*

Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Julistautua itsenäiseksi vai ei? Mikä on seuraava askel Kataloniassa?

Tulevaisuuden historiankirjoitus tulee määrittelemään Kataloniassa ajan ennen ja jälkeen 1. lokakuuta 2017. On selvää, että ainakin jollain tapaa kaikki muuttui viikko sitten. Vaikka itsenäistymistä ei vielä ole julistettu, on mahdollista, että kohta josta ei enää ole paluuta, on jo ylitetty.

Espanjan pääministeri Mariano Rajoy puhui läpi kesän, kuinka Kataloniassa ei tule olemaan kansanäänestystä lokakuun ensimmäisenä päivänä. Sen estämiseksi Kataloniaan lähetettiin tuhansia Espanjan poliiseja. Kansanäänestystä edeltävinä viikkoina erilaisia materiaaleja takavarikoitiin, aluehallinnon korkeita virkamiehiä pidätettiin ja lähestulkoon kaikki millään tavalla äänestykseen liittyneet nettisivut suljettiin. Katalonian aluepresidentti Carles Puigdemont joutui jakamaan Twitterissä ohjeita, kuinka oman äänestyshuoneiston voi tarkistaa pääsemällä nettisivulle proxy-palvelinta hyödyntäen.

Vaaliuurnat, joita itsenäistymistä vastustavien puolueiden johtohahmot haukkuivat roskalaatikoiksi koska ne eivät olleet ihan niin virallisen näköisiä kuin normaaleissa vaaleissa, pidettiin visusti salassa. Ne oli itse asiassa hajautettu eri paikkoihin ja myös osiin eli itse uurna, kansi, logotarra sekä sinetit säilytettiin erillään. Kansalaiset mobilisoituivat suojelemaan äänestyspaikkoja ja monet yöpyivät rakennuksissa kansanäänestystä edeltäneen yön. Traktoreita tuotiin monien äänestyspaikkojen ovien eteen suojaksi. Äänestyspäivän aamuna kansaa oli kehotettu kokoontumaan äänestyspaikkojen ulkopuolelle viimeistään klo 5.

Aamulla tunnelma oli vielä odottavan positiivinen. Katalonian poliisi Mossos d’Esquadra oli käynyt äänestyspaikoilla mutta ainoastaan kysynyt vastuussa olevia henkilöitä, täyttänyt muutaman paperin ja poistunut paikalta. Katalonian poliisilla oli sama tuomioistuimen määräys estää kansanäänestyksen järjestäminen kuin Espanjan poliisilla mutta heidän mielestään määräys toteutettaisiin ainoastaan, mikäli se voidaan tehdä asettamatta kansalaisia tai yleistä järjestystä vaaraan. Lisäksi Mossoksen komentaja oli lauantaipäivänä antanut joukoilleen käskyn olla käyttämättä fyysistä voimaa kansanäänestyspäivänä. Itse asiassa ainakin yhdellä äänestyspaikalla Sant Feliu de Llobregatissa Katalonian poliisin mellakanhallintayksikkö yritti hetken hyvin rauhallisesti poistaa äänestäjiä äänestyspaikalta, kunnes heidän esimies saapui paikalle ja hetken tilannetta seurattuaan totesi, ettei se ole mahdollista ja käski miehet vetäytymään.

Tuntia ennen kansanäänestyksen alkua Katalonian aluehallitus tiedotti ennakoiden mahdollisten äänestyspaikkojen sulkemista, että katalaanit saisivat äänestää millä tahansa äänestyspaikalla. Tämä viime hetken ilmoitus nostatti tunnelmia entisestään. Seurasin tilannetta klo 8-9 välillä yhdellä äänestyspaikalla Eixamplen kaupunginosassa Barcelonassa. Äänestäjien jono kiersi ympäri korttelin. Juuri ennen kello yhdeksää iäkkäämmät äänestäjät päästettiin jonon kärkeen raikuvien aplodien kera. Ovet avattiin ja äänestys sitovassa kansanäänestyksessä Katalonian itsenäistymisestä oli alkanut.

Samaan aikaan alkoi kuulua lähistöltä valtava meteli ja hälytysajoneuvojen sireenien ääni. Twitteriin alkoi tulla kuvia, kuinka Espanjan mellakkapoliisi hyökkäsi ensimmäiselle äänestyspaikalle Barcelonassa. Se ei ollut kovin kaukana paikasta missä itse olin. Suuntasin kuitenkin kohti Casa de les Punxesia ja työpaikkaani Katalonian julkisuusdiplomatianeuvostoa. Saapuessani sinne televisio oli auki. Kyseinen hetki oli itselleni päivän dramaattisin. Televisiossa näkyi kuvia kuinka yli satapäinen Espanjan puolisotilaallisen poliisin Guardia Civilin joukko mellakkavarusteissa rynnäköi Sant Julia de Ramisin kunnan urheiluhallille. Lasiovet murskataan rikki lekalla ja poliisit hajaantuvat ympäri äänestyspaikkaa. Tilannetta kuvataan monesta kuvakulmasta. Työpaikalla olevat katalaanit seurasivat tapahtumia itku silmässä. Kyseessä oli äänestyspaikka, jossa aluepresidentti Puigdemontin oli määrä äänestää klo 9.30. Puigdemont onnistui kuitenkin äänestämään Cornella de Terrissä, kiitos myöhemmin selvinneen operaation johon kuului muuan muassa se, että Puigdemont ja hänen vaimonsa vaihtoivat autoa tunnelin alla, jonka jälkeen autosaattue hajaantui hämäykseksi. Puigdemontin autosaattuetta oli nimittäin seurattu Espanjan poliisihelikopterilla. Mossos d’Esquadran esikunta oli pannut merkille Guardia Civilin joukkojen massiivisen liikehdinnän kohti Gironan pohjoispuolella sijaitsevaa Sant Julia de Ramisia ja varoittanut Puigdemontin turvamiehiä asiasta. He olivat valmistelleet etukäteen eri vaihtoehtoja äänestämiselle. Cornella de Terrissä oli myös varauduttu siihen, että Espanjan poliisi tulisi sinne myöhemmin päivän aikana jolloin vaaliuurna olisi piilotettu ja tilalle laitettu valeuurna. Tätä taktiikkaa itse asiassa käytettiin useammalla äänestyspaikalla päivän aikana. Lisäksi on olemassa videomateriaalia, kuinka vaaliuurnia heitetään ikkunasta yhdellä äänestyspaikalla nuorukaisille, jotka sitten juoksevat niiden kanssa pakoon. Kaikki siis samalla kun mellakkapoliisi rynnäköi äänestyspaikalle. Yhdellä äänestyspaikalla koko äänestyshuoneisto ehdittiin purkamaan ennen poliisin tuloa ja työntekijät pelasivat dominoa pöydillä mellakkapoliisin rynnätessä sisään. Samaan aikaan vaaliuurnia vietiin piiloon viereiselle hautausmaalle.

Kansanäänestyspäivä oli dramaattinen. Videomateriaalia tapahtumista on valtavasti. Espanjan poliisi työntää vanhuksia kumoon, heittää naisia portaita alas, moukaroi lasiovia rikki, ampuu kyynelkaasua väkijoukkoon, hakkaa silmittömästi maassa puolustuskyvytöntä ihmistä, joka ei edes yritä laittaa vastaan sekä kaahaa poliisiautolla kohti väkijoukkoa. Espanjan lehdistö sekä poliitikot ovat yrittäneet sivuuttaa nämä keskittymällä muutamaan valitettavaan sosiaalisessa mediassa levinneeseen väärään kuvaan, jotka eivät olleet sunnuntaipäivältä. Lisäksi on totta, että yhdellä äänestyspaikalla innokas nuorten joukko lähti ajamaan sieltä poistuvia poliiseja takaa ja heitti kiviä autoja kohti. Tämä ei kuitenkaan poista niitä kymmeniä, jopa satoja, todellisia kuva- ja videomateriaaleja Espanjan poliisiväkivallasta joka oli hyvin laajaa ja systemaattista päivän aikana. Itse olen nähnyt toistasataa kuvaa ja videota päivän tapahtumista, joista ainoastaan muutama kuva eivät olleet oikeita. Videomateriaalit ovat kaikista todenmukaisia. On kuvottavaa katsoa kuinka Espanjan poliisin toiminnasta voi nähdä selkeää satuttamiseen pyrkimistä. Tämä voi kuulostaa hurjalta, siis väite, että poliisi olisi ainakin jossain tilanteissa tahallaan pyrkinyt satuttamaan, mutta jos katsotte videoita ja kuvia niistä tilaisuuksista missä Espanjan poliisin täydennysyksiköt lähtevät eri puolilta Espanjaa ”kukistamaan Katalonian kapinaa” niin se ei enää tunnu niin hurjalta. Eräänlaista hurmosta on havaittavissa. Joka tapauksessa kuvamateriaalit kertovat karua kieltä ja niitä voi kuka tahansa katsoa, ja tulla omiin johtopäätöksiinsä. Kyse ei kuitenkaan ollut mielenosoittajien hallinnasta vaan äänestyspaikkojen sulkemisesta.

Katalonian terveysministeriö tiedotti lopulta peräti 900 loukkaantuneesta. Kyseessä on määrä, joita on jouduttu hoitamaan erilaisten ruhjeiden tai vakavampien vammojen vuoksi. Espanja on yrittänyt sivuuttaa tätäkin toteamalla, että ainoastaan muutama jouduttiin viemään sairaalaan. Ei se ole mikään puolustelu poliisiväkivallalle, että ainoastaan muutama mukiloitiin niin pahasti, että joutuivat sairaalaan. Espanjan sisäministeri pyysi lopulta anteeksi loukkaantumisista mutta siitäkin tiedotustilaisuudesta jäi päällimmäisenä tunne että ”anteeksi loukkaantumisista, joita ei ollut, ja jos olikin, niin ne olivat Katalonian vastuuttoman aluehallinnon syytä”. Kuvaavaa on, että ainoastaan yksi tuomari tutkii tällä hetkellä Espanjan poliisin toimia kansanäänestyspäivänä, kun taas 16 tuomaria tutkii Katalonian poliisin ”toimimattomuutta” kansanäänestyspäivänä.

Kansanäänestyksessä annettiin lopulta hieman vajaa 2,3 miljoonaa ääntä. Tai sen verran ääniä pystyttiin laskemaan. Noin 400 äänestyshuoneistoa 2 300:sta suljettiin ja Espanjan poliisi onnistui takavarikoimaan kymmeniä, ellei jopa satojatuhansia ääniä. Julkisuudessa on pyörinyt luku 770 000. Se ei kuitenkaan ole vietyjen äänien määrä vaan äänioikeutettujen määrä noilla 400 suljetulla äänestyspaikalla. Näistä varmaan noin 350 000 oli äänestänyt tai pyrki äänestämään mutta osa heistä onnistui äänestämään sulkemisien jälkeen toisella äänestyspaikalla. On kuitenkin perusteltua väittää että ”normaaleissa” olosuhteissa kansanäänestyksen äänestysaktiivisuus (nyt 43 %) olisi vähintäänkin ollut hyvin lähellä 50 % ellei peräti yli. Siis ilman äänestyspäivän poliisioperaatiota.

Äänestysprosenttia tärkeämpää on kuitenkin katsoa itsenäistymistä kannattavan vaihtoehdon absoluuttista äänimäärää: 2 044 038. Tämä on isompi kuin itsenäistymisvaihtoehdon äänimäärä vuonna 2014 (1 861 752) sekä itsenäistymistä kannattavien puolueiden äänimäärä vuonna 2015 (1 966 508). Suunta on siis tältä osin selkeä. Mikäli itsenäistymistä kannattavat Junts pel Si ja CUP olisivat saaneet tuon viime sunnuntaisen äänimäärän syyskuun 2015 alueparlamenttivaaleissa, jolloin äänestysaktiivisuus oli Katalonian historian korkein (74,95 %) he olisivat saaneet 49,5 % annetuista äänistä. Takavarikoidut äänet työntävät tuon prosenttiosuuden yli 50 % rajan jos vertailuna käytetään vuoden 2015 äänestäjämäärää. Lisäksi jos vuoden 2015 äänestysaktiivisuusprosenttia (74,95 %) käytetään suoraan tähän kansanäänestykseen eli oletetaan että hieman pienemmästä äänioikeutettujen määrästä (ulkomailla asuvien äänestäjien osuus paljon pienempi) 74,95 % olisi äänestänyt 1.10. niin silloin 2 044 038 äänistä on jo peräti 51,3 %. Eli siis jos kansanäänestyspäivän äänestysaktiivisuus olisi ollut reilut 30 prosenttiyksikköä korkeampi ja kaikki nämä äänestäjät olisivat äänestäneet itsenäistymistä vastaan niin silti itsenäistymisvaihtoehto olisi voittanut. Ja ottamatta siis huomioon takavarikoituja ääniä. 

Tilanne viime sunnuntaina oli hyvin poikkeuksellinen eikä tämä välttämättä ole oikea hetki tilastoille mutta edeltävät luvut on hyvä tietää. En väitä, että Kataloniassa edelleenkään mielestäni on kiistatonta mandaattia itsenäistymiseen mutta kyseinen mandaatti ei ainakaan ole heikentynyt viime vuosina, päinvastoin vahvistunut. Ja Katalonian aluehallituksen sekä parlamentin enemmistön mielestä heillä tuo mandaatti on nyt olemassa. Katalonian poliittisen johdon tavoitteena on itsenäistyminen, ei Baskimaan kaltainen verotusoikeus tai muu laajennettu autonomia. Ne ovat houkuttimia, joilla katalaanien enemmistö voitaisiin saada valitsemaan Espanjan osana pysyminen, jos asiasta järjestettäisiin Espanjan hyväksymä virallinen kansanäänestys.

Espanjan pääministeri lupasi, ettei kansanäänestys tapahdu. Se kuitenkin tapahtui, huolimatta pamputuksista. Pitää muistaa, että Kataloniassa käynnistyi siirtymäkausi kohti itsenäistymistä jo marraskuussa 2015 kun Katalonian alueparlamentti hyväksyi julistuksen sen alkamisesta. Se pohjautui mandaattiin syyskuun 2015 vaaleista jolloin itsenäistymistä kannattavat puolueet voittivat parlamenttienemmistön 48 % kaikista annetuista äänistä. 39 % meni itsenäistymistä selkeästi vastustaville puolueille, 9 % itsenäistymiseen vaihtelevasti ainakin kannattajakunnaltaan suhtautuvalle mutta kansanäänestystä kannattavalle vasemmistokoalitiolla (sisältäen mm. Podemoksen alueellisen haaran Kataloniassa) ja 4 % viidelle parlamentin ulkopuolelle jääneelle pikkupuolueelle.

Alkuperäinen suunnitelma vuoden 2015 vaalien jälkeen oli julistaa itsenäisyys 1,5 vuoden siirtymäkauden jälkeen ja ratifioida koko siirtymäkausi perustuslaista järjestettävällä kansanäänestyksellä. Koska itsenäistymisen taakse ei kuitenkaan oltu saatu kiistatonta mandaattia, päätti Puigdemont lisätä kansanäänestyksen itsenäistymisprosessin keskiöön syyskuussa 2016 pitämässään kuuluisassa ”kansanäänestys tai kansanäänestys”-puheessaan. Siinä hän viittasi siihen, että Katalonia järjestäisi kansanäänestyksen itsenäistymisestä joko Espanjan luvalla tai ilman. Katalonia on pyytänyt sitä Espanjalta arvioiden mukaan jopa 18 kertaa sitten vuoden 2012 jolloin Katalonian alueparlamenttivaaleissa kansanäänestystä kannattaneet puolueet voittivat yli 2/3 parlamenttipaikoista. Vastaus on aina ollut ei. Vuonna 2014 epävirallinen itsenäistymisäänestys järjestettiin ilman Espanjan poliisin pamputuksia koska perustuslakituomioistuimen mitätöityä Katalonian kansalaiskyselylain, Katalonian aluehallitus ei uskaltanut järjestää sitä uhmaten perustuslakituomioistuinta. Tosin vapaaehtoisten järjestämä kansalaisten osallistumisprosessi kiellettiin myöskin perustuslakituomioistuimen toimesta mutta koska Katalonian aluehallitus ei katsonut sitä sitovaksi – ei ollut katsonut yritettyä kansalaiskyselyäkään – niin Rajoy ei pyrkinyt estämään sitä. Ehkä olisi kannattanut tehdä samalla tapaa nytkin. Toisaalta tilanne oli dramaattisesti erilainen nyt kuin vuonna 2014 jolloin Katalonian parlamentissa ei ollut selkeästi itsenäistymistä kannattavaa enemmistöä. Pitää tietysti muistaa, että sittemmin Katalonian entinen aluepresidentti Artur Mas sekä kolme hänen ministeriään on tuomittu virkakieltoihin, sakkoihin ja jopa miljoonien eurojen korvausvelvoitteeseen vuoden 2014 symbolisen äänestyksen johdosta.

Katalonian itsenäistymishankkeen taustalla on hyvin pitkä prosessi. Nyt tilanne on eskaloitunut pahemman kerran. Menneitä ja taustoja olisi syytä penkoa paljon tarkemminkin mutta siirretäänpä katseet tulevaisuuteen. Mitä Kataloniassa tulee seuraavaksi tapahtumaan?

Puigdemontin oli määrä puhua kansanäänestyksen seurauksista sekä kansanäänestyslain artiklan 4 toimeenpanemisesta alun perin maanantaina 9.10. mutta Espanjan perustuslakituomioistuin kielsi kyseisen istunnon pitämisen koska sen koolle kutsumisessa mainittiin jo mitätöity kansanäänestyslaki. Perustuslakituomioistuin tosin rikkoi kaikki ennätyksensä ja kielsi alueparlamentin istunnon (itse asiassa ensimmäistä kertaa koskaan) ennen kuin sen esityslistakaan oli ehditty julkaisemaan. Samasta syystä kuin kansanäänestyslain ja oikeusjärjestelmän jatkuvuuslain maratonsessiot syyskuun alkupuolella, niin tämä istunto halutaan pitää uhmaamatta perustuslakituomioistuinta. Ideana kansanäänestyslaissa oli, että se saataisiin yhden päivän aikana käsiteltyä ja hyväksyttyä, jotta se olisi virallisesti laillinen myös Espanjan oikeusjärjestelmän näkökulmasta sillä hetkellä, kun aluepresidentti Puigdemont sen allekirjoitti ja virallisesti määräsi kansanäänestyksen järjestettäväksi, vaikka se mitätöitiinkin heti seuraavana päivänä Espanjan perustuslakituomioistuimen toimesta.

Suunnitelmia muutettiin sen verran että maanantain istunnon sijasta Puigdemont esiintyykin tiistaina 10.10 klo 18 paikallista aikaa parlamentin täysistunnolle mutta tällä kertaa omasta pyynnöstään ja ilman viittausta kansanäänestyslakiin. Hänen on määrä antaa tiedonanto ”nykyisestä poliittista tilanteesta”. Kansanäänestyslain kuuluisan artiklan 4.4. mukaanhan itsenäisyys olisi julistettava 48 tunnin sisällä kansanäänestyksen virallisen tuloksen julkistamisesta. Virallinen tulos julkistettiin perjantai-iltana 6.10. joten tuo deadline saavutetaan jo sunnuntai-iltana – ellei sitten tulkita sen tarkoittavat työpäiviä jolloin deadline olisi juuri tiistai-ilta. No höpö höpö, sillä koska itsenäisyys julistetaan ja täyttyykö lain määritelmä sanatarkasti vai ei, ei ole mitään merkitystä. Iso kysymys on, julistetaanko itsenäisyys ylipäätään vai ei.

Katalonian ja Espanjan välinen tilanne on nyt todella vakava poliittinen konflikti. Se ei ole vielä varsinaisesti kansainvälistynyt koska Katalonia ei ole julistautunut itsenäiseksi mutta se on jo konflikti, jonka ratkaisemiseksi vaaditaan sovittelua, mielellään kansainvälisen välittäjän avulla. Pohjan konfliktille luo Katalonian aluehallinnon uhmakkuus Espanjan perustuslakia kohtaan yrittäessään toimeenpanna omaa kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteeseen pohjautuvaa ja Katalonian parlamentin hyväksymistä mutta Espanjan perustuslakituomioistuimen mitätöimistä laeista kumpuavaa näkemystään kansanäänestyksen järjestämisestä ja nyt sen tuloksen toimeenpanemisesta. Espanja taas vastaavasti puolustaa perustuslakiaan sekä kansallista yhtenäisyyttään. Taustan luo myös kansanäänestyspäivän väkivaltaisuudet sekä Espanjan poliisivoimien massiivisen läsnäolon jatkuminen Kataloniassa. Lisäksi on hyvä muistaa, että Katalonian itsenäistymisliikkeellä on kyky mobilisoida erittäin suuria väkijoukkoja pitkiinkin mielenosoituksiin.

Tätä olisi pitänyt seurata tarkkaan jo paljon aikaisemmin sekä ottaa kantaa. Siis kansainvälisen yhteisön myöskin. On selvää, että vuosien aikana Katalonia on ollut se osapuoli, joka on ollut valmiimpi neuvotteluihin. Tähän yksipuolisesti järjestettyyn kansanäänestykseen ei tultu yhdessä yössä. Kansanäänestyksen järjestäminen ei myöskään ole laillinen vaan poliittinen ongelma. Varsinkin vuoden 2014 tienoilla virallinen ja jollain tapaa poliittisesti sitova kansanäänestys itsenäistymisestä olisi ollut helppo Espanjan järjestää tai tarkemmin ottaen ”sallia”. Enemmistö olisi hyvinkin saattanut valita Espanjan osana pysymisen, jos peräänkuuluttamaani sisältöä ”ei”-vaihtoehdolle olisi tarjottu. Äänestyksen ei olisi tarvinnut olla laillisesti sitova tai automaattisesti itsenäisyyteen johtava mutta sen olisi pitänyt olla virallinen, kaikki mukaan ottava, jossa Espanja kampanjoisi itsenäistymistä vastaan eikä äänestyksen järjestämistä vastaan. Vielä tänä päivänäkin tällaisen poliittisesti sitovan mutta lainsäädännöllisesti hieman joustavan äänestyksen järjestäminen olisi mahdollista ilman perustuslain muutosta, jos Espanjan hallitus (ja Espanjan parlamentin enemmistö) sitä tukisi. Sitä voitaisiin kutsua kansalaiskyselyksi, jos tarve vaatisi. Poliittinen sitovuus + neuvoteltu tarvittavan pitkä siirtymäkausi, jos itsenäistymisvaihtoehto voittaisi on se mitä tässä haetaan. Ehkä ainoastaan laillisesti sitovan kansanäänestyksen järjestäminen itsenäistymisestä ilmeisesti vaatii perustuslain muutosta koska laillinen sitovuus liittyisi suoraan siihen minkä Espanjan perustuslaki takaa eli valtion yhtenäisyyteen. Eli jos Espanjan parlamentti määräisi sellaisen, perustuslakituomioistuin saattaisi mitätöidä sen. Pitäisi muuttaa perustuslakia sallimaan itsehallintoalueille sitovat kansanäänestykset itsenäistymisestä.

Ylipäätään tämä sitovuusasia on ymmärretty Espanjassa (ja Kataloniassa) mielestäni hieman erikoisesti. Eihän monessa maassa edes tunneta laillisesti sitovia kansanäänestyksiä vaan kansanäänestykset ovat aina neuvoa-antavia, vaikka olisivatkin poliittisesti sitovia. Kyllä kansaa pitää aina saada kuulla eivätkä vaaliuurnat voi olla työvälineitä maanpetoksessa tavalla, miten Espanja tilanteen esittää. Eri asia on sitten se, tuleeko aina tehdä täsmälleen niin kuin kansa haluaa. Politiikka on politiikkaa. Mutta on käsittämätöntä, että vuosien miljoonamielenosoituksien ja ainakin kolmen eri vaalin myötä osoitetun poliittisen tahdon jälkeenkin Espanja on ollut täysin kyvytön tunnustamaan Katalonian ongelmaa ja neuvottelemaan kansanäänestyksen järjestämisestä. On totta, että katalaanit ovat erittäin jakautunut yhteiskunta itsenäistymisdebatin vuoksi mutta kansanäänestyksen vaatimisen takana on laaja sosiaalinen enemmistö. Neuvoteltu kansanäänestys on todella suuren enemmistön katalaaneista vastaus kysymykseen, että mikä ratkaisisi tämän ongelman. Espanja ei ole pystynyt ajattelemaan samalla tapaa. Ehkä ongelma vain sysättiin sivuun, kun se ei vielä ollut poliittisesti vakavasti otettava ja enemmistöjä omaava ja nyt sitten kun näin on päässyt käymään, pelätään sitä vaihtoehtoa, että oikeassa kansanäänestyksessä enemmistö valitsisi itsenäistymisen.

Tilanteen eskaloituminen olisi syytä nyt välttää, mikäli mitenkään mahdollista. Jos Katalonia julistautuu itsenäiseksi, Espanja tulee käyttämään varsin kovia keinoja. Ne todennäköisesti sisältävät perustuslain artiklan 155 käyttöönoton (itsehallintoa on jo tosin rajoitettu ns. takaoven kautta varsin paljon erityisesti taloushallinnon puolella) sekä mahdollisesti jopa koko aluehallituksen pidättämisen. Tilanne voi kärjistyä aika pahaksi, jos Espanjan poliisivoimat toimivat Katalonian hallintorakennuksia vastaan tilanteessa, jossa valtavat mielenosoitukset on kutsuttu niitä suojelemaan. Katalonian poliisivoimien rooli tähän mennessä on ollut ns. taiteilla tilanteen välissä. On todennäköistä, ettei Mossos d’Esquadra itse tule pidättämään Katalonian poliittista johtoa tai hajottamaan hallintorakennuksia suojelevia mielenosoituksia. Mutta ongelmana on se, että Mossos d’Esquadran tehtävä on nimenomaan suojella Katalonian poliittista johtoa sekä hallintorakennuksia. Ja jos itsenäistyminen julistetaan, Katalonian poliisivoimien odotetaan noudattavan uutta oikeusjärjestelmää ja on fakta, että ainakin Mossoksen johto on aluehallitukselle uskollista. On tietenkin selvä, ettei kumpikaan osapuoli: Espanjan poliisi tai Katalonian poliisi tule ohjatusti tai käsketysti ottamaan yhteen mutta tilanteen eskaloituessa pienestä kärhämästä voi tulla iso. Ja jos poliisit ottavat yhteen, tilanne on lähtenyt totaalisesti käsistä. Kukaan ei halua sitä. Pitää muistaa, että jo kansanäänestyspäivänä nähtiin pieniä tönimiseen verrattavia yhteydenottoja yksittäisten poliisien välillä Mossoksen poliisien yrittäessä puhua rynnäköiville Espanjan mellakkapoliiseille järkeä. Muutamalla äänestyspaikalla oli tällaista pientä kärhämää siis. Espanjan lehdistössä sekä myös poliittisessa keskustelussa Mossos d’Esquadraa ja varsinkin sen johtoa kutsutaan aika avoimesta pettureiksi jo nyt koska he eivät osallistuneet aktiivisesti kansanäänestyksen hajottamiseen. Onhan komentaja Trapero jo joutunutkin oikeuden eteen syytettynä kapinan lietsomisesta mutta se ei liity kansanäänestyspäivän tapahtumiin vaan aikaisempaan 20.9. mielenosoitukseen. Tosin syyte koski alun perin vain kansalaisjärjestöjen ANC:n ja Omniumin johtajia, ei poliisijohtoa. Kansanäänestyksen jälkeen syyte nostettiin myös Traperoa ja apulaispäällikköä vastaan, selkeästi jotain painetta varmaan ollut syytteiden nostamiseen. Lisää on sitten varmaan luvassa kansanäänestyspäivän tapahtumiin liittyen.

Tilanne voi siis eskaloitua. Katalonian aluepresidentti Puigdemont on moneen otteeseen viime päivinä ilmoittanut olevansa valmis neuvotteluihin Espanjan hallituksen kanssa ja pyytänyt kansainvälistä sovittelua. Sveitsin ulkoministeriö on jo tarjonnutkin sovitteluapuaan neuvottelujen aikaansaamiseksi. Ongelma on se, että Espanjan hallitus ei ole valmis antamaan periksi juurikaan mistään tai ylipäätään neuvottelemaan. Rajoy totesi, ettei tässä ole mitään neuvoteltavaa tai soviteltavaa, Katalonian aluehallinnon on noudatettava Espanjan lakia ja piste. Mielestäni on selvää, että mahdollisen neuvottelun lopputulemana pitäisi Katalonian näkökulmasta olla oikean kansanäänestyksen järjestäminen. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla ehdoton lähtökohta tai vaatimus. Puigdemont on viime päivinä tavannut Barcelonan arkkipiispan kardinaali Juan Jose Omellan sekä Montserratin apotin, jotka ovat yrittäneet muodostaa neuvotteluyhteyttä Espanjan hallitukseen. Rajoy ja Puigdemont eivät ole puheväleissä. Eivät sen takia, etteivätkö he tulisi jotenkuten henkilökohtaisesti toimeen mutta näkökannat ovat nyt niin kaukana toisistaan. Puigdemont on myös tavannut Barcelonan oikeusoppineiden neuvoston, joka on tarjonnut sovitteluapua. Huhut kertovat, että kardinaali Omellan ehdotus alkuun olisi, että Espanjan hallitus vetää ylimääräiset poliisijoukot Kataloniasta, kun taas Katalonian aluehallitus sitoutuu olemaan julistamatta itsenäistymistä. Tästä voitaisiin lähteä eteenpäin liikkeelle.

On vaikea kuitenkaan nähdä Espanjan hallituksen suostuvan tähän, vaikka se olisikin Katalonian aluehallituksen näkökulmasta silti epäedullinen lähtökohta. En tiedä hyväksyisikö Kataloniakaan tätä. Itsenäistymisliikkeen johtoon kohdistuu kova paine ruohonjuuritasolta sekä CUP-puolueen taholta julistaa itsenäisyys niin pian kuin mahdollista. Eskalaation uhasta huolimatta tässä lähestymistavassa on se etu, että konflikti kansainvälistyy ja konkretisoituu selkeämmin Espanjan ja itsenäiseksi julistautuneen Katalonian väliseksi. Näin ollen ehkä kansainvälisen sovittelunkin aikaansaaminen helpottuu. Pitää myös muistaa, että huolimatta Rajoyn puheista ja huolimatta poliisin toiminnasta, kansanäänestystä ei onnistuttu estämään. Poliisin toiminta ei tule myöskään estämään itsenäistymisjulistusta tai mahdollistamaan itsehallinnon täyttä lakkauttamista. Ja minkä kansainvälisen sympatian Katalonia menettäisikään yksipuolisella itsenäistymisjulistuksella, se saisi sen heti takaisin, jos Espanja käyttäisi kovia keinoja.

Nähdäkseni Katalonian aluepresidentti Puigdemontin strategia on kyllä pyrkiä kansanäänestyksen mandaatin toteuttamiseen mahdollisimman pian mutta tässä herkässä tilanteessa pyritään välttämään mitään peruuttamatonta. No, itsenäistymisjulistus kyllä olisi kiistatta peruuttamaton juttu. Jos realistinen neuvotteluyhteys avautuu, itsenäistymisjulistusta todennäköisesti ainakin viivästetään. Jos ei avaudu, niin todennäköisesti täällä painetaan punaista nappia pian ja tehdään ratkaiseva siirto kohti itsenäistymistä. Katalonian aluehallituksen sisällä on kuitenkin havaittavissa jonkin verran rakoilua asian suhteen ja on selvää, että kaikilla nousee hiki otsalle seuraavia askelmerkkejä suunnitellessa. Johtavat poliitikot kokoustavat tiiviisti vielä ennen tiistaita. Mikäli realistista neuvotteluyhteyttä ei avaudu, jota siis pidän valitettavasti selkeästi todennäköisempänä vaihtoehtona, niin uskon, että itsenäistymisjulistus tulee tavalla tai toisella ensi viikolla. Mahdollisesti tiistaina Puigdemontin puheen jälkeen tai jopa yhteydessä mutta se voi tulla myös myöhemmin viikolla. Mutta itsenäistymisjulistuksen antamiseen on monia eri tapoja ja sen sisältö voi olla hieman tulkinnanvarainen. On mahdollista, että itsenäistymisjulistus annetaan siten että se astuu voimaan vasta esim. kuuden kuukauden päästä. Tai niin että siinä todetaan, ettei sitä ja oikeusjärjestelmän jatkuvuuslakia ryhdytä välittömästi toimeenpanemaan. Toisaalta nämä vaihtoehdot on itsenäistymisliikkeen sisältä kiistetty. Heidän mukaansa, kun itsenäistyminen julistetaan niin, sitten se on all in ja itsenäisen valtion rakennelmia lähdetään toimeenpanemaan. Se tuskin kuitenkaan onnistuu tuhansien Espanjan poliisien läsnäolon ja muiden Espanjan vastareaktioiden johdosta. Tästä syystä esimerkiksi entinen aluepresidentti Artur Mas sanoi Financial Timesin haastattelussa, että itsenäistymisjulistuksen ajankohtaa tärkeämpää on se, että se pystytään toimeenpanemaan. Kyseessä on Katalonian modernin historian hurjin poliittinen päätös ja jos se epäonnistuu, vastuussa olevat päätyvät vankilaan.

Joka tapauksessa varsin yleinen näkemys täällä Kataloniassa on se, että ainoa tapa päästä neuvottelupöytään Espanjan kanssa on julistautua kansanäänestyksen mandaatilla itsenäiseksi tasavallaksi, vastustaa ja hyödyntää Espanjan vastareaktioita parhaan mukaan ja toivoa kansainvälisen yhteisön painostavan ja auttavan sovittelun aikaansaamiseksi. Siinä tilanteessa Espanja ei ainakaan voisi kieltäytyä neuvottelemasta vedoten siihen, että Katalonia uhkaa yksipuolisella itsenäistymisjulistuksella, kun se olisi jo annettu. Lopputulema pitkällä aikavälillä voi sitten olla mitä tahansa täyden katastrofin ja Katalonian todellisen itsenäistymisen välillä mutta on hyvin mahdollista, että neuvoteltu oikea kansanäänestys nousisi tätä reittiä kulkien jossain kohtaa realistiseksi kompromissiskenaarioksi, vaikka itsenäistymishanke epäonnistuisikin lyhyellä aikavälillä laajan kansainvälisen tunnustuksen puutteeseen, jonka saavuttaminen on joka tapauksessa pitkä prosessi. Ja jos jonain päivänä tällainen kansanäänestys järjestettäisiin ja ”kyllä”-voittaisi senkin, uusi yritys saavuttaisi todennäköisesti kansainvälisen tunnustuksen, vaikka Espanja kieltäytyisikin alkuun tuloksen toimeenpanemisen neuvottelemista.

 

Janne Riitakorpi

8.10.2017

 

Olen seurannut Katalonian poliittista tilannetta erittäin tiiviisti vuodesta 2012 lähtien. Olen julkaissut aiheesta runsaasti kirjoituksia ja kommentoin tilannetta aktiivisesti Twitterissä. Olen työharjoittelussa tämän syksyn ajan Barcelonassa Katalonian julkisuusdiplomatianeuvostossa. Tässä tekstissä esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat omiani eivätkä edusta Katalonian julkisuusdiplomatianeuvoston kantaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Missä tuenosoitukset Katalonialle Suomesta: julistukset, julisteet, vetoomukset, adressit, kynttilämielenosoitukset, kuvakkeet profiileissa, päättäjien järisyttävät lausunnot?

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Ehkä suomalaiset sisimmässään tukevat yhtenäistä Espanjaa? Eivät ehkä halua olla laittomuuksien takana? Mene ja tiedä, kuuluneeko tämä meille ollenkaan. Meillä Valenciassa tuntuu olevan aika yhtenäistä väkeä.Viva Espańa ja sitä rataa.

Käyttäjän VeijoPaasonen kuva
Veijo Paasonen

Onkohan äänestäjälistat tarkistettu, kun parhaimmat äänestäjät ovat tunnustaneet ja todistaneet onnistuneensa useamman kerran.

Toimituksen poiminnat