Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Katalonialla on oikeus kansanäänestykseensä

  • Kuva Katalonian kansallispäivän 11.9.2017 mielenosoituksesta Barcelonassa
    Kuva Katalonian kansallispäivän 11.9.2017 mielenosoituksesta Barcelonassa

Kataloniassa tämän viikon sunnuntaina 1.10. järjestettävässä kansanäänestyksessä ei ole kyse vain itsenäistymisestä vaan yhtälailla demokratiasta. Kyseessä on vuosia kestäneen itsenäistymisprosessin huipentuma, johon kansainvälisen yhteisön on syytä ottaa kantaa. Tähän pisteeseen ei olla tultu yhden yön aikana vaan pitkän tapahtumaketjun myötä.

On totta että Espanjan perustuslaki turvaa valtion yhtenäisyyden eikä Katalonian itsenäistymiskansanäänestys ole Espanjan perustuslakituomioistuimen tulkinnan mukaan Espanjan lain mukainen. Kansanäänestyslain johdanto sekä ensimmäiset artiklat kiertävät tämän perustuslakitulkinnan vedoten kansainvälisiin sopimuksiin. Joka tapauksessa kyseessä on enemmän poliittinen kuin lainsäädännöllinen ongelma. Kataloniassa on vahva kansallistunne sekä selkeä sosiaalinen enemmistö, joka haluaisi kansanäänestyksen itsenäistymisestä. Mielipidetiedusteluissa tätä kannattaa peräti yli 80 % katalaaneista. Katalonian parlamentti on useaan otteeseen katsonut Katalonian kansalla olevan oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan. Ensimmäisen kerran tähän liittyvä julistus hyväksyttiin jo vuonna 1988.

Katalonian asema osana Espanjaa yritettiin vakiinnuttaa uudistamalla itsehallintolakia 2000-luvun alkupuolella. Tällä projektilla oli takanaan iso poliittinen enemmistö Kataloniassa. Espanjan pääministeri Zapatero lupasi kunnioittaa Katalonian parlamentin hyväksymää itsehallintolakia. Ehdotusta kuitenkin karsittiin ennen kuin se lopulta hyväksyttiin myös Espanjan parlamentissa. Katalaanit ratifioivat uuden itsehallintolain kansanäänestyksessä kesällä 2006. Espanjan silloinen pääoppositiopuolue kansanpuolue (PP) ei tätä niellyt vaan aloitti hyvin negatiivisen kampanjan ympäri Espanjaa kerääkseen miljoonia allekirjoituksia Katalonian itsehallintoa vastaan. Puolue myös valitti itsehallintolaista Espanjan perustuslakituomioistuimeen. Tulevien vuosien aikana nähtiin eriskummallisia episodeja ja poliittista painetta tuomioistuimen kokoonpanoon liittyen jotta mahdollisimman suuri yksimielisyys Katalonian itsehallintolain romuttaneessa vuoden 2010 päätöksessä olisi mahdollinen. Lopulta kun päätöstä annettiin 12:sta tuomarista oli enää jäljellä 10 ja heistäkin neljän virkakausi oli jo päättynyt. Voit lukea näistä tapahtumista lisää yksityiskohtaisesti täältä.

On selvää että itsehallintolain osittainen mitätöiminen ja muuttaminen vuonna 2010 käynnistivät Katalonian ja Espanjan erkanemisen. Itsenäistymisen kannattajia oli ollut ennenkin ja kunnalliset itsenäistymisäänestykset oli jo aloitettu vuonna 2009 mutta tuomioistuimen päätös kesäkuussa 2010 käynnisti uudenlaisen vaiheen Katalonian historiassa. Ensimmäinen yli miljoonan ihmisen mielenosoitus järjestettiin välittömästi Barcelonassa sloganilla: ”Me olemme kansakunta, me päätämme”.

Tämä ei kuitenkaan johtanut välittömästi itsenäistymiskansanäänestyksen vaatimiseen. Syksyllä 2012 Katalonian aluehallitus pyrki neuvottelemaan Espanjan hallituksen kanssa uudesta taloussopimuksesta Katalonialle. Sillä olisi palautettu joltain osin itsehallintolaista mitätöityjä taloushallintoon liittyviä asioita sekä myönnetty Katalonialle Baskimaan ja Navarran itsehallintoalueiden tapainen verohallinto. PP oli noussut valtaan Espanjassa vuonna 2011 ja pääministeri Mariano Rajoyn vastaus Katalonian aluepresidentti Artur Masille oli ei. Syyskuussa 2012 Kataloniassa järjestettiin myös ensimmäinen yli miljoonan ihmisen mielenosoitus itsenäistymisen puolesta juuri kansallispäivänä 11. syyskuuta. Tämä yhdistettynä taloussopimusneuvottelujen kariutumisen kanssa johtivat siihen että Mas määräsi ennenaikaiset alueparlamenttivaalit marraskuulle 2012.

Näissä vaaleissa itsenäistymiskansanäänestys nousi ensimmäistä kertaa keskiöön. Näihin aikoihin myös Masin johtama Katalonian suurin puoluen CiU (nykyään PDECat) ryhtyi avoimesti joskaan ei kivuttomasti kannattamaan itsenäistymistä. Marraskuun 2012 vaaleissa yli 2/3 parlamenttipaikoista meni kansanäänestä eli ”oikeus päättää”-periaatetta kannattaville puolueille. Kansanäänestys oli noussut kertaheitolla Katalonian poliittisen kentän keskiöön. Sen järjestäminen oli keskeinen pilari CiU:n ja itsenäistymistä kannattavan tasavaltalaisen vasemmiston välisessä hallitustukisopimuksessa. Seuraavien vuosien aikana Espanjan parlamentti, hallitus sekä perustuslakituomioistuin järjestelmällisesti tyrmäsivät kaikki Katalonian yritykset pyytää lupaa tai edes neuvottelujen aloittamista kansanäänestyksen aloittamisesta.

Lopulta Kataloniassa järjestettiin 9. marraskuuta 2014 ei-sitova ja symbolinen kansalaisten osallistumisprosessi itsenäistymisestä. Sitä ei alunperinkään ollut tarkoitettu sitovaksi äänestykseksi mutta silti perustuslakituomioistuin esti niin kansanäänestyksen, kansalaiskyselyn kuin lopulta myös vapaaehtoisten kansalaisten osallistumisprosessin järjestämisen. Silloin Katalonian parlamentissa ei ollut selkeästi itsenäistymistä kannattavaa enemmistöä eikä aluehallituksella ollut halua lähteä järjestämään ei-sitovaa äänestystä avoimesti uhmaten perustuslakituomioistuinta. Lopulta äänestys kuitenkin toteutui vapaaehtoisten avulla ja yli 2,3 miljoonaa katalaania antoi äänensä, valtaosa itsenäistymisen puolesta. Äänestyksen johdosta Artur Mas sekä kolme muuta silloista aluehallinnon ministeriö on tuomittu eri pituisiin virkakieltiohin sekä sakkoihin. Viimeisenä käänteenä Espanjan tilintarkastustuomioistuin vaatii heiltä yli 5 miljoonan euron tilitystä sillä heidän on katsottu käyttäneen julkisia varoja väärin.

Vuoden 2014 äänestyksen jälkeen Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet sekä kansalaisjärjestöt neuvottelivat pitkään seuraavasta vaiheesta. Koska Espanja oli kieltäytynyt sitovan kansanäänestyksen järjestämisestä, päätettiin järjestää ennenaikaiset Katalonian parlamenttivaalit joissa itsenäistymistä kannattavat puolueet yhtä lukuunottamatta sekä kansalaisjärjestöjen edustajat muodostivat hyvin poikkeuksellisen yhteisen ehdokaslistan nimeltä Junts pel Si. Junts peli Si sekä CUP-puolue voittivat ehdottoman enemmistön Katalonian parlamenttiin syyskuussa 2015 järjestetyissä vaaleissa vaaliohjelmanaan itsenäistymissiirtymäkauden toteuttaminen.

Tämän siirtymäkauden oli määrä kulminoitua 1,5 vuoden kuluttua yksipuoliseen itsenäistymisjulistukseen sekä sitä seuraavaan perustuslailliseen prosessiin. Koska parlamenttienemmistö saatiin kuitenkin ainoastaan 48 % äänistä (itsenäistymistä vastustaneet puolueet saivat 39 % äänistä ja loput menivät itsenäistymiseen vaihtelevasti suhtautuvalle CSQP:lle sekä parlamentin ulkopuolelle jääneille puolueille) siirtymäkauden tiekarttaa oli täsmennettevä.

Syyskuussa 2016 Katalonian aluepresidentti Carles Puigdemont ilmoitti että Kataloniassa järjestetään viimeistään syksyllä 2017 ”kansanäänestys tai kansanäänestys”. Kansanäänestys järjestetään joko yhteistyössä Espanjan kanssa tai jos neuvotteluista kieltäytymistä jatketaan, ilman Espanjan lupaa. Kansanäänestys palasi näin itsenäistymisprosessin keskiöön. Tilanne eroaa vuodesta 2014 kuitenkin selkeästi. Tällä kertaa Katalonian parlamentissa on selkeästi itsenäistymistä kannattava enemmistö, joka on jo saanut mandaatin itsenäistymissiirtymäkauden toteuttamiseen. Katalonian aluehallitus sekä tämä parlamenttienemmistö pitävät lokakuun 1. päivänä järjestettävää kansanäänestystä sitovana. Espanja on vuosien saatossa järjestelmällisesti kieltäytynyt kansanäänestyksestä neuvottelemisesta ja Katalonian itsenäistymisliike omaa niin ison poliittisen sekä ennen kaikkea sosiaalisen voiman takanaan ettei hankkeesta luopuminen ole mahdollista vain sen takia että Espanja sanoo koko ajan ’ei’.

Pitää muistaa että nykyinen poliittinen itsenäistymisliike on suoraa seurausta kansalaisten mobilisoitumisesta itsenäistymisliikkeen taakse. Kansalaisten itsenäistymisliike oli jo vahvimmillaan vuosien 2013-14 tienoilla kun taas poliittisella prosessilla on kestänyt kauemmin. Poliittiset prosessit vievät aina oman aikansa ja esimerkiksi se, että täällä on useita itsenäistymistä kannattavia puolueita äärivasemmistosta oikeistoon, on monimutkaistanut itsenäistymishankkeen vaiheita vuosien varrella.

Nyt tilanteen eskaloitumisen välttäminen ei enää valitettavasti ole mahdollista. Espanjan olisi pitänyt vuosia sitten hyväksyä Katalonian ongelma ja löytää ratkaisu itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämiseen. Katalonian alunperin vuodeksi 2014 ehdottama poliittisesti sitova kansalaiskysely olisi voitu toteuttaa jos siihen olisi löytynyt Espanjasta poliittista tahtoa. Äänestys, joka ei olisi laillisesti sitova eikä sen nimenkään välttämättä tarvitsisi olla kansanäänestys vaan kansalaiskysely, joka olisi Katalonian järjestämä mutta Espanjan sallima, olisi hyvinkin ollut mahdollinen. Perustuslakia ei olisi tarvinnut muuttaa. Sellainen voitaisiin vieläkin mahdollistaa jos Espanjalta löytyisi tähän tahtoa. Espanja voisi antaa 1. lokakuuta kansanäänestyksen toteutua ilman poliisi-interventiota ja sen jälkeen todeta ison äänestysaktiivisuuden oikeuttavan neuvotellun äänestyksen järjestämisen. Espanja voisi tarjota sisältöä ”ei”-vaihtoehdolle esim. laajemman itsehallinnon suhteen. Enemmistö katalaaneistä saattaisi tässä tilanteessa valita Espanjan osana pysymisen. Ollaksemme kuitenkin rehellisiä, tämän toteutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä.

Espanjan vastaus Katalonian tilanteeseen sen jälkeen kun Katalonian parlamentti hyväksyi kansanäänestyslain syyskuun alkupuolella ja kansanäänestys virallisesti määrättiin, on ollut yhtä vainoa ja sortoa. Espanjan poliisivoimat, joiden määrää Kataloniassa on lisätty tuhansittain, ovat tehneet ratsioita painofirmoihin, uutistoimistoihin sekä aluehallinnon ministeriöihin ja virastoihin. Toista kymmentä aluehallinnon korkeata virkamiestä pidätettiin viime viikolla. Miljoonia kansanäänestysmateriaaleja kuten mainoksia ja äänestyslipukkeita on takavarikoitu. Rikossyytteitä on nostettu mm. yli 700 Katalonian pormestaria vastaan. Vaalikomissio on lakkautettu. Kansalaisjärjestöjen johtajia syytetään kapinan lietsomisesta viime viikon mielenosoituksien johdosta. Kansanäänestykseen liittyviä kuten myös itsenäistymistä kannattavien kansalaisjärjestöjen nettisivuja on suljettu. Katalonian talousautonomia on de-facto lakkautettu samoin kuin Katalonian poliisivoimien itsenäinen komentoketju alistamalla se Espanjan sisäministeriön komentoon kansanäänestyksen estämiseksi. Tässä on toimeenpantu Espanjan perustuslain artiklaa 155 ns. takaoven kautta ilman muodollista artiklan käyttöönottoa. Kansainvälinen huomio näille Espanjan vastatoimille on ollut merkittävää. Pidätyksiä sekä poliisitoimia on odotettavissa lisää.

Katalonian aluehallitus on määrätietoisena toteuttamassa kansanäänestystä tästä huolimatta. Varasuunnitelmat on aktivioitu. Äänestyspaikkojen vaalilautakunnille lähetetyistä kirjeistä on saapunut perille ainoastaan osa koska Espanjan poliisi takavarikoi niitä postin jakokeskuksissa. Osa on kuitenkin saanut ne. Lisäksi Katalonian aluehallituksella on noin 50 000 vapaaehtoisen reservi, joka on varmasti aktivoitu auttamaan järjestelyissä. Espanjassa kaikissa vaaleissa vaalilautakunnat valitaan arvonnalla äänestäjien joukosta. Mikäli kaikki eivät ole paikalla kun äänestyshuoneisto avataan, voidaan ensimmäisiä äänestäjiä määrätä tehtäviin. Tämä on täysin laillista. Äänestyslipukkeita on takavarikoitu noin 10 miljoonaa mutta niitä on printattu lisää. Monet voivat myös tulostaa ne kotonaan ja tuoda muillekin. Muut vaalimateraalit mm. vaaliuurnat toimitetaan kullekin äänestyspaikalle aluehallituksen edustajan toimesta viimeistään klo 8.30 äänestysaamuna. Äänestyspaikat on voinut tarkistaa netissä tai eri sosiaalisen median palveluista.

Isoin kysymys ja ainoa tapa millä Espanja voi laajamittaisesti yrittää estää kansanäänestyksen toteutumisen on se että poliisi sulkee äänestyshuoneistot ja takavarikoi vaaliuurnat kansanäänestyspäivänä. Syyttäjänvirasto sekä tuomioistuin ovat antaneet tästä jo määräyksen. Katalonian poliisin Mossos d’Esquadran tulisi sulkea äänestyspaikat sekä niiden ympäristöt jo perjantaina 29.9. Mikäli Katalonian poliisi ei toteuta määräystä, asialle pannaan täällä olevat tuhannet Espanjan poliisit. Katalonian poliisijohto sekä aluehallituksen sisäministeri ovat vastaanottaneet käskyn mutta sanoneet että sen toteuttaminen ei ole yksiselitteistä sillä kansalaisia ei tule panna vaaraan. Äänestyshuoneiston sulkeminen jos siinä ulkopuolella on kokoontunut satoja kansalaisia, ei välttämättä ole viisasta. Poliisin ei ole pakko toimeenpanna määräystä jos sillä on hyvät perusteet siihen esim. juuri kansalaisten suojelemisen vuoksi.

Mielipidetiedustelut sekä tunnelma Espanjan vastatoimien johdosta povaavat äänestysaktiivisuuden nousevan selkeästi korkeammaksi kuin vuonna 2014, jolloin noin 40 % äänioikeutetuista äänesti. Tämä ei kuitenkaan ole varmaa. Poliisin toiminta saattaa estää kansanäänestyksen toteutumisen ainakin osittain jos kaikki halukkaat eivät pääse äänestämään. Toisaalta kuva Espanjan poliisista (Katalonian poliisivoimat taiteilevat itseltään tämän vastuun pois) repimässä vaaliuurnia äänestyspaikoilta sekä hajottamassa rauhanomaisesti jonottavaa väkijoukkoa äänestyspaikan ulkopuolelta on Espanjalle kansainvälisesti katsottuna katastrofaalinen. Toisaalta sillä ei ole enää jäljellä kuin huonoja vaihtoehtoja.

Parin päivän päästä näemme miten tässä käy. Parasta aikaa on käynnissä modernin Katalonian historian jännittävimmät hetket. Mikäli kansanäänestys onnistuu ja enemmistö valitsee itsenäistymisen, tulos aiotaan toimeenpanna. Itsenästymisjulistus ei ole välitön mutta se saattaa tulla jo loppuviikosta kansanäänestystä seuraavalla viikolla. Laki kansanäänestyksestä edellyttää sen antamista 48 tunnin aikana lopullisen tuloksen vahvistamisesta. Samalla astuu voimaan laki oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta, joka toimii itsenäiseksi julistautuneen Katalonian tasavallan väliaikaisena perustuslakina kunnes varsinainen perustuslaki on ratifioitu. Katalonian aluepresidentti Puigdemont on todennut että ennen itsenäistymisjulistusta neuvottelut kansanäänestyksen toimeenpanemisesta pyritään aloittamaan niin Espanjan kuin kansainvälisten toimijoiden kanssa. Itsenäisen valtion rakennelmat mm. verohallinto sekä sosiaaliturvajärjestelmä toimeenpannaan välittömästi mikäli itsenäistyminen julistetaan.

Katse alkaa jo kääntymään kansanäänestyspäivän jälkeisiin tapahtumiin mutta ensin jännitetään mitä tapahtuu juuri ennen ja kansanäänestyspäivänä. Paikalla on kansainvälisiä vaalitarkkailijoita sekä muiden maiden poliitikkoja. Maailman median huomio on kiinnittynyt Kataloniaan. Ja Katalonia ei tule pettämään. Katalaanit tulevat vastustamaan Espanjan kovia keinoja rauhanomaisesti mutta massiivisesti. Kävi miten kävi, Espanja on vuosien väärän taktiikan jälkeen menettänyt pelin ja voisiko sanoa että Kataloniankin lopullisesti näinä viime päivinä. Ajatteleeko kukaan että vaikka Espanja onnistuisikin vesittämään kansanäänestyksen voimakeinoin ja estämään itsenäistymisen nyt, tämä ongelma olisi näiden toimien johdosta muuttunut yhtään helpommaksi?

Kansainvälisen yhteisön on aika tuomita Espanjan toimet Kataloniaa kohtaan sekä vaatia dialogia, jotta neuvoteltu ratkaisu tähän poliittiseen ongelmaan olisi mahdollinen. Kiitos muutamien suomalaisten poliitikkojen rohkeista lausunnoista aiheeseen liittyen viime päivinä. Kyse on aiheesta, jonka pitäisikin koskettaa meitä suomalaisia hyvin paljon itsenäisyydemme 100v-juhlavuotena.

Katalonian oikeutta päättää omasta poliittisesta tulevaisuudestaan demokraattisen kansanäänestyksen muodossa tulee kunnioittaa. Kataloniassa tämän periaatteen takana on jo sosiaalinen yhteisymmärräs sekä poliittinen enemmistö. Ei ole kohtuutonta vaatia Espanjaa ottamaan Ison-Britannian tai Kanadan linja tässä suhteessa.

Ja mikäli Katalonia tulee lähipäivien aikana julistautumaan itsenäiseksi ison äänestysaktiivisuuden omanneen yksipuolisen kansanäänestyksen jälkimainingeissa, en näe estettä kansainväliselle tunnustukselle, jota Katalonia sen jälkeen lähtee pyytämään. Ratkaiseva vaihe itsenäistymisprosessissa käydään kansainvälisellä areenalla. Tämä prosessi tulee viemään aikansa. Mikäli tämä hetki kuitenkin koittaa, on kaikkien hyvä muistaa syyt, jotka siihen ovat johtaneet.

 

Janne Riitakorpi

Kirjoittaja työskentelee Katalonian julkisuusdiplomatianeuvostossa Barcelonassa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Juha Hämäläinen

Valtion muodostaminen nähdään virheellisesti jonain kansainvälisen juristifoorumin some-äänestyksenä. Asiahan ei sinällään edes kuulu ulkopuolisille.

Kuten kirjoitit niin katalonialaisilla on oikeus äänestää mistä lystäävät. Oman valtion perustaminen on myös alueen asukkaiden enemmistön päätös. Voidaan siitä keskustella kuinka suuri enemmistön pitää olla. Mielestäni 50% ylittäminen ei riitä kun irrottaudutaan valtiosta, joka jo olemassa.

Kaikki maailman valtiot ovat muuttuneet, tulleet ja jossain vaiheessa hävinneet. Uusien valtioiden perustamista on luonnotonta vastustaa. Muutos on loputon. Erillinen kysymys on, mikä täyttää elinkelpoisen valtion tunnusmerkit ja onko eliittialueiden oikeaa erota suuremmasta kokonaisuudesta, jonka elinkelpoisuus kärsii merkittävästi eliittialueen irtaantuessa. Eli ei ole perusteltua pelkän ahneuden takia antaa perustaa taas yksi Monaco lisää. Katalonian kohdalla ei kyse tästä, vaikka alue onkin vauraampaa kuin Espanja keskimäärin.

Toimituksen poiminnat