Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Katalonia äänestää itsenäistymisestään syyskuussa 2017

  • Katalonia äänestää itsenäistymisestään syyskuussa 2017

Katalonian aluepresidentti Carles Puigdemont sai parlamentin luottamuksen 29. syyskuuta pidetyssä luottamusäänestyksessä. Äänestystä oli edeltänyt Puigdemontin erittäin tärkeä linjapuhe Katalonian parlamentissa missä hän täsmensi johtamansa aluehallituksen suunnitelmaa itsenäistymisprosessin kulminoitumisesta vuonna 2017. Luottamusäänestyksen jälkeen Katalonian parlamentti hyväksyi lokakuun alussa Junts pel Si ja CUP puolueiden äänillä päätöslauselman itsenäistymisprosessin loppuun viemisestä. CSQP äänesti tyhjää. Keskiössä on Katalonian parlamentin enemmistön sekä aluehallinnon sitoutuminen ratkaisevan itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämiseen viimeistään syyskuun lopulla ensi vuonna – joko Espanjan hyväksynnällä tai ilman.

 

Reilu vuosi sitten 27. syyskuuta 2015 Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet voittivat historiallisen ehdottoman enemmistö alueparlamenttiin. Puolueiden vaalilupauksena oli käynnistää itsenäistymissiirtymäkausi. Mikäli Junts pel Si ja CUP olisivat voittaneet hiukan selkeämmin vuosi sitten, olisi tuo äänestys ollut myös viimeinen ratkaiseva äänestys ennen itsenäistymistä. Koska puolueet saivat paikkaenemmistönsä noin 48 % äänistä, ei katalaanien vielä voida katsoa antaneen lopullista mandaattia peruuttamattomaan itsenäistymiseen. Kuitenkin suunta oli selvä. Itsenäistymistä selkeästi vastustaneet puolueet saivat noin 39 % äänistä loppujen prosenttien kuuluessa välimaastoon sijoittuneille puolueille (lähinnä CSQP ja myös Unio). Välimaastoon kuuluminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että puolueet eivät kannata itsenäistymistä mutta osa heidän johtohahmoistaan sekä mielipidetiedustelujen perusteella 25-35 % heidän äänestäjistään kannattaa itsenäistymistä, ja että puolueet kannattavat Katalonian itsemääräämisoikeutta ja kansanäänestystä.

 

Katalonian alueparlamentin enemmistö ja Carles Puigdemontin johtama aluehallitus katsovat, että viime vuoden aluevaalien tulos oikeuttaa itsenäistymissiirtymäkauden toimeenpanon aivan irtautumishetkeen asti mutta ennen peruuttamatonta itsenäistymistä yli 50 % mandaatti tulisi katalaaneilta tarkastaa. Kansainvälisestä näkökulmasta ja itsenäistymisen tunnustamisen suhteen tämä on myös äärimmäisen tärkeää.

 

Alkuperäinen itsenäistymissiirtymäkauden tiekartta eli suunnitelma sisälsi itsenäistymisjulistuksen 18 kuukauden siirtymäkauden jälkeen, ja sitä seuraavan perustuslakia säätävän kokouksen vaalit, perustuslain kirjoittamisen, hyväksymisen sekä ratifioinnin kansanäänestyksessä. Itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista järjestettävän ratifioivan kansanäänestyksen piti olla viimeinen demokraattinen tarkistus itsenäistymismandaatille prosessin lopussa. Tässä suunnitelmassa oli kuitenkin haasteita. Ensinnäkin varsinaisen itsenäistymisen oli määrä tapahtua jo 18 kuukauden jälkeen, kun irtautumislainsäädäntö hyväksytään, mutta lopullinen demokraattinen mandaatti saataisiin vasta ehkä vuotta myöhemmin perustuslaista järjestettävän kansanäänestyksen muodossa. Lisäksi ylipäätään perustuslaillinen prosessi (vaalit, kansanäänestyksen laatiminen ja hyväksyminen) tulisi aloittaa vasta itsenäistymisen jälkeen. Debatti itsenäistymisestä tulisi erottaa debatista perustuslaista ja itsenäistymisen tulee edeltään perustuslaillisen kokouksen vaaleja. Olen pohtinut tätä tarkemmin ja esitellyt taustoja enemmän edellisessä blogitekstissäni.

 

Enää ei tarvitse spekuloida. Viimeisten viikkojen aikana Katalonian alueparlamentti ja aluehallitus ovat täsmentäneet suunnitelmaa siitä, kuinka Katalonia tulee itsenäistymään ensi vuonna. Tulevat pari vuotta jakautuvat neljään osaan:

  1. Nykyisen itsenäistymissiirtymäkauden loppuun vieminen.
  2. ”Point of no return”, eskalaatio. De-facto itsenäistyminen ja Espanjasta irtautumisen aloittaminen kulminoituen sitovaan ja ratkaisevaan demokraattiseen itsenäistymiskansanäänestykseen ja sitä seuraavaan itsenäistymisjulistukseen.
  3. Osittain edellisen kohdan kanssa päällekkäin oleva epävarmuuden aika, jolloin Kataloniassa ovat vastakkain kaksi eri oikeusjärjestelmää, virkamiesten lojaalisuutta mitataan ja kansainväliset neuvottelut aloitetaan.
  4. Perustuslaillinen prosessi alkaen perustuslakia säätävän kokouksen vaaleista ja päättyen ratifioivaan kansanäänestykseen ja itsenäisen Katalonian tasavallan ”normaalin” elon alkuun.

Tiedämme jo myös näiden osien aikataulun. Nykyinen itsenäistymissiirtymäkausi viedään loppuun kesäkuun 2017 loppuun mennessä. Irtautuminen Espanjasta aloitetaan heinäkuussa 2017 ja kansanäänestys järjestetään syyskuun lopulla. Perustuslakia säätävän kokouksen vaalit järjestetään viimeistään maaliskuussa 2018 ja perustuslain ratifioiva kansanäänestys joko loppuvuodesta 2018 tai alkuvuodesta 2019. Käydään seuraavaksi kronologisesti läpi tämä ajanjakso. Mitä Kataloniassa on odotettavissa tapahtuvan?

 

Maanantaina 10. lokakuuta Katalonian presidentti Puigdemont kävi Madridissa, jossa hän piti konferenssin toimittajille sekä suurlähettiläille. Espanjan poliittisesti johdosta hän tapasi vain Podemoksen Pablo Iglesiaksen. Siellä hän selitti suunnitelmiaan itsenäistymisen suhteen ja toisti jälleen kerran pyynnön Espanjalle neuvotella virallisesta itsenäistymiskansanäänestyksestä. Puigdemont sanoi olevansa valmis neuvottelemaan kansanäänestyksen kysymyksen, ajankohdan ja muut ehdot Espanjan kanssa ja myös tarjosi Espanjalle mahdollisuutta määritellä sisältöä (perustuslakiuudistus, laajempi talousautonomia) ”Ei”-äänelle itsenäistymiselle mikä saattaisi kääntää vaa’an itsenäistymisen vastustajien suuntaan hypoteettisessa kansanäänestyksessä. Katalonian aluehallinnon uuden itsenäistymissuunnitelman keskiössä on prosessin kulminoituminen syyskuussa 2017 ”kansanäänestyksellä tai kansanäänestyksellä”.

 

Katalonia tulee ratkaisemaan itsenäistymiskysymyksen sitovalla ”kansanäänestyksellä [Espanjan hyväksymä] tai kansanäänestyksellä [yksipuolisesti järjestetty ilman Espanjan hyväksyntää]” ensi vuonna. Sitä ennen tulee kuitenkin tapahtumaan kaikenlaista. Ensimmäinen asia ennen tämän vuoden loppua on Katalonian ensi vuoden budjetin hyväksyminen. Vaikka Junts pel Si ei suuresti tule muuttamaan kesällä ehdottamia budjettilukujaan sisältää uusi budjetti investoinnin yli 7 000 julkisen työpaikan luomiseen (liittyy osalta myös itsenäisen valtion rakennelmien kehittämiseen ja nykyisten virastojen laajentamiseen) ja selkeästi osoitetut varat itsenäistymisprosessiin liittyen sisältäen perustuslaillisen debatin käynnistämiseen liittyvät toimet esimerkiksi kunnallistasolla alkuvuodesta 2017, varoja itsenäisen valtion rakennelmien valmisteluun ja eri elimien/komiteoiden perustamiseen ja kaikista tärkeimpänä varat Katalonian itsenäistymiskansanäänestystä varten. Näillä toimilla ja Puigdemontin liitettyä (ymmärrettävästi) budjetin hyväksymisen itsenäistymisprosessin jatkoon lanseerattuaan uuden termin ”luottamuksen ketju”, on saatu aikaan tilanne, jossa pienen CUP puolueen tuki ensi vuoden ”itsenäistymis”-budjetille on todennäköistä.

 

Tämän vuoden loppuun mennessä myös perustetaan kolme elintä ensi vuotta varten. Puolueiden ja järjestöjen muodostama kokous Katalonian itsemääräämisoikeuden puolesta (vanha PNDD) kutsutaan kokoon uudelleen. Tämän kokouksen tarkoituksena on hyödyntää laajaa enemmistöä (joka on paljon isompi kuin itsenäistymisen kannatus) Katalonian itsemääräämisoikeuden ja kansanäänestyksen takana ja saada tiettyjä nykyiseen itsenäistymissiirtymäkauteen kriittisesti suhtautuvia puolueita (esim. Podemoksen ja alueellisten puolueiden CSQP) tai merkittäviä poliitikkoja (kuten Barcelonan pormestari Ada Colau) tukemaan itsenäistymiskansanäänestystä ensi vuonna myös siinä todennäköisessä tilanteessa että sitä joudutaan järjestämään ilman Espanjan hyväksyntää. CSQP on lähentynyt itsenäistymistä kannattavia puolueita sen jälkeen, kun Puigdemont palautti kansanäänestyksen itsenäistymisprosessin keskiöön. Vaikkei vielä ole varmaa, tukeeko CSQP myös yksipuolista kansanäänestystä, äänestivät he esimerkiksi tyhjää kyseisen päätöslauselman suhteen lokakuun alussa ja ovat avoinna neuvotteluille itsenäistymistä kannattavien puolueiden kanssa kansanäänestyksen järjestämiseksi. CSQP:n johtaja Lluis Rabel ei myöskään ole enää puhunut ”neuvotellusta” kansanäänestyksestä Espanjan kanssa vaan korostanut vain, että Katalonian kansanäänestyksen vuonna 2017 tulee olla sitova ja kansainväliset standardit täyttävä.

 

Lisäksi aluehallitus muodostaa asiantuntijoista koostuvan komitean (Katalonian aluehallituksella on jo Viver Pi-Sunyerin johtama itsenäistymissiirtymäkauden komitea ja alueparlamentilla perustuslaillista prosessia seuraava valiokunta) auttamaan, säätelemään ja toimeenpanemaan itsenäistymiskansanäänestyksen. Oleellisella liikkeellä Puigdemont myös antoi päävastuun kansanäänestyksen järjestämisestä varapresidentilleen tasavaltalaisen vasemmiston johtajalle Oriol Junquerasille sekä ulkoministeri Raul Romevalle. Lisäksi luodaan myös perustuslaillista prosessia koordinoiva komitea, jonka tehtävänä on suunnitella perustuslaillisen debatin aloittaminen alkuvuodesta 2017 mihin aluehallinto asettaa määrärahat budjetissa.

 

Katalonian perustuslaillinen prosessi tarkoittaa laajassa merkityksessään itsenäisen tasavallan perustuslain laatimista. Se tulee alkamaan varsinaisesti vasta vuonna 2018 perustuslakia säätävän kokouksen vaalien jälkeen mutta eräänlainen esiperustuslaillinen prosessi ja debatti käynnistyvät jo aikaisemmin. Sillä kerätään katalaanien mielipiteitä sekä näkemyksiä perustuslaillisista kysymyksistä lähtien isoista hallitusmuodosta, espanjan kielen statuksesta ja armeijan tarpeellisuudesta pienempiin esimerkiksi kulttuuri- ja koulutuspoliittisiin linjoihin. Jo tämän vuoden aikana on laadittu useampikin ehdotus itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaiksi ja niistä on käyty kansalaisjärjestöjen kautta debattia kansalaistasolla. Tätä aiotaan jatkaa enemmässä määrin keväällä 2017 siten että debatti on enemmän institutionaalisesti ohjattua kuntien kautta. Myös mielipidetiedusteluja tullaan järjestämään. Tällä kaikella valmistaudutaan siihen hetkeen, kun Katalonian perustuslakia säätävä kokous määrää puolueiden edustajista ja kansalaisjärjestöistä koostuvan komitean laatimaan ehdotuksen Katalonian tasavallan perustuslaiksi. Kansalaisjärjestöjen debattiin tuoma panos pohjautuu tähän kansalaisten perustuslailliseen prosessiin vaikkakin suurin painoarvo on tietenkin puolueilla ja niiden poliittisilla voimasuhteilla.

 

Perustuslaillinen prosessi on yksi oleellinen termi ja osa Katalonian itsenäistymissiirtymäkautta. Vielä oleellisimpia ovat itsenäisen valtion rakennelmat sekä irtautumislainsäädäntö. Katalonian aluehallitus on jo useamman vuoden ajan suunnitellut itsenäisen valtion rakennelmia, joilla tarkoitetaan kaikkia niitä virastoja tms. joita itsenäistyvä valtio tarvitsee. Osittain kyse on kokonaan uusien virastojen luomisesta ja osittain nykyisten itsehallintoalueen virastojen laajentamisesta sekä muuttamisesta. Keskeisimpiä itsenäisen valtion rakennelmia ovat esimerkiksi kunnon valtiovarainministeriö, verohallinto sekä keskuspankki mutta ne sisältävät kaikki ydinturvallisuusvirastoista kulutusviranomaisiin ja postilaitokseen sekä muuhun infrastruktuurin. Esimerkiksi Katalonian nykyiseen melko pieneen verohallintoon on palkattu lisää työntekijöitä. Suurelta osin itsenäisen valtion rakennelmia ei kuitenkaan ole vielä voitu toimeenpanna joko sen takia että niihin ei ole riittävästi rahoitusta itsehallintoalueen budjetissa tai ne ovat laittomia. Luottamusäänestyspuheessaan Puigdemont lupasi, että kaikki itsenäisen valtion rakennelmat ovat valmiina toimeenpantavaksi kesäkuun 2017 loppuun mennessä.

 

Osittain itsenäisen valtion rakennelmiinkin liittyvä keskeinen osa-alue Katalonian itsenäistymisprosessissa on itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön eli ns. irtautumislainsäädännön laatiminen ja hyväksyminen. Irtautumislakeja on kolme kappaletta ja ne muodostavat yhdessä sellaisen kokonaisuuden, jota voisi ainakin jossain yhteydessä kutsua itsenäisen Katalonian väliaikaiseksi perustuslaiksi tai perustuslailliseksi laiksi ennen kuin itsenäisen tasavallan perustuslaki ratifioidaan. Kaksi ensimmäistä irtautumislakia ovat jo edenneet läpi parlamentin valiokuntatyöskentelyn ja ovat suurelta osin valmiiksi kirjoitettu. Näistä ensimmäistä eli lakia Katalonian julkisesta rahoituksesta (tai oikeastaan sen ensimmäistä osaa eli lakia Katalonian verohallinnosta) käsitellään lokakuun 2016 aikana jo parlamentin täysistunnossa. Toinen irtautumislaki on nimeltään laki Katalonian sosiaaliturvajärjestelmästä ja sekin tullaan kirjoittamaan valmiiksi hyvissä ajoin ennen kesää 2017.

 

Kaikista oleellisin kolmesta irtautumislaista on laki itsenäisen Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta. Tätä ei ole vielä käsitelty parlamentissa mutta Junts pel Si:llä ja CUP:lla on jo laaja yhteisymmärrys lain keskeisistä osista ja siitä löytyy jo varsin laajoja versioita. Laki itsenäisen Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta on Katalonian de-facto ehdollinen itsenäistymisjulistus. Sen esipuheessa tai ensimmäisessä kappaleessa tullaan julistamaan, että Katalonia järjestäytyy itsenäiseksi tasavallaksi ja julistautuu itsenäiseksi valtioksi, mikäli enemmistö äänestäneistä katalaaneista kannattaa sitä sitovassa kansanäänestyksessä. Muilta osin laki tulee välittömästi voimaan eli siinä määritellään ja säädellään, kuinka Katalonia siirtyy Espanjan oikeusjärjestelmästä omaansa. ”Laki kerrallaan” säädetään mitkä Espanjan lainsäädännön osat kumoutuvat välittömästi ja mitkä jäävät voimaan, kunnes perustuslakia säätävä kokous tai myöhemmin itsenäisen Katalonian tasavallan ensimmäinen parlamentti toisin määräävät. Minkäänlaista oikeudellista tyhjiötä ei Kataloniaan synny vaan irtautuminen Espanjasta toteutetaan lain Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta mukaisesti. Lisäksi laki sisältää lain Katalonian itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämisestä, vaalilain perustuslakia säätävän kokouksen vaaleja varten sekä perustuslakia säätävän kokouksen toimintaa ja perustuslain säätämistä koskevat määräykset.

 

Katalonian itsenäistymisprosessin, joka alkoi poliittisena vuonna 2012, ”point of no return” – hetki, jolloin ei enää ole paluuta – on edessä kesällä 2017. Vaikka itsenäistyminen ratkaistaan vasta kansanäänestyksessä syyskuun lopulla 2017, on irtautumislainsäädännön hyväksyminen heinäkuussa 2017 todellinen de-facto itsenäistymisen ajankohta. Heinäkuussa 2017 Katalonian alueparlamentti kokoontuu istuntoon, jossa se todennäköisesti jälleen kerran julistaa Katalonian itsemääräämisoikeuden ja sen jälkeen hyväksyy irtautumislainsäädännön. Parlamentin istuntoa seuraa aluepresidentti Puigdemontin tiedotustilaisuus, jossa hän määrää sitovan itsenäistymiskansanäänestyksen syyskuun loppupuolelle. Samaan aikaan kaikki Katalonian aluehallinnon ministeriöt alkavat ylityömiehityksellä tehdä vastuulleen käskettyjä toimia ja itsenäisen valtion rakennelmien toimeenpano aloitetaan.

 

Espanja on jo tähän mennessä vastannut Katalonian itsenäistymisprosessiin lähinnä vain uhkauksilla ja oikeudenkäynneillä. Katalonian entistä aluepresidentti Artur Masia, varapresidentti Joana Ortegaa sekä ministereitä Francesc Homsia ja Irene Rigauta uhkaa rikossyyte ja peräti 10 vuoden julkisessa virassa toimimiskielto Katalonian vuoden 2014 epävirallisen ja vapaaehtoisten järjestämän itsenäistymisäänestyksen mahdollistamisesta. Katalonian nykyinen alueparlamentin puhemies Carme Forcadell saatetaan hyvinkin poistaa virasta vielä tämän talven aikana hänen mahdollistettuaan äänestyksen perustuslaillista prosessia seuraavan valiokunnan raportista alueparlamentissa kesällä 2016. Espanjan vastaus Katalonian irtautumislainsäädännön hyväksymiseen sekä itsenäisen valtion rakennelmien toimeenpanoon kesällä 2017 tulee olemaan kova. On hyvinkin mahdollista, että Espanjan hallitus lakkauttaa Katalonian itsehallinnon perustuslain artiklan 155 mukaisesti. Sillä ei kuitenkaan enää ole merkitystä koska Katalonia on irtautumislainsäädännön hyväksyttyään jo irtautunut Espanjan oikeusjärjestelmästä. Kysymys kuuluukin mitä tapahtuu, kun Katalonian poliisivoimien Mossos d’Esquadran johto pitää tiedotustilaisuuden, jossa se ilmoittaa noudattavansa ainoastaan Katalonian uutta oikeudellista realiteettia lain Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta hyväksynnän myötä ja ottavansa käskyjä ainoastaan Katalonian aluehallinnon sisäministeriltä sekä lain oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta määrittelemältä Katalonian uudelta tuomioistuinjärjestelmältä, joka tulee myöskin vaatimaan kyllä aikansa järjestyäkseen. Ja kansanäänestyksen jälkeen, Katalonian alueparlamentin julistauduttua itsenäiseksi valtioksi, Mossos d’Esquadra järjestäytyy lopullisesti itsenäisen Katalonian poliisivoimiksi. Kysymys kuuluu myös, miten tuhannet Katalonian aluehallinnon virkamiehet (joista monet eivät ole itsenäistymisen kannattajia) toimivat tällaisessa tilanteessa? On selvää, että hankaluuksia on edessä. On mahdollista, että itsenäisen valtion rakennelmien toimeenpanoa lykätään ainakin osittain vasta myöhempään kansanäänestystä seuraavaan aikaan ja myös se, kuinka Katalonia saa hätälainarahoitusta kansainvälisiltä lainamarkkinoilta rahahanojen sulkeutuessa Espanjan suuntaan ja ennen kuin uusi verohallinto lähtee pyörimään kunnolla, vaikuttaa niiden toimeenpanoon. Luvassa on kuukausien, jopa vuosien epävarmuutta.

 

Katalonian sitova ja ratkaiseva itsenäistymiskansanäänestys järjestetään siis syyskuun lopulla 2017. Aluepresidentti Puigdemont totesi, että Espanjalla on heinäkuuhun 2017 asti aikaa ryhtyä neuvottelemaan Katalonian kanssa kansanäänestyksen järjestämisestä. Jos ja kun Espanja ei siihen suostu, järjestetään kansanäänestys yksipuolisesti lakiin Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta perustuen. Noin 40 % äänioikeutetuista äänesti Katalonian vuoden 2014 epävirallisessa itsenäistymisäänestyksessä, jolloin yli 80 % kannatti itsenäistymistä (huom. kaksiosainen kysymys tuolloin). Katalonian kansanäänestykselle ei tulla asettamaan äänestysaktiivisuuden alarajaa mutta on selvää, että alle 40 % äänestysaktiivisuus ei ole legitiimi tulos. Suuri kysymys, jota Kataloniassa on pohdittu aina siitä asti, kun ajatus yksipuolisesta kansanäänestyksestä nousi viime keväänä poliittiseen debattiin, on se, miten vältetään, ettei kansanäänestyksestä tule uutta 9N-äänestystä (viittaa 9. marraskuuta 2014 jolloin epävirallinen itsenäistymisäänestys pidettiin). Äänestysaktiivisuuden soisi nousevan yli 50 prosenttiin tai muuten tuloksen legitimiteettiä tullaan liian helposti kyseenalaistamaan. Miten siis saadaan erityisesti kaikki itsenäistymisestä epävarmat äänestämään (ylipäätään äänestämään siis) ja miten saadaan edes osa vastustajista (joista monet tulevat pitämään äänestystä yksinkertaisesti laittomana – mitä se tietenkin Espanjan oikeusjärjestelmän näkökulmasta on) äänestämään. Miten siis syyskuussa 2017 (todennäköisesti joko 17. syyskuuta tai 24. syyskuuta) järjestettävä kansanäänestys eroaa Katalonian vuoden 2014 äänestyksestä?

 

Selkein ero on se, että tällä kertaa kansanäänestys on sitova. Vuonna 2014 kukaan itsenäistymisliikkeestä ei pitänyt epävirallista äänestystä sitovana (sen jälkeen kun Espanjan parlamentti oli kieltäytynyt antamasta valtaoikeuksia virallisen kansanäänestyksen järjestämiseen Katalonialle ja perustuslakituomioistuin oli romuttanut suunnitelman kansalaiskyselyn järjestämisestä – eli siis Katalonian vuoden 2014 äänestys ei ollut virallisen kansanäänestyksen sijasta järjestetty äänestys vaan kansalaiskyselyn, jota suunniteltiin virallisen kansanäänestyksen sijasta, sijasta järjestetty äänestys). Nyt Katalonian alueparlamentissa on ehdoton paikkaenemmistö itsenäistymistä kannattavilla puolueilla ja ne (72/135 paikasta) tai mahdollisesti jopa 83/135 kansanedustajista jos CSQP lähtee tukemaan myös yksipuolista kansanäänestystä pitää kansanäänestystä heitä sitovana, ratkaisevana ja lopullisena demokraattisena äänestyksenä Katalonian itsenäistymisestä. Sen lisäksi tietenkin Katalonian aluehallitus sanoo näin ja vain viikkoa tai kahta ennen kansanäänestystä on järjestetty Katalonian viimeinen massiivinen mielenosoitus itsenäistymisen puolesta kansallispäivänä 11. syyskuuta 2017, joka osuu kampanjointiaikaan. Toisekseen Katalonian vuoden 2014 äänestys ei pohjautunut parlamentin lakiin tai aluehallituksen asetukseen. Tällä kertaa kansanäänestys tulee pohjautumaan lakiin Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta sekä sen pohjalta annettuun asetukseen.

 

Myöskin vuoden 2014 äänestyksen järjestivät vapaaehtoiset, kun tällä kertaa sen järjestää aluehallinto. Haasteita on luvassa esimerkiksi väestörekisterin kanssa, joka on laadittava erikseen, jos ja kun Espanja kieltää Katalonialta virallisen rekisterin käytön. Todennäköisesti kansanäänestystä tulee myös seuraamaan kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. Joka tapauksessa kaikki tulee viittamaan siihen, että laaja poliittinen enemmistö ja Katalonian nykyinen poliittinen johto ovat täysin vakavissaan ja tosissaan järjestämässä itsenäistymiskansanäänestystä. Tämän luulisi houkuttelevan lukuisat epävarmat ja myös itsenäistymistä vastustavat uurnille. Koska yksinkertaisesti paras tapa – Espanjan kanssa neuvoteltu virallinen itsenäistymiskansanäänestys – ei ole mahdollinen, on Katalonia joutunut tyytymään tähän ratkaisuun. Lisäksi laissa kansanäänestyksestä tullaan määräämään julkisista varoista budjetti virallisille kampanjoille sekä itsenäistymisen puolesta, että vastaan ja esimerkiksi määrätään tietyt minuutit mainoksille televisioon. Vaikka itsenäistymistä vastustavat puolueet ja heidän johtajansa tulevat boikotoimaan äänestystä, joka ottaa kampanjarahat ja kampanjoi itsenäistymistä vastaan. Se joku ei tule olemaan Albiol tai Arrimadas, mutta joka ja jos on kampanja itsenäistymistä vastaan, niin silloin myös entistä enemmän katalaaneja vaivautuu äänestämään itsenäistymisen puolesta. Lisäksi pelkästään sen, ettei lainsäädännöllistä äänestysaktiivuus-alarajaa säädetä, pitäisi vähentää houkuttelevuutta kampanjoida ”kotiin jäämisen puolesta” vaikka tietenkin jonkinlainen äänestysaktiivisuusraja väistämättä todellisuudessa on olemassa.

 

Espanja yrittää varmasti estää kansanäänestyksen kaikin keinoin mutta joko tilanne on täysin eskaloitunut käsistä (Espanjan poliisi ja armeija pidättää Katalonian poliittista ja poliisivoimien johtoa) tai sitten Espanjalla ei ole mahdollisuutta kansanäänestystä estää, vaikka se olisikin jo lakkauttanut itsehallinnon. Katalonian hallinto kerran jatkaa toimimistaan jo de-facto itsenäisen Katalonian hallintona lain oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta mukaisesti. Mossos d’Esquadra osoitti jo vuoden 2014 itsenäistymisäänestyksen yhteydessä, ettei se tule äänestysuurnia poistamaan ja uuden oikeudellisen realiteetin tultua voimaan irtautumislainsäädännön hyväksymisen jälkeen, se ei enää noudata Espanjan tuomioistuinten määräyksiä esimerkiksi Katalonian poliittisen johdon pidättämisestä.

 

Jos itsenäistymisvaihtoehto voittaa kansanäänestyksen (ja äänestysaktiivisuus on ollut riittävän korkea; vähintään 40-50 % mutta mieluusti yli 50 %, ettei Katalonian poliittista johtoa ryhdy jänistämään), Katalonian parlamentti kokoontuu jo samana iltana tai seuraavana päivän historiansa merkittävimpään istuntoon. Aluepresidentti Puigdemont saapuu istuntosaliin ja lukee Katalonian itsenäistymisjulistuksen. Itsenäistymistä vastustavien puolueiden boikotoimassa istunnossa mutta mahdollisesti jopa 83:lla (tai vähintään 72) äänellä parlamentti julistaa Katalonian itsenäiseksi valtioksi. Yli kahden miljoonan katalaanin unelma toteutuu ja nyt puhtaana veikkauksena sanon, että tämä päivä tulee olemaan maanantai 25. syyskuuta 2017 (päivää 24. syyskuuta järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen). Istunnon jälkeen Puigdemont pitää tiedotustilaisuuden, jota tullaan myös Suomessa seuraamaan ylimääräisessä uutislähetyksessä.

 

Vaikeimmat haasteet ovat kuitenkin vielä edessä. Osittain limittäin jo aina sen jälkeen, kun Katalonian parlamentti heinäkuussa 2017 hyväksyy irtautumislainsäädännön, Katalonia on eräänlaisessa limbotilassa. Lainsäädännöllisesti aukkoja ei ole vaan laki oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta kattaa siirtymäkautta myös itsenäistymisjulistuksen jälkeen mutta käytännössä ja itsenäisen valtion rakennelmien suhteen kestää pitkään, että jonkinlainen normaalius saavutetaan. Kuinka pian verohallinto saadaan pystyyn? Jatkuuko katalaanien eläkkeenmaksu ilman katkoa? Mitä tehdään, kun sadat virkamiehet kieltäytyvät noudattamasta heidän mielestään laitonta itsenäisen Katalonian hallintoa? Missä vaiheessa Mossos d’Esquadra ottaa haltuun Katalonian lentokentät ja satamat Espanjan poliisilta (ovat tällä hetkellä Guardia Civilin vastuulla) ja turvaa Katalonia-Espanja, Katalonia-Andorra sekä Katalonia-Ranska rajat?

 

Mutta Katalonian yksipuolisessa itsenäistymisessä on Espanjan näkökulmasta myös valtavasti hankaluuksia. Luottamus Espanjan talouteen romahtaa ja jos Katalonian kanssa ei neuvotella, itsenäinen tasavalta ei tule ottamaan senttiäkään Espanjan valtionvelasta. On selvää, että jossain kohtaa Espanjan on pystyttävä neuvottelemaan Katalonian kanssa itsenäistymiseen liittyvistä käytännön asioista – jos ei muuten niin kansainvälisen välityksen kautta. Saattaa mennä kuitenkin vuosikymmeniä ennen kuin Espanja voisi edes harkita itsenäistymisen tunnustamista. Toisaalta Espanja ei voi samassa lauseessa argumentoida, että Katalonia ei itsenäisenä valtiona voi liittyä Euroopan unioniin ja sanoa ettei Katalonia ole itsenäinen valtio. Mitä tulee Euroopan unioniin niin Brexit ja Skotlannin pyrkimykset neuvotella suoraan Brysselin kanssa saattavat auttaa katalaaneja koska tässä puhutaan samasta ajanjaksosta. Lisäksi vaikka Katalonia itsenäisenä valtiona joutuisikin muodollisesti joksikin aikaa unionin ulkopuolelle (varmasti jossain kohtaa pragmatismi voittaa ja sikäli mikäli unioni on vielä pystyssä ja Katalonia haluaa siihen liittyä, se sinne otetaan, vaikka Espanja protestoisikin. Tosin tähän ei nykyisessä tilanteessa ole laillista mekanismia yksimielisyyspäätöksen takia mutta politiikassa kaikki on mahdollista), sen kansalaiset säilyttävät Espanjan kansalaisuuden (Espanjan kansalaisuus ei katoa vaikka espanjalaisesta tulisikin toisen valtion kansalainen ja tämän lain kumoaminen Katalonian suhteen vaatisi Espanjan tunnustusta Katalonian itsenäistymiselle) kautta Euroopan unionin kansalaisuuden, itsenäinen Katalonia voi edelleen käyttää euroa valuuttanaan ja harkita jäsenyyttä vaihtoehtoisesti esimerkiksi Euroopan talousalueessa.

 

Katalonia pyrkii muodostamaan yhteyksiä, keräämään sympatioita ja jopa neuvottelemaan näihin liittyvistä asioista kansainvälisen yhteisön kanssa jo ensi vuoden aikana mutta on selvää, että ennen tilanteen eskaloitumista ja Katalonian itsenäistymisjulistusta, asia on lähestulkoon kokonaan Espanjan sisäinen asia. Eskaloitumisen ja itsenäistymisjulistuksen jälkeen asia on eri. Suomen hallitus saa harkittavakseen pyynnön tunnustaa itsenäisen Katalonian tasavallan itsenäisyys vain paria kuukautta ennen kuin Suomi juhlii 100-vuotista itsenäistymistään 6.12.2017.

 

Kansainvälinen aspekti tulee olemaan käytännön asioiden (eli sen että pystyykö Katalonia käytännössä hallitsemaan aluettaan ja toimimaan itsenäisen valtion tavoin) ohella tärkeimpiä kysymyksiä syksyllä 2017 tapahtuvan itsenäistymisen jälkeen. Nämä asiat tulevat ottamaan aikansa ja useamman vuoden ennen kuin jonkinlaiseen normaaliuteen palataan. Kataloniassa kaiken tämän keskellä valmistaudutaan perustuslakia säätävän kokouksen vaaleihin, jotka on määrä järjestää viimeistään maaliskuussa 2018. Silloin Katalonia on jo ollut puoli vuotta itsenäinen valtio. Perustuslakia säätävän kokouksen vaalien, joita voidaan myös kutsua perustuslaillisiksi vaaleiksi, jälkeen Kataloniassa alkaa itsenäistymisprosessin viimeinen vaihe: itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain kirjoittaminen, hyväksyminen ja ratifioiminen kansanäänestyksessä 12 kuukauden sisällä perustuslaillisista vaaleista eli todennäköisesti loppuvuodesta 2018 tai viimeistään alkuvuodesta 2019. Tämän jälkeen Kataloniassa järjestetään vuonna 2019 ensimmäiset itsenäisen tasavallan parlamenttivaalit ja hallitusmuodosta riippuen ehkä myös presidentinvaalit. Vuosikymmenen loppuun mennessä iso osa käytännön asioista ollaan myös saatu ratkaistua ja uskoisin että Espanjankin kanssa on jo päästy neuvottelupöytään.

 

Kun tämä vuosikymmen vaihtuu seuraavaksi, on Iberian niemimaan muuttunut peruuttamattomasti. Muutokset johtavat väistämättä Baskimaan ja Navarran talousautonomian purkamiseen Espanjan taloudellisen tilanteen heikennyttyä vauraan Katalonian itsenäistyttyä ja en pidä ollenkaan mahdottomana, että myös Baskimaa seuraa Katalonian viitoittamaa tietä itsenäisyyteen. Se ei kuitenkaan ole Espanjan loppu. Espanjalla on omat vahvuutensa ja sen täytyy rakentaa molemminpuolinen hyötysuhde itsenäisen Katalonian tasavallan kanssa. Kymmenen vuoden päästä Espanjan ja Katalonian suhteen tulisi olla samankaltainen kuin Espanjan ja Portugalin tänä päivänä. Katalonia tulee itsenäisenä valtiona myös jakamaan osan espanjalaisesta kulttuurista ja espanjan kielellä tulee olemaan vähintään erityisasema, ehkä myös virallisen kielen asema itsenäisessä Kataloniassa.

 

Neuvotteli Espanja ETA:nkin kanssa ja nyt on kyse kuitenkin tämän päivän Euroopan suurimman kansanliikkeen, joka ei ole rikkonut yhtäkään ikkunaa viiden miljoonamielenilmausvuoden aikana, ja ehdottomia parlamenttienemmistöjä omaavan poliittisen hankkeen, demokraattisesta vaatimuksesta: mahdollisuudesta päättää Katalonian tulevaisuus vaaliuurnilla.  

 


 

Kommentoin Katalonian politiikkaa päivittäin Twitterissä

Englanninkieliset nettisivuni: http://catalanpolitics.com/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Aika jännä jos Katalonia päättää itsenäistyä ja kuinka Espanja suhtautuu tähän.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Olisi ihan hyvä Espanjankin kannalta vain ruveta neuvottelemaan Katalonian aluehallinnon kanssa sen sijaan, että se yrittäisi vain vaikeuttaa asioita. Tosin espanjalaiset tuppaavat olemaan hieman paksukalloisia todellisuuden suhteen, joten järkiintyminen voi kestää aikansa.

Toimituksen poiminnat