Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Näkökulmia Katalonian tilanteeseen

Carles Puigdemont antoi ymmärtää tiedotustilaisuudessaan Brysselissä tiistaina 31.10. että Katalonian parlamentin perjantaina 27.10. hyväksymän itsenäistymisjulistuksen jälkeen hänen hallituksensa teki päätöksen, ettei itsenäistymistä siinä tilanteessa käytännössä yritetä toimeenpanna. Pelko Espanjan väkivaltaisesta reaktiosta oli jo Puigdemontin huulilla torstaina 26.10. Silloin hän oli valmis määräämään uudet vaalit, jos Espanjan hallitus tarjoaisi takeita siitä, ettei perustuslain artiklaa 155 toimeenpantaisi.

Yksi keskeinen asia Katalonian tilannetta analysoidessa tulisi olla itsenäistymisliikkeen motiivien ja ajattelun ymmärtäminen. He ovat luonnollisesti keskeisin prosessia liikuttava taho. Ensin kuitenkin muutama sana Espanjan toiminnasta. Espanjan hallitus julkisti varsin rajut Katalonian itsehallintoa rajoittavat toimenpiteet päivä itsenäistymisjulistuksen jälkeen. Espanjan perustuslakituomioistuin ei ottanut käsittelyyn niistä tehtyjä valituksia, vaikka toimenpiteiden perustuslaillisuudesta onkin isot kysymysmerkit. Kansainvälinen yhteisö (osittain ymmärrettävästi) sekä muu Espanjan poliittinen kenttä eivät ole missään kohtaa painostaneet pääministeri Rajoyta riittävästi, jotta hän olisi kokenut olevansa missään muussa kuin voima-asemassa suhteessa Katalonian poliittiseen johtoon. Rajoyn ei ole tarvinnut myöntyä kahdenkeskisiin neuvotteluihin Katalonian aluehallinnon kanssa, kansainväliseen sovitteluun tai perustuslain artiklasta 155 perääntymiseen vaikka Puigdemont jo kerran jäädytti itsenäistymisjulistuksen 10.10. sekä viime viikon torstaina oli jopa valmis hetken aikaa määräämään uudet aluevaalit. Tässä yhteydessä on myös hyvä muistaa, että monet Espanjassa (media ja kansalaismielipide) vaativat vielä kovempia otteita Katalonian itsenäistymisliikettä vastaan.

Suurin yllätys perustuslain artiklan 155 toimiin liittyen oli Katalonian parlamentin välitön hajottaminen sekä uusien aluevaalien määrääminen 21.12. Alun perin vaalit oli määrä järjestää vasta kuuden kuukauden kuluttua. Tämä on yleisesti tulkittu johtuvan Espanjan hallituksen tilannearviosta, ettei pitkäaikainen Katalonian aluehallinnon johtaminen Madridista käsin onnistu tehokkaasti. Toinen vähintään yhtä tärkeä syy on se, että nopealla vaalien määräämisellä Rajoy toivoi lamauttavan itsenäistymisliikkeen kyvyn osallistua kyseisiin vaaleihin ainakaan yhtenäisellä kampanjalla. Vaalikoalitioiden ja ehdokaslistojen määräajat tulevat vastaan nyt jo marraskuussa. Nopealla aikataululla ei toki välttämättä ehditä ”palauttamaan Kataloniaa perustuslailliseen järjestykseen” täysin mikä oli alkuperäisenä edellytyksestä uusille vaaleille mutta itsenäistymisliike – jolle vaalit ovat lähtökohtaisesti pettymys – voitaisiin tällä manööverillä ehkä yllättää. Lisäksi on totta, että Espanjan näkökulmasta on parempi, että Katalonian hallinto palaa Katalonian puolueille mahdollisimman pian Madridin pakkohallinnon sijasta. Tässä kuitenkin saattaa käydä niin että Espanja jälleen kerran aliarvioi Katalonian itsenäistymisliikkeen. Samaan sortuvat kaiken maailman analyysit rähmälleen kaatuneesta itsenäistymishankkeesta.

Itsenäistymisjulistuksen ja Espanjan hallituksen julkistamien perustuslain artiklan 155 toimenpiteiden jälkeen Katalonian poliittisella johdolla oli kaksi vaihtoehtoa. Valinta oli loppupeleissä helppo. Puigdemont ja todennäköisesti suurin osa hallituksesta oli jo jonkin aikaa tiennyt, ettei itsenäistymisjulistusta voida lähteä käytännössä toimeenpanemaan. Se johtaisi hyvin vaikeaan tilanteeseen eikä väkivallalta vältyttäisi. Ne ketkä nyt vähän naureskelevat sille, kuinka "helposti" Katalonian johto antoi Espanjan ottaa alueen hallintaansa eivät tiedä mitään tilanteesta sekä sen vakavuudesta paikan päällä. Tapoja vastustaa Espanjaa ja yrittää toimeenpanna itsenäistymistä olisi ollut mutta niihin ei yksinkertaisesti voitu lähteä. Liian moni olisi loukkaantunut tai jopa vakavampaa.

Hallitus olisi voinut linnoittautua Palau de la Generalitatiin mielenosoittajien suojelemana, laskea Espanjan lipun salosta sekä antaa tukun itsenäistymisen toimeenpanemiseen tähtääviä asetuksia mutta mitä tapahtuisi, kun Espanjan poliisi lähtisi pistämään tälle loppua. Konflikti Katalonian poliisivoimien Mossos d’Esquadran uskollisuuden suhteen olisi ollut hankala. Mielenosoittajat olisivat varmasti kokoontuneet puolustamaan hallintorakennuksia jolloin väkivallan riski olisi suuri. Espanjalla on kuitenkin voimapoliittisesti ylivalta eikä itsenäistymistä pystytä tehokkaasti toimeenpanemaan. Jotain symbologista olisi toki voitu määrätä mutta se olisi ainoastaan provosoinut tilannetta lisää.

Kuten Puigdemont totesi Brysselissä: Katalonian tasavalta ei voi syntyä tällaisen väkivaltaisen tilanteen kautta. Todellisuudessa se ei olisi siis syntynyt siinäkään tilanteessa vaan Espanja olisi murskannut vastarinnan. Itsenäistymisjulistus jäi symbologiseksi eikä sitä tulla nyt toimeenpanemaan. Katalonian virkamiehiä ei pakotettu valitsemaan puoliaan. Tästä syystä Espanja otti itsenäistymisjulistusta seuranneen viikonlopun aikana Katalonian poliisivoimat sulavasti haltuun. Kaksi korkeinta poliisikomentajaa erosi virastaan. Uusi poliisikomentaja vakuutti noudattavansa Madridista tulevia määräyksiä eikä Mossoksen toiminnassa ole Espanjan näkökulmasta ollut mitään valitettavaa sen jälkeen. Maanantaina Katalonian EU-delegaation johtaja erosi ja Espanjan ministeriöiden valtiosihteerit pitivät videokonferensseja Katalonian ministeriöiden virkamiesjohdon kanssa. Katalonian parlamentin puhemies tunnusti, että parlamentti on hajotettu. Espanjan komento hyväksyttiin, ehkä hammasta purren mutta hyväksyttiin kuitenkin. Toisaalta esimerkiksi Barcelonan kaupunginvaltuusto on tunnustanut Puigdemontin johtaman hallituksen Katalonian lailliseksi hallitukseksi.

Onko tämä tappio itsenäistymisliikkeelle? Aika kertoo sen. Toki ensimmäinen Katalonian tasavallan julistus sitten vuoden 1934 ei johtanut todelliseen itsenäistymiseen mutta edessä on vielä pitkä prosessi. Osa itsenäistymisliikkeestä on tunnustanut tämän jo pitkään mutta monet itsenäistymisen kannattajista tuudittautuivat siihen, että yksipuolinen itsenäistymisjulistus toisi todellisen itsenäisyyden koska itsenäisen valtion rakennelmia oli jo valmisteltu. Mutta laajennettu verohallinto sekä suunnitelmat keskuspankin perustamiseksi eivät auta mitään, jos Espanja käyttää voimaansa (artikla 155) itsenäistymisprosessin estämiseksi.

Katalonian julkista keskustelua viime päivinä seuranneena olen havainnut varsin laajaa itsetutkistelua itsenäistymisliikkeen kannattajien toimesta kommenttien sekä kolumnien muodossa. Yhdelle vuorenhuipulle noustiin kansanäänestyksen sekä itsenäistymisjulistuksen myötä mutta myös virheet on tunnustettava. Sosiaalinen enemmistö itsenäistymisen takana ei ole vielä riittävä. Tasavaltaa kaikille ei voida rakentaa ainoastaan ottamalla mukaan puolet yhteiskunnasta. Katalonian itsenäistymisliike on voittanut yhdet vaalit sekä kaksi ”kansanäänestystä” viimeisen kolmen vuoden aikana, koko ajan kasvavalla äänimäärällä, mutta enemmistön on kasvettava vielä hieman lisää ennen uutta yritystä. Viimeisin CEO:n mielipidetiedustelu antaa tästä suunnasta jo osviittaa. Se että Espanja näyttäisi jatkossakin kieltäytyvän tunnustamasta Katalonian tilannetta poliittiseksi ongelmaksi ja itsenäistymistä legitiimiksi mielipiteeksi, povaa itsenäistymisen kannatukselle kasvua tulevaisuudessakin. Puheet ”hiljaisesta enemmistöstä” itsenäistymistä vastaan ovat mielestäni perusteettomia. Mielipidetiedusteluja on kuitenkin kumpaankin suuntaan. Vuoden 2015 vaaleissa itsenäistymistä kannattavat puolueet saivat 47,8 % kaikista annetuista äänistä mutta 8,9 % meni puolueelle, joka kannatti kansanäänestystä ja jonka äänestäjistä mielipidetiedustelujen mukaan jopa yli 30 % kannattaa itsenäistymistä. Lisäksi kansanäänestyksen ”kyllä”-äänet olisivat riittäneet enemmistöön vuoden 2015 äänestysaktiivisuudella (75 %), joka oli Katalonian historian korkein. En väitä, että Kataloniassa olisi kiistatonta mandaattia itsenäistymiselle tai selkeästi osoitettua enemmistöä sen takana mutta vastaavasti hiljaiselle enemmistölle itsenäistymistä vastaan en näe myöskään mitään todisteita. Itsenäistymisliikkeen lähestyttyä Rubiconiaan ja panosten kovennettua, myös itsenäistymisen vastustajat mobilisoituivat Kataloniassa tänä syksynä, kuten olemme muutamasta mielenosoituksesta nähneet. Tätä ei ole ennen tapahtunut. Joulukuun 21. päivän vaaleista tulee äärimmäisen tärkeät ja todennäköisesti äänestysaktiivisuus nousee vuoden 2015 lukemiin.

Yksipuolinen itsenäistymisjulistus oli itsenäistymistä kannattavien puolueiden vaaliohjelmissa vuonna 2015. Itse asiassa myös 8,9 % saaneella CSQP-puolueella oli vaaliohjelmassaan perustuslaillisen prosessin avaaminen, vaikkei tämä tarkoittanutkaan itsenäistymistä. Kahden miljoonan kannattamaa poliittista agendaa ei voida vain sivuuttaa. Espanjan tulisi löytää keino konfliktin ratkaisemiseksi kansanäänestyksen avulla. Itsenäistymisjulistus ”kyllä”-äänien jälkeen edellytettiin myös Katalonian parlamentin syyskuussa hyväksymässä kansanäänestyslaissa. Jälkiviisaana voi arvioida, että kansanäänestyslakia seurannut oikeusjärjestelmän jatkuvuuslain hyväksyminen olisi ollut syytä jättää vasta kansanäänestyksen jälkeiseen tilanteeseen, vaikka lain hyväksymisellä pyrittiinkin korostamaan kansanäänestyksen sitovuutta ja näin ollen – tuloksetta – nostamaan sen äänestysaktiivisuutta. Tapa millä nämä lait vietiin läpi Katalonian parlamentissa ei ollut tyylipuhdas. Menettelyä on kritisoitu jopa lain vastaiseksi koska kuulemma oppositiolle ei annettu mahdollisuutta väitellä laista. Tämä ei varsinaisesti pidä paikkaansa koska oppositiolle kyllä annettiin mahdollisuus debatoida laista (käyttivät istunnoissa itse asiassa enemmän puheaikaa kuin itsenäistymistä kannattavat puolueet) ja asettaa muutosehdotuksiaan – joskin nopealla aikataululla. Ainoa suora menettelyvirhe tehtiin kohdassa jossa oppositiolle ei annettu mahdollisuutta neuvoa-antavan Council of Statutory Guaranteesin mielipiteeseen. Tämä ei kuitenkaan tee täysistunnon päätöksestä lainvastaista. Toki päätös oli lopulta lainvastainen mutta ei tästä syystä vaan siitä että Espanjan perustuslakituomioistuin katsoi kansanäänestyslain rikkovan Espanjan perustuslakia. Näistä yksityiskohdista voisi vääntää loputtomiin mutta pitää muistaa rehellisyyden nimissä, että Katalonian itsenäistymisliike olisi ollut valmis väittelemään kansanäänestyslaista vaikka puolen vuoden ajan, jos se olisi ollut käytännössä mahdollista. Espanjan perustuslakituomioistuin olisi kuitenkin estänyt käsittelyn ja parlamentin puhemiesneuvosto olisi saanut syytteet kuten se sai jo kesällä 2016 perustuslaillista prosessia seuraavan valiokunnan mietinnön keskusteluun sekä äänestykseen liittyen ja uudestaan viime talvena itsenäistymisprosessin tiekarttaan liittyen. Tapahtumia, jotka olivat oleellisia mutta joita kukaan ei aikanaan seurannut eikä kukaan tällä hetkellä muista.

Pitää muistaa, että tähän pisteeseen on tultu todella pitkän prosessin kautta. Siitä on jo 7,5 vuotta kun Espanjan perustuslakituomioistuin mitätöi ja muutti Katalonian itsehallintolakia rankalla kädellä. Aina sitten marraskuun 2012 alueparlamenttivaalien – viimeisen viiden vuoden ajan – Kataloniassa on pyritty pääsemään neuvottelupöytään Espanjan kanssa kansanäänestyksen järjestämisestä. Kansanäänestystä kannattava enemmistö muuttui itsenäistymistä kannattavaksi enemmistöksi vuoden 2015 vaaleissa. Viimeksi tämän vuoden keväänä Kataloniassa käytiin laaja itsenäistymisliikettä laajempi kampanja (Pacte pel Referendum) neuvotellun kansanäänestyksen puolesta. Eri arvioiden mukaan Espanja on kieltäytynyt Katalonian pyynnöstä neuvotella kansanäänestyksen järjestämistä viimeisen viiden vuoden aikana noin 20 kertaa.

Katalonian poliittinen tilanne on nyt kansainvälistynyt. Tämä tapahtui jo kansanäänestyksen mutta lopullisesti itsenäistymisjulistuksen myötä. Vaikka kansainvälinen yhteisö tukeekin laajamittaisesti Espanjan yhtenäisyyttä, on kysymys Katalonian itsenäistymisestä nyt koko maailman huulilla. Ja pitää muistaa, että on olemassa valtioita jotka eivät ole vielä julistaneet varauksetonta tukeaan Espanjalle. Ja tukeakin Katalonialle löytyy ympäri maailmaa. Katalonian tilanteen kansainvälinen ulottuvuus on nyt korostunut entisestään Puigdemontin ja osan hänen hallituksensa siirryttyä Belgiaan. Puigdemontin tarkoituksena on välttää tai ainakin viivyttää aikanaan luovutusta takaisin Espanjaan. Kapinasyytteet ovat muuten naurettavia. Kapinaan vaaditaan väkivaltaa, jota Katalonian itsenäistymisliikkeeseen ei voi mitenkään yhdistää. Katalonian hallituksen toiminta itsenäistymisjulistuksen jälkeen ei täytä millään kriteerillä Espanjan lain määrittelemää kapinasyytettä. Katsotaan, miten se tilanne etenee. Ylilyönneillä tuomioiden suhteen tulee olemaan vaikutusta joulukuun vaaleihin.

Itsenäistymisliike tulee osallistumaan joulukuun vaaleihin. Mahdollisesti yhtenäislistalla. CUP ei ole vielä ilmoittanut lähtevänsä vaaleihin mutta jopa heiltä on viime päivinä ollut havaittavissa vastuullisuutta asian suhteen. Tilanteen todellisuus ja vakavuus ymmärretään. Itsenäisyys ei ole tällä hetkellä mahdollista. Kansalaisjärjestöt tulevat pyrkimään yhtenäislistaan, toisaalta ERC:n ja PDECat:n välillä on paljon keskinäistä dynamiikkaa pelissä nyt, joten erilliset listat esim. osittain yhteisellä vaaliohjelmalla ovat myös mahdollisia. Itsenäistymisliike ei ole koskaan pelännyt vaaliuurnia. Se on nyt ottanut haasteen vastaan uusista Rajoyn määräämistä vaaleista. Ehkä hammasta purren ja vastentahtoisesti mutta vaihtoehto on vielä huonompi. Jos vaaleja boikotoitaisiin, aluehallinto siirtyisi Espanjan pakkohallinnosta itsenäistymistä vastustaville puolueille seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Siinä ei välttämättä hirveästi auttaisi se, että vaalien äänestysaktiivisuus olisi jäänyt todella matalaksi.

On mielenkiinoista kuinka aikaisemmin itsenäistymisliikkeelle yksinomaan kuuluneet sloganit kuten ”votarem=äänestäkää”, ”vaaliuurnat esille” sekä ajatus kansanäänestysaluevaaleista kaikuvat nyt itsenäistymisen vastustajien leiristä. Itsenäistymisen vastustajat näkevät joulukuun vaalit eräänlaisena kansanäänestyksenä tästä hulluudesta miksi he kutsuvat itsenäistymisprosessia. He eivät tätä suoraan sano mutta se kaikuu puhuttaessa esim. perustuslaillisesta blokista. He haluavat voittaa vaalit, joka varmaan tapahtuisi, jos itsenäistymistä kannattavat puolueet eivät onnistu pitämään yhtenäisyyttään. Tällä hetkellä arvioisin, että joulukuun vaaleissa tulee suurin piirtein saman tapainen tulos kuin vuonna 2015. Itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat paikkaenemmistön jääden niukasti vajaaksi 50 % äänistä mutta johtuen CSQP:sta ns. perustuslaillinen blokki ei saa myöskään yli 50 % äänistä ja vastaavasti jää kauas parlamenttienemmistöstä.

Annetaan kuitenkin demokratian puhua. Katsotaan mitä katalaanit äänestävät joulukuussa ja sen mukaan eteenpäin. Jos itsenäistymistä kannattavien puolueiden parlamenttienemmistö säilyy puhumattakaan siitä, että ne saisivat yli 50 % äänistä, shokki tulee olemaan iso ja viesti maailmalle vahvistuu. Saa nähdä jatkaako Espanja ”poikkeustilaa” sekä perustuslain artiklan 155 toimia jos näin käy. Jos itsenäistymistä kannattavat puolueet eivät voita enemmistöä mutta perustuslaillinen blokki (eli siis kansanpuolue, sosialistit ja Ciudadanos) eivät saa myöskään enemmistöä, Kataloniassa ryhdytään todennäköisesti rakentamaan laajempaa koalitiota kansanäänestysvaatimuksen sekä itsehallinnon laajentamisen taakse CSQP:n kanssa. Se olisi varmaan järkevää, vaikka itsenäistymisliike saisikin tähän saakka selkeimmän mandaattinsa. Näyttäisi olevan karu fakta, ettei Katalonia varmaan koskaan pysty itsenäistymistä tehokkaasti toimeenpanemaan yksipuolisesti ilman kansainvälistä tukea ja ennen kaikkea välitystä Espanjan kanssa. Näin ollen itsenäistymisliikkeeltä vaaditaan äärimmäistä kärsivällisyyttä. Ehkä tämä yksipuolinen yritys ja sitä seurannut ”paluu arkeen” vaadittiin sen tajuamiseen. Tämän kuvan olen saanut julkisesta keskustelusta Kataloniassa viime päivinä. Edessä on vielä pitkä prosessi. Ja jos Puigdemontin peliliikkeet vaikuttavat joistakin epätoivoisilta niin voin vakuuttaa, että sitä ne eivät ole. Tässä pelataan jo pitkän tähtäimen strategiaa. Konflikti on ollut kansainvälistynyt vasta kuukauden ajan. Kansainvälisen yhteisön asenne Espanjaa kohtaa voi muuttua siinä vaiheessa, kun takana on kaksi vuotta epävarmuuden aikaa itsenäistymisen kannatuksen koko ajan kasvaessa.

Jos unohtaa ison elefantin huoneessa eli hankkeen Espanjan hajottamiseksi, Katalonian johto on toiminut varsin vastuullisesti viime viikkoina. Dialogiin sekä rauhanomaisuuteen on vedottu joka vaiheessa. Väkivaltaan ei olla sorruttu. Ainoa osapuoli joka tähän sortui, oli Espanja kansanäänestyspäivänä. Keskitie ja kompromissi ovat varmasti mahdollisia ottaen kuitenkin aina huomioon demokraattiset mandaatit. Katalonian poliittinen johto on pyrkinyt ainoastaan oman demokraattisen mandaattinsa toteuttamiseen. Espanja ei voi loputtomiin kieltäytyä tunnustamasta sitä faktaa, että noin puolet Katalonian väestöstä haluaa itsenäistyä ja selkeä enemmistö haluaa päättää asiasta kansanäänestyksellä. Ensin täytyy katsoa joulukuun vaalit ja mahdollisesti Espanjassakin on ensi vuonna ennenaikaiset vaalit mutta jossain kohtaa järkiratkaisuun on päästävä. Jos itsenäistymisliike säilyttää nykyisen voimansa, kansanäänestykseen on pakko jossain kohtaa suostua. Myös kansainvälinen yhteisö tulee jossain kohtaa painostamaan siihen. Espanja voi tuntea kuitenkin olevansa melko turvallisilla vesillä, jos se rakentaa uskottavan vision Kataloniasta osana Espanjaa laajemman itsehallinnon kera sekä asettaa sen kansanäänestykseen itsenäistymistä vastaan. Jos tällaiseen kompromissiin ei päädytä, tilanne tulee ainoastaan pahentumaan. Toisaalta mikäli itsenäistymisliike menettää voimaansa, pelkkä itsehallinnon lisäys ilman kansanäänestystä saattaa riittää keskipitkällä aikavälillä. Pitkään Katalonian tilannetta seuranneena en kuitenkaan suosittele aliarvioimaan itsenäistymisliikettä tai tuudittautumaan siihen, että tämä olisi nyt tässä.

Loppuun haluan huomauttaa yhdestä mielenkiintoisesta paradoksista. Katalonian väitettiin joutuvan Euroopan unionista pois, mikäli se itsenäistyy. Itsenäistymisjulistus ei kuitenkaan johtanut EU-eroon. Syy: itsenäistymistä ei tunnustettu. Katalonian EU-eroon vaaditaan itsenäistymisen tunnustus. Mikäli tunnustus joskus saataisiin, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö pragmaattiseen neuvotteluratkaisuun päästäisi myös EU-jäsenyyden tai muiden hankalempien asioiden suhteen. Mitä taas tulee EU-kansalaisuuteen ja siihen sisältyviin oikeuksiin niin ne säilyvät katalaaneilla, vaikka itsenäisyys tunnustettaisiinkin, ellei Espanja lisäksi muuttaisi omaa kansalaislakiaan (joka toteaa, ettei Espanjan kansalaisuus katoa, mikäli toisen maan kansalaisuuden saava espanjalainen ei siitä itse luovu) ja kieltäytyisi kaksoiskansalaisuussopimusneuvotteluista.

 

Janne Riitakorpi

2.11.2017

 

Olen seurannut Katalonian poliittista tilannetta tiiviisti vuodesta 2012 lähtien. Olen julkaissut vuosien aikana aiheesta runsaasti kirjoituksia ja kommentoin tilannetta aktiivisesti Twitterissä. Opiskelen politiikan tutkimusta maisterivaiheessa Tampereen yliopistossa. Kandidaatintutkielmassani tutkin Katalonian johtavien poliitikkojen kansainväliselle yleisölle suuntaamien puheiden retoriikkaa. Olin työharjoittelussa tänä syksynä Katalonian julkisuusdiplomatianeuvostossa, joka kuitenkin lakkautettiin Espanjan hallituksen määräyksellä osana perustuslain artiklan 155 toimia. Tällä hetkellä odotan määräyksen mukaista siirtoa suorittamaan työharjoittelu loppuun muussa organisaatiossa täällä Barcelonassa.

Tässä tekstissä esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat omiani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Kirjoituksesta huokuu suuri asiantuntemus. Hyvä kirjoitus.

Kapinonnin historiallinen nyrkkisääntö on, että jos voittaa - saa kurkkuristin, jos häviää - riippuu itse ristillä. (Lenin vs. Spartacus)
Olen varmaan lukenut liikaa Mannerheimista - hän oli nyrkkiin juoksuttamisen mestari. Jotenkin on tullut sellainen kuva, että Rajoy tekee tätä parhaillaan Puigdemontille.

Toimituksen poiminnat