Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Kansanäänestys Katalonian itsenäistymisestä järjestetään 1. lokakuuta 2017

Kirjoitan suomenkielisiä uutisia Katalonian poliittisesta tilanteesta nettisivuilleni melkein päivittäin ja Twitterissä kommentoin Katalonian tapahtumia päivittäin englanniksi, suomeksi sekä katalaaniksi.

Tulen olemaan paikan päällä Barcelonassa tapahtumien keskipisteessä työharjoitteluni johdosta elokuun lopusta lähtien loppuvuoden ajan.

-----------------------------------------

Jo seitsemän vuotta käynnissä ollut poliittinen prosessi Katalonian irtautumiseksi Espanjasta ratkeaa ensi syksynä. Katalonian aluepresidentti Carles Puigdemont on juuri julkaissut päätöksensä itsenäistymiskansanäänestyksen päivämäärästä sekä kysymyksen tarkasta sanamuodosta Palau de la Generalitatin sisäpihalla järjestetyssä tilaisuudessa Barcelonassa. Ilmoituksessa olivat mukana Katalonian varapresidentti Oriol Junqueras, koko aluehallitus sekä itsenäistymistä kannattavien puolueiden kansanedustajat.

Katalonian aluehallitus järjestää sitovan kansanäänestyksen ilman Espanjan lupaa sunnuntaina 1. lokakuuta ja kansanäänestyksen kysymyksen tarkka sanamuoto tulee olemaan: ”Haluatko Kataloniasta tasavaltalaisen valtiomuodon omaavan itsenäisen valtion? Kyllä vai ei?”

Katalonian nykyinen aluehallitus on toteuttanut viimeisen puolentoista vuoden ajan niin sanottua siirtymäkautta kohti itsenäistymistä mille saatiin mandaatti alueparlamenttivaaleissa syyskuussa 2015. Tällöin itsenäistymistä kannattavat puolueet voittivat ehdottoman paikkaenemmistön parlamenttiin noin 48 % kaikista annetuista äänistä. Itsenäistymistä vastustavat puolueet saivat noin 39 % äänistä loppujen äänten mennessä puolueille, joilla ei ollut selkeää kantaa itsenäistymiseen. Siirtymäkausi itsenäistymiseen on sisältänyt niin lainsäädännöllistä kuin itsenäisen valtion rakennelmien valmistelua. Tämä siirtymäkauden on määrä kulminoitua ensi syksyn kansanäänestykseen sekä mikäli äänestys toteutuu suunnitellusti sekä enemmistö äänestäneistä katalaaneista kannattaa itsenäistymistä, tuloksen toimeenpanoon eli Katalonian julistautumiseen itsenäiseksi valtioksi.

Katalonian itsenäistymishankkeella on pitkät juuret historiassa. Modernin itsenäistymisprosessin taustalla on kulttuurihistoriallisten syiden lisäksi taloudellinen sekä poliittinen kehitys. Katalonia on yksi Espanjan vauraimmista itsehallintoalueista ja sen suurta alijäämää Madridin kerätessä lähes kaikki verot, on kritisoitu. Lisäksi Espanjan keskusvallan investoinneissa on havaittavissa merkittäviä puutteita Katalonian suhteen. Suurin syy tällä vuosikymmenellä eskaloituneeseen itsenäistymisprosessiin on kuitenkin poliittinen.

Espanjan siirryttyä demokratiaan Francon kuoleman jälkeen, Katalonian keskiajalta pohjautuneet poliittiset instituutiot sekä itsehallinto palautettiin. 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet olivat Kataloniassa itsehallinnon rakenteiden luomisen sekä kehittämisen vuosikymmeniä sekä aikaa, jolloin Katalonian puolueet osallistuivat ja tukivat Espanjan kansallista prosessia mihin kuului esimerkiksi Euroopan unioniin liittyminen. Itsehallinto oli kuitenkin rajallinen ja Kataloniassa nousi 2000-luvun alussa keskiöön tarve itsehallintolain uudistamisesta. Vuoden 2003 alueparlamenttivaalien jälkeen Katalonian puolueet pääsivät yhteisymmärrykseen uudesta merkittävästi laajemmasta itsehallintolaista, joka lopulta vaikeiden vaiheiden jälkeen hyväksyttiin myös Espanjan parlamentissa. Vuonna 2006 katalaanit ratifioivat uuden itsehallintolain selvin lukemin kansanäänestyksessä.

Katalonian vakaa asema osana Espanjan kuningaskuntaa romuttui vuonna 2010 kun Espanjan kansanpuolueen valitusten jälkeen perustuslakituomioistuin lopulta muutti ja mitätöi tätä itsehallintolakia rajulla kädellä. Monelle katalaanille tämä oli viimeinen pisara. Espanjan perustuslain legitimiteetti koki rajun kolauksen Kataloniassa. Jo vuonna 2009 – tuomiota odotellessa – ensimmäiset Katalonian kunnat järjestivät kansanäänestyksiä itsenäistymisestä. Sadat kunnat seurasivat esimerkkiä tulevina vuosina. Perustuslakituomioistuimen tuomion jälkeen kesällä 2010 järjestettiin ensimmäinen miljoonamielenosoitus Barcelonan kaduilla sloganin "Me olemme kansakunta, me päätämme” alla. Vuodesta 2012 eteenpäin on järjestetty kuusi 1-2 miljoonan ihmisen mielenosoitusta itsenäistymisen puolesta aina vuosittain Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta.

Ensimmäisen näistä mielenosoituksista jälkeen sekä Espanjan kieltäydyttyä neuvottelemasta laajemmasta talousautonomiasopimuksesta Baskimaan sekä Navarran tapaan, kaduilla syntynyt itsenäistymisliike ryhtyi kanavoitumaan todelliseksi poliittiseksi prosessiksi vuonna 2012. Marraskuun 2012 ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa itsenäistymiskansanäänestystä kannattaneet puolueet saivat 2/3 enemmistön parlamenttiin. Myös näihin aikoihin Katalonian suurin puolue (nykyiseltä nimeltään demokraattinen puolue PDECat) ryhtyi avoimesti kannattavamaan itsenäistymistä perinteisen itsenäistymispuolue tasavaltalaisen vasemmiston (ERC) ohella.

Artur Masin toinen aluehallitus (2012-2015) toimi juuri ERC:n tuella ja sen keskiössä oli kansalaisten kansanäänestysvaatimukseen vastaaminen. Vuoden 2012 vaalit olivat olleet kansanäänestys kansanäänestyksestä ja tulos oli ollut selvä. Myöhemmin myös mielipidetiedustelut ovat osoittaneet samaa: jopa 75-80 % katalaaneista haluaa äänestää itsenäistymisestä kansanäänestyksessä. Nykypäivän Espanjan suurin haaste eli tämä niin sanottu Katalonian ongelma ei tule ratkeamaan ilman kansanäänestystä. Joko Espanja luo uskottavan mallin Katalonian asemalle osana Espanjaa (laajempi itsehallinto tai perustuslakiuudistus millä Espanja muuttuu kokonaan federalistiseksi) tai katalaanit päättävät irtautua kuningaskunnasta ja muodostaa oman itsenäisen tasavallan.

Katalonian parlamentti julisti Katalonialle itsemääräämisoikeuden jo vuonna 2013. Se mitätöitiin perustuslakituomioistuimen toimesta. Katalonian puolueet pyysivät Espanjan parlamenttia delegoimaan kansanäänestyksen järjestämiseen vaadittavat valtaoikeudet keväällä 2014. Pyyntö evättiin äänestyksessä murskanumeroin. Aluepresidentti Mas pyysi Espanjan pääministeri Rajoyta neuvottelemaan kansanäänestyksen järjestämisestä. Vastaus oli ei. Katalonian parlamentti ja aluehallitus päättivät järjestää kansanäänestyksen marraskuussa 2014 Katalonian omaan lakiin ei-sitovista kansalaiskyselyistä perustuen. Espanjan perustuslakituomioistuin mitätöi lain. Lopulta 9. marraskuuta 2014 järjestettiin vapaaehtoisten toimesta kansalaisten osallistumisprosessi, jonka tuloksen aluehallitus ilmoitti. 2,3 miljoonaa katalaania (noin 40 % äänioikeutetuista) äänesti tässä ei-sitovassa, epävirallisessa ja lopulta myöskin perustuslakituomioistuimen muutamaa päivää ennen äänestystä kieltämässä demokraattisessa voimannäytössä. Heistä luonnollisesti melkein kaikki äänestivät itsenäistymisen puolesta. Äänestyksen jälkeen niin silloista aluepresidentti Artur Masia, varapresidentti Joana Ortegaa sekä ministereitä Irene Rigauta ja Francesc Homsia vastaan nostettiin syytteen mm. valtaoikeuksien väärinkäytöstä sekä tottelemattomuudesta perustuslakituomioistuimen määräystä kohtaan. Keväällä 2017 heidät kaikki tuomittiin 1-2 vuoden mittaisiin julkisiin virkakieltoihin sekä sakkoihin.

Katalonian itsenäistymistä kannattaneet puolueet neuvottelivat itsenäistymishankkeen suunnasta vuoden 2014 äänestyksen jälkeen kiivaasti. Tapahtumarikkaiden vaiheiden jälkeen päätettiin järjestää ennenaikaiset alueparlamenttivaalit syyskuussa 2015, jotka muutettaisiin de-facto kansanäänestykseksi itsenäistymisestä. Suurimmat itsenäistymistä kannattavat puolueet yhdistyivät vaaliliitoksi Junts pel Si, joka voitti vaalit ylivoimaisesti. Yhdessä äärivasemmistolaisen itsenäistymistä kannattavan CUP-puolueen kanssa itsenäistymistä kannattaville puolueille tuli ehdoton enemmistä eli yhteensä 72 alueparlamenttipaikkaa 135:sta.

Koalition ja CUP-puolueen erimielisyyksien – keskeisimpänä Artur Masin uudelleenvalinta – takia kesti tammikuuhun 2016 saakka ennen kuin uusi aluehallitus saatiin muodostettua. Katalonian parlamentti oli kuitenkin ehtinyt jo julistaa itsenäistymissiirtymäkauden alkaneeksi marraskuussa 2015. Kirjaimellisesti viime hetkellä saavutettu sopu kompromissiehdokas Carles Puigdemontin valinnasta Katalonian 130. aluepresidentiksi pelasti itsenäistymisliikkeen uusilta vaaleilta.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana on tapahtunut kaikenlaista. Junts pel Si:n ja CUP:n välit ovat tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin ne ovat olleet missään vaiheessa. Viime vuonna CUP kaatoi aluehallituksen budjetin mikä johti Puigdemontin päätökseen pitää luottamusäänestys parlamentissa syyskuussa 2016. Osana luottamusäänestysdebattia sekä sen jälkeistä yleiskeskustelua Puigdemont myös täsmensi itsenäistymissiirtymäkauden tiekartan.

Suurin ongelma tiekartassa oli viimeisen demokraattisen varmistuksen ennen itsenäistymistä puute sekä perustuslaillisen prosessin aikataulu. Alkuperäinen suunnitelma oli nimittäin julistaa itsenäisyys kesällä 2017 syyskuun 2015 alueparlamenttivaalien mandaattiin perustuen, aloittaa perustuslain laatiminen ja ratifioida koko itsenäistymisprosessi kansanäänestyksellä perustuslaista. Vaikka syyskuun 2015 vaalien tulos oikein tulkittuna oli mandaatti itsenäistymissiirtymäkauden toteuttamiselle, se ei vielä ollut kiistaton mandaatti itsenäistymiselle. Ennen kuin itsenäisyys voitaisiin julistaa, olisi siitä pyrittävä järjestämään kansanäänestys missä voitaisiin saada tarvittava yli 50 % mandaatti.

Näin ollen syksyllä 2016 aluehallitus Puigdemontin johdolla julkaisi konseptin ”kansanäänestys tai kansanäänestys” mikä tarkoittaa sitä, että Kataloniassa järjestetään kansanäänestys syksyllä 2017 joko Espanjan hyväksynnällä tai ilman. Keskeisin ero marraskuun 2014 äänestykseen on se, että tällä kertaa äänestys on sitova ja sen tulos aiotaan toimeenpanna ilman viivyttelyjä. Lisäksi kansanäänestys tullaan järjestämään aluehallinnon eikä vapaaehtoisten toimesta.

Mikäli enemmistö valitsee Espanjan osana pysymisen, Puigdemont eroaa ja määrää uudet alueparlamenttivaalit. Mikäli enemmistö kannattaa itsenäistymistä, laki oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta astuu kokonaisuudessaan voimaan, itsenäisen valtion rakennelman toimeenpannaan ja todellakin, Katalonian parlamentti julistaa maan itsenäiseksi tasavallaksi.

Katalonian aluehallitus on pyytänyt Espanjan hallitukselta toistuvasti neuvottelujen aloittamista kansanäänestyksen järjestämisestä. Espanja on vastannut, että se ei ole mahdollista. Espanjan perustuslaki luonnollisesti kieltää sen alueen itsenäistymisen koska Espanjan alue on ”jakamaton”. Kansanäänestys voitaisiin järjestää ilman perustuslain muutosta mutta tämä vaatisi poliittista tahtoa luovan ratkaisun löytymiseen. Espanjan pääpuolueet kansanpuolue (PP) sekä sosialistit (PSOE) eivät tule hyväksymään itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämistä. Ciudadanos tukee heitä tässä. Ainoastaan Podemos kannattaa tilanteen ratkaisemista kansanäänestyksellä.

Huhti-toukokuussa nähtiin Katalonian viimeinen pyyntö Espanjalle kansanäänestysneuvottelujen aloittamisesta, kun ensin kampanja keräsi puoli miljoonaa allekirjoitusta kansanäänestyksen puolesta ja Katalonian aluehallitus piti konferenssin Madridissa aiheesta. Puigdemont myös lähetti muodollisen kirjeen neuvottelujen aloittamisesta pääministeri Rajoylle. Vastaus oli ei. Espanjan hallitus kutsui tosin Puigdemontin esittämään itsenäistymiskansanäänestyssuunnitelmansa Espanjan parlamentin alahuoneelle mutta tämä oli vain mediapeliä sellaisen narratiivin luomiseksi missä Katalonia muka olisi se osapuoli mikä ei suostu neuvotteluihin. Tästä ja kaikista viime kuukausien käänteistä voi lukea tarkemmin nettisivuiltani.

Yhtä kaikki, tilanne ei ole muuttunut miksikään. Espanja ei tule hyväksymään kansanäänestyksen järjestämistä eikä suostu neuvottelemaan asiasta. Päinvastoin, se aikoo käyttää ”keinoja mitä hyvänsä” kansanäänestyksen estämiseksi. Jo nyt Katalonian parlamentin johto mukaan lukien puhemies Carme Forcadell ovat rikossyytteessä ja oikeuden edessä kuultavana itsenäistymisprosessiin liittyen. Aluehallituksen ministereitä on varoitettu toistuvasti, että kansanäänestyksen järjestäminen johtaa viralta poistoon, sankitoihin ja peräti pidätyksiin. Kansalaisjärjestöt ovat saaneet sakkoja. Uhkailee Espanja myös yrityksiä esim. kahta firmaa, jotka ovat lupautuneet toimittamaan Katalonian aluehallitukselle tarvittavat 8 000 vaaliuurnaa kansanäänestystä varten.

Valmistautuessaan kansanäänestyksen järjestämiseen sekä myös sen tuloksen toimeenpanoon, Katalonian aluehallitus sekä parlamentti ovat viimeisen puolentoista vuoden aikana tehneet lukuisia valmisteluja. Niin sanotut irtautumislait eli laki Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta, laki Katalonian julkisesta rahoituksesta sekä laki Katalonian sosiaaliturvajärjestelmästä on kirjoitettu. Lait ovat valmiina hyväksyttäväksi ja niillä mahdollistetaan oikeudellisesta näkökulmasta turvattu siirtyminen itsenäistymiseen, mikäli enemmistö katalaaneista kannattaa itsenäistymistä kansanäänestyksessä. Näistä kaikista oleellisin on laki oikeusjärjestämän jatkuvuudesta, joka on määrä hyväksyä jo ennen kansanäänestystä koska se sisältää myös oikeudellisen pohjan mille kansanäänestyksen määräävä asetus pohjautuu. Kuitenkin lain tärkein tehtävä on toimia Katalonian korkeimpana lakina eli eräänlaisena väliaikaisena perustuslakina itsenäistymisen hetkestä eteenpäin kunnes varsinainen Katalonian tasavallan perustuslaki laaditaan. Muilta kuin kansanäänestystä koskevilta osilta lain on määrä astua voimaan vasta, mikäli enemmistö valitsee itsenäistymisen.

Katalonian aluehallitus, sen alaisuudessa toimiva erillinen tätä tehtävää varten muodostettu komissio sekä omalta osaltaan kaikki aluehallinnon ministeriöt ovat valmistelleet itsenäisen valtion rakennelmia, jotta Katalonia pystyisi toimimaan mahdollisimman hyvin itsenäisen valtion tavoin heti kansanäänestystä mahdollisesti seuraavasta itsenäistymisjulistuksesta lähtien. Itsenäisen valtion rakennelmia on lukuisia aina postista ydinturvallisuusvirastoon. Osa rakennelmista täytyy luoda kokonaan tyhjästä Espanjan vastaavien tilalle mutta suurimmassa osassa riittää ainakin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Katalonian aluehallinnon jo olemassa olevien virastojen ja rakennelmien laajentaminen. Oleellisimmassa osassa ovat tietenkin verovirastoon, valtiovarainministeriöön, keskuspankkiin sekä sosiaaliturvajärjestelmään liittyvät itsenäisen valtion rakennelmat. Katalonian aluehallinnon valtiovarainministeriön työntekijöitä on jo nyt palkattu lisää ja vastuualueita laajennettu. Katalonian verovirasto on avannut uusia toimipisteitä ja palkannut lisää väkeä. Katalonian aluehallitus on todellakin valmistautunut siihen, että jo lokakuun 2017 verot kerätään kokonaisuudessaan itse eikä senttiäkään mene Madridiin. Kyberturvallisuusvirasto on perusteilla. Katalonian poliisivoimat ovat valmiina laajentamaan vastuualueitaan.

Valmistelujen lisäksi on pyritty laajentamaan itsenäistymisen kannattajien määrää ja saamaan kansanäänestykseen myönteisesti mutta itsenäistymiseen kielteisesti tai vaihtelevasti suhtautuvat puolueet tukemaan yksipuolisen eli ilman Espanjan lupaa järjestettävän kansanäänestyksen pitämistä. Itsenäistymisen kannatus on hieman laskenut viimeisen puolentoista vuoden gallupeissa mutta se on edelleen käytännössä tasoissa vastustuksen kanssa. Itsenäistymisen vastustajat usein sanovat, että itsenäistymisen kannatus ei ole viime vuosina ylittänyt 50 % yhdessäkään mielipidetiedustelussa. Siihen voi vastata, että ei ole itsenäistymisen vastustuskaan ylittänyt 50 %. Molemmat ovat tasoissa noin 40-45 % loppujen ollessa epävarmoja kannoistaan. Mielipidetiedustelut ovat kuitenkin vain mielipidetiedusteluja. Asia tullaan ratkaisemaan kansanäänestyksellä.

Katalonian aluehallitus olisi jopa valmis neuvottelemaan enemmistövaatimuksen kansanäänestykseen sekä ”kyllä”-kannattajien että äänestysaktiivisuuden suhteen mutta Espanja ei neuvotteluihin suostu. Espanjan kannattaisi vakavasti harkita perustuslakinsa muuttamista tai ainakin laajemman itsehallinnon tarjoamista Katalonialle ja sitten perustella tällä tarjouksella ”ei”-ääntä kansanäänestyksessä. Enemmistö saattaisi valita Espanjan osana pysymisen. Mikäli Espanja ei tarjoa riittävää houkutinta pysymiseen puhumattakaan nykyisestä tilanteesta missä katalaaneilta kiistetään heidän oikeutensa päättää omasta poliittisesta tulevaisuudestaan, itsenäistymisen kannattajien voitto näyttää hyvin todennäköiseltä.

Kansanäänestyskampanjat itsenäistymisen puolesta ovat jo alkaneet. Kevään mittaan on aloitettu niin itsenäistymistä kannattavien puolueiden kuin kansalaisjärjestöjen kampanjoita. Niin sanottu yhtenäiskampanja lähtee liikkeelle ensi sunnuntaina, kun Barcelonassa järjestetään iso tapahtuma kansanäänestyksen päivämäärän ja kysymyksen tarkan sanamuodon julkistamisen kunniaksi.

Kansanäänestyksen suurin haaste on äänestysaktiivisuus. Espanjan vastatoimien sekä erityisesti sen takia, että itsenäistymistä vastustavat puolueet eivät kampanjoi itsenäistymistä vaan äänestämistä vastaan, äänestysaktiivisuus ei tule nousemaan mihinkään 80 % lukemiin. Mutta harvoinhan tuollaisia lukemia missään vaalissa tai kansanäänestyksessä tuleekaan. Itsenäistymiskansanäänestyksessä toki soisi äänestysaktiivisuuden olevan mahdollisimman korkea. Viime aikoina tehtyjen mielipidetiedustelujen pohjalta voi todeta, että jopa 60-70 % äänestysaktiivisuus ilman Espanjan lupaa järjestettävässä kansanäänestyksessä on mahdollinen. Jo 60 % on riittävä esimerkiksi kansainväliseen tunnustukseen sekä tietenkin ensin siihen, että Katalonian aluehallitus uskaltaa ottaa seuraavan askeleen äänestyksen jälkeen. Myös osa itsenäistymistä vastustavien puolueiden äänestäjistä sanoo aikovansa äänestää. Niin sanotut comuns-puolueet eli Podemoksen Katalonian haara sekä siihen läheiset suhteet omaavat alueelliset vasemmistopuolueet ja -koalitiot ovat äänestysaktiivisuuden suhteen oleellisessa roolissa. Heidän äänestäjistään melkein kaikki aikovat äänestää ja olisi vaikea kuvitella Ada Colaun tai Xavier Domenechin kampanjoivan äänestämistä vastaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että he tulevat tukemaan kansanäänestyksen järjestämistä ilman Espanjan lupaa ja kannustamaan äänestämiseen mutteivat tunnusta äänestystä sitovana eli eivät tule sanomaan kansanäänestyksen jälkeen, että lopullinen mandaatti itsenäistymiseen on saatu. Mutta tämä kansanäänestyksen tulokseen liittyvä kanta ehtii vielä muuttumaan. Luulen että Comuns hyppäävät helpostikin itsenäistymisliikkeen kantaan ja osallistumaan perustuslailliseen prosessiin, mikäli itsenäistyminen alkaa saada kansainvälistä tukea ja tunnustusta kansanäänestyksen jälkeen – mikä onkin sitten oma juttunsa.

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että kansanäänestys tulee olemaan äänestysaktiivisuuden suhteen menestys. Mikäli äänestysaktiivisuus nousee jopa lähelle 70 % voidaan puhua ennenäkemättömästä demokraattisesta voimannäytöstä koska Espanja tulee tekemään kaikkensa kansanäänestyksen estämiseksi. Tällä hetkellä Espanjan puheet ovat tietysti vasta mediapeliä ja uhkailua mutta taustalla on havaittavissa erittäin huolestuttava trendi. Espanjan johtavat poliitikot sekä Madridin lehdistö yrittävät vimmatusti luoda narratiivia, jolla ensinnäkin Kataloniasta tehdään se osapuoli, joka ei suostu neuvottelemaan mutta vielä vakavammin, itsenäistymisliikettä yritetään esittää vaarallisena kirjaimellisesti diktatuuriin tähtäävänä poliittisena voimana. Kansainvälinen lehdistö tarttuu tähän narratiiviin valitettavan usein Madridin lehdistön vaikutusvallan vuoksi mutta onneksi ei kuitenkaan koko ajan. Tällä narratiivilla pyritään luomaan tilanne, jossa Espanjan voimakeinot kansanäänestyksen estämiseksi olisivat oikeutettuja.

Totuuden hetki koittaa jo ennen kansanäänestystä, kun Katalonian parlamentti hyväksyy lain oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta ja aluepresidentti Puigdemont yhdessä kaikkien ministeriensä kanssa allekirjoittaa virallisen asetuksen kansanäänestyksen järjestämisestä. Tämä sijoittuu todennäköisesti elokuun loppuun tai syyskuun alkuun. Katalonian parlamentti kokoontuu kesäloman jälkeen poikkeuksellisesti jo 15. elokuuta ja parlamentin työjärjestystä ollaan myöskin muuttamassa, jotta laki oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta pystytään hyväksymään yhdessä käsittelyssä yhden päivän aikana.

Espanjan perustuslakituomioistuin tulee mitätöimään lain oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta sekä kansanäänestyksen määräävän asetuksen välittömästi. Lisäksi Katalonian parlamentin puhemiesneuvosto ja aluehallitus saanee ukaasin perustuslakituomioistuimelta, että juuri tehneet toimenpiteet rikkovat rajusti aikaisempia tuomioistuimen päätöksiä. Lain hyväksymisen myötä Katalonian poliittinen johto ottaa askeleen, jonka jälkeen ei enää välttämättä ole paluuta. Totuuden hetki on edessä. On mahdollista, että perustuslakituomioistuin poistaa uusien valtaoikeuksiensa nojalla aluepresidentti Puigdemontin virasta jo ennen kansanäänestystä. Koko aluehallituksen viraltapano vaatii Espanjan hallitukselta perustuslain artiklan 155 käyttöönottoa ja Katalonian itsehallinnon lakkauttamista.

Syksyllä 2014 Katalonian aluehallitus otti askeleen taaksepäin ja perui alkuperäisen kansanäänestyssuunnitelman perustuslakituomioistuimen mitätöityä lain Katalonian kansalaiskyselyistä ja siihen perustuneen asetuksen kansalaiskyselyn järjestämisestä. Tällä kertaa tilanne on kuitenkin eri. Katalonian parlamentissa on ehdoton itsenäistymistä kannattava enemmistö ja koko ikänsä itsenäistymistä kannattanut aluepresidentti Puigdemont ministereineen on sitoutunut järjestämään kansanäänestyksen ja toimeenpanemaan sen tuloksen. Katalonian aluehallitus ei aio perääntyä.

Espanjan hallitus on myöskin luvannut estää kansanäänestyksen mutta ilman itsehallinnon lakkauttamista ja selkeää interventiota Kataloniaan, se ei tule olemaan mahdollista. Puigdemont voidaan poistaa virasta, jolloin varapresidentti Junqueras ottaa vallan tai koko viraltapanomääräystä vaan kieltäydytään tottelemasta. Katalonian parlamentin puhemiesneuvoston itsenäistymistä kannattavat jäsenet voidaan tuomita virkakieltoon mutta itsenäistymistä kannattava enemmistö valitsee vain uudet jäsenet tai kieltäytyy noudattamasta tuomiota. Osittainen itsehallinnon lakkauttaminen esimerkiksi asettamalla Katalonian opetusministeriö Espanjan hallituksen alaisuuteen, jotta koulurakennusten käyttö äänestyspaikkoina voidaan estää, on mahdollista muttei tehoaisi. Äänestyspaikat laitettaisiin muihin julkisiin tiloihin. Suurin osa Katalonian kunnista tulee työskentelemään aluehallituksen tukena kansanäänestyksen järjestämisessä mutta muutamien itsenäistymistä (ja kansanäänestystä) vastustavien puolueiden hallussa olevien kunnanvaltuustojen niskurointiin aluehallitus on varautunut.

Joka tapauksessa Katalonian aluepresidentin viraltapano tai pahimmassa tapauksessa pidättäminen kansanäänestyksen estämiseksi asettaa Espanjan erittäin huonoon valoon kansainvälisesti puhumattakaan siitä, että Espanjan poliisivoimat estävät äänestyspaikkojen avaamisen. Katalonian poliisivoimat Mossos d’Esquadra ovat tietenkin oleellisessa roolissa itsenäistymisprosessin kulminoitumisessa. Poliisivoimien johto on melko itsenäistymismielistä ja aluehallitukselle uskollista, joten Espanjan täytyy lähettää omat poliisivoimat pidättämään Katalonian poliittista johtoa tai sulkemaan äänestyspaikkoja. Mossos d’Esquadran johto ei tule kansanäänestystä estämään, vaikka siihen määräys Madridista tulisikin. Espanjan hallituksen olisi julistettava poikkeustila ja asetettava Mossos d’Esquadra Espanjan sisäministerin komentoon uutta hätätilalakia hyväksikäyttäen sekä esimerkiksi lakkautettava Katalonian sisäministeriö. Lisäksi Espanjan olisi pidätettävä Katalonian poliisivoimien johto.

En usko, että tällaisia toimia on edessä mutta Katalonian poliittisen johdon pidättämistä, itsehallinnon lakkauttamista sekä interventiota Katalonian poliisivoimiin ei voi kokonaan sulkea pois. Mikäli Espanja tähän ryhtyy, riippuu sen onnistuminen toimenpiteiden ajankohdasta (kuinka paljon ennen kansanäänestystä niitä tehdään), Katalonian aluehallituksen valmistautumisesta (Puigdemont on sanonut, että näihinkin skenaarioihin on varauduttu) sekä määrätietoisuudesta ja reaktio-vastareaktio kehityskulusta. Kansainvälinen reaktio tulee kuitenkin olemaan tuomitseva, mikäli Espanja käyttää voimakeinoja kansanäänestyksen estämiseen. Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet ovat valmistautuneet julistamaan itsenäisyyden yksipuolisesti ilman kansanäänestystä, mikäli kansanäänestys estetään voimakeinoin. Yleislakot sekä pysyvä mielenosoitus Barcelonan kaduilla on väistämätön. Tänä vuonna perustettu vaaleilla valittujen edustajien kokous julistaa itsenäisyyden, mikäli parlamentti ehditään lakkauttamaan ennen sitä. Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet yhdistyvät yhdeksi rintamaksi vaatien kansanäänestystä ja poliittisten vankien vapautusta. Vaikka itsenäistyminen ei käytännössä ehkä heti tapahtuisi vaan Espanja lähestulkoon miehityksellä estäisi sen, pitkällä aikavälillä Espanja olisi kuitenkin tuomittu häviämään. Vaikka narratiivi Katalonian uhasta uppoaisi kuinka hyvin ja Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet suurin piirtein lakkautettaisiin, olisi itsehallinto kuitenkin jossain kohtaa palautettava ja marttyyrit vapaudettava vankilasta. Ensimmäisissä vapaissa vaaleissa itsenäisyysrintama voittaisi ylivoimaisesti ja julistaisi itsenäisyyden.

En usko, että Espanja lähtee voimakeinojen tielle. Espanja luottaa ennemminkin tuomioistuimiin, kansanäänestyksen vesittymiseen flopiksi sekä siihen, että mikäli itsenäisyys julistetaan, kansainvälinen yhteisö ei sitä tunnusta. Puigdemont ja aluehallitus pannaan viralta mutta vasta kun kansanäänestys on jo tapahtunut ja silloin on jo liian myöhäistä. Uutiskuvat pitkistä äänestysjonoista kansanäänestyspäivänä toimivat varmistuksena sitä vastaan, ettei voimakeinoja käytetä äänestämisen estämiseksi.

On todennäköistä, että ellei Espanja käytä voimakeinoja kansanäänestyksen estämiseksi, tulee itse äänestyspäivästä demokratian riemujuhla. Äänestysaktiivisuus nousee yli 60 % ja selkeä enemmistö valitsee itsenäistymisen. Katalonian aluehallituksen tarkoituksena on toimeenpanna kansanäänestyksen tulos ”ilman selityksiä ja viivyttelyjä”. Se ei välttämättä kuitenkaan tarkoita itsenäistymisjulistusta kansanäänestyspäivän iltana tai seuraavana päivänä mutta Katalonian parlamentti tulee ratifioimaan lain oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta voimaantulon päivien sisällä kansanäänestyksestä sekä hyväksymään lisää itsenäistymiseen liittyviä lakeja. Katalonian aluehallitus ryhtyy välittömästi toimeenpanemaan itsenäisen valtion rakennelmia ja sen ministeriöt ryhtyvät tekemään ylityömiehityksellä vastuualueilleen määrättyjä toimia. Puigdemont ja Rajoy neuvottelevat puhelimessa. Katalonian aluehallituksen johto matkaa Madridiin pyytämään virallisesti Espanjaa neuvottelemaan itsenäistymiseen liittyvistä käytännön asioista. Jos ja kun vastaus on ei tai Espanjan vastatoimet pakottavat siihen, virallinen itsenäistymisjulistus saattaa olla edessä päivienkin sisällä kansanäänestyksestä. Olen keskustellut asiasta Katalonian ulkoministeri Raul Romevan kanssa ja hän sanoi, että itsenäisyys julistetaan välittömästi kansanäänestyksen jälkeen. Kaikessa on kuitenkin noudatettava tarkkuutta ja otettava huomioon se miltä asiat näyttävät erityisesti kansainvälisestä näkökulmasta. Irtautumislait astuvat voimaan välittömästi kansanäänestyksen jälkeen, mikäli enemmistö valitsee itsenäistymisen ja laki oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta on jo Katalonian de-facto itsenäistymisjulistus, sillä sen ensimmäisessä artiklassa sanotaan Katalonian olevan itsenäinen tasavalta. Erillinen ja muodollinen Katalonian parlamentin hyväksymä yksipuolinen itsenäistymisjulistus sekä tunnustuksen pyytäminen kaikilta maailman valtiolta voi myös olla edessä välittömästi kansanäänestyksen jälkeen mutta siinä voi mennä viikkojakin.

Vie vuosia ennen kuin Espanja tunnustaa Katalonian itsenäisyyden mutta valtionvelka sekä lukuisat muut käytännön asiat pakottavat Espanjan neuvottelupöytään, mikäli Katalonia onnistuneesti toimeenpanee itsenäisen valtion rakennelmat ja todellakin pystyy toimimaan ainakin osittain itsenäisen valtion tavoin. Kansainväliset rahoittajat ovat myös tässä oleellisessa roolissa. Laaja kansainvälinen tunnustus ei tule välittömästi. Joitakin tunnustuksia tulee melkein välittömästi ja hieman lisää kuukausien aikavälillä. Euroopastakin löytyy valtiota, jotka tunnustavat itsenäisen Katalonian tasavallan puolen vuoden sisällä sen itsenäistymisjulistuksesta. Toivon mukaan 100 vuotista itsenäistä taivaltaan juhliva Suomi on näiden joukossa. Fakta, on että monillakaan mailla ei ole niin tärkeitä taloudellisia tai muita suhteita Espanjaan tai omia separatistisia alueita niin, että ne asiat ehdottomasti estäisivät itsenäisyyden tunnustamisen. Toisaalta on myönnettävä, ettei Katalonian itsenäisyyden tunnustaminen ole tärkeä prioriteetti millekään valtiolle. Mutta jos mandaatti ja viesti ovat selkeitä ja faktat paikan päällä puhuvat asian puolesta eli että Katalonia on todellakin itsenäiseksi julistautunut ja pystyy esimerkiksi keräämään veroja onnistuneesti, myös kansainvälinen tunnustus on edessä. Mutta kyseessä on pitkä prosessi.

Itsenäisen Katalonian tasavallan kansalaiset pysyvät Euroopan unionin jäseninä Espanjan kansalaisuuden kautta, ellei Espanjan 1) tunnusta Katalonian itsenäisyyttä, 2) muuta omaa kansalaisuuslakiaan ja 3) kieltäydy neuvottelemasta kaksoiskansalaisuussopimusta Katalonian kanssa ja kaiken lisäksi itsenäisyyden tunnustamisesta huolimatta, estä Katalonian EU jäsenyyttä. Ja kun Espanja tunnustaa itsenäisyyden, niin silloin kaikki muutkin sen tunnustavat ja ei enää ole mitään järkeä estää Katalonian EU jäsenyyttä. Katalonia saattaa muodollisesti olla joitakin vuosia Euroopan unionin ulkopuolella (tosin ei Espanjan näkökulmasta koska Espanja ei voi sanoa samaan aikaan, että a) Katalonia ei ole itsenäinen ja b) itsenäinen Katalonia ei ole EU:n jäsen) mutta sen kansalaiset omaavat edelleen EU kansalaisuuden ja passin Espanjan kansalaisuuden kautta. Aikanaan EU jäsenyys sekä jäsenyydet muissa kansainvälisissä organisaatioissa ratkaistaan. Kansainvälinen yhteisö on hyvin pragmaattinen ja asioista pystytään neuvottelemaan. Uuden valtion syntyminen ei ole niin erikoinen asia. Enemmistö maailman valtioista on nuorempia kuin niiden vanhimmat kansalaiset. Euroopan unioni on parasta aikaa aloittamassa erittäin monimutkaiset Brexit-neuvottelut ja aikanaan voi olla edessä Skotlannin itsenäistyminen sekä Irlannin yhdistyminen.

Tämä kaikki vie kuitenkin aikansa. Sillä välin Katalonia sisäpolitiikassa käydään läpi perustuslaillinen prosessi. Aikomus on järjestää puolen vuoden sisään kansanäänestyksestä ja itsenäisyysjulistuksesta perustuslakia säätävän kokouksen vaalit keväällä 2018, jonka jälkeen laaditaan itsenäiselle tasavallalle perustuslaki, josta järjestetään ratifioiva kansanäänestys todennäköisesti vuonna 2019. Sen jälkeen on edessä itsenäisen Katalonian ensimmäiset normaalit parlamenttivaalit sekä riippuen valtiomuodosta mahdollisesti presidentinvaalit.

Kataloniassa on ollut käynnissä koko tämän vuosikymmenen poliittinen prosessi itsenäistymiseksi. Se on viimeisin vaihe vuosisatoja käynnissä olleessa Katalonian kansallisessa prosessissa mikä sai alkunsa varhaiskeskiajalla. Itsenäistymisprosessi ei tule vielä tänä vuonna päättymään mutta se tulee ratkeamaan kansanäänestykseen 1. lokakuuta. Mikäli enemmistö valitsee itsenäistymisen, alkaa prosessissa viimeinen vaihe. Sitä voisi kutsua ensi syksynä syntyvien uusien realiteettien vakiintumiseksi. Kansanäänestys ratkaisee sen, julistautuuko Katalonia itsenäiseksi valtioksi ensi syksynä vai ei. Itsenäistymisjulistuksesta lähtee kuitenkin liikkeelle vielä vuosia kestävä prosessi ennen kuin itsenäisyys vakiintuu ja tiedämme lopullisen vastauksen siihen, onnistuiko Katalonia itsenäistyä vai ei. Voi myös sanoa, että kansanäänestyksen jälkeen viimeisen kamppailu itsenäistymisen puolesta käydään kansainvälisellä areenalla. Mutta silloin kyse ei ole enää Espanjan sisäisen alueen poliittisesta liikkeestä vaan kahden tasavertaisen: Espanjan ja itsenäiseksi julistautuneen Katalonian konfliktista.

Nyt katseet kuitenkin suuntautuvat ensi syksyyn ja kansanäänestykseen. Katalonian modernin historian merkittävin hetki on luvassa 1. lokakuuta 2017 kun miljoonat katalaanit suuntaavat vaaliuurnille demokraattisesti päättämään omasta tulevaisuudestaan. Toivottavasti Espanja ei käytä voimakeinoja kansanäänestyksen estämiseksi ja mikäli se kestää, toivottavasti kansainvälinen yhteisö on hereillä omassa vastauksessaan. Tämä on myös laajempi Euroopan ja demokratian asia. Katalonialla on oikeus päättää – oikeus itsemääräämisoikeuteen. Koska Espanja ei ole kansanäänestykseen suostunut, on tämä sukupolvi Kataloniassa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, äänestänyt historian ensimmäisen itsenäistymistä kannattavan enemmistön Katalonian parlamenttiin ja valmistautuu nyt antamaan todennäköisesti koko elämänsä tärkeimmän äänen ensi syksynä. Katalonian poliittinen johto on laittanut kaiken peliin eikä aio perääntyä. Carles Puigdemont ja Oriol Junqueras tietävät, että hetki on nyt. Jos ei nyt, niin koska? Jos ei heidän toimestaan, niin kenen?

Vuosia kestänyt Katalonian kansallinen prosessi kohti itsenäistymistä ratkeaa 1. lokakuuta ja mikäli enemmistö valitsee kansanäänestyksessä itsenäistymisen, johtaa se todellakin Espanjan kuningaskunnan hajoamiseen sekä Katalonian astumiseen maailmankartalle itsenäisenä tasavaltana. Ensi syksyn tapahtumista alkaa uusi siirtymäkausi minkä päätepisteessä siintää näiden kansanäänestyksen jälkeen syntyvien uusien realiteettien hyväksyminen sekä itsenäistymisen vakiintuminen.

Aquesta tardor Catalunya té una cita amb la història. Moment de la veritat i punt de no retorn arribara. Procés de la independència de Catalunya culminarà l'1 d'octubre amb referèndum vinculant sobre l'autodeterminació.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat