Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota Kataloniassa seuraavan viikon aikana

Kaksi viikkoa sitten perjantaina 27.10. Katalonian parlamentti julisti alueen yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi. Tasavalta jäi kuitenkin lyhytikäiseksi. Voi myös sanoa, ettei se oikeasti syntynyt hetkellisestikään koska julistus jäi symbologiseksi eikä Katalonian aluehallitus aluepresidentti Carles Puigdemontin johdolla ryhtynyt toimeenpanemaan sitä. Joka tapauksessa Espanjan hallitus palautti itsehallintoalueen onnistuneesti takaisin perustuslailliseen järjestykseen artiklan 155 toimenpiteillä seuraavien päivien aikana. Nämä toimet sekä erityisesti myöhemmin seuraavalla viikolla seurannut Kataloniaan jääneen osan hallituksesta tutkintavankeuteen määrääminen ovat johtaneet mielenosoituksiin sekä lakkoihin Kataloniassa. Mutta varsinaista institutionaalista tai virkamiesten laajaa vastustusta aluehallinnon haltuunotolle ei ole ollut.

Tämä Katalonian aluehallinnon haltuunotto ja itsenäistymisprosessin pysäyttäminen onnistuivat juuri siksi niin sujuvasti, ettei Kataloniassa tarkoituksella laitettu hanttiin ja ennen kaikkea koska Katalonia aluehallitus ei yrittänyt toimeenpanna itsenäistymisjulistusta. Vaihtoehtokin olisi ollut mutta se olisi johtanut ainoastaan kaaokseen sekä väkivaltaan. Aluehallitus kokoontui itsenäistymisjulistuksen jälkeen perjantai-iltana ja teki tämän päätöksen. Pelko Espanjan väkivaltaisesta reaktiosta esimerkiksi hallintorakennuksia suojaavia mielenosoittajia vastaan oli todellinen. Virkamiehiä ei myöskään haluttu pakottaa valitsemaan puoliaan. Seuraukset olisivat olleet heille henkilökohtaisesti ankarat. Tämän sijasta katseet suunnataan uusiin vaaleihin ja pyritään osoittamaan maailmalle uudestaan enemmistöä itsenäistymisen puolesta. Katsokaa esimerkiksi Puigdemontin puhe parlamentin portailla itsenäistymisjulistuksen jälkeen. Sana ’rauha’ toistuu useamman kerran. Kuten aikaisemmassa blogissani kirjoitin, jotain symbologista olisi voitu määrätä mutta se olisi ainoastaan provosoinut tilannetta. Voi olla väärin väittää, että Katalonian poliittinen johto on toiminut vastuullisesti mutta täytyy muistaa, että joka käänteessä heidän suunnaltaan on vedottu rauhanomaisuuteen ja vältetty väkivaltaista konfliktia. Esimerkiksi Katalonian omia poliisivoimia ei ole millään tavalla käsketty vastustamaan Espanjan toimia. Ainoa osapuoli joka sortui väkivaltaan, oli Espanja kansanäänestyspäivänä.

Kaksi viikkoa sitten Katalonian poliittisella johdolla oli edessään karu fakta, ettei itsenäistymisen toimeenpaneminen ollut mahdollista. Iso osa itsenäistymisliikkeestä ei välttämättä osannut tai halunnut nähdä tätä ajoissa mutta poliittiselle johdolle päätös oli huomattavasti helpompi kuin monet aikaisemmat päätökset kansanäänestystä seuranneiden viikkojen aikana. Itsenäistymisen toimeenpanemisen mahdottomuuden tunnustaminen ei ole keskinäiseen riitelyyn sortumista kuten Suomen mediassa on kirjoitettu. Keskinäinen riitely tapahtui eri asian yhteydessä. Viittaan tällä torstain 26.10. tapahtumiin eli Puigdemontin pyrkimykseen määrätä ennenaikaiset vaalit, jos Espanja lupautuisi olemaan toimeenpanematta perustuslain artiklaa 155. Tasavaltalainen vasemmisto ERC ei hyväksynyt tätä päätöstä. Nämä kaikki manööverit lähtien Puigdemontin puheesta ja itsenäistymisjulistuksen jäädyttämisestä 10.10. tehtiin erittäin herkässä tilanteessa, missä Puigdemonttiin sekä koko hallitukseen kohdistui valtava paine niin Katalonian sisältä kuin myös Espanjan ulkopuolelta kansainvälisiltä toimijoilta. On harmillista, ettei samanlaista painetta asetettu Espanjan pääministeri Rajoyn suuntaan. Jos näin olisi tehty, yksipuolinen itsenäistymisjulistus sekä perustuslain artiklan 155 toimeenpaneminen olisi saatettu välttää ja lopputulos eli ennenaikaiset vaalit olisivat kuitenkin olleet edessä. Puigdemont aikoi julistaa ne 20.12. kun Rajoy määräsi ne lopulta 21.12.

Espanjan median mukaan 41 erilaista asetusta itsenäistymisjulistuksen toimeenpanemisesta oli kirjoitettuna valmiiksi aina lähtien keskuspankin perustamisesta Katalonian uuden tuomioistuinjärjestelmän tuomareiden valintaan. Uskon että tämä pitää paikkaansa. Itsenäistymisjulistuksen teknisessä osassa niitä edellytettiinkin. On myös fakta, että itsenäistymisen käytännön toteuttamista on suunniteltu jo edelliseltä 2012-2015 vaalikaudelta lähtien varsin tarkkaan. Itsenäisen valtion rakennelmia on valmistelu hyvin yksityiskohtaisesti jo pitkään. Syy miksi näitä suunnitelmia ei otettu käyttöön johtui siitä, että ne oli luotu erilaista skenaariota varten. Sellaista skenaariota varten, joka viimeistään kansanäänestyspäivän tapahtumien jälkeen ei enää ollut realistinen. Itsenäistymisliikkeen strateginen virhe kansanäänestystä edeltäneinä kuukausina sekä vuosinakin oli tuudittautuminen siihen, ettei Espanja olisi valmis käyttämään rajujakin voimakeinoja itsenäistymishankkeen estämiseksi sekä siihen, että kansainvälinen yhteisö pakottaisi Espanjan neuvottelupöytään. Korostan sanaa neuvottelupöytään. Nopea kansainvälinen itsenäistymisen tunnustus ei olisi ollut missään skenaariossa realistinen eikä sitä Katalonian poliittisen johdon taholta ole odotettukaan. Sitä ei ole virallisesti edes vielä koskaan pyydetty. Mutta hyvin toisenlaista reaktiota Euroopan instituutioilta sekä valtionjohdoilta odotettiin. Jonkinlainen välinpitämättömyys tilanteesta sekä lähes tulkoon kritiikittömyys Espajaa kohtaan on ollut turhan laajaa.

Toinen asia mikä on tulkittu itsenäistymisliikkeen keskinäiseksi riitelyksi, oli Puigdemontin pako Brysseliin. Puigdemont ja ERC:n johtaja varapresidentti Oriol Junqueras eivät ole aina tulleet mahtavasti toimeen, vaikka heidän suhteensa onkin parempi kuin aikanaan Artur Masin ja Junquerasin. On kuitenkin totta, että itsenäistymisjulistusta edeltäneen viikon tapahtumat kiristivät heidän välejään. He eivät tiettävästi puhuneet perjantai-illan hallituksen kokouksen jälkeen mutta Junqueras oli varsin hyvin tietoinen Puigdemontin lähdöstä Brysseliin. Puigdemontin mukaan lähti alun perin useita ERC:n ministereitä ja tälläkin hetkellä Puigdemontin kanssa Brysselistä olevista ministereistä kaksi on ERC-puolueesta (Serret sekä Comin, joista Comin tosin ERC:n ehdottama sitoutumaton), yksi PDeCAT:ista (Puig) ja yksi kokonaan sitoutumaton (Ponsati). Puigdemontin Brysselissä olo on ollut itsenäistymisliikkeen näkökulmasta oiva tapa kansainvälistää konfliktia lisää. Improvisaatioita on varmasti ollut mutten näe, että tavoitteissa olisi epäonnistuttu.

Käännetään katseet kuitenkin eteenpäin. Mitä Kataloniassa tulee tapahtumaan seuraavan viikon aikana? Tänään lauantaina 11.11. Barcelonassa järjestetään iso mielenosoitus vangitun hallituksen sekä aikaisemmin pidätettyjen kansalaisjärjestöjen johtajien vapauttamisen puolesta. Näitä mielenosoituksia on ollut viime viikkoina jo useita mutta tästä tulee todennäköisesti isoin sitten Katalonian kansallispäivän 11. syyskuuta. Isoin katse seuraavan 7 päivän aikana kiinnittyy kuitenkin joulukuun 21. päivä järjestettävien aluevaalien ehdokaslistoihin. Ne on ilmoitettava perjantaihin 17.11. mennessä.

Itsenäistymistä vastustavilla puolueilla ei ole ollut suuria yllätyksiä ehdokaslistojen suhteen. Alun perin väläytelty idea yhteisestä ehdokaslistasta ei toteutunut. PP, Ciudadanos sekä sosialistit lähtevät omilla listoillaan. Tosin sosialistien muodostama koalitio Ramon Espadalerin johtaman pienen puolueen (entinen Unio, joka irtautui Convergenciasta 2015. Convergencia on Puigdemontin PDeCAT:n vanha nimi) kanssa oli yllätys. Kansanäänestystä kannattavassa Catalunya en Comu-koalitiossa (viime vaalikaudella CSQP) on ollut paljon myrskyä ja viimeisimpänä Podemoksen johtaja Pablo Iglesias erotti Podemoksen Katalonian haaran (joka muodostaa osan Catalunya en Comu-koalitiota) johtajan Alberto Dante Fachinin, joka yhdessä muutaman muun CSQP:n kansanedustajan kanssa on tänä syksynä tukenut itsenäistymisprosessia tavalla tai toisella.

Itsenäistymisliike teki varsin pian päätöksen siitä, että aluevaaleihin on osallistuttava. Vaihtoehdolle eli boikotille on myös kannattajansa mutta tämä olisi potentiaalisesti tuhoisa ratkaisu. Espanjan hallituksen pakottamien vaalien legitimiteetti voidaan kyllä kyseenalaistaa mutta boikotti johtaisi vaan siihen että aluehallinto siirtyisi Madridin käsistä selkeästi itsenäistymistä vastustaville puolueille matalan äänestysaktiivisuuden omaavissa vaaleissa. En usko, että käänteinen tilanne ja viesti kansanäänestyksen numeroihin suhteutettuna menisi kovinkaan hyvin läpi kansainvälisen yhteisön näkökulmasta. Vaaliuurnia ei saa pelätä ja haaste on otettava vastaan. Jos itsenäistymistä vastustavat puolueet voittavat, itsenäistymisprosessi päättyy siihen. Jos itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat, heidän on tehtävä päätös siitä, miten prosessia jatketaan viemään eteenpäin Espanjan uhatessa aktivoida perustuslain artiklan 155 uudestaan. Joka tapauksessa heidän vaaliohjelmissaan tullaan puolustamaan tasavaltaa, vaatimaan ”poliittisten vankien” vapauttamista sekä itsehallinnon palauttamista. Toivottavasti kärsivällisyys ja realismi voittavat ja Kataloniassa rakennetaan vaalien jälkeen laajempaa koalitiota esim. laajennetun itsehallinnon sekä erityisesti neuvotellun kansanäänestyksen vaatimisen taakse. Siis mikäli itsenäistymistä kannattavat puolueet esim. säilyttävän niukan enemmistönsä mikä mielestäni vaikuttaa realistisimmalta skenaariolta. Neuvoteltua kansanäänestystä toki yritettiin jo viisi vuotta mutta konflikti ei ollut silloin kansainvälistynyt mitä se nyt on reilun kuukauden verran ollut. Mikäli vaaleissa tulee jälleen kerran enemmistö itsenäistymistä kannattaville puolueille ja vielä laajempi enemmistö kansanäänestystä kannattaville puolueille, Espanjan on entistä vaikeampi kieltäytyä kompromissiratkaisusta, joka sisältäisi jossain muodossa sen, että katalaanit saisivat päättää omasta tulevaisuudestaan vaaliuurnilla. Siihen on vielä matkaa ja en ole Espanjan suhteen ollenkaan optimistinen mutta toisaalta yksipuolisia toimia olisi joka tapauksessa hyvä välttää uusien vaalien jälkeen myös siinä tapauksessa, että itsenäistymistä kannattava enemmistö uusiutuu. Edessä on kuitenkin vielä pitkä prosessi. Espanjan kyvyttömyys tarttua ongelman juurisyihin kuitenkin povaa itsenäistymisliikkeelle menestystä vielä jatkossakin. Näyttää kuitenkin siltä, että itsenäistyminen on todellisuutta vasta myöhemmin kuin ennemmin. Koska Katalonialla ei ole voimapoliittista kykyä toimeenpanna itsenäistymistä, ainoa tapa saavuttaa se on neuvotteluratkaisun kautta. Ja se ei onnistu ilman kansainvälistä painostusta.

Itsenäistymistä kannattavat puolueet aikovat siis osallistua joulukuun vaaleihin. Tai itse asiassa äärivasemmiston CUP ei ole vielä tehnyt asiasta päätöstä. CUP:n valtuusto kokoontuu sunnuntaina 12.11. ja päättää osallistuuko se vaaleihin ja jos kyllä, niin miten. Todennäköisesti myös CUP päättää osallistua. Suurin kysymys on tällä hetkellä se, pystytäänkö muodostamaan yhteistä itsenäistymistä kannattavaa koalitiota vai osallistuvatko itsenäistymistä kannattavat puolueet erikseen omilla ehdokaslistoillaan. Itse asiassa aikaisemmin tällä viikolla tiistaina 7.11. umpeutui jo yksi deadline eivätkä itsenäistymistä kannattavat puolueet onnistuneet neuvottelemaan yhteistä ehdokaslistaa siihen mennessä. Toisaalta siksi, ettei CUP lähtenyt neuvotteluihin mukaan ja toisaalta sen takia että ERC on halukas ainoastaan kaikki itsenäistymistä kannattavat tahot sisältävään ehdokaslistaan. Eli toisin sanoen nykyisen Junts pel Si koalition toistaminen ei ole ERC:n intresseissä. ERC tulee voittamaan vaalit, jos puolueet osallistuvat niihin yksittäin ja ainoastaan laaja koko itsenäistymisliikkeen sisältävä lista houkuttelisi heitä luopumaan omasta ehdokaslistastaan.

ERC pitää oman puoluevaltuustonsa kokouksen tänään lauantaina 11.11. ja sinetöi ehdokaslistansa ja koalitionsa kolmen pienen puolueen kanssa (MES, Democrates sekä Avancem). He aikovat pitää kuitenkin oven vielä avoinna yhteiselle ehdokaslistalle, jos CUP päättää kannattaa sitä sunnuntaina myös. Yhteinen ehdokaslista puolueiden neuvottelemana epäonnistui siis jo eikä sitä voida enää muodostaa mutta 17.11. mennessä on vielä mahdollista muodostaa se valitsijayhdistyksen avulla. Katalonian tunnetusti erittäin aktiivinen kansalaisyhteiskunta otti tämän hankkeekseen välittömästi sen jälkeen, kun puolueet epäonnistuivat sopimaan siitä ja tarvittavaa 50 000 allekirjoitusta kerätään jo. Puigdemont on myös antanut tukensa tälle hankkeelle Brysselistä ja ilmoitti, että on käytettävissä ehdokaslistan johtoon, jos hanke saa mukaan kaikki itsenäistymistä kannattavat puolueet. Eli toisin sanoen puolueiden on hylättävä omat koalitionsa tämän valitsijayhdistyksen hyväksi. Valitsijayhdistyksen ehdokaslistalle tulisi Puigdemontin lisäksi kaikki muut maanpaossa tai vankilassa olevat poliitikot ja kansalaisjärjestöjen johtajat, parlamenttineuvoston syytetty puhemiesneuvosto sekä nykyisiä kansanedustajia ja pormestareita. Mikäli valituksi tulee maanpaossa tai vankilassa olevia ehdokkaita, niin heidät todennäköisesti korvataan aikaan varaedustajilla. Tämä yhteinen ehdokaslista on kuitenkin varsin epätodennäköinen ratkaisu mutta toki vielä mahdollinen. Kataloniassa on nähty usein ennenkin hurjia viime hetken käänteitä. PDeCAT pitää oman puoluevaltuustonsa keskiviikkona 15.11. Sen piti pitää se alun perin myös tänään 11.11. mutta Puigdemontin pyynnöstä sitä viivytettiin ensi viikon keskiviikkoon, jotta yhtenäislistalle saadaan lisää aikaa. PDeCAT kannattaa siis yhtenäislistaa mutta suhtautuu sen toteutumiseen nyt varsin pessimistisesti. PDeCAT:n muu johto (Artur Mas ja Marta Pascal etunenässä) haluaisivat Puigdemontin johtavan PDeCAT:n omaa ehdokaslistaa, jos yksi yhteinen lista ei ole mahdollinen. Tämä auttaisi puoluetta tosi paljon mutta näyttää siltä, että Puigdemont ei lähde tuolle itsekkäälle tielle vaan ilmoittaa esim. tukevansa kaikkia itsenäistymistä kannattavia ehdokaslistoja, jotka kuitenkin joka tapauksessa tulevat sopimaan osittain yhteisestä vaaliohjelmasta sekä kampanjoimaan yhdessä. Puigdemontin asema ”Katalonian maanpaossa olevana presidenttinä” heikkenisi jos hän asettuisi ainoastaan oman puolueensa ehdokaslistan kärkeen ja varsinkin jos ja kun PDeCat saisi tästä huolimatta heikohkon tuloksen. Toisaalta Puigdemont-efekti tosin tulisi nostamaan puolueen kannatusta. Tilanne on siis hankala ja kuvaavaa on se, että Artur Mas lensi eilen illalla Brysseliin tapaamaan Puigdemontia tilanteen johdosta. Ei ole poissuljettua, että Puigdemont lopulta lähtee PDeCAT:n ehdokaslistan kärkeen, vaikka hän on koko aluepresidenttiytensä aikana korostanut sitä ettei tule enää asettumaan ehdolle uudestaan. Myös CUP:n johto kävi tapaamassa Puigdemontia perjantaina 10.11.

Katalonian itsenäistymistä kannattavan kansalaisjärjestö ANC:n on määrä kysyä sähköisellä äänestyksellä jäsenistöltään lähipäivien aikana sitä tulisiko ANC:n kannattaa valitsijayhdistyksen yhteistä listaa. ANC:n pidätetty johtaja Jordi Sanchez on jo ilmoittanut vankilasta tukevansa tätä. Mikäli yhteiseen listaan päädytään, niin tapahtumaketju tulee menemään jokseenkin näin: tänään ERC jättää oven auki yhtenäislistalle ja huomenna CUP päättää tukea sitä. Alkuviikosta ERC ja PDeCAT tekevät pikavauhtia päätökset tukea sitä myös ja ennen perjantaita 17.11. kerätään loput allekirjoitukset sekä neuvotellaan ehdokaslistan kokoonpano. Samalla ANC päättää tukea sitä. Tämä kaikki on mahdollista mutta en löisi hirveästi vetoa tämän puolesta.

Lopuksi katsaus oikeudenkäynteihin. Espanjan korkein oikeus käsitteli torstaina 9.11. Katalonian parlamentin puhemiesneuvostoa vastaan nostettuja kapinasyytteitä mm. itsenäistymisjulistuksen mahdollistamisesta parlamentin täysistunnossa. Päätös oli kova muttei niin kova kuin Espanjan erikoistuomioistuin Audiencia Nacionalin, joka viime viikolla tuomitsi varapresidentti Junquerasin sekä 7 ministeriä tutkintavankeuteen ilman mahdollisuuksia takuisiin. Lähteiden mukaan korkeimmassa oikeudessa tämä tuomio nähtiin hiukan liian ankarana. Katalonian parlamentin puhemies Carme Forcadell määrättiin tutkintavankeuteen mutta 150 000 € (ei mikään pikkusumma!) takuilla. Hän pääsi päivää myöhemmin vapaaksi, kun takuut oli maksettu. Yksi yö vankilassa oli kuitenkin selkeä nöyryyttämiseen tähtäävä päätös. Muut puhemiesneuvoston syytetyt jäsenet Joan Josep Nuetia lukuun ottamatta (joka päästettiin vapaaksi ilman rajoituksia) määrättiin tutkintavankeuteen mutta vasta jos eivät maksa 25 000 € takuita viikon sisällä. Varsinaiset oikeudenkäynnit ovat siis vasta edessä mutta korkeimman oikeuden (kuten myös esimerkiksi Belgian tuomioistuimen vastaava päätös Puigdemontin sekä 4 ministerin tapauksessa) tuomiot tutkintavankeuden suhteen olivat lievemmät kuin Audiencia Nacionalissa. Korkein oikeus myös määräsi kaikki Katalonian alueellisessa oikeudessa (TSJC) olevat puhemiesneuvostoa koskevat tutkinnat siirrettäväksi oman tutkintansa yhteyteen. On myös mahdollista, että jossain kohtaa lähiviikkoina Katalonian hallituksen oikeudenkäynnit siirretään erikoistuomioistuimelta korkeimmalle oikeudelle. Tässä kohtaa avautuu mahdollisuus sille, että varapresidentti ja ministerit pääsevät takuita vastaan vapaalle jalalle odottamaan varsinaisen kapinaoikeidenkäynnin alkua. Pientä liennytystä saattaa siis olla ilmassa.

Tärkeä päivämäärä oikeudenkäynteihin liittyen on ensi viikon perjantai 17.11. jolloin Carles Puigdemont sekä neljä Brysselissä olevaa ministeriä menevät Belgian tuomioistuimen eteen uudestaan kuultavaksi. Tämän pohjalta tuomari tekee päätöksen siitä, luovutetaanko heidät kansainvälisen pidätysmääräyksen johdosta Espanjaan vai ei. Mikäli päätös on luovutusta puoltava – mikä on todennäköisempi vaihtoehto – Puigdemontilla ja ministereillä on kuitenkin mahdollisuus valittaa ylempään tuomioistuimeen. On arvioitu, että luovutusprosessia olisi mahdollista viivyttää jopa tammikuulle saakka ja viimeisenä keinona on vielä turvapaikan pyytäminen, joka sekin viivyttäisi luovutusta, vaikkei sitä todennäköisesti lopulta estäisikään. Toisaalta ylemmät tuomioistuimet voivat myös evätä valitusoikeuden tai käsitellä sen nopeutetusti.


Janne Riitakorpi

11.11.2017

 

Olen seurannut Katalonian poliittista tilannetta tiiviisti vuodesta 2012 lähtien. Olen julkaissut vuosien aikana aiheesta runsaasti kirjoituksia ja kommentoin tilannetta aktiivisesti Twitterissä. Opiskelen politiikan tutkimusta maisterivaiheessa Tampereen yliopistossa. Kandidaatintutkielmassani tutkin sitä miten Katalonian johtavat poliitikot ovat pyrkineet perustelemaan itsenäistymishanketta kansainväliselle yleisölle. Tänä syksynä olen asunut Barcelonassa. Olin työharjoittelussa Katalonian julkisuusdiplomatianeuvostossa, jonka toiminta on kuitenkin nyt lakkautettu. Työharjoitteluni jatkunee muualla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat