Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Askel, jonka jälkeen ei enää ole paluuta – itsenäistyykö Katalonia 2017?

  • Tapasin Katalonian ulkoministerin Raul Romevan kansallispäivänä syyskuussa 2016
    Tapasin Katalonian ulkoministerin Raul Romevan kansallispäivänä syyskuussa 2016
  • Palau de la Generalitat
    Palau de la Generalitat
  • Katalonian kansalliskokouksen (ANC) johtaja Jordi Sanchez
    Katalonian kansalliskokouksen (ANC) johtaja Jordi Sanchez
  • Askel, jonka jälkeen ei enää ole paluuta – itsenäistyykö Katalonia 2017?
  • Matkustin ympäri Kataloniaa reilun viikon ajan syyskuussa 2016. Lisää kuvia tulee aikanaan nettisivuilleni galleriaan.
    Matkustin ympäri Kataloniaa reilun viikon ajan syyskuussa 2016. Lisää kuvia tulee aikanaan nettisivuilleni galleriaan.

Syyskuun 11. päivänä 2016 Kataloniassa järjestettiin viidentenä vuotena peräkkäin yli miljoonan ihmisen mielenilmaus itsenäistymisen puolesta. Tänä vuonna kansallispäivän mielenosoittajat olivat kokoontuneet Barcelonan lisäksi myös neljään muuhun kaupunkiin Saltiin, Bergaan, Lleidaan sekä Tarragonaan. Katalonian aluepresidentti Carles Puigdemont totesi että vuoden päästä kansallispäivän aikoihin ratkaisevin askel itsenäistymiseen on jo otettu ja hän on määrännyt perustuslakia säätävän kokouksen vaalit. Kansallispäivän mielenilmauksen pääjärjestäjä kansalaisjärjestö ANC (Katalonian kansalliskokous) korosti kuinka vuoden 2016 ”Diada Nacional de Catalunya” on viimeinen kansallispäivä ennen itsenäistymistä ja varapresidentti Oriol Junqueras vakuutti Katalonian irtautuvan Espanjan kuningaskunnasta ennen syyskuuta 2017.

 

Katalonian nykyinen itsenäistymistä ajava aluehallitus on nyt ollut vallassa reilut kahdeksan kuukautta luvattuaan tammikuussa 2016 vievänsä Katalonian itsenäistymisen kynnykselle 18 kuukaudessa. Mandaatti tälle itsenäistymissiirtymäkaudelle saatiin 27. syyskuuta 2015 kun itsenäistymistä kannattava Junts pel Si-koalitio sekä pieni CUP-puolue saivat ehdottoman enemmistön alueparlamenttiin. Marraskuussa 2015 Katalonian alueparlamentti hyväksyi julistuksen itsenäisen Katalonian tasavallan luomiseen tähtäävän prosessin aloittamisesta. Itsenäistymistä kannattavien puolueiden sisäisten ristiriitojen vuoksi hallituksenmuodostaminen ja täten varsinaisen itsenäistymissiirtymäkauden käynnistyminen viivästyi tammikuuhun 2016.

 

Mitä tämä itsenäistymissiirtymäkausi on sitten sisältänyt? Ensinnäkin aluehallitus on valmistautunut itsenäistymiseen suunnittelemalla itsenäisen valtion rakennelmia ja kussakin ministeriössä on tehty itsenäistymiseen liittyviä valmisteluja. Tärkeimpiä ovat valtiovarainministeri (ja varapresidentti) Oriol Junquerasin hallinnonalalle osuvat valtion rakennelmat kunnollisesta verohallinnosta valtion tason valtiovarainministeriöön sekä keskuspankkiin. Katalonian tämänhetkisen veroviraston työntekijöitä on lisätty sekä uusia toimistoja perustettu samalla kun ensi vuodeksi suunnitellaan koko Katalonian valtiovarainhallinnon budjetin kaksinkertaistamista.

 

Katalonian alueparlamenttiin perustettiin heti alkuvuodesta perustuslaillista prosessia seuraava valiokunta, joka kevään ja alkukesän ajan keskusteli itsenäistymisprosessin kulminoimisesta. Tämän valiokunnan raportin hyväksymisestä kesällä 2016 syntyi iso polemiikki, kun Espanjan perustuslakituomioistuin ei vain tyytynyt raportin hylkäämiseen vaan saattaa myös myöhemmin tänä vuonna poistaa alueparlamentin puhemiehen Carme Forcadellin virasta sekä asettaa sanktioita kaikille puhemiesneuvoston jäsenille sen takia että parlamentissa sallittiin debatti ja äänestys raportissa, joka selkeästi tähtäsi Espanjasta irtautumiseen.

 

Lisäksi Junts pel Si:n ja CUP:n parlamenttiryhmät ovat neuvotelleet koko vuoden ns. irtautumislainsäädännöstä. Irtautumislainsäädäntö on jo laitettu eteenpäin parlamentin asianomaisissa valiokunnissa ja jokainen paketin kolmesta päälaista tullaan kirjoittamaan valmiiksi ensi vuoden kevääseen mennessä ja hyväksymään itsenäistymisen hetkellä. Nämä kolme päälakia ovat laki itsenäisen Katalonian julkisesta rahoituksesta, laki itsenäisen Katalonian sosiaaliturvajärjestelmästä sekä laki Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta. Näistä kolmesta viimeisin on kaikista oleellisin mutta yhdessä tätä lainsäädäntöpakettia ”irtautumislainsäädäntö” saatettaisiin jossain muussa yhteydessä kutsua itsenäisen Katalonian väliaikaiseksi perustuslailliseksi laiksi. Irtautumislainsäädäntö toimii itsenäistymisen hetkestä eteenpäin Katalonian pääasiallisena oikeusjärjestelmänä, kunnes itsenäisen tasavallan perustuslaki on kirjoitettu, hyväksytty sekä ratifioitu.

 

Itsenäistymisen hetki – askel, jonka jälkeen ei enää ole paluuta – on käytännössä irtautumislainsäädännön kolmannen päälain ”laki Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta” [katalaaniksi llei de transitoritat juridical; englanniksi legal transitoriness law] hyväksyminen, joka toimii lähtölaukauksena Espanjasta irtautumiselle ja mikä käytännössä on Katalonian de-facto itsenäistymisjulistus. Tällä jatkuvuuslailla luodaan kokonaan uusi Katalonian oma oikeusjärjestelmä ja määritellään ”laki ja laki kerrallaan” kuinka siirtyminen Espanjan lainsäädännöstä toteutuu ilman suuria aukkoja laillisuudessa. Käytännössä siis mitkä Espanjan lait ja asetukset pysyvät voimassa, kunnes perustuslakia säätävä kokous tai myöhemmin itsenäisen Katalonian parlamentti toisin määrää ja mitkä lait ja asetukset korvataan välittömästi. Lain Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta esipuheessa todennäköisesti todetaan Katalonian järjestäytyvän itsenäisen tasavallan muotoon ja julistautuvan itsenäiseksi valtioksi välittömästi ratifioivan kansanäänestyksen jälkeen.

 

Tästä päästään toistaiseksi vielä tuntemattomille vesille. Irtautumislainsäädäntö on suurin piirtein selvää ehkä jatkuvuuslain tarkempaa muotoilua lukuun ottamatta. Loppusyksyn ja ensi talven suuri työsarka Kataloniassa on jatkuvuuslain kirjoittaminen. Toinen työsarka on itsenäistymisprosessin kulminoitumisen tarkoista askelmerkeistä sekä eri toimien järjestyksestä sopiminen. Itsenäistymisprosessin kulminoituminen alkaa kesä-heinäkuussa 2017 siten että Katalonian alueparlamentti hyväksyy irtautumislainsäädännön ja päättyy syksyllä 2017 järjestettävään perustuslakia säätävän kokouksen vaaleihin (voidaan kutsua lyhyemmin perustuslaillisiksi vaaleiksi). Se, mitä siinä välissä tapahtuu, on vielä avointa.

 

Itsenäistymistä kannattavien puolueiden vaaliohjelmissa syyskuun 27. päivän 2015 vaaleja varten hahmoteltiin siirtymäkautta itsenäistymiseen. Alkuperäinen tiekartta sisälsi ajatuksen perustuslakia säätävän kokouksen vaalien jälkeen laadittavasta perustuslaista järjestettävästä ratifioivasta kansanäänestyksestä viimeisenä mandaattina itsenäistymiseen. Sittemmin tästä on luovuttu. Debatti perustuslaista on erotettava debatista itsenäistymisestä. Itsenäistymisen on tapahtuva ennen kuin itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista päätetään.

 

Syyskuun 27. päivän vaalit olivat selkeä mandaatti siirtymäkaudelle itsenäistymiseen. Itsenäistymistä kannattavat puolueet saivat 48 % äänistä ja 72/135 alueparlamenttipaikkaa. Itsenäistymistä vastustavat puolueet saivat 39 % äänistä ja 52/135 alueparlamenttipaikkaa. Loput äänistä ja 11 alueparlamenttipaikkaa menivät puolueille, joilla ei ollut selkeää kantaa itsenäistymiseen, osa niiden johtohahmoista kannattaa itsenäistymistä ja mielipidetiedustelujen perusteella 20-30 % niiden äänestäjistä kannattaa itsenäistymistä. Kuitenkin voidaan väittää, ettei lopullista ja kiistatonta mandaattia itsenäistymiseen ole vielä saavutettu koska itsenäistymistä kannattaneet puolueet eivät saaneet yli 50 % kaikista annetuista äänistä. Näin ollen ennen Katalonian peruuttamatonta itsenäistymistä, tarvitaan vielä kansanäänestystyyppinen lopullinen mandaatintarkistus.

 

Kaikista paras tapa tarkastaa katalaanien kanta itsenäistymiseen ja ratkaista Espanjan pahin sisäpoliittinen ongelma, olisi virallinen ja Espanjan hyväksymä laillinen itsenäistymiskansanäänestys. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista koska Espanjassa on kirjaimellisesti perustuslaillinen 2/3 enemmistö Katalonian itsemääräämisoikeutta vastaan, kun sen mahdollistamiseksi vaadittaisiin vastaavanlaatuinen enemmistö puolesta. Tosin kansanäänestys voitaisiin järjestää jossain määrin harmaalla alueella Espanjan hallituksen (ja näin ollen parlamenttienemmistön) sallimana varsinaisen perustuslakiuudistuksen sijasta vaikkakin siinä tapauksessa perustuslakituomioistuin saattaisi estää sen. Espanjassa – missä saattaa olla kolmannet parlamenttivaalit vuoden sisään ensi joulukuussa – olisi ollut toimintakykyinen hallitus aikoja sitten, jos vain sosialistit (PSOE) hyväksyisivät Katalonian itsenäistymiskansanäänestyksen. Yhden demokraattisen äänestyksen sallimisella Pedro Sanchez pääsisi pääministeriksi Podemoksen ja Katalonian sekä Baskimaan alueellisten puolueiden tuella ja kansanpuolue passitettaisiin oppositioon. Tämä on kuitenkin utopiaa, sillä Kataloniaa sympatisoivat äänet Espanjan sosialistisessa työväenpuolueessa ovat hyvin pieniä.

 

Pitäisikö ehdottomia parlamenttienemmistöjä omaavan, ainakin yli kahden miljoonaan katalaanin kannatusta nauttivan ja vain yhtä kansanäänestystä vaativan, Katalonian itsenäistymisliikkeen, jota Espanjan puolueet ja media haukkuvat demokratian vastaiseksi, vain tyytyä kohtaloonsa ja luopua vaatimuksistaan, kun Espanja ei suostu Skotlannin/Yhdistyneen kuningaskunnan tyyliin viralliseen ja sitovaan itsenäistymiskansanäänestykseen? Ei tietenkään. Kataloniassa on 2/3 poliittinen sekä sosiaalinen enemmistö itsemääräämisperiaatteen (Right to Decide) takana ja se on realisoitunut niin vaalituloksissa sitten vuoden 2012 kuin mielipidetiedusteluissa, joissa jopa yli 80 % katalaaneista on halunnut itsenäistymiskansanäänestystä. Puhumattakaan siitä, että Katalonian nykyisessä alueparlamentissa on sen historian ensimmäinen itsenäistymistä kannattava ehdoton enemmistö ja Carles Puigdemontin johtaman aluehallituksen tärkein tavoite on viedä Katalonia itsenäistymisen portille ensi vuoden kesään mennessä.

 

CUP-puolueen äänestettyä aluehallituksen budjettiesitystä vastaan alkukesästä 2016, aluepresidentti Puigdemont ilmoitti, että hän testaa CUP:n luottamuksen hänen hallitukseensa itsenäistymisprosessin loppuun viemisen suhteen syyskuussa 2016 järjestettävällä parlamentin luottamusäänestyksellä. Äärivasemmistolainen CUP-puolue aiheutti hankaluuksia jo viime talvella vastustaessaan Artur Masin valintaa presidentiksi. Sittemmin loppukesästä CUP kävi neuvottelut Puigdemontin kanssa ja ilmoitti, että heidän 10 alueparlamentaarikkoa äänestää Puigdemontin luottamuksen puolesta 28. syyskuuta ja prosessi kohti itsenäistymistä jatkuu.

 

Tämä syksy tulee kuitenkin olemaan erittäin mielenkiintoinen Kataloniassa. Presidentti Puigdemontin on määrä kertoa aluehallituksensa suunnitelmista kulminoida itsenäistymisprosessi kesällä 2017 puheessaan luottamusäänestysdebatin yhteydessä 28. syyskuuta. Sen jälkeen parlamentissa käydään lokakuun aikana yleiskeskustelua seuraavan vuoden tavoitteista ja tässä yhteydessä (marraskuun loppuun mennessä kuten varapresidentti Junqueras totesi) on määrä saavuttaa laaja konsensus itsenäistymistä kannattavien puolueiden (ja tarvittaessa kansalaisjärjestöjen tuella) kesken siitä kuinka itsenäistymisprosessi kulminoituu vuonna 2017. Samoihin aikoihin on myös määrä hyväksyä budjetti ensi vuodelle, jossa CUP:n tuki mitataan oikein kunnolla.

 

Itsenäistymisprosessin kulminoitumisesta käytävässä debatissa keskiössä on, se järjestetäänkö Kataloniassa yksipuolinen itsenäistymiskansanäänestys vai käytetäänkö perustuslakia säätävän kokouksen vaaleja ratifioimaan itsenäistyminen. Lisäksi pohditaan irtautumislainsäädännön, kansanäänestyksen, itsenäistymisjulistuksen sekä vaalien aikataulua. Katalonian presidentti Puigdemont tulee syyskuun 28. päivän puheessaan ehdottamaan vielä viimeisen kerran (jotkut ovat laskeneet, että tämä on 18. kerta kun Katalonia virallisesti pyytää Espanjalta oikeutta itsemääräämiseen kansanäänestyksen muodossa) Espanjalle mahdollisuutta neuvotella virallisesta itsenäistymiskansanäänestyksestä. Jos ja kun Espanja ei tähän taivu ensi kesään mennessä, Katalonia aikoo tehdä omat yksipuoliset ratkaisunsa.

 

Aluepresidentti Puigdemont ja useat lähteet aluehallinnon sisältä ovat vahvistaneet, että myös yksipuolinen itsenäistymiskansanäänestys (josta käytetään Kataloniassa lyhennettä RUI) on mahdollinen tapa itsenäistymisprosessin kulminoitumiseen. RUI tarkoittaa Katalonian alueparlamentin hyväksymällä lailla järjestettävää yksipuolista ja ratkaisevaa (Espanjan lainsäädännön nojalla laitonta) itsenäistymiskansanäänestystä. Tällöin aluehallinto ja ainakin itsenäistymistä kannattavat puolueet sanovat äänestyksen olevan lopullinen, sitova ja ratkaiseva itsenäistymisjulistukseen johtava mandaatti Katalonian kansalta – jos yli 50 % äänestäneistä kannattaa itsenäistymistä.

 

Tällä hetkellä CUP, pieni Katalonian demokraatit (DC) puolue sekä suurin itsenäistymistä kannattava kansalaisjärjestö ANC kannattavat sitovan (yksipuolisen) itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämistä. Ensimmäisen kerran RUI nousi otsikoihin muutaman akateemikon ehdotettua sitä alueparlamentin perustuslaillista prosessia seuraavan valiokunnan kuulemisissa keväällä 2016. Sitten CUP, DC ja lopuksi ANC ottivat sen kannakseen kesän kuluessa. Kuitenkin ratkaisevaa on tietenkin Junts pel Si:n pääpuolueiden Convergencian (nykyinen PDC eli Katalonian demokraattinen puolue) sekä Esquerran (Katalonian tasavaltalainen vasemmisto ERC) kanta. Kumpikin on avoin yksipuoliselle kansanäänestykselle, jos siihen liittyvät ongelmat ratkaistaan ja sen taakse saadaan itsenäistymisisliikkeen konsensus. Convergenciassa on ääniä (esimerkiksi entinen presidentti Artur Mas, Francesc Homs tai Santi Vila), jotka ovat olleet kriittisiä RUI:ta kohtaan mutta toisaalta esimerkiksi Puigdemont, Jordi Turull ja Marta Pascal ovat olleet hyvinkin positiivisia RUI:n suhteen. Aluehallituksella on myös erillinen komissio itsenäistymisprosessin valmistelua varten ja sen johdossa on entisen Katalonian kansallisen siirtymäneuvoston (CATN) johtaja Carles Viver Pi-Sunyer. Tämä komissio on saanut tehtäväkseen selvittää mahdollisen RUI:n järjestämiseen liittyvät käytännön haasteet. Katalonian aluehallitus edelleen toivoo, että sopu itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämisestä saavutettaisiin Espanjan hallituksen kanssa mutta samalla valmistautuu kansanäänestyksen järjestämiseen yksipuolisesti.

 

Suurimpia haasteita yksipuoliseen kansanäänestykseen liittyen on äänestysaktiivisuuden alhaisuus ja se että kansanäänestyksestä tulisi vain uusi epävirallinen itsenäistymisäänestys kuten marraskuun 9. päivänä 2014. Katalonian alkuperäinen yritys järjestää itsenäistymiskansanäänestys kulminoitui vapaaehtoisten järjestämään kansalaisten osallistumisprosessiin (itsenäistymisäänestys) marraskuussa 2014 sen jälkeen, kun Espanjan parlamentti oli estänyt virallisen itsenäistymiskansanäänestyksen keväällä 2014 ja perustuslakituomioistuin Katalonian itsehallintolakiin pohjautuneen kansalaiskyselyn järjestämisen alkusyksystä 2014. Puhuttaessa Katalonian vuoden 2014 itsenäistymisäänestyksestä on muistettava, ettei se ollut vain virallisen kansanäänestyksen korvike – vaan virallisen kansanäänestyksen korvikkeen korvike eikä Katalonian aluehallinto (silloinen aluepresidentti Mas, varapresidentti Ortega sekä ministerit Homs ja Rigau ovat silti edelleen rikossyytteessä joko Espanjan korkeimmassa oikeudessa tai alueoikeudessa TSJC tämän kansalaisten osallistumisprosessin sallimisesta) pitänyt sitä sitovana.

 

9. marraskuuta 2014 noin 40 % äänioikeutetuista katalaaneista antoi äänensä ja yli 80 % kannatti itsenäistymistä. Suurin osa itsenäistymisen vastustajista jätti siis äänestämättä. Miten yksipuolinen itsenäistymiskansanäänestys vuonna 2017 sitten eroaisi vuoden 2014 epävirallisesta itsenäistymisäänestyksestä? Ensinnäkin se järjestettäisiin vasta de-facto itsenäistymisen (irtautumislainsäädännön hyväksymisen) jälkeen ja laissa Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta voitaisiin myös käsitellä niin kansanäänestystä kuin syksyllä 2017 edessä olevia perustuslaillisia vaaleja. Näin ollen RUI järjestettäisiin jo kokonaan Espanjan oikeusjärjestelmän ulkopuolella de-facto itsenäisen Katalonian puitteissa. On myös väläytelty, että RUI voisi olla ratifioiva kansanäänestys laista Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta vähän samaan tapaan kuin Espanjan vuoden 1978 perustuslakikansanäänestystä edeltänyt vuoden 1976 kansanäänestys poliittisesta reformilaista.

 

Keskiössä on tietenkin se, kuinka moni äänestää tällaisessa yksipuolisessa (ja Espanjan näkökulmasta laittomassa) kansanäänestyksessä. Vaikka mitään vähimmäisäänestysaktiivisuusrajaa tuskin asetetaan, olisi vähintään 50 % äänestysaktiivisuus hyvä kansanäänestyksen legitimiteetin suhteen. Itsenäistymisen kannattajat varmasti äänestävät mutta kuinka saadaan myös epävarmat ja erityisesti vastustajat äänestämään? Tähän on väläytelty useita ajatuksia. Ensinnäkin pelkästään se, että Katalonian alueparlamentin enemmistö sekä aluepresidentti hallituksineen toteaa tämän äänestyksen olevan viimeinen, sitova ja ratkaiseva kansanäänestys itsenäistymisen suhteen, luulisi rohkaisevan monia äänestämään ainakin, jos verrataan vuoden 2014 tilanteeseen kun kukaan ei olettanutkaan äänestyksestä sitovaa. Lisäksi itsenäistymisprosessin kulminoituminen olisi jo alkanut irtautumislainsäädännön hyväksymisen myötä ja osoittaisi aluehallinnon olevan tosissaan.

 

Katalonian alueparlamentti myös määräisi esimerkiksi miljoonan euron budjetit sekä itsenäistymistä vastustavalle että kannattavalle ”viralliselle” kampanjalle ja viralliset kampanjat saisivat myös tiettyjä lainsäädännöllisiä etuja esimerkiksi kiintiöminuutit mainoksia julkisille TV-kanaville sekä mainospaikoille. Joku tällöin kyllä ottaa sen miljoonaan ja kampanjoi itsenäistymistä vastaan. Se joku ei ole Arrimadas tai Albiol, mutta joku. Ja jos joku kampanjoi itsenäistymistä vastaan, silloin myös entistä useammat käyvät äänestämässä. Mitä tulee epävarmoihin äänestäjiin, niin he luultavasti sankoin joukoin ottavat äänestyksen tosissaan koska Espanjan haluttomuus sopia itsenäistymiskansanäänestyksestä on tullut niin monesti todistettua eikä Katalonialla ole varaa odottaa 20-30 vuotta.

 

Tässä oleellisessa osassa ovat itsenäistymiskysymyksen suhteen villeinä hevosina laukkaavat puolueet, joita siis Kataloniassa on lähinnä Podemoksen viitekehykseen sopivat vasemmistopuolueet. Näistä käytetään Kataloniassa termiä ”Comuns” mutta ne eivät ole mitenkään yhdessä rintamassa tai sulassa sovussa keskenään. Comuns-puolueita edustavat erilaiset koalitiot niin kunnallisvaaleissa vuonna 2015 (esimerkiksi Ada Colaun Barcelona en Comu), alueparlamenttivaaleissa 2015 (CSQP) ja Espanjan parlamenttivaaleissa niin 2015 kuin 2016 (En Comu Podem). Nämä koalitiot ovat erillisiä poliittisia toimijoita ja sen lisäksi on vielä erikseen Katalonian Podemos (Podem) sekä vihervasemmisto ICV sekä kommunistien perilliset EUiA. Barcelonan pormestari Ada Colau on parasta aikaa rakentamassa näistä uutta laajaa koalitiota Katalonian vuoden 2017 perustuslaillisia vaaleja varten. Se tullaan todennäköisesti muodostamaan alkuvuodesta 2017. Toisaalta esimerkiksi parasta aikaa Katalonian alueparlamentissa CSQP parlamenttiryhmä on sisäisesti todella hajalla ja vaarassa pirstoutua.

 

Saa nähdä miten Colaun puoluehankkeelle käy mutta joka tapauksessa tällä ”Comuns”-puoluekentällä on vielä roolinsa itsenäistymisprosessiin liittyen. Comuns kaikki kannattavat Katalonian itsemääräämisoikeutta ja haluavat itsenäistymiskansanäänestyksen mutta eivät pidä nykyisen aluehallituksen yksipuolisesta tiekartasta itsenäistymiseen. Comuns haluaisivat odottaa vielä Espanjan lupaa kansanäänestykseen. Ongelma on se, että sitä joudutaan odottamaan pitkään ja osa heidän äänestäjistään sekä puolueväestä sympatisoivat nykyistä itsenäistymisprosessia. Ada Colau on useassa otteessa sanonut kannattavansa Katalonian itsenäistymistä ja hän äänesti sen puolesta marraskuussa 2014. Colaun dilemma on se, että hän haluaisi nykyisen itsenäistymisprosessin epäonnistuvan, jotta hän pystyisi yhdessä muun vasemmiston kanssa johtamaan uuden prosessin ensi vuosikymmenelle tähdäten. Tämä ei kuitenkaan ole realistista ja esimerkiksi Katalonian tasavaltalainen vasemmisto ERC on sitoutunut vahvasti nykyiseen itsenäistymisprosessiin Convergencian rinnalla.

 

On mielenkiintoista nähdä miten Ada Colau ja Comuns laajemmin reagoivat, jos Katalonian aluehallitus valitsee yksipuolisen itsenäistymiskansanäänestyksen itsenäistymisprosessin kulminoitumiseen kesälle 2017. He ovat aina puolustaneet Katalonian oikeutta kansanäänestykseen ja olisi hyvin vaikea kuvitella heidän kampanjoivan kotiin jäämisen tai ”Ei”:n puolesta vaikka he eivät ajatuksena yksipuolisesta kansanäänestyksestä pitäisikään. Tällaisesta politiikasta rankaistaisiin välittömästi perustuslaillisissa vaaleissa.

 

Näin ollen on hyvinkin mahdollista, että yhdistelmä Comunsin aktiivisuutta sekä muita aikaisemmin esiteltyjä tekijöitä saa äänestysaktiivisuuden nousemaan selkeästi korkeammaksi 2014 äänestyksen noin 40 % ehkä johonkin 50-60 % tienoille. Tällaisella äänestysaktiivisuudella esimerkiksi 65-35 % tulos itsenäistymisen puolesta tulkittaisiin myös kansainvälisesti ratkaisevaksi mandaatiksi itsenäistymiseen.

 

Yksipuolisen kansanäänestyksen haasteet liittyvät siihen, että mitä jos äänestysaktiivisuus jää alle 50 % ja mitä jos Espanja yrittää estää äänestyksen oikeusteitse (ja viimekädessä voimaa käyttäen) sekä esimerkiksi lakkauttaa Katalonian itsehallinnon perustuslain artiklan 155 mukaisesti. Tämä eskaloituminen on kuitenkin joka tapauksessa edessä ja se periaatteessa saattaa tulla eteen jo de-facto irtautumisen alkamisesta irtautumislainsäädännön hyväksymisen myötä. Viimeistään Katalonian alueparlamentin ryhtyessä hyväksymään varsinaista itsenäistymisjulistusta, Espanjan hallitus lakkauttaa itsehallinnon. Siinä vaiheessa sillä ei kuitenkaan ole enää merkitystä. Millä on merkitystä, niin on Katalonian virkamieshallinnon (joista erittäin oleellisessa osassa aikanaan tulee olemaan Katalonian poliisivoimat Mossos d’Esquadra) lojaalisuudella.

 

Ainoa toinen edes jollain tasolla järkevä vaihtoehto yksipuoliselle itsenäistymiskansanäänestykselle itsenäistymisprosessin ratkaisijana (jos hyväksytään että nykyinen tiekartta perustuslaista järjestettävällä kansanäänestyksellä ei toimi) on Katalonian perustuslaillisia vaaleja hyväksi käyttäminen. Tässä vaihtoehdossa on kuitenkin useita haasteita. Ensinnäkin itsenäistymisen olisi syytä tapahtua jo ennen vaaleja koska Katalonian syksyllä 2017 järjestettävät vaalit ovat itsenäisen tasavallan perustuslakia säätävän kokouksen vaalit vain, jos katalaanit valitsevat itsenäistymisen. Tästä syystä RUI:n ja perustuslaillisten vaalien järjestäminen samana päivänä on myös hankalaa vaikkakin silläkin versiolla olisi omat hyvät puolensa. Nimittäin vaalit ovat perustuslailliset vain jos RUI:ssa tulee itsenäistymistä kannattava tulos. Toisekseen perustuslaillinen debatti on edelleenkin irrotettava itsenäistymisdebatista.

 

Katalonian syksyn 2017 perustuslaillisten vaalien tarkoituksena on mittauttaa eri puolueiden kannatus perustuslain säätämistä varten ja käydä debattia perustuslakiin liittyvistä asioista aina lähtien hallitusmuodosta, itsenäisen Katalonian virallisiin kieliin tai armeijan tarpeellisuuteen. Tilanne mutkistuu, jos vaaleja käytetään viime vuoden syyskuun vaalien tapaan de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisestä siten että itsenäistymistä kannattavien puolueiden täytyy säilyttää ehdoton parlamenttienemmistönsä tai saavuttaa yli 50 % annetuista äänistä. Itsenäistymisliikkeen näkökulmasta on myös vaarallista mennä perustuslaillisiin vaaleihin ilman varmuutta itsenäistymisestä ja toisekseen se altistaa itsenäistymistä kannattavat puolueet keskinäiselle vastakkainasettelulle perustuslaillisten kysymysten suhteen. Perustuslakia säätävän kokouksen vaalit tulisi järjestää vasta sitten kun varsinainen itsenäistymisjulistus on annettu ja ensimmäisten viikkojen sekä kuukausien epävarmuus olisi hieman rauhoittunut.

 

Jos Katalonian itsenäistymisliike päätyy perustuslaillisten vaalien käyttämiseen itsenäistymisprosessin kulminoivana äänestyksenä, kirjoitan niistä lisää mutta tällä hetkellä arvioisin yksipuolisen itsenäistymiskansanäänestyksen olevan todennäköisin ratkaisu. Näin ollen Katalonian historian jännittävin ajanjakso: itsenäistymisprosessin kulminoituminen, näyttäisi suurin piirtein seuraavalta:

 

Nykyisen itsenäistymissiirtymäkauden päätyttyä kesä-heinäkuussa 2017 Katalonian alueparlamentti hyväksyy irtautumislainsäädännön, jonka yhteydessä myös määrätään yksipuolinen itsenäistymiskansanäänestys parin viikon päähän irtautumislainsäädännön hyväksymisestä. Kansanäänestyksen ajankohta ollaan saatettu ilmoittaa jo aikaisemmin. Jo ennen äänestystä mutta varsinkin sen jälkeen Katalonian aluehallinto ryhtyy toimeenpanemaan itsenäisen valtion rakennelmia. Kansanäänestyksen jälkeen (jos ja kun enemmistö äänestäneistä kannattaa itsenäistymistä), Katalonian alueparlamentti kokoontuu historiansa merkittävimpään istuntoon ehkä jo kansanäänestyksen iltana tai seuraavana päivänä. Aluepresidentti Carles Puigdemont saapuu istuntosaliin ja lukee Katalonian yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen, joka hyväksytään itsenäistymistä vastustavien puolueiden boikotoimassa istunnossa yksimielisesti.

 

Itsenäistymisjulistuksen antamisen jälkeen kaikki Katalonian aluehallinnon ministeriöt jatkavat ylityömiehityksellä vastuulleen annettuja tehtäviä ja Katalonian poliisivoimien Mossos d’Esquadran johto pitää tiedotustilaisuuden missä poliisivoimat ilmoittavat järjestäytyneensä itsenäisen Katalonian poliisivoimiksi vastaamaan uutta poliittista ja oikeudellista realiteettia lain Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta mukaisesti. Raul Romevan johtama Katalonian ulkoministeriö on linjat kuumana yhteydessä Euroopan pääkaupunkeihin. Katalonian presidentti Carles Puigdemont määrää perustuslakia säätävän kokouksen vaalit syyskuun lopulle 2017.

 

Perustuslakia säätävän kokouksen vaaleista lähtee liikkeelle Katalonian itsenäistymisprosessin kulminoitumisen jälkeinen siirtymävaihe todelliseen itsenäistymiseen joka sisältää perustuslakia säätävän kokouksen asettaman komitean työn itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain kirjoittamiseksi, lainsäädännön siirtymisen turvaamista lain Katalonian oikeusjärjestelmän jatkuvuudesta mukaisesti perustuslakia säätävän kokouksen hyväksyessä uusia lakeja korvaamaan joitain jäljelle jääneitä Espanjan nykyisiä lakeja, itsenäisen valtion rakennelmien toimeenpanemisen jatkamista, ylimääräisen rahoituksen hankkimista kansainvälisiltä lainamarkkinoilta verojenmaksun normalisoitumista odotellessa, ensimmäisten itsenäistymisen tunnustamisten vastaanottamista maailmalta, kansainvälisten neuvottelujen aloittamista itsenäisen Katalonian liittymiseksi kymmeniin kansainvälisiin järjestöihin mukaan lukien Euroopan unioni sekä jossain vaiheessa mahdollisesti kansainvälisen välityksellä neuvotteluiden aloittamista Espanjan kuningaskunnan kanssa itsenäistymiseen liittyvien käytännön asioiden suhteen. En analysoi niitä tässä sen tarkemmin mutta sanon kolme asiaa: ensinnäkin Espanja ei voi samassa lauseessa olla tunnustamatta Katalonian itsenäistymistä ja sanoa ettei se voi itsenäisenä valtiona liittyä Euroopan unioniin, toisekseen Katalonia voi hakea Euroopan talousalueen (ETA) jäsenyyttä, käyttää euroa valuuttanaan ja sen kansalaiset säilyttävät EU-kansalaisuuden Espanjan kansalaisuuden (mikä ei katoa vaikka espanjalaisesta tulisikin toisen valtion kansalainen) kautta vaikka Katalonia joutuisi jonkin aikaa muodollisesti olemaankin Euroopan unionin ulkopuolella sikäli mikäli Katalonia haluaa siihen liittyä itsenäistymisen jälkeen, ja kolmannekseen Espanjan valtionvelka on Katalonian valttikortti. Niin kauan kuin Espanja ei suostu neuvottelemaan itsenäistymiseen liittyvistä käytännön asioista Katalonian kanssa, Katalonia ei ota senttiäkään Espanjan nykyisestä valtionvelasta kontolleen. Mitä tulee Katalonian itsenäistymisen mahdollisesti nopeasti tunnustaviin valtioihin, nostan esille sen enempää perustelematta sellaisia valtioita kuin Baltian maat, Islanti, Israel sekä Venezuela. Ensimmäinen merkittävä valtio, joka tunnustaa Katalonian itsenäisyyden saattaa olla Yhdistynyt kuningaskunta ja pian sen jälkeen myös Suomi seuraa perässä.

 

Koko itsenäistymisprosessi ratifioidaan lopullisesti jossain vaiheessa vuonna 2018 kun perustuslakia säätävä kokous on hyväksynyt komiteansa laatiman itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain ja siitä järjestetään ratifioiva kansanäänestys. Perustuslaista järjestettävän kansanäänestyksen jälkeen järjestetään itsenäisen Katalonian ensimmäiset parlamenttivaalit (sekä riippuen hallitusmuodosta ehkä myös erilliset presidentinvaalit).

 

Yli kahden miljoonan katalaanin unelma, nykyisen alueparlamentin ehdottoman enemmistön yhdistävä tekijä, Carles Puigdemontin johtaman aluehallituksen tavoite – Katalonian historian kunnianhimoisin poliittinen hanke, itsenäisen Katalonian tasavallan luominen, on jo lähellä toteutumistaan. Historiallinen askel tuntemattomaan, jonka jälkeen ei enää ole paluuta, aiotaan ottaa ensi vuonna. Suomen tasavallan juhliessa 100-vuotista itsenäistä taivaltaan vuonna 2017, Eurooppaan syntyy uusi itsenäinen tasavalta. Euroopan suurimman kansanliikkeen masinoima ja vuodesta 2012 lähtien poliittinen Katalonian itsenäistymisliike kulminoituu ratkaisevalla tavalla vaaliuurnilla ensi vuonna. Tuloksena Espanjan kuningaskunta hajoaa ja Katalonia astuu itsenäisten kansakuntien joukkoon.

 


 

Englanninkieliset nettisivuni Katalonian politiikkaan liittyen: http://catalanpolitics.com/

Twitterissä kommentoin Katalonian tapahtumia päivittäin

janne.riitakorpi@gmail.com

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat