*

Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

7 ehdokaslistaa kamppailee parlamenttipaikoista Katalonian vaaleissa

Kataloniassa pidetään 21.12. kolmannet peräkkäiset ennenaikaiset alueparlamenttivaalit viimeisen viiden vuoden aikana. Kaikki vaalit ovat olleet ennenaikaisia nimenomaan itsenäistymisprosessista johtuen. Väliin on myös mahtunut kaksi kansanäänestystä itsenäistymisestä: symbolinen vuonna 2014 ja sitova tänä syksynä. Molemmat olivat Espanjan perustuslakituomioistuimen mukaan laittomia.

Espanjan pääministeri Mariano Rajoylla ei tunnu olevan B-suunnitelmaa sen varalle mitä tehdä jos Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet uusivat parlamenttienemmistönsä tai jopa kasvattavat sitä saaden yli 50 % annetuista äänistä joulukuun vaaleissa. Ilmeisesti perustuslain artiklan 155:n toimenpiteitä ja interventiota aluehallintoon aiottaisiin jatkaa siinä tilanteessa mutta mielestäni se olisi oikeutettua ainoastaan jos Kataloniassa ryhdyttäisiin välittömästi "uudelleenjulistamaan" itsenäistymistä ja toimeenpanemaan sitä. On myös muistettava että perustuslain artiklan 155 nojalla tehdyt toimenpiteet ovat jo lähtökohtaisesti suhteettomia sekä niiden perustuslaillisuus kyseenalaista. Tämä sen takia ettei artiklan 2 momentti tarkasti tulkittuna mahdollista kuin käskyt itsehallintoalueen viranomaisille. Aluehallituksen viraltapano sekä parlamentin hajottaminen ovat asioita mitkä itse asiassa hylättiin kyseisestä artiklasta käydyn debatin yhteydessä Espanjan perustuslakia säätävässä kokouksessa vuonna 1977. Mutta koska Espanjan perustuslakituomioistuin ilmeisen poliittisista syistä kieltäytyi ottamasta käsittelyyn toimenpiteistä tehtyjä valituksia, niiden perustuslaillisuutta ei tulla arvioimaan Espanjan tuomioistuinten toimesta. Katalonian syrjäytetty poliittinen johto aikoo viedä asian kuitenkin aikanaan kansainvälisiin tuomioistuimiin saakka.

Uskon että mikäli Katalonian itsenäistymisliike voittaa joulukuun vaalit, uusi aluehallitus ei tee nopealla aikataululla mitään radikaalia kohti itsenäistymisen toimeenpanemista. Vaaliohjelmat keskittyvät poliittisten vankien vapauttamisen vaatimiseen, perustuslain artiklan 155 vastustamiseen sekä tasavallan puolustamiseen - mutta ilman aikarajoja itsenäisyyden saavuttamiselle. Yksi vaihe itsenäistymisprosessissa on nyt ohitse, uusi on alkamassa. Tämä siksi että tämän syksyn virheistä on opittu. Olen havainnut julkisen keskustelun pohjalta paljon itsenäistymisliikkeen sisäistä tutkiskelua nyt viime viikkoina. Yksipuolinen itsenäistyminen ei ollut mahdollista keskusvallan ollessa valmis käyttämään jopa väkivaltaa sen estämiseksi. Tahot Puigdemontin hallituksen sisältä ovat myöntäneet ettei tähän tänä syksynä realisoituneeseen tilanteeseen oltu varauduttu. Tarkoitan siis kansanäänestyspäivän poliisiväkivaltaa, jota olisi nähty lisää jos itsenäistymisjulistusta olisi yritetty toimeenpanna. On fakta ettei itsenäistymistä pystytä toimeenpanemaan yksipuolisesti. Iso osa itsenäistymisen kannattajista oli tuudittautunut itsenäisen valtion rakennelmien toimeenpanemisen mahdollisuuteen kuten myös esimerkiksi kansainvälisen tuen laajempaan määrään. Tai ehkei välttämättä itsessään tukeen tai erityisesti itsenäistymisen tunnustamiseen (jota ei koskaan edes pyydetty) mutta kansainvälisen yhteisön ja toimijoiden aktiiviseen painostukseen Espanjan saamiseksi neuvottelupöytään. Kansainvälinen yhteisö on kuitenkin ollut hyvin hiljaa ja suurimmaksi osaksi tukenut Espanjan toimia myös itsehallinnon lakkauttamisen osalta.

Seuraavat askelmerkit Kataloniassa riippuvat nyt paljon joulukuun vaalien tuloksesta. Puolueiden ehdokaslistat alkavat nyt olla muodostettu. Seitsemän ehdokaslistaa tulee todennäköisesti saamaan parlamenttipaikkoja. Sen lisäksi on muutamia pikkupuolueita. Näistä seitsemästä kolme kannattaa itsenäistymistä, kolme vastustaa ja yksi ei halua luettavan kumpaankaan leiriin. Tilanne on samantapainen kuin vuonna 2015 ja tämä tulee muistaa vaalien tulosta tulkittaessa.

Itsenäistymistä vastustavat puolueet ovat tutut Ciudadanos (C's), kansanpuolue (PP) sekä Katalonian sosialistipuolue (PSC). Näitä kolmea puoluetta voidaan kutsua vaikka perustuslailliseksi blokiksi. Näillä puolueilla on vaaleissa hyvin samanlaiset ehdokaslistat kuin kaksi vuotta sitten ja samat henkilöt listojen kärjesssä. Ainoa huomattava muutos on sosialistien mielenkiintoinen koalitio pienen kristillisdemokraattisen puolueen kanssa, joka muodosti aikanaan osan CiU-koalitiota.

Perustuslaillisen blokin sekä itsenäistymistä kannattavien puolueiden väliin sijoittuu Catalunya en Comu, joka on Barcelonan pormestari Ada Colaun liittouman laajempi koko Katalonian laajuinen koalitio. Siihen kuuluu alueellisten vihervasemmistopuolueiden llisäksi esim. Podemoksen haara Kataloniassa. Edellisellä vaalikaudella sen nimi oli Catalunya Si que es Pot (CSQP). Ada Colau ei itse ole ehdolla vaan listaa johtaa vastaavan koalition Espanjan parlamentin alahuoneen parlamenttiryhmän johtaja Xavier Domenech. Ada Colau on sanonut ettei ääni Catalunya en Comulle näissä vaaleissa ole ääni itsenäistymisen puolesta mutta toivoo ettei puoluetta lasketa myöskään perustuslailliseen blokkiin.

Itsenäistymistä kannattavat puolueet yrittivät ensin muodostaa yhtä isoa yhteistä ehdokaslistaan vaaleihin mutta kuten edellisessä blogissani kirjoitin se epäonnistui jo 7.11. deadlinen tullessa vastaan. Viime päivinä yhteistä listaa on vielä yritetty kansalaisyhteiskunnan valitsijayhdistyksen kautta mutta se jäi haaveeksi. Itsenäistymistä kannattavat puolueet lähtevät vaaleihin kolmella ehdokaslistalla, jotka kukin ovat kuitenkin laajempia kuin pelkkä puolueen lista.

Katalonian eurooppalaisen demokraattisen puolueen (PDeCAT) ehdokaslista on ns. presidentin lista kärjessä Carles Puigdemont. Enemmän kuin puolueen lista, se on nimenomaan Puigdemontin lista. Sen takia sen nimikin on Junts per Catalunya (Yhdessä Katalonian puolesta), joka itse asiassa oli yksi kolmesta vaihtoehdosta Convergencian uudeksi nimeksi vuonna 2016 ja Puigdemont kannatti sitä silloin, ennen kuin puolueen jäsenistö valitsi 'demokraattisen puolueen' nimeksi. Ehdokaslistaan tulee paljon riippumattomia ehdokkaita ja mahdollisesti myös kansalaisjärjestö ANC:n johtaja Jordi Sanchez. Listan kokoonpano sinetöidään huomenna 15.11. kun deadline ehdokaslistojen jättämiselle on perjantai 17.11.

Katalonian tasavaltalaisen vasemmiston (ERC) ehdokaslista on itse asiassa koalitio kolmen pienemmän itsenäistymistä kannattavat puolueen kanssa ja myös se tulee sisältämään riippumattomia ehdokkaita. Kolme pienempää puoluetta ovat Moviment de Esquerres (MES), Democrates de Catalunya (DC) sekä Avancem. Listaa johtaa pidätetty varapresidentti Oriol Junqueras. ERC on vaalien todennäköinen selkeä voittaja. Puigdemont-efekti ja se, että Junts per Catalunya on enemmän kuin pelkkä PDeCAT:n lista tulee kuitenkin tasoittamaan näiden kahden itsenäistymistä kannattavan puolueen välistä äänisaalista. Junts per Catalunya voi hyvinkin olla uuden parlamentin kolmanneksi suurin puolue vaikka mielipidetiedusteluissa PDeCAT:lle povataankin pudotusta neljänneksi jopa sosialistien taakse.

Viime hetkellä vaaleihin mukaan lähtenyt ääriväsemmiston Candidatura d'Unitat Popular (CUP) muodostaa niin ikää laajan listan johon liittyy todennäköisesti mukaan myös muita tahoja. Merkittävin näistä tahoista olisi Katalonian Podemoksen haaran entisen johtajan Albano Dante Fachinin johtama ryhmittymä johon kuuluu myös muita viime kauden CSQP-kansanedustajia. CUP:n listaan tulee paljon uusia nimiä ja sitä johtaa viime kauden kansanedustaja Carles Riera.

Itsenäistymistä kannattavan vaihtoehdon ääni- ja paikkasaalista tarkastellessa  21.12. vaalien jälkeen tulee siis laskea yhteen Junts per Catalunyan, tasavaltalaisen vasemmiston sekä CUP:n ehdokaslistat. Catalunya en Comu on myöskin muistettava eli kaikkia jäljelle jääneitä ääniä ei kannata laskea suoraan vahvasti unionistien leiriin. Itsenäistymisen kannatus on kuitenkin yhtä kuin näiden kolmen puolueen kannatus.

Itsenäistymisvaihtoehto sai vuoden 2014 epävirallisessa itsenäistymisäänestyksessä 1 861 752 ääntä. Vuoden 2015 vaaleissa, joissa oli Katalonian historian korkein äänestysaktiivisuus (74,9 %), Junts pel Si sekä CUP saivat 47,8 % annetuista äänistä (1 966 508 ääntä). 1.10.2017 kansanäänestyksessä itsenäistymisvaihtoehto sai 2 044 038 ääntä. Suunta on siis ollut koko ajan kasvava. Tuo kansanäänestyksen äänimäärä olisi riittänyt yli 50 % äänienemmistöön vuoden 2015 vaaleissa, joissa itsenäistymistä kannattavat puolueet saivat siis parlamenttienemmistön (72/135 paikkaa). Myös silloin CSQP-puoluetta ei voinut lukea kumpaankaan leiriin.

Iso kysymys joulukuun vaaleissa on siis se pystyvätkö itsenäistymistä kannattavat puolueet säilyttämään parlamenttienemmistönsä ja mahdollisesti laajentamaan sitä realisoimalla tuon yli 2 miljoonan äänen kannatuksen. Äänestysaktiivisuuden odotetaan olevan lähellä vuoden 2015 lukemia tai jopa yli. Sen verran paljon on nyt pelissä. Yli 80 % äänestysaktiivisuus ei kuitenkaan ole todennäköistä. On hyvin mahdollista että kolme itsenäistymistä kannattavaa puoluetta voittavat joulukuun vaaleissa yli 50 % annetuista äänistä. Se olisi aika iso shokki maailmalle, joka tulee seuraamaan vaaleja hyvin tarkkaan. Todennäköisin tilanne lienee kuitenkin suurin piirtein vuoden 2015 vaalien kaltainen tulos: parlamenttienemmistö mutta niukasti alle 50 % äänistä. En usko että väitetty ns. hiljainen enemmistö itsenäistymistä vastaan olisi olemassa ja perustuslaillinen blokki saisi vaaleissa enemmistöä. Annetaan kuitenkin vaaliuurnien puhua ja katsotaan sitten tulos.

Olen kirjoittanut Katalonian tilanteesta vuosikausia ja olen nähnyt tilanteen eskaloitumiseen johtaneet tapahtumat. Kehotan seuraamaan tilannetta tarkkaan jatkossakin. Tämä on kaikkea muuta kuin ohitse. Kyseessä on ennen kaikkea poliittinen ongelma. Kansainvälinen yhteisö katsoi sitä pitkään sivusta ja antoi sen kehittyä ja kiehua. Näkemykset Espanjassa ja Kataloniassa ovat kasvaneet hyvin kauas toisistaan. Kompromissiratkaisut eivät ole helppoja mutta mahdollisia. Espanjankin on tultava paljon vastaan. Katalonialle on pakko löytää paljon nykyisestä tilanteesta poikkeava asema osana Espanjaa jos tilanne halutaan ratkaista kestävällä tavalla. Katalonian itsemäärämisoikeuden tunnustava perustuslakiuudistus sekä neuvotelu kansanäänestys itsenäistymisestä esim. Montenegron vuoden 2006 kansanäänestyksen periaatteilla sekä rajoituksilla olisi moderni ja demokraattinen ratkaisu. Siihen voisi yhdistää houkuttimena uuden itsehallintolain ja uuden taloussopimuksen mikäli katalaanit valitsevat Espanjan osana pysymisen. Lopputulos olisi hyvin todennäköisesti Espanjalle myönteinen ja ratkaisisi konfliktin pitkäksi ajaksi. Mutta jos enemmistö Espanjan puolueista tai espanjalaisista yleensä ei halua tähän suostua, heitä on siihen vaikea pakottaa. Mutta pitää ymmärtää että vaikka Katalonian yhteiskunta on täysin hajaantunut itsenäistymisen suhteen, se on huomattavasti paljon yhtenäisempi laajemman itsehallinnon haluamisen sekä oikeus päättää-periaatteen tunnustamisen takana. Itsenäistymisliikkeen takana ei ole ainakaan vielä missään nimessä riittävää enemmistöä mutta Espanja ei voi mitenkään jatkaa ongelman poliittisen luonteen sekä sen tosiasian että puolet katalaaneista haluaa itsenäistyä ja yli 2/3 haluaa joka tapauksessa kansanäänestyksen asiasta, kiistämistä.

 

Janne Riitakorpi

14.11.2017

 

Olen seurannut Katalonian poliittista tilannetta tiiviisti vuodesta 2012 lähtien. Olen julkaissut aiheesta vuosien aikana runsaasti kirjoituksia ja kommentoin tilannetta aktiivisesti Twitterissä. Opiskelen politiikan tutkimusta maisterivaiheessa Tampereen yliopistossa. Kandidaatintutkielmassani tutkin sitä miten Katalonian johtavat poliitikot ovat pyrkineet perustelemaan itsenäistymishanketta kansainväliselle yleisölle. Tänä syksynä olen asunut paikan päällä Barcelonassa. Olin työharjoittelussa Katalonian julkisuusdiplomatianeuvostossa, jonka toiminta kuitenkin lakkautettiin osana artiklan 155 toimia. Työharjoitteluni on jo loppusuoralla ja jatkunee loppuun muualla.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Kiitos, hyvä kirjoitus!

"Se olisi aika iso shokki maailmalle"

Miksi se olisi iso shokki maailmalle?

Käyttäjän janneriitakorpi1 kuva
Janne Riitakorpi

Kiitos! Kansainvälisestä uutisoinnista ja keskustelusta (myös Suomessa) on saanut sellaista kuvaa että itsenäistymisliike olisi jotenkin lyöty nyt kanveesiin ja toisaalta on paljon puhetta juuri siitä että liikkeellä ei oikeasti olisi takana enemmistöä. Mutta mitä sittten jos näin kävisi erittäin korkean äänestysaktiivisuuden omaavissa vaaleissa?

Enää ei voisi sanoa etteikö enemmistö katalaaneista kannattaisi itsenäistymistä. Toki sitten voi vielä sanoa ettei enemmistö ole riittävä mutta narratiivi muuttuisi väistämättä paljon.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Aina kun olen Espanjassa jossain vaiheessa puheeksi tulee Franco. Siitä ja Mariano Rajoyllan otteista voisin päätellä, että Francolaisella politiikalla on Espanjassa vielä kannatusta. Olenko ihan väärässä ?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset