Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Totuuden hetki lähestyy – itsenäistyykö Katalonia tänä vuonna?

Katalonian modernin historian ensimmäinen avoimesti itsenäistymisenemmistöinen parlamentti sekä sen luottamusta nauttiva koko ikänsä itsenäistymisen kannattajiin kuuluneen aluepresidentti Carles Puigdemontin johtama aluehallitus aikovat viedä Katalonian itsenäisyyteen tänä vuonna. Prosessi on ollut pitkä ja vaikeimmat sekä ratkaisevimmat hetket ovat vielä edessä.

 

Kaiken keskiössä on itsenäistymiskansanäänestys, mihin Espanja ei ole suostunut. Espanjan puoluekentästä ei löydy poliittista tahtoa puhumattakaan riittävää enemmistöä edes neuvottelemaan asiasta Katalonian aluehallituksen kanssa. Sen sijaan Espanjan oikeistohallitus käyttää räikeästi hyväkseen politisoitunutta perustuslakituomioistuinta sekä yleisiä syyttäjiä estääkseen itsenäistymishankkeen onnistumisen. Poliittiseen ongelmaan haetaan ratkaisua oikeussaleista ja kirjaimellisesti asettamalla Katalonian johtavia poliitikkoja rikossyytteisiin. Pahin on vielä edessä ja tietyn pisteen ylitettyään, Katalonian poliittinen johto joutuu tänä vuonna hyväksymään, että toteuttaessaan kansansa tahtoa, he voivat todellakin päätyä lopulta vankilaan. Kun tämä totuuden hetki on käsillä, itsenäistymiselle ei enää vaihtoehtoa ole.

 

Ja tämä totuuden hetki tulee muutamien kuukausien päästä – viimeistään syyskuun lopulla 2017. Ehkä suurin shokki tulee olemaan Katalonian aluehallituksen yksipuolisesti ilman Espanjan lupaa ja suoraan perustuslakituomioistuimen kieltoa rikkomalla järjestämä yksipuolinen itsenäistymiskansanäänestys, nimenomaan viimeistään syyskuun lopulla 2017. Varsinainen shokki tulee kuitenkin jo ennen tätä, kun Katalonian parlamentti julistaa ehdollisen itsenäistymisen hyväksyessään irtautumislainsäädännön ja erityisesti lain oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta. Vaikka laki oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta astuu voimaan kokonaisuudessaan vasta kun itsenäistymiselle myönteinen kansanäänestystulos ratifioi sen, astuu se eräiltä nimenomaan kansanäänestyksen järjestämiseen liittyviltä osiltaan välittömästi voimaan. Näin ollen Katalonia tulee de-facto irtautumaan Espanjan kuningaskunnasta jo ennen kansanäänestystä ja ainoa tapa millä se palaa osaksi sitä, on että itsenäistymisen vastustajat voittavat kansanäänestyksen. Mikäli itsenäistymisen kannattajat voittavat kansanäänestyksen, laki oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta astuu kaikilta osiltaan automaattisesti voimaan sekä Katalonian parlamentti hyväksyy kansainväliselle yhteisölle tarkoitetun erillisen itsenäistymisjulistuksen.

 

On varmaa, että Espanja joutuu vakavan perustuslaillisen kriisin eteen tänä vuonna. Katalonian poliittinen johto ja instituutiot tulevat kapinoimaan Madridia vastaan. Minkä takia? Sen takia, että muuta mahdollisuutta ei ole. Itsenäistymisliike on liian suuri kadotakseen vain sen takia että Espanja sanoo aina ei. Sadat tuhannet ja miljoonat katalaanit eivät luovu unelmastaan. Katalonian nykyinen poliittinen johto on sinetöinyt oman kohtalonsa itsenäistymishankkeen onnistumiseen. Kataloniassa on valtava sosiaalinen ja poliittinen enemmistö niin sanotun ’oikeus päättää’-periaatteen takana. Mielipidetiedusteluissa peräti 80 % katalaaneista haluaa päättää omasta valtiollisesta tulevaisuudestaan kansanäänestyksellä. Katalaaneista ehkä jopa ainakin 60-70 % on valmiita osallistumaan ja äänestämään laittomassakin kansanäänestyksessä nyt kun se todennäköisesti tänä vuonna on edessä. Jo vuoden 2012 alueparlamenttivaaleissa Katalonian parlamenttiin tuli 2/3 enemmistö kansanäänestyksen taakse. Katalonia on kykenevä laajoihin sosiaalisiin enemmistöihin itsemääräämisoikeuden ja kansallisen projektin taakse. Nykyiseen tilanteeseen johtanut kuilu Katalonian ja Espanjan välillä repesi, kun Espanjan perustuslakituomioistuin mitätöi ja muutti rankalla kädellä yhteisymmärryksessä Katalonian ja Espanjan parlamenttien välillä vuonna 2005 hyväksyttyä ja vuonna 2006 katalaanien toimesta kansanäänestyksessä ratifioitua uutta itsehallintolakia. Uusi itsehallintolaki oli tarkoitettu vakiinnuttamaan Katalonian paikka ja laaja itsehallinto osana Espanjaa korjaamalla paljon sitä mikä jäi keskeneräiseksi Espanjan siirtyessä demokratiaan 1970- ja 80-lukujen vaihteessa. Tämän epäonnistuminen avasi oven itsenäistymisen kannatuksen kasvulle ja loppu on niin sanotusti historiaa.

 

On totta, ettei vielä tiedetä onko Kataloniassa todellista enemmistöä itsenäistymisen puolesta. Mielipidetiedustelut povaavat erittäin tiukkaa tilannetta. Syyskuussa 2015 järjestetyissä alueparlamenttivaaleissa itsenäistymistä kannattavat puolueet Junts pel Si ja CUP voittivat ehdottoman enemmistön parlamenttipaikoissa (72/135) mutta jääden niukasti alle 50 % kaikista äänistä (n. 48 %). Vaalit, mitkä oli järjestetty vuoden 2014 itsenäistymiskansanäänestyksen kuihduttua Espanjan estelyiden takia vain epäviralliseksi kansalaisten osallistumisprosessiksi, oli tarkoitettu ratkaisevaksi de-facto kansanäänestykseksi itsenäistymisestä. Keskustaoikeiston Convergencia sekä vasemmiston Esquerra muodostivat ennenäkemättömän yhteislistan Junts pel Si kansalaisjärjestöjen ja muutaman pikkupuolueen kanssa itsenäistymisen puolesta. Tällä hetkellä Junts pel Si muodostaa Katalonian aluehallituksen ja CUP tukee sitä. Alueparlamenttivaalit eivät kuitenkaan olleet täydellinen kansanäänestys, sillä muutamalla puolueella (lähinnä Podemoksen ja alueellisten vasemmistopuolueiden koalitio CSQP) ei ollut selvää kantaa itsenäistymiskysymykseen. Ne eivät kannata nykyisen aluehallituksen itsenäistymissiirtymäkauden suunnitelmia eivätkä kovin mieluisesti ajatusta yksipuolisesta itsenäistymiskansanäänestyksestä mutta toisaalta ne eivät ole samaa porukkaa varsinaisten unionistipuolueiden kanssa ja osa CSQP:n johtohahmoista kannattaa itsenäistymistä samoin kuin ainakin noin 30 % heidän äänestäjistään mielipidetiedustelujen perusteella. Tämä CSQP sekä yksi toinen puolue saivat loput äänistä (ja CSQP sai 11 parlamenttipaikkaa) kun itsenäistymistä vastustavat puolueet saivat 39 % prosenttia äänistä ja 52 parlamenttipaikkaa. Näin ollen voimasuhteet ovat 48-39 % ja 72-52 parlamenttipaikkaa itsenäistymistä kannattavien ja vastustavien puolueiden välillä.

 

Yleensä samat ihmiset ketkä sanovat, että Kataloniassa ei ole demokraattista mandaattia ja enemmistöä itsenäistymisen puolesta ovat samoja, ketkä haluavat evätä katalaaneilta oikeuden päättää omasta tulevaisuudestaan kansanäänestyksellä. Katalonian aluehallitus olisi valmis neuvottelemaan Espanjan kanssa kansanäänestyksen ajankohdasta, kysymyksestä sekä ehkä jopa äänestysaktiivisuusalarajasta ja lisäksi Espanja voisi tarjota EI-vaihtoehdolle sisältöä esimerkiksi laajemman itsehallinnon tai perustuslakiuudistuksen muodossa. Espanjassa ei ole kuin yksi puolue (Podemos), joka kansanäänestykseen suostuisi mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Espanjan parlamentin alahuoneessa on perustuslaillinen 2/3 enemmistö (oikeastaan jopa 3/4 enemmistö) Katalonian itsemääräämisoikeutta vastaan. Mitä Katalonian voisi kuvitella tässä tilanteessa tekevän? Odottaa 30 vuotta että Espanjan poliittiset realiteetit muuttuvat tai unohtaa asia kokonaan? Jos itsenäistymisen kannatus olisi selkeästi pienempää ja liikkeellä ei olisi poliittista enemmistöä Kataloniassa, näin varmasti kävisi. Mutta koska itsenäistymisen kannatus ja vastustus ovat virhemarginaalien sisällä toisistaan mielipidetiedusteluissa ja tosiaan itsenäistymistä kannattavilla puolueilla on Katalonian parlamentissa ehdoton enemmistö – minkä he saivat sinne lupaamalla siirtymäkautta itsenäistymiseen – on turhaa kuvitella Katalonian perääntyvän sen takia mitä Espanja sanoo. Tietenkin – ja se on valitettavaa – ainoa jäljelle jäävä reitti itsenäistymiseen on yksipuolinen ja se tulee tarkoittamaan Espanjan lain rikkomista sekä tilanteen eskaloitumista mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Pitää koko ajan muistaa, että Katalonia ei tule virallisesti julistautumaan itsenäiseksi valtioksi ennen kuin tälle on saatu demokraattinen mandaatti kansanäänestyksessä.

 

Mitä Kataloniassa tänä vuonna tulee sitten tarkkaan ottaen tapahtumaan? Itsenäistymissiirtymäkausi mikä alkoi parlamentin julistettua sen 9.11.2015 ja Puigdemontin johtaman aluehallituksen aloitettua työskentelynsä tammikuussa 2016, on kohta päätöksessään. Siirtymäkausi on sisältänyt hurjan määrän valmistelua niin lainsäädännön kuin hallinnon puolella. Itsenäisen valtion rakennelmia on valmisteltu. Katalonian verovirastoon on palkattu lisää ihmisiä, avattu uusia toimipisteitä sekä kehitetty tietojärjestelmiä sitä hetkeä varten, kun verovirasto joutuu käsittelemään moninkertaisesti nykyiseen määrään verrattuna katalaanien veromaksuja. Vastaavanlaisia valmisteluja on tehty kaikilla hallinnonaloilla. Katalonian ulkoasianhallintoa ja delegaatioita ulkomailla on laajennettu ja lisätty. Katalonian poliisivoimia on ryhdytty kouluttamaan muun muassa verkkotiedusteluun. Itsenäisen Katalonian sosiaaliturvajärjestelmä on suunniteltu. Ulkomailla asuvia katalaaneja varten on kehitetty nettiäänestäminen, joka otetaan ensimmäisen kerran käyttöön kansanäänestyksessä. Lisäksi Junts pel Si:n ja CUP:n kesken on neuvoteltu ja kirjoitettu kolme kappaletta niin sanottuja irtautumislainsäädäntöjä, joiden tarkoituksena on mahdollistaa säädelty siirtyminen itsenäistymiseen. Irtautumislainsäädännöt muodostavat itsenäisen Katalonian oikeusjärjestelmän – eräänlaisen väliaikaisen perustuslain – ennen kuin todennäköisesti alkuvuodesta 2018 valittava perustuslakia säätävä kokous kirjoittaa itsenäiselle tasavallalle perustuslain ja katalaanit ratifioivat sen kansanäänestyksessä. Nämä kolme lakia ovat laki julkisesta rahoituksesta sisältäen Katalonian valtiovarainministeriön sekä veroviraston, laki Katalonian sosiaaliturvajärjestelmästä sekä kaikista tärkein eli laki Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta. Nämä on jo suurilta osin kirjoitettu ja esimerkiksi laista oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta löytyy jo valmis teksti mutta siitä on julkisuuteen kerrottu vain sisällysluettelo sekä johdanto. Se kaivetaan pöytälaatikosta ja tuodaan parlamentin hyväksyttäväksi sitten kun näin on tarpeen tehdä. Huhu on myös liikkeellä, että aluepresidentti Puigdemontin lipastosta löytyy jo valmis teksti Katalonian tasavallan itsenäisyysjulistuksesta.

 

Viimeistään ensi syksynä, todennäköisesti hieman ennen kuin Suomessa juhlitaan 100-vuotista itsenäisyyttä, Katalonian kansa ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä sekä astuu muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana. Katalonian itsenäistymisestä järjestetään laillinen sekä sitova kansanäänestys viimeistään syyskuun lopulla 2017. Äänestys tulee olemaan laillinen, sillä se perustuu Espanjan oikeusjärjestelmän sijasta Katalonian parlamentin hyväksymään lakiin oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta. Sitova se tulee olemaan koska parlamentti ja aluehallitus tulevat Puigdemontin sanojen mukaisesti ”toimeenpanemaan äänestyksen tuloksen viivyttelemättä ja ilman selittelyjä”.

 

Ennen kesää nähdään kuinka Katalonian entinen aluepresidentti Artur Mas, varapresidentti Joana Ortega sekä ministerit Irene Rigau ja Francesc Homs saavat tuomion virkaoikeuksien väärinkäytöstä mahdollistettuaan Katalonian epävirallisen itsenäistymisäänestyksen marraskuussa 2014. Heille asetetaan peräti 10 vuoden toimintakielto julkisissa viroissa sekä Francesc Homs pakotetaan eroamaan Espanjan parlamentin alahuoneen jäsenyydestä. Satoja Katalonian kunnanvaltuustoja sekä kunnanvaltuutettuja kohtaan on jo nostettu syytteitä erinäisistä itsenäistymisliikkeen tukemiseen liittyvistä toimista. Katalonian parlamentin nykyinen puhemies Carme Forcadell sekä muut puhemiesneuvoston jäsenet unionistipuolueiden edustajia lukuun ottamatta joutuvat oikeuden eteen vielä ennen kesää syytettynä tottelemattomuudesta perustuslakituomioistuinta kohtaan, kun Katalonian parlamentti käsitteli kesällä 2015 perustuslaillista prosessia seuraavan valiokunnan loppuraporttia sekä itsenäistymissiirtymäkauden tiekarttaa. Mikäli Forcadell poistetaan virasta, itsenäistymiskansanäänestystä saatetaan aikaistaa. Itsenäistymisenemmistöinen parlamentti saattaa myös täysin kieltäytyä noudattamasta Forcadellin viralta poistoa mikä taas voi johtaa pidätyksiin.

 

Espanjan hallitus sekä media ovat viime aikoina koventaneet puheitaan Katalonian itsenäistymisprosessia kohtaan. Näyttää siltä, että tarkoituksena on esittää tätä ”hymyjen vallankumousta” ja nykypäivän Euroopan suurinta kansanliikettä mikä ei myöskään ole rikkonut yhtään ikkunaa vuodesta toiseen jatkuneiden miljoonamielenosoitusten aikana, jotenkin väkivaltaisena sekä uhkaavana. Näin Espanja pyrkii luomaan ilmapiiriä mikä oikeuttaisi myöhemmät kovemmat keinot itsenäistymishankkeen pysäyttämiseksi tai ainakin saisi ne näyttämään vähemmän epäilyttäviltä. Kansainvälisellä foorumilla Espanja on kuitenkin häviämässä tätä mielikuvien taistoa. Katalonian itsenäistymisliikkeen demokraattinen vaatimus kansanäänestyksestä ymmärretään ulkomailla varsin hyvin ja Espanjan kyvyttömyyttä dialogiin hämmästellään kasvavassa määrin. Toisaalta itsenäistymisjulistukseen saakka kyse on Espanjan sisäisestä asiasta eivätkä muut valtiot ota siihen virallisesti kantaa. Skotlannin pyrkimys pysyä Euroopan unionin jäsenenä sekä mahdollinen uusi itsenäistymiskansanäänestys vuonna 2018 auttaa valtavasti Kataloniaa sen pyrkiessä Euroopan unionin jäseneksi itsenäistymisen jälkeen. Itsenäinen Katalonia ei EU:n jäseneksi automaattisesti pääse ennen kuin se tunnustetaan ja hyväksytään jäseneksi. Mutta katalaanit säilyvät EU kansalaisina Espanjan kansalaisuuden kautta (mikä ei Espanjan lain mukaan katoa, vaikka espanjalaisesta tulee toisen valtion kansalainen) eikä Espanja voi yhtä aikaa estää itsenäisen Katalonian EU jäsenyyttä ja kieltäytyä tunnustamasta sen itsenäistymistä. Ainoa vaihtoehto Espanjalle on jäädä näistä Katalonian ja EU:n välisistä neuvotteluista ulkopuolelle. Lopulta pragmatismi tulee voittamaan, sillä Espanjan ja itsenäistyneen Katalonian on pakosta jossain vaiheessa istuttava neuvottelupöytään ja ratkaistava monet käytännön kysymykset lähtien ihan Espanjan julkisen velan jakamisesta. Katalonia ei ota senttiäkään velasta maksettavaksi ennen kuin Espanja tunnustaa itsenäistymisen. Tässä tulee tietysti mukaan multilateraalisuus ja neuvotteluiden osapuoleksi myös kansainväliset rahoitusmarkkinat. Lisäksi Barcelonan satamat, yhteys Ranskaan sekä lukuisat Kataloniassa toimivat yritykset asettavat lopulta paineen neuvoteltuun ratkaisuun. Joka tapauksessa Katalonia jatkaa euron käyttöä, sillä siihen ei EU:n jäsenyyttä tarvita. EU:n ulkopuolelle jääminen joksikin tai pidemmäksikin aikaa ei myöskään tarkoita Euroopasta pois putoamista tai Espanjan median propagandan mukaisesti Välimeren Pohjois-Koreaksi päätymistä.

 

Itsenäistymishankkeen kulminoitumisen aikataulu ei siis vielä ole täysin kiveen hakattu. Carme Forcadellin virasta poisto tai muut Espanjan oikeudelliset keinot saattavat tuoda deadlineja lähemmäksi. Katalonian aluehallitus pyrkii olemaan valmis järjestämään kansanäänestyksen itsenäistymisestä jopa jo kesäkuussa. Joka tapauksessa Katalonian parlamentti hyväksyy jossain vaiheessa tänä vuonna – sanotaan tässä yhteydessä alkuperäisen suunnitelman pohjalta, että elokuun lopulla – lain oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta. Tässä yhteydessä saatetaan myös hyväksyä laki kansanäänestyksen järjestämisestä, ellei siihen liittyviä pykäliä sisällytetä kokonaisuudessaan lakiin oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta. Tästä eteenpäin teksti sisältää enemmän tai vähemmän spekulaatiota perustuen tähän mennessä Espanjassa ja Kataloniassa annettuihin lausuntoihin sekä arvioihin. Samana päivänä, kun laki oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta hyväksytään, Puigdemont antaa asetuksen kansanäänestyksen järjestämisestä. Äänestyksen ajankohta on saatettu julkistaa jo huhtikuussa tai vasta myöhemmin. Junts pel Si ja CUP neuvottelevat kansanäänestyksen kysymyksen tarkasta muodosta parasta aikaa ja aluehallitus tekee päätöksen äänestyksen ajankohdasta todennäköisesti ennen kesää. Itsenäistymistä kannattavat puolueet ja järjestöt ovat aloittamassa kampanjoitaan kansanäänestystä varten nyt maalis-huhtikuussa. Yksi todennäköinen ajankohta itsenäistymiskansanäänestykselle on sunnuntai 17. syyskuuta – siis mikäli äänestystä ei aikaisteta syyskuulta. Tämä siksi että kansallispäivän 11. syyskuuta miljoonamielenosoitusta halutaan käyttää kampanjassa ja 24. syyskuuta pidetään kansainvälistä huomiota poisvievät Saksan liittopäivävaalit.

 

Lain oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta hyväksymisen sekä kansanäänestyksen määräämisen jälkeen alkaa totinen tilanne. Enää ei ole mahdollisuutta perääntyä. Totuuden hetki on käsillä. Espanjan hallitus kokoontuu pikaisesti ja valittaa laista sekä kansanäänestyksen määräämisestä perustuslakituomioistuimeen, joka mitätöi ne lähes välittömästi. Laki oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta on kuitenkin de-facto itsenäistymisjulistus vaikkakin vain osittain eikä Katalonian parlamentilla ja aluehallituksella ole aikomusta noudattaa perustuslakituomioistuimen määräämää mitätöintiä. Itsenäistymisliikkeen näkökulmasta perustuslakituomioistuimella ei enää ole väliä. Laki oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta on immuuni Espanjan tuomioistuimille. Kansanäänestystä edeltävinä päivinä hiki virtaa ja ylimääräisiä kokouksia pidetään. Perustuslakituomioistuin varoittaa aluepresidentti Puigdemontia sekä aluehallitusta että heidät poistetaan virasta, mikäli tuomioistuimen päätöstä ei totella. Espanjan hallitus vakuuttaa, että äänestys tullaan estämään muttei paljasta vielä korttejaan. Hieman ennen kansanäänestystä perustuslakituomiostuin ilmoittaa, että mikäli kansanäänestys järjestetään, se tulee käyttämään viime vuonna Espanjan kansanpuolueen läpiajaman lain sille antamia laajennettuja toimivaltuuksia ja antamaan määräyksen aluepresidentti Puigdemontin sekä varapresidentti Oriol Junquerasin virasta poistamisesta. Kansallispäivän miljoonamielenosoituksesta on alkanut jatkuva mielenosoitus Barcelonan kaduilla ja aluepresidentin virkahuoneiston Palau de la Generalitatin sekä Katalonian parlamentin ulkopuolella. Mielenosoittajat ovat siellä tukemassa aluehallintoa tänä Katalonian modernin historian dramaattisimpana hetkenä.

 

Espanjan hallitus melkein peruu suunnitelmansa kansanäänestyksen estämisestä voimakeinoin mielenosoitusten ja valtaisan kansainvälisen uutishuomion johdosta mutta kahta päivää ennen kansanäänestystä, se ryhtyy toimiin. Ensimmäistä kertaa sitten Espanjan siirtymisen demokratiaan, perustuslain artikla 155 otetaan käyttöön ja Katalonian aluehallinto pakotetaan osittain Madridin komentoon. Hallituksen pyydettyä virallisesti aluepresidentti Puigdemontia luopumaan kansanäänestyksestä ja Puigdemontin kieltäytyessä vastaamaan, Espanjan parlamentin ylähuone kokoontuu kansanäänestystä edeltävänä päivänä ylimääräiseen istuntoon ja valtuuttaa artiklan 155 mukaisesti Espanjan hallituksen tekemään kaikki tarpeelliseksi katsomansa toimet Katalonian saattamiseksi takaisin lain piiriin. Tämän jälkeen Espanjan hallitus ilmoittaa ottavansa Katalonian opetusministeriön komentoonsa ja kieltää ettei yhtäkään Katalonian julkista koulurakennusta saa käyttää kansanäänestyksen äänestyspaikkana. Tämä sellaisenaan estäisi kansanäänestyksen toteutumisen, ellei lukuisissa tapauksissa tätä määräystä kierrettäisi ja koulujen ovia avattaisi äänestystä varten joka tapauksessa. Lisäksi Katalonian paikallishallinnot ja kuntien itsenäistymisliike (AMI) ovat valmistautuneet aluehallituksen ohjeistuksella mahdollistamaan äänestämisen koulujen sijasta muissa julkisissa tiloissa tai tarvittaessa jopa kaduilla. Kansanäänestyksen päivänä Espanjan yleisen syyttäjän aloitteesta korkein oikeus määrää Katalonian poliisivoimia valvomaan Espanjan hallituksen määräyksen toteutumista ja estämään koulujen käytön äänestyspaikkoina sekä tarvittaessa sulkemaan äänestyspaikkoja. Kuitenkin kuten kokemus marraskuulta 2014 osoitti, Katalonian poliisivoimat eivät tällaista käskyä noudata vaan keskittyvät turvallisuuden ylläpitoon äänestyspäivänä. Espanjan hallitus on auttamatta myöhässä eikä tällainen toiminta itse kansanäänestystä estä. Aluehallitus on varautunut myös tähän. Espanjan on lakkautettava Katalonia aluehallinto sekä tehtävä interventio Katalonian poliisivoimiin viikkoja ennen kansanäänestystä, mikäli he aikovat todella sen estää. Tämäkin tietysti on mahdollista mutta asettaa Espanjan kansainvälisesti erittäin huonoon valoon ja johtanee joka tapauksessa Katalonian parlamentin antamaan yksipuoliseen itsenäistymisjulistukseen. Pitää muistaa, että mandaatti itsenäistymiseen jollain asteella on jo olemassa parlamenttienemmistön takia, vaikkei se kiistaton ja lopullinen olekaan. En usko, että Espanja uskaltaa käyttää voimakeinoja ainakaan ennen kansanäänestystä. Tilanne voi olla eri äänestyksen sekä yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen jälkeen.

 

Ennen kuin jatketaan spekulaatiota kansanäänestystä seuraaviin tapahtumiin, katsotaan pikaisesti mitä itse äänestyksessä todennäköisesti tapahtuu. Marraskuun 9. päivänä 2014 järjestetyssä kansalaisten osallistumisprosessissa noin 40 % äänioikeutetuista katalaaneista äänesti ja noin 90 % valitsi itsenäistymisen (kysymys oli kaksiosainen, 80 % valitsi täyden itsenäistymisen). Kuten on tullut todettua, sekä itsenäistymisen vastustus, että kannatus ovat mielipidetiedusteluissa noin 45 % tasolla ja loput 10 % ovat epävarmoja. Espanja ei tule neuvottelemaan oikeasta itsenäistymiskansanäänestyksestä. Näin ollen ainoa mahdollinen äänestys on Katalonian yksipuolisesti järjestämä kansanäänestys. Suurin kysymysmerkki liittyy äänestysaktiivisuuteen. Miten vältetään, ettei kansanäänestyksestä tule vain uutta vuoden 2014 äänestystä jolloin pääasiassa ainoastaan itsenäistymisen kannattajat äänestivät? Tällä kertaa on aihetta uskoa, että tilanne on toinen. Miksi? Ensinnäkin vuoden 2014 äänestys oli tarkoitettu alun perinkin ei-sitovaksi – ainakin sen jälkeen, kun Espanjan parlamentin alahuone oli tyrmännyt Katalonian parlamentin pyynnön valtaoikeuksien siirrosta oikean kansanäänestyksen järjestämiseksi keväällä 2014. Tällä kertaa äänestyksen on tarkoitus olla sitova ja ratkaiseva. Mielipidetiedustelujen perusteella voidaan väittää, että jopa 60-70 % äänestysaktiivisuus yksipuolisesti järjestettävässä kansanäänestyksessä olisi mahdollinen. Tämä olisi enemmän kuin riittävä ja itse asiassa korkeampi kuin useissa Kataloniassa tai Espanjassa aikaisemmin järjestetyissä kansanäänestyksissä. Mitään äänestysaktiivisuusalarajaa kansanäänestykselle ei aiota asettaa koska kuten Euroopan neuvoston asiantuntijaelin Venetsian komissio varoittaa, sellainen voisi rohkaista kampanjoimaan äänestämistä vastaan. Tietenkin kampanjointi äänestämistä vastaan tulee olemaan yksi suurimmista ongelmista nyt Kataloniassa. Pääasiassa kansanäänestyksessä tulevat olemaan vastakkain KYLLÄ ja ÄLÄ ÄÄNESTÄ kampanjat koska itsenäistymistä vastustavat puolueet sekä Espanjan hallitus ottavat kannan, että äänestys on laiton ja sitä tulisi boikotoida. Se ei kuitenkaan estä unionistipuolueiden äänestäjiä äänestämästä, jos he niin katsovat parhaaksi. Ainoastaan kansanpuolueella katsotaan olevan niin uskollinen äänestäjäkunta, että he jättäisivät lähes 100 prosenttisesti äänestämästä, jos puolueen linja on äänestyksen boikotointi. Espanjan selkeästi suurin puolue kansanpuolue Partido Popular on kuitenkin Kataloniassa vasta viidenneksi suurin puolue. Ciudadanoksen äänestäjäkunta on myös hyvin itsenäistymishankkeen vastaista mutta ainakin sosialistien äänestäjäkunnasta monet varmasti lähtevät massan mukana äänestämään, jos ja kun kansanäänestys järjestetään. Keskeisessä asemassa on Podemoksesta ja Katalonian alueellisista vasemmistopuolueista koostuva rypäs, josta käytetään termiä ’Comuns’, ja jota edustaa esimerkiksi Barcelonan pormestari Ada Colaun Barcelona en Comu koalitio, Katalonian parlamentissa Lluis Rabellin johtama CSQP sekä Espanjan parlamentissa Xavier Domenechin johtama En Comu Podem. Comuns eivät ole vielä ottaneet kantaa yksipuoliseen kansanäänestykseen ja aluehallituksen suunnitelmiin, vaikka ovatkin mukana yhteisessä rintamassa pyytämässä Espanjalta oikeaa kansanäänestystä. Comuns puolueiden äänestäjäkunta on niin vahvasti kansanäänestysmyönteistä sekä osittain itsenäistymismyönteistä että olisi poliittisesti hyvin vaikeaa Ada Colaulle tai muille Comuns johtajille kampanjoida äänestämistä vastaan yksipuolisessa kansanäänestyksessä. Osa heistä tulee äänestämään itsenäistymistä vastaan ja osa puolesta mutta on vaikea nähdä heidän asettuvan unionistipuolueiden rinnalle kansanäänestysboikottiin samalla katsoen, kuinka Espanja valmistautuu voimakeinoin estämään äänestystä. Tämä on kyllä mahdollista mutta vähän epäilen ja huhut antavat siihen osviittaa, että Puigdemont ja Colau saattavat olleet jo salaa keskustelleet siitä mikä on Colaun kanta siinä tapauksessa, että aluehallitus lähtee toteuttamaan yksipuolista kansanäänestystä.

 

Yhtä kaikki Katalonian aluehallituksen tänä vuonna järjestämä yksipuolinen itsenäistymiskansanäänestys tulee olemaan sitova, ratkaiseva sekä lopullinen äänestys Katalonian itsenäistymisestä. Se tulee houkuttelemaan miljoonia vaaliuurnille. Lisäksi vaikka itsenäistymistä vastustavat puolueet tulevat boikotoimaan äänestystä, kuuluu osana kansanäänestyksen virallisuuteen se, että tarjolla on julkista rahaa sekä esimerkiksi mainostilaa ja -minuutteja kummallekin viralliselle kampanjalle. Joku ottaa sen 500 000 euron summan ja kampanjoi itsenäistymistä vastaan. Se joku ei ole Arrimadas, Albiol tai Iceta mutta joku se on. Tämä tulee houkuttelemaan itsenäistymisen vastustajia ääniuurnille. Ja koska irtautuminen on jo alkanut lain oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta hyväksymisen myötä, on kansanäänestys itsenäistymisen vastustajille myös viimeinen mahdollisuus estää äänestys. Mikäli kansanäänestys vesittyy tavalla tai toisella ja vain 40-50 % katalaaneista vaivautuu uurnille, ongelmia on edessä. Espanjan vastareaktioiden voimistuessa, aluehallinnon puntti saattaa tutista ja itsenäistymisjulistuksen sijasta päädytään uusiin vaaleihin. Mutta jos äänestysaktiivisuus ylittää 50 % mikä on erittäin todennäköistä, peli on selvä ja Espanjan kuningaskunta hajoaa. Kansainvälisestä näkökulmasta yli 60 % äänestysaktiivisuus olisi tärkeä ja mielipidetiedustelujen perusteella täysin mahdollinen. Voi myös käydä niin että huolimatta Espanjan uhkauksista Eurooppa todistaa yhtä sen modernin historian huikeimmista demokraattisista voimannäytöistä kun rauhaa rakastava Katalonian kansa valtaa kadut ja äänestyspaikat kansanäänestyksen päivänä ja äänestysaktiivisuus nousee huimiin lukuihin. Tässä yhteydessä on myös hyvä muistuttaa, että mitä pienempi äänestysaktiivisuus, sitä suurempi itsenäistymisen kannattajien voitto tulee olemaan. En pysty kuvittelemaan, että itsenäistymisen vastustajat voisivat voittaa kansanäänestystä, ellei sen äänestysaktiivisuus nouse ainakin 75 % tienoille.

 

Jatketaan hieman lisää spekuloiden. Kansanäänestyksen iltana tuloslähetykset pyörivät eetterissä ja ennusteet povaavat itsenäistymisen kannattajille selkeää voittoa. Lopputuloksissa äänestysaktiivisuus nousee 66 prosenttiin ja itsenäistymisen kannatus 64 prosenttiin. Aluepresidentti Puigdemont pitää tiedotustilaisuuden missä hän ilmoittaa yksiselitteisesti, että Katalonian kansa on tänään päättänyt ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja valinnut itsenäistymisen. Hän ilmoittaa, että Katalonian parlamentti sekä aluehallitus ryhtyvät välittömästi toimeenpanemaan katalaanien demokraattista tahtoa. Myöhemmin illalla Puigdemont soittaa pääministeri Rajoylle ilmoittaakseen aikeistaan sekä pyytää Espanjan hallitusta hyväksymään Katalonian kansan tahdon ja neuvottelemaan itsenäistymiseen liittyvistä käytännön asioista. Rajoy kieltäytyy vastaamasta puheluun ja pitää sen sijaan tiedotustilaisuuden missä hän toteaa, ettei Espanja tunnusta Kataloniassa järjestetyn laittoman kansanäänestyksen tulosta ja vakuuttaa, että Espanjan laki ja järjestys ylläpidetään Kataloniassa. Kävi miten kävi, Espanjan kuningaskunnan ei anneta hajota.

 

Kansanäänestystä seuraavana päivänä kaikki Katalonian aluehallinnon ministeriöt työskentelevät ylityömiehityksellä niille määrättyjen tehtävien parissa. Itsenäisen valtion rakennelmien toimeenpano valmistellaan odottaen vain lopullista vihreää valoa. Ennen kansanäänestystä katalaaneille kerrottiin, että irtautumislainsäädännöt ratifioidaan ja itsenäistymisjulistus annetaan ”kansanäänestystä seuraavien päivien aikana” mutta Espanjan reaktio pakottaa tekemään sen heti seuraavana päivänä. Kansanäänestystä seuraavana päivänä perustuslakituomioistuin antaa määräyksen aluepresidentti Puigdemontin sekä varapresidentti Junquerasin pidättämisestä ja Espanjan hallitus käyttää toistamiseen perustuslain artiklaa 155 mutta tällä kertaa ilmoittaen, että se on ottanut Katalonian poliisivoimat Mossos d’Esquadran komentoonsa. Uutisissa kerrotaan, että Espanjan asevoimat on asetettu korkeimpaan valmiustilaan, ja Rajoy harkitsee poikkeustilan julistamista Kataloniaan. Espanjan kuningas pitää televisioidun puheen, jossa hän kehottaa malttiin ja rauhallisuuteen mutta käskee Katalonian poliittista johtoa palaamaan perustuslaillisen järjestyksen pariin. Espanja on täydessä perustuslaillisessa kriisissä.

 

Kataloniassa kansanäänestystä seurannut päivä kääntyy iltaan ja parlamentti kokoontuu historiansa merkittävimpään istuntoon. Itsenäistymistä vastustavat puolueet boikotoivat istuntoa. Aluepresidentti Puigdemont ottaa itsenäistymisjulistuksen pöytälipastostaan ja ajaa autosaattueessa Palau de la Generalitatista parlamentille. Miljoonien katalaanien seuratessa televisiosta, aluepresidentti Carles Puigdemont lukee Katalonian tasavallan itsenäistymisjulistuksen parlamentin istunnossa, jonka jälkeen parlamentti yksimielisesti julistaa Euroopan seuraavan itsenäisen valtion syntyneen sekä ratifioi irtautumislainsäädännöt. Ylimääräiset uutislähetykset pyörivät ympäri maailman. Aluehallinnon ministeriöt ryhtyvät toimeenpanemaan itsenäisen valtion rakennelmia. Lokakuun puolessa välissä maksettavat lokakuun verot tulevat olemaan ensimmäiset mitä ei enää makseta ollenkaan Espanjan keskushallinnolle. Itsenäistymisjulistuksen jälkeen Puigdemont pitää tiedotustilaisuuden, jossa on pitkä osuus kansainväliselle yhteisölle suunnattuna. Ulkomailta ei ala heti kuulua Katalonian itsenäistymisen tunnustuksia mutta sen sijaan painostusta Espanjan suuntaan kuuluu, jotta väkivaltaiselta yhteydenotolta vältytään. Itsenäistymisjulistusta seuranneena yönä huhut liikkuvat ja yhdessä vaiheessa raportoidaan jopa, että Espanjan poliisin erikoisjoukot sekä armeija suunnittelevat Katalonian poliittisten instituutioiden rakennusten sekä poliisivoimien päämajan miehittämistä. Katalonian poliisivoimien johto ilmoittaa, että Mossos d’Esquadra noudattaa lakia oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta sekä järjestäytyy itsenäisen Katalonian tasavallan poliisivoimiksi. Se ei enää ota käskyjä vastaan Espanjan tuomioistuimilta. Yön aikana saavutetaan kuitenkin ensimmäinen virkamiestason yhteys itsenäistyneen Katalonian ja Espanjan hallitusten välille, kun sisäministeriöt luovat kuuman linjan. Katalonia vakuuttaa, ettei se yritä poistaa tai pidättää Kataloniassa sijaitsevia Espanjan poliisivoimien yksiköitä. Seuraavien päivien aikana uhka Espanjan voimallisesta interventiosta kaikkien helpotukseksi pikku hiljaa hälvenee.

 

Seuraavien päivien sekä viikkojen aikana Katalonia toimeenpanee itsenäisen valtion rakennelmia, lähettää virallisen tunnustuspyynnön kaikille YK:n jäsenvaltiolle sekä ottaa yhteyttä tärkeimpiin kansainvälisiin organisaatioihin lähtien Euroopan unionista, YK:sta sekä NATO:sta. Lopulta puhelinyhteys Puigdemontin ja Rajoyn välille saavutetaan mutta mitään konkreettista ei vielä saada aikaan. Tilanteen väkivaltaisen eskalaation uhka kuitenkin hälvenee entisestään. Kansainvälinen yhteisö tunnustaa vaihtelevassa määrin kansanäänestyksen tuloksen muttei yksipuolista itsenäisyysjulistusta. Espanja katkaisee diplomaattisuhteet Sveitsiin sen oltua yhteydessä Katalonian aluehallitukseen ja tarjouduttua välittämään konfliktin ratkaisussa Espanjan ja Katalonian välillä. Eri valtioiden sisäiset alueparlamentit tai muut tahot antavat muodollisia julistuksia Katalonian itsenäistymisen tunnustamiseksi. Lähes kaikissa Euroopan kansallisissa parlamenteissa maiden ulkoministerit joutuvat kysymysten kohteeksi asian suhteen. Ei mene kuin pari viikkoa itsenäistymisestä, kun ensimmäinen valtio tunnustaa Katalonian itsenäistymisen. Tämä valtio ei kuitenkaan ole Euroopassa. Vuoden 2017 loppuun mennessä itsenäistymisen tunnustuksia tulee lisää ja ei mene kauaa, kun myös ensimmäinen Euroopan unionin jäsenvaltio tunnustaa Katalonian itsenäisyyden.

 

Samalla kun virkamiesyhteydet Katalonian hallituksen sekä Espanjan hallituksen välillä lisääntyvät ja ensimmäisistä käytännön neuvotteluista ryhdytään keskustelemaan, Katalonian tasavallan virkaatekevä presidentti Carles Puigdemont määrää perustuslakia säätävän kokouksen vaalit maaliskuulle 2018. Itsenäistymistä vastustavat puolueet päättävät osallistua vaaleihin ja kampanjoivat itsenäistymisseikkailun lopettamiseksi mutta eivät aio osallistua perustuslakia säätävän kokouksen toimintaan. Vuoden 2018 aikana Katalonialle laaditaan uusi perustuslaki, joka ratifioidaan kansanäänestyksessä alkuvuodesta 2019. Tähän mennessä Katalonian tasavallan on jo tunnustanut miltei 50 eri valtiota. Vuonna 2019 Kataloniassa järjestetään ensimmäiset itsenäisen tasavallan parlamenttivaalit (ja ehkä myös erilliset presidentinvaalit riippuen perustuslaista) sekä ensimmäiseen laajaan käytännön sopuun Espanjan ja Katalonian välillä päästään rajavalvontaan, lentokenttiin, satamiin, infrastruktuuriin sekä valtion velkoihin liittyen.  Tähän mennessä Espanjassa on valtakin vaihtunut ja maan yhtenäisyyden menettänyt Rajoyn kansanpuolue kärsinyt vaalitappion. Sosialistien ja Podemoksen muodostama hallitus tunnustaa Katalonian itsenäisyyden vuosikymmenen vaihteessa mikä johtaa suhteiden normalisoitumiseen, Katalonian tasavallan laajaan kansainväliseen tunnustukseen sekä viralliseen liittymiseen Euroopan unioniin. Itsenäistymisen pääasiallinen normalisoituminen tulee viemään siis noin kolme vuotta itsenäistymisjulistuksesta ja kaikkien käytännön asioiden hieman kauemmin.

 

Tämä teksti sisälsi loppua kohden melko paljon spekulaatiota ja on selvää, että pelkästään kansanäänestyksen toteutumiseen liittyen on tällä hetkellä paljon epävarmuuksia puhumattakaan siitä mitä itsenäistymisen jälkeen tapahtuu ja miten Espanja reagoi. Espanjan ja Katalonian toimien ja vastatoimien ketjua on erittäin vaikea ennustaa itsenäistymisen hetkestä eteenpäin. Joka tapauksessa vuosi 2017 tulee jäämään historiaan vuotena, jolloin Katalonian itsenäistymisprosessi kulminoitui yksipuolisesti järjestettyyn itsenäistymiskansanäänestykseen sekä hyvin mahdollisesti sitä seuraavaan itsenäistymisjulistukseen. Toinen vaihtoehto on itsenäistymishankkeen epäonnistuminen syystä tai toisesta sekä uusiin alueparlamenttivaaleihin päätyminen. Vastaus otsikon kysymykseen on siis, että todennäköisesti kyllä. Katalonia tulee todennäköisesti julistautumaan itsenäiseksi valtioksi tänä vuonna. Tämä ei välittömästi tarkoita käytännön itsenäisyyttä kaikilla osa-alueilla eikä missään nimessä laajan kansainvälisen tunnustuksen omaavaa itsenäisyyttä mutta päivä, jota katalaanit tulevat jatkossa viettämään itsenäisyyspäivänään tapahtuu todennäköisesti 2017. Vuosia kestänyt Katalonian kansallinen prosessi kohti itsenäistymistä ratkeaa tänä vuonna ja onnistuessaan se johtaa uuden siirtymäkauden alkuun minkä päätepisteessä siintää tänä vuonna syntyvien uusien realiteettien hyväksyminen sekä itsenäistymisen vakiintuminen.

 


Kommentoin Katalonian itsenäistymishankkeen etenemistä päivittäin Twitterissä

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat