jos ne menettävät sen, pystytäänkö vaihtoehtoista aluehallitusta muodostamaan?

1) Mikäli enemmistö säilyy itsenäistymistä kannattavilla puolueilla se tulee luonnollisesti riippumaan edelleen äärivasemmiston CUP:n tuesta. Tämä ei luultavasti ole kestävä vaihtoehto vaikka CUP on jo ilmoittanut valmiudesta tukea sekä jopa tulla mukaan seuraavaan aluehallitukseen jos se tulee edistämään tasavallan toimeenpanemista. Tämä on iso jos. Itsenäistymistä kannattavat ERC ja Junts per Catalunya aikovat laittaa ensi vaalikaudelle keskiöksi neuvotteluratkaisun löytämisen yksipuolisten toimien sijasta. ERC tosin jo puhuu siitä kuinka yksipuoliset toimet tulevat kysymykseen jos Espanja ei kertakaikkiaan suostu neuvottelemaan. Neuvottelemaan mistä? Ei itsenäistymisestä vaan esimerkiksi yhdessä sovitusta kansanäänestyksestä. Tämä tuskin on kuitenkaan realistista koska puheet Espanjan perustuslain muuttamisesta tai edes Katalonian talousautonomian uudistamisesta ovat hyvin onttoja eikä Espanjan nykyiseltä hallitukselta löydy niihin tahtotilaa. Edessä tosin saattaa olla uudet vaalit myös Espanjassa ensi vuonna. Varsinkin jos Rajoy ottaa ns. takkiinsa ja häviää Kataloniassa itse määräämänsä vaalit itsenäistymistä kannattaville puolueille.

Itsenäistymisliikkeen sisäisiä ongelmia lisää myös erilainen suhtautuminen siihen kenet valitaan uudeksi aluepresidentiksi ja mikä on uuden hallituksen suhde Puigdemontin johtamaan ns. pakolaishallitukseen Belgiassa. Junts per Catalunya haluaa palauttaa nykyisen hallituksen mikä teoriassa sopii myös ERC:lle mutta mikä käytännössä ei kuitenkaan todennäköisesti ole mahdollista. Varapresidentti Junqueras on vankilassa ja Puigdemont maanpaossa Brysselissä. Espanjan korkeimman oikeuden poistettua ainakin toistaiseksi kansainvälisen pidätysmääräyksen Puigdemontista - pelättyään saavansa kielteisen tai ainakin rajoittavan päätöksen Belgian tuomioistuimelta juuri ennen vaaleja - Puigdemont on vapaa liikkumaan kaikkialla muualla paitsi Espanjassa. Mikäli hän astuu jalallaan Espanjan kuningaskunnan alueelle, hänet pidätetään välittömästi.

Puigdemont on antanut viitteitä siitä että mikäli hän voittaa vaalit ja uudesta parlamentista löytyy enemmistön tahtotila hänen virkaan palauttamiseen, hän aikoo tulla Kataloniaan astuakseen virkaan. Tämä on kuitenkin enemmän vaalipuhetta ja vaatii joka tapauksessa myös Puigdemontin omien sanojen mukaan jonkinlaisen takuun Espanjan puolelta että vaalitulosta tullaan kunnioittamaan. Junqueras saatetaan pystyä valitsemaan aluepresidentiksi vaikka hän olisikin vangittuna. Hänet saatetaan päästää vankilasta parlamentin istuntoon mutta hänkään ei voisi käytännössä toimia aluepresidentin virassa. ERC:n varaehdokas on puolueen kakkosnimi Marta Rovira. Junts per Catalunya ei suostu puhumaan varavaihtoehdosta Puigdemontille mutta mikäli tarve vaatii, ehdokas saattaisi olla esim. entinen viime vaalikauden ministeri Jordi Turull (joka tosin on yksi Espanjan korkeimmassa oikeudessa syytetyistä ja hänet juuri vapautettiin tutkintavankeudesta --> hän tulee aikanaan saamaan virkakiellon kun tuomioita aletaan lukemaan) tai jopa ehdokaslistan uusi tähti, Puigdemontin luottonainen Elsa Artadi. Muitakin nimiä on liikkeellä.

Espanjan korkeimman oikeuden on määrä aloittaa varsinainen valtava oikeudenkäyntien sarja itsenäistymisprosessin johdosta syytettyjä vastaan ensi vuonna. Koko entinen hallitus Puigdemontin ja Junquerasin johdolla, parlamentin puhemiesneuvosto, vieläkin tutkintavankeudessa lojuvat kansalaisjärjestöjen johtajat Jordi Sanchez (Junts per Catalunya ehdokaslistan kakkosnimi) ja Jordi Cuixart sekä mahdollisesti jopa 40 muuta itsenäisymisliikkeen johtohahmoa ovat aikanaan syytteissä kapinasta, kansankiihotuksesta, julkisten varojen väärinkäytöstä sekä perustuslakituomioistuimen määräysten tottelemattomuudesta. Ainoastaan julkisten varojen väärinkäyttö sekä tottelemattomuus ovat sellaisia mitkä oikeasti menisivät läpi riippumattomassa tuomioistuimessa. Esimerkkinä Belgian tuomioistuin olisi todennäköisesti rajoittanut Puigdemontin luovutusta kapina- ja kansankiihotussyytteiden kohdalla eli toisin sanoen heitä ei olisi voinut syyttää niistä rikoksista Espanjan tuomioistuimessa luovutuksen jälkeen.

Kyseessä on mitä suuressa määrin poliittinen oikeudenkäynti, joka tulee päättymään yhteen modernin Euroopan suurimmista vääryyksistä jos kyseiset syytetyt saavat aikanaan vuosikymmenten vankeustuomiot esim. väkivaltaa vaativasta kapinasta. Katalonian itsenäistymisprosessi on ollut koko historiansa ajan esimerkillisen väkivallaton ja rauhanomainen. Katalonian aluehallitus on toteuttanut parlamentin enemmistön päätöksiä ja omaa vaaliohjelmaansa. Katalonian erotettua hallitusta syytetään oikeastaan siitä mitä ei koskaan tapahtunut eli siitä että symbologiseksi jäänyttä itsenäistymisjulistusta 27.10. olisi lähdetty organisoidusti aktiivisen institutionaalisen (mukaan lukien Katalonian poliisivoimien Mossos d'Esquadran käyttö) sekä kansalaisvastarinnan avulla toimeenpanemaan. Väkivallalta haluttiin välttyä joten siksi itsenäistymisjulistusta ei edes yritetty toimeenpanna ja Espanja pystyi hyvin vaivattomasti ottamaan Katalonian haltuunsa perustuslain artiklan 155 aktivoiduttuaan.

Mikäli itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat vaalit ja pystyvät muodostamaan aluehallituksen, mitään yksipuolista yritystä itsenäistymiseen ei ole luvassa. Prosessissa on edessä uusi vaihe, jossa neuvotteluratkaisun löytäminen on kaikki kaikessa. Mikäli Espanja ei kuitenkaan osoita halukkuutta tulla puoliväliin vastaan ja neuvottelemaan kansanäänestyksen järjestämisestä tai edes laajemmasta itsehallinnosta, uusia yksipuolisia toimia ei voida kuitenkaan pidemmällä aikavälillä sulkea pois. Tämä kaikki on vielä kaikkea muuta kuin ohitse.

Mikäli Katalonian kriisi halutaan todella ratkaista on tunnustettava ettei se ole tuomioistuinten vaan poliitikkojen ratkaistavissa. Katalonialle on löydettävä uusi uskottava asema osana Espanjaa tai se tulee jatkamaan ulko-ovesta puskemista. Mikäli tilanteeseen ei löydetä poliittista ratkaisua, lopulta enemmistöt itsenäistymisen puolesta tulevat olemaan selkeämmät ja itsenäistyminen saattaa jopa onnistua. Voimapoliittisten keinojen kuten aseellisen vastarinnan puuttuessa tähän kuitenkin tarvitaan kansainvälistä painostusta eikä sitä ole odotettavissa vielä pitkään aikaan. Loputtomiin kansainvälinen yhteisökään ei tosin tätä ongelmaa toimettomana katsele vaan tulee painostamaan myös Espanjaa.

Sitten toinen kysymys 2) mitä tapahtuu jos itsenäistymistä kannattavat puolueet menettävät enemmistönsä parlamentissa? Se tulisi olemaan selkeä tappio itsenäistymisliikkeelle ja unelma tasavallasta varmasti siirtyisi huomattavasti pidemmälle tulevaisuuteen. Pitää kuitenkin muistaa että Kataloniassa todennäköisesti käydään seuraavan kymmenen vuoden aikana useita "kansanäänestysvaaleja" ja on naivia ajatella että itsenäistymisliikkeen tappio nyt 21.12. poistaisi poliittisen ratkaisun tarpeen. Se tarvitaan joka tapauksessa.

Vaikka itsenäistymisliike kärsisi tappion ja/tai Ciudadanos olisi vaalien suurin puolue, vaihtoehtoisen aluehallituksen muodostaminen on jopa vielä vaikeampaa kuin ERC-Junts per Catalunya-CUP enemmistön yhteistyö. Ciudadanos + PSC + PP eivät tule saamaan parlamenttienemmistöä eli aluepresidentin valintaan ja aluehallituksen muodostamiseen tarvitaan myös Catalunya en Comun tuki (todennäköiseti edes tyhjää äänestäminen ei riitä vaan tarvitaan suora tuki). Lisäksi sosialistipuolue PSC on jo ilmoittanut ettei se tulisi äänestämään Ciudadanoksen johtajaa Ines Arrimadasta aluepresidentiksi. Tämä tietenkin voi olla vain vaalipuhetta ja kävi miten kävi, Katalonian poliittinen tilanne tulee sisältämään paljon poliittisia neuvoteluja sekä käänteitä tulevina viikkoina. PSC:n johtaja Miquel Iceta haluaisi muodostaa itse maltillisemman aluehallituksen mutta on vaikea nähdä sen tapahtuvan jos puolue on vasta neljänneksi suurin ja selkeästi Ciudadanoksen takana.

PSC myös harkitsee eräänlaisen vasemmistokoalition muodostamista ERC:n ja Catalunya en Comun kanssa mutta tähän vaalimatematiikka ei todennäköisesti anna mahdollisuuksia ja se merkitsisi myös ERC:lle itsenäistymishankkeen laittamista jäihin. Ellei Catalunya en Comu sorru tukemaan unionistien hallitusta (Arrimadas aluepresidentti, Iceta varapresidentti ja PP:n Albiol ministerinä) hallituksen muodostaminen itsenäistymistä kannattavien puolueiden tappion tapauksessa on hyvin epätodennäköistä. Katalonian poliittista tilannetta seuraavat tietävät että suluissa luettelemani nimet ja asemat ovat sellainen konteksti että Catalunya en Comun tuki näille olisi suoraan sanottuna uskomatonta.

Kaikki tietysti on silti mahdollista ja toisaalta se että Espanjan suora hallinta jatkuu kunnes uusi aluehallitus on muodostettu, motivoi onnistumaan hallitusneuvotteluissa. Kävi kuitenkin miten tahansa: joko itsenäistymistä kannattavan enemmistön muodostama hallitus, unionistien hallitus Catalunya en Comun tuella tai joku vähemmistöhallitusyhdistelmä, se tuskin tulee olemaan kovinkaan pitkäikäinen ja pidän varsin todennäköisenä että Kataloniassa nähdään pian uudet alueparlamenttivaalit.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JukkaTuunanen1 kuva
Jukka Tuunanen

Hyvä Janne. Etkö vielä ole oppinut EU läksyä. EU:n alueella äänestetään niin kauan ja niin usein, kunnes äänestystulos on EU johtajiston tahdon mukainen. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä kansanvalta sanoo tai haluaa. Se nähtiin mm Irlannin kohdalla ja nythän jo vedonvälitystoimistot lyövät vetoa brexit äänestyksen uusinnasta. Se siitä kuuluisasta demokratiasta. Kaikkein kummallisinta tässä kuviossa on se että EU johtajisto neuvoo muita, miten demokratia pannaan kuntoon (Ukraina, Unkari, Itävalta, Venäjä, Kiina,Tsekki, Slovakia, USA, Israel jne jne). Kataloniassa äänestetään siis niin kauan, kunnes tulos miellyttää EU johtajistoa, jos nyt näissä vaaleissa ei niin pääse tapahtumaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset