Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Katalonian itsenäistymisprosessi lähenee ratkaisuaan – irti Espanjasta 2017?

Heinäkuun loppupuolella julkaistussa mielipidetiedustelussa (CEO, Centre d'Estudis d'Opinió) Katalonian itsenäistymisen kannatus oli ennätyslukemissa. 47,7 % vastanneista kannatti itsenäistymistä 42,4 % vastustaessa ja 8,3 % oli epävarmoja. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Katalonian itsenäistymisen kannattajat ovat johtaneet – ja vielä näin selkeästi – CEO:n mielipidetiedusteluissa, jotka ovat sisältäneet kyseisen kysymyksen aina sen jälkeen kun yli 80 % äänestäneistä oli kannattanut täyttä itsenäistymistä 9. marraskuuta 2014 järjestetyssä Espanjan estelemässä epävirallisessa itsenäistymisäänestyksessä noin 40 % äänestysaktiivisuudella.

 

Kataloniassa on tällä hetkellä sen historian ensimmäinen itsenäistymisenemmistöinen alueparlamentti ja Carles Puigdemontin johtamalla aluehallituksella on suunnitelmissa viedä Katalonia itsenäistymisen partaalle kesään 2017 mennessä. Aluehallitus toteuttaa itsenäistymistä kannattavien puolueiden vaaliohjelmissa 27. syyskuuta 2015 järjestettyjä alueparlamenttivaaleja varten hahmottelemaa tiekarttaa kohti itsenäistymistä. Tämä tiekartta on muotoutunut viime vuosina edellisen aluehallituksen nimeämän Katalonian kansallisen siirtymän neuvoston (CATN) laatimien suunnitelmien sekä itsenäistymistä kannattavien puolueiden ja kansalaisjärjestöjen välisissä neuvotteluissa. Tiekartan pääkohdat sisältyivät uuden alueparlamentin 9. marraskuuta 2015 hyväksymään julistukseen prosessista luoda itsenäinen Katalonian tasavalta 18 kuukaudessa, joka tosin on sittemmin mitätöity Espanjan perustuslakituomioistuimen toimesta. Tuo 18 kuukauden siirtymäaika alkoi juoksemaan vasta kun Carles Puigdemont saatiin valituksi aluepresidentiksi vaikeiden vaiheiden jälkeen ja itsenäistymisliikkeen sisäisen eripuraisuuden takia vasta tammikuussa 2016 kirjaimellisesti viime hetkellä uudet vaalit välttäneen sovun ansiosta.

 

Aluehallituksen tarkoituksena on suunnitella ja valmistella ns. itsenäisen valtion rakennelmat sisältäen muun muassa verohallinnon ja todellisen valtiovarainministeriön, keskuspankin, sosiaaliturvajärjestelmän sekä liudan erilaisia säätely- ja hallintaviranomaisia tai nykyisten viranomaisten, virastojen ja ministeriöiden laajentamista siinä määrin mitä Espanjan hallituksen ja perustuslakituomioistuimen vastustuksen sekä rahoituksen rajoitteiden (Espanjan hallitus on asettanut tiukat rajoitukset Katalonian osuudelle keskushallinnon kautta kiertävistä verotuloista) ilmapiirissä siihen pystytään. Nämä on tarkoitus olla valmiina kesään 2017 mennessä kun 18 kuukauden siirtymäkausi päättyy. Esimerkiksi Katalonian nykyiseen verohallintoon sekä valtiovarainministeriöön palkataan satoja uusia työntekijöitä ja kaikki ministeriöt valmistautuvat omilla aloillaan itsenäistymisen tuomiin haasteisiin. Suurilta osin tätä on tehty julkisuudelta salassa sekä ilman esimerkiksi uutta lainsäädäntöä estääkseen Espanjan vastareaktiot tässä vaiheessa. Näin ollen on myös vaikea arvioida sitä kuinka paljon työstä on vielä jäljellä. Yleinen tuntuma on kuitenkin se että valmisteluiden tekeminen ennen itsenäistymistä on vaikeaa ja usein ne jäävät pelkästään suunnitelmiksi koska niihin ei vielä löydy laillisuutta tai rahoitusta. Oleellisimpien elementtien verohallinnon ja sosiaaliturvajärjestelmän valmistelu on kuitenkin hyvässä vauhdissa. Yksi itsenäistymisen haasteisiin liittyvä kysymys on virkamieskoneiston toiminta itsenäistyessä kun vastakkain on kaksi oikeusjärjestelmää: Espanjan vuoden 1978 perustuslakiin pohjautuva ja uuden itsenäisen Katalonian tasavallan. Virkamieskoneistosta yksi oleellisin on Katalonian poliisivoimat Mossos d’Esquadra. Ennen (yksipuolista) itsenäistymisjulistusta poliisivoimat noudattavat ja toimeenpanevat Espanjan lakia tarvittaessa vaikka vangitsemalla Katalonian poliittista johtoa mutta sen jälkeen kun Katalonia todella on itsenäistynyt, Mossos d’Esquadra mitä todennäköisimmin järjestäytyy uudet itsenäisen valtion poliisivoimaksi. Toivotaan ettei sillä ole siinä vaiheessa vastassa Guardia Civil:in erikoisjoukot tai Espanjan armeija. Emme haluaisi nähdä Katalonian itsenäistymisjulistusta lukevaa aluepresidenttiä evakuoitavan parlamentista panssarivaunujen vyöryessä Barcelonan kaduille.

 

Toinen merkittävä hanke tällä 18 kuukauden siirtymäkaudella on valmistella itsenäistymiseen liittyvä lainsäädäntö. Siinä keskiössä on kolme lainsäädäntöpakettia: Katalonian julkisesta rahoituksesta, itsenäisestä sosiaaliturvajärjestelmästä sekä lainsäädännön jatkuvuudesta. Näiden lakien laatiminen on jo täydessä käynnissä niin Junts pel Si ja CUP puolueiden välisissä neuvotteluissa kuin alueparlamentin vastaavissa valiokunnissa. Alueparlamenttiin on myös perustettu aivan uusi Katalonian perustuslaillista prosessia seuraava valiokunta jonka puheenjohtaja Muriel Casals menehtyi traagisesti onnettomuudessa helmikuussa. Valiokunnan nykyinen puheenjohtaja on Junts pel Si:n kansanedustaja ja Francon ajan katalaanien vastarintalauluista tunnettu Lluis Llach. Katalonian sosiaaliturvajärjestelmästä laadittava laki saapuu alueparlamentin täysistunnon käsittelyyn aivan lähipäivinä. Perustuslaillista prosessia seuraava valiokunta on myös laatinut laajan raportin itsenäistymisprosessin kulminoitumiseen liittyvistä haasteista ja suosittelee ”yksipuolista demokraattista mekanismia” itsenäistymismandaatin varmistamiseksi. Edellä mainitut lainsäädäntöpaketit ovat kaikki äärimmäisen tärkeitä mutta kolmas niistä, laki Katalonian oikeusjärjestelmästä ja lainsäädännön jatkuvuudesta on ehkä kaikkein oleellisin. Sitä on myös kutsuttu laiksi perustuslaillisesta prosessista tai jopa itsenäisen Katalonian väliaikaiseksi perustuslaiksi ja tämä laki tulee itse asiassa olemaan tavallaan Katalonian de-facto yksipuolinen itsenäistymisjulistus. Siinä säädetään kuinka itsenäisen Katalonian lainsäädäntö syrjäyttää voimassa olevan Espanjan lainsäädännön (osa Espanjan lainsäädännöstä kumoutuu heti, loput sitä mukaa kun itsenäinen parlamentti säätää Katalonialle omia lakeja) siten ettei missään kohtaa siirtymistä itsenäistymiseen ajauduta lainsäädännölliseen tyhjiöön. Tätä lainsäädäntöpakettia voidaan myös laajentaa sisältämään julistus ”aikomuksesta julistaa Katalonia itsenäiseksi valtioksi”, lainsäädäntö liittyen perustuslakia säätävän kokouksen vaaleihin ja itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain laatimiseen, hyväksymiseen sekä ratifiointiin ja lainsäädäntö liittyen mahdolliseen yksipuoliseen itsenäistymiskansanäänestykseen.

 

Kolmas oleellinen osa-alue tässä 18 kuukauden siirtymäkaudessa on perustuslaillisen prosessin aloittaminen sekä itsenäistymistä kannattavan sosiaalisen enemmistön laajentaminen. Perustuslaillinen prosessi päättyy aikanaan itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista järjestettävään ratifioivaan kansanäänestykseen. Perustuslaillisen prosessin aloittaminen ja ensimmäinen vaihe sisältää lukuisia toimia. Katalonian alueparlamentin perustuslaillista prosessia seuraava valiokunta on kuullut useita asiantuntijoita tähän liittyen. Santiago Vidalin johtama ryhmä tuomareita, lakimiehiä ja akateemikkoja nimeltä Constituim julkaisi keväällä ehdotuksen itsenäisen Katalonian perustuslaiksi. Useiden Katalonian itsenäistymistä kannattavien kansalaisjärjestöjen (merkittävimpinä kansalliskokous ANC, Omnium Cultural sekä espanjankielisten katalaanien itsenäistymisjärjestö Sumate) muodostama ryhmä nimeltä Reinicia Catalunya järjestää tänä vuonna useita tapahtumia ja keskustelutilaisuuksia ympäri Kataloniaa (myös ulkomailla) teemana minkälaisen itsenäisen valtion katalaanit haluavat. Perustuslaillinen prosessi ja itsenäisen Katalonian perustuslaista käytävä kansalaiskeskustelu on myös oiva keino itsenäistymistä kannattaville puolueille ja järjestöille lisätä itsenäistymisen kannatusta katalaanien keskuudessa. Tarkoituksena on myös järjestää joko loppuvuodesta 2016 tai alkuvuodesta 2017 joukko todella laajoja mielipidetiedusteluja tarkemmista perustuslaillisista kysymyksistä jotka voivat olla niinkin merkittäviä kuin itsenäisen Katalonian hallitusmuoto (presidentti- vai parlamenttivaltainen), viralliset kielet (lähinnä siis espanjan status) ja armeijan tarpeellisuus. Nämä ovat kuitenkin vain neuvoa-antavia äänestyksiä ja varsinaiset päätökset perustuslain sisällöstä tapahtuvat vasta perustuslaillisen prosessin toisessa ja varsinaisessa vaiheessa. Perustuslailliseen prosessin aloittamiseen voidaan myös liittää taas Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta järjestettävä valtava miljoonamielenilmaus itsenäistymisen puolesta (tänä vuonna Barcelonan lisäksi mielenosoitukset järjestetään neljässä muussa Katalonian kaupungissa: Tarragonassa, Lleidassa, Bergassa ja Saltissa) sekä suunnitelmat itsenäistymistä (ja Katalonian itsemääräämisoikeutta) kannattavien kunnallis-, provinssi-, alueparlamentti-, Espanjan parlamentti- sekä EU-parlamenttipoliitikkojen kokouksesta tänä syksynä. Kokouksella symbolisoitaisiin itsenäistymisliikkeen yhtenäisyyttä ja on myös spekuloitu että tällainen kokous voisi teoriassa ottaa vallan ja julistaa Katalonian yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi jos Espanja turvautuu perustuslain artiklaan 155 ja lakkauttaa Katalonian itsehallinnon.

 

Espanjan vastahakoisen asenteen (joka on vain pahentuva tilanteen eskaloituessa ensi vuonna) lisäksi Katalonian itsenäistymisliike on kohdannut ja kohtaa edelleen ehkä jopa suurimman haasteensa sisäpuolelta. Itsenäistymisliike on hajanainen huolimatta kansalaisjärjestöjen yhteen kokoavasta voimasta. Itsenäistymistä kannattavia puolueita on useita. Historialliseen Junts pel Si yhteislistaan viime syyskuun vaaleja varten liittoutuneet keskusta-oikeistolainen Convergencia, joka on juuri tänä kesänä uudistautunut täydellisesti ja toimii nykyään uuden nimen Katalonian demokraattinen puolue (PDC) alla, sekä Katalonian tasavaltalainen vasemmisto Esquerra (ERC) ovat kaksi suurinta itsenäistymistä kannattavaa puoluetta. Junts pel Si:n lisäksi nykyisessä alueparlamentissa on pienempi äärivasemmistolainen itsenäistymistä kannattava Candidatura Unitat Popular (CUP) puolue. Näiden lisäksi on muutamia itsenäistymistä kannattavia pikkupuolueita. Aikaisemmin 2014–2015 suurimmat haasteet nähtiin vaikeissa neuvotteluissa Convergencian sekä Esquerran välillä ja nyt viime vuoden alueparlamenttivaalien jälkeen Junts pel Si:n ja CUP:n välillä.

 

Alueparlamentin itsenäistymisenemmistö ja Junts pel Si:n (62 alueparlamenttipaikkaa 135:sta) muodostama aluehallitus nojaa 10 alueparlamenttipaikkaa omaavan CUP:n tukeen. Ensimmäiset haasteet nähtiin jo hallitusneuvotteluissa jotka kestivät aina tämän vuoden tammikuuhun. Dramaattisten vaiheiden jälkeen (esimerkiksi CUP:n ylimääräinen puoluekokous Sabadellissa äänesti kirjaimellisesti 1515–1515 tasan sopimuksen suhteen joulukuussa Sabadellissa ja tämän jälkeen puoluejohto hylkäsi silloisen esityksen hallitussovusta). Vasta Katalonian edellisen aluepresidentin Artur Masin henkilökohtainen uhraus luopua Junts pel Si:n presidenttiehdokkuudesta mahdollisti viimeisellä hetkellä saavutetun sovun Carles Puigdemontin valinnasta aluepresidentiksi ja listasta muita asioita. CUP joutui uudistamaan parlamenttiryhmäänsä ja sitoutui tukemaan aluehallitusta kaikissa äänestyksissä joissa on kysymys itsenäistymisprosessista tai aluehallituksen vallassa pysymisestä.

 

Ensimmäinen iso (tosin ei loppupeleissä kovin yllättävä) särö Junts pel Si:n ja CUP:n välille tuli alkukesästä kun CUP äänesti yhdessä opposition kanssa aluehallituksen budjettiesityksen nurin. Siinä ei ollut heidän mielestään riittävästi heille tärkeitä elementtejä esimerkiksi verotuksen suhteen ja se ei sisältänyt heidän mielestään riittävää ”tottelemattomuutta” Espanjan valtiota kohtaan. Kysymys tottelemattomuudesta on myös hiertänyt Junts pel Si:n ja CUP:n välejä. Radikaalina vallankumousvasemmistolaisena puolueena CUP haluaa jo tässä vaiheessa selkeää Espanjan oikeusjärjestelmän rikkomista sekä tahallista tottelemattomuutta Espanjan perustuslakituomioistuinta kohtaan kun taas Junts pel Si haluaa välttää turhaa konfliktia ja tilanteen eskaloitumista ennen h-hetkeä sekä puhuu ennemmin positiivisessa sävyssä Katalonian alueparlamentin itsenäistymisenemmistön tahdon ja kansan mandaatin tottelemisesta kuin tottelemattomuudesta Espanjan valtiota kohtaan. Kuitenkin Junts pel Si on määrätietoinen siinä että päivät Espanjan valtion alaisena ovat luetut ja lähestyessä 18 kuukauden siirtymäkauden loppua, tarvittava tottelemattomuus otetaan käyttöön Katalonian (yksipuolisen) itsenäistymisen saavuttamiseksi.

 

Budjetin kaaduttua edellisen vuoden budjettia on jatkettu ja aluepresidentti Puigdemont ilmoitti että hän asettaa aluehallituksensa luottamusäänestykseen syyskuussa. Tähän luottamusäänestykseen pyritään sitomaan kaksi asiaa: ensi vuoden budjetista sopiminen sekä itsenäistymistiekartan päivittäminen. Tällä Puigdemont siirsi pallon CUP:lle jonka on päätettävä noudattavatko he alkuperäistä sopimusta itsenäistymisaluehallituksen tukemisesta ratkaisevissa äänestyksissä ja välttävät kahden miljoonan katalaanin pettämisen (koska uudet vaalit syksyllä olisivat vaikea tilanne itsenäistymisliikkeelle) ja äänestävät luottamuksen puolesta vaikka eivät saakaan kaikkia vaatimuksiaan läpi budjetin sekä itsenäistymistiekartan päivittämisen suhteen läpi. CUP:n johtohahmot ovat vakuuttaneet että puolue tulee äänestämään Puigdemontin luottamuksen puolesta ja mahdollistamaan itsenäistymissiirtymäkauden ensimmäisen 18 kuukauden pätkän loppuun viemisen päivitetyn tiekartan mukaisesti. Itse pidän tätä myös selkeästi todennäköisempänä vaihtoehtona mutta CUP:n monimutkaisen sisäisen päätöskoneiston vuoksi tämä ei missään nimessä tule olemaan läpihuutojuttu.

 

Tästä päästäänkin itse asiaan: miksi ja miten Katalonian itsenäistymissiirtymäkauden tiekarttaa aiotaan muuttaa? Siihen on kolme pääsyytä: 1) kiistaton itsenäistymismandaatti Katalonian kansalta puuttuu vielä Espanjan estäessä virallisen itsenäistymiskansanäänestyksen, 2) debatti itsenäistymisestä halutaan irrottaa debatista itsenäisen Katalonian perustuslaista ja 3) nykyinen tiekartta on vielä jokseenkin epävarma ja koko itsenäistymisliike ei ole 100 % sen takana. Nämä kaikki kolme pääkohtaa liittyvät toisiinsa.

 

Millainen sitten on nykyinen itsenäistymissiirtymäkauden tiekartta? Siis mitä tapahtuu sen jälkeen kun tässä tekstissä aikaisemmin mainitut itsenäisen valtion rakennelmiin, itsenäistymiseen liittyvään lainsäädäntöön sekä perustuslaillisen prosessin aloittamiseen liittyvät toimenpiteet on tehty? Käytännössä siis mitä tapahtuu tämän ensimmäisen 18 kuukauden siirtymäkauden lopussa ensi vuonna ja miten ne tapahtumat johtavat itsenäisen Katalonian tasavallan täydelliseen ja peruuttamattomaan itsenäistymiseen?

 

Nykyisessä tiekartassa sanotaan että 18 kuukauden lopussa Katalonian alueparlamentti hyväksyy itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön, joista kolmas ja oleellisin (laki Katalonian oikeusjärjestelmästä ja lainsäädännön jatkuvuudesta) voidaan jo tulkita Katalonian de-facto itsenäistymisjulistukseksi tai julistukseksi aikomuksesta julistaa Katalonia itsenäiseksi valtioksi. Hyväksyessään nämä lait Katalonian alueparlamentti myös päättää että se ei tule noudattamaan Espanjan perustuslakituomioistuimen päätöksiä mitätöidä ne. Kataloniaan siis syntyy uusi lainsäädännöllinen realiteetti joka korvaa Espanjan oikeusjärjestelmän - siis Katalonian näkökulmasta. Espanjan näkökulmasta kaikki nämä ovat vain laittomia ja perustuslain vastaisia toimia.

 

Tämän jälkeen aluepresidentti Puigdemont lakkauttaisi alueparlamentin ja määräisi uudet vaalit. Näissä vaaleissa valittava parlamentti julistautuisi Katalonian perustuslakia säätäväksi kokoukseksi ja aloittaisi toisen (nyt 12 kuukautta) kestävän siirtymäkauden kohti peruuttamatonta itsenäistymistä. Tämä edellyttäisi että itsenäistymistä kannattavat puolueet (tai ainakin perustuslaillista prosessia kannattavat puolueet) säilyttäisivät enemmistön parlamentissa. Perustuslakia säätävän kokouksen nimittävä itsenäistymishallitus toimeenpanisi itsenäisen valtion rakennelmat sekä pyrkisi aloittamaan kansainvälisen neuvottelut esimerkiksi itsenäisen Katalonian EU-jäsenyydestä. Espanjaa pyydettäisiin myös neuvottelemaan itsenäistymiseen liittyvistä käytännön asioista mutta näistä neuvotteluista ei tietenkään mitään tulisi. Perustuslakia säätävän kokouksen valitsema komitea, joka koostuisi puolueiden edustajista niiden perustuslakia säätävän kokouksen vaaleissa saaman kannatuksen mukaisessa suhteessa ja kansalaisjärjestöjen edustajista, joiden olisi tarkoitus edustaa katalaanien tässä ensimmäisen siirtymäkauden aikana perustuslaillista prosessia käynnistäessä ilmaisemia näkemyksiä perustuslaillisista kysymyksistä. Komitean olisi määrä laatia ehdotus itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaiksi 12 kuukauden sisällä jonka jälkeen perustuslakia säätävä kokous hyväksyisi sen ja määräisi perustuslaista järjestettävän ratifioivan kansanäänestyksen. Tämä vuonna 2018 järjestettävä kansanäänestys toimisi myös viimeisenä demokraattisena ”tarkastuksena” sille kannattaako katalaanien enemmistö itsenäistymistä vai ei. Jos perustuslaki ratifioitaisiin eli yli 50 % äänensä antaneista äänestäisi sen puolesta, perustuslakia säätävä kokous julistaisi Katalonian lopullisesti itsenäiseksi valtioksi. Tämän jälkeen neuvotteluja jatkettaisiin ja esimerkiksi järjestettäisiin itsenäisen Katalonian tasavallan ensimmäiset parlamentti- ja presidentinvaalit riippuen hallitusmuodosta.

 

Tässä nykyisessä tiekartassa on muutama iso ongelma ja ne läpikäymällä ymmärretään myös miksi tiekarttaa tullaan tänä syksynä päivittämään. Ensinnäkin vielä ei ole kiistatonta ja lopullista demokraattista mandaattia Katalonian itsenäistymisen puolesta. Syyskuussa 2015 järjestettyjen alueparlamenttivaalien tarkoituksena oli toimia de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisestä. Niissä itsenäistymistä selkeästi kannattaneet Junts pel Si ja CUP puolueet saivat yhteensä 48 % äänistä ja selkeän enemmistön 72/135 alueparlamenttipaikoista. Mutta kiistatonta yli 50 % mandaattia ei siis tullut. Kuitenkaan alueparlamenttivaalien tulosta ei voi lukea mandaattina myöskään itsenäistymistä vastaan eli siis siten että tässä tapauksessa 52 % olisi äänestänyt itsenäistymistä vastaan. Selkeästi itsenäistymistä vastustavat puolueet Ciudadanos, Katalonian sosialistipuolue PSC sekä kansanpuolue PPC saivat yhteensä 39 % äänistä ja 52/135 alueparlamenttipaikkaa. Jäljelle jäävät puolueet (lähinnä Podemoksen alueellinen CSQP-koalitio sekä myös pienempi ilman parlamenttipaikkoja jäänyt UDC) eivät olleet vaaleissa selvällä kannalla itsenäistymisen suhteen. Esimerkiksi loput 11 alueparlamenttipaikkaa saanut CSQP kannattaa Katalonian itsemääräämisoikeutta sekä virallista itsenäistymiskansanäänestystä ja viimeisimmässä mielipidetiedustelussa sen äänestäjistä peräti 30 % ilmoitti kannattavansa itsenäistymistä.

 

Asian voi siis muotoilla jokseenkin näin: viime vuoden syyskuun alueparlamenttivaaleissa katalaanit antoivat selkeän mandaatin siirtyä kohti itsenäistymistä Junts pel Si:n ja CUP:n vaaliohjelmien määrittelemän tiekartan mukaisesti mutta mandaattia viedä tätä prosessia loppuun eli varsinaiseen itsenäistymiseen saakka ei vielä ole. Tästä päästään ehkä suurimpaan ongelmakohtaan nykyisessä itsenäistymistiekartassa: nykyisessä suunnitelmassa tämä itsenäistymismandaatti tarkistetaan vasta perustuslaista järjestettävässä ratifioivassa kansanäänestyksessä joka saattaa olla edessä vasta vuonna 2018 eli vuoden sen jälkeen kun Katalonia itse asiassa on jo de-facto itsenäistynyt itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön, rakennelmien sekä perustuslakia säätävän kokouksen muodossa. Tässä on aika iso aukko. Lisäksi perustuslaista käytävän keskustelun ja itsenäistymisdebatin yhdistäminen on ongelmallista. Mitä jos itsenäistymistä kannattava katalaani ei kannata ehdotettua perustuslakia? Ja mitä jos ei-puoli voittaa perustuslaista järjestettävän kansanäänestyksen? Tarkoittaako se itsenäistymisyrityksen hylkäämistä (siinä vaiheessa kun jo vuoden verran ollaan oltu de-facto irtautuneena Espanjan valtiosta ja koko poliittista johtoa uhkaa elinikäinen vankeus kapinasta ja maanpetoksesta jos Katalonia palaa Espanjan vallan alle) vai laaditaanko vain uusi ehdotus perustuslaista?

 

On aika selvää että tätä osaa tiekartasta ei tällaiseksi voida jättää. Ratkaisu on itsenäistymiskysymyksen irrottaminen perustuslaillisesta prosessista eli perustuslain laatimisesta, hyväksymisestä ja ratifioinnista. Varsinaisen perustuslaillisen prosessin tulisi tapahtua vasta kun itsenäistymiskysymys on ratkaistu – ja itse asiassa vasta kun Katalonia on jo itsenäistynyt. Miten Katalonia voisi tarkastuttaa demokraattisen mandaatin itsenäistymisen puolesta kun Espanja ei virallista itsenäistymiskansanäänestystä myönnä (joulukuun 2015 parlamenttivaalit ja uusintavaalit kesäkuussa 2016 varmistivat sen että Espanjassa on 2/3 perustuslaillinen enemmistö vastustamassa Katalonian itsemääräämisoikeutta ja itsenäistymiskansanäänestystä - ainoastaan Podemos olisi tähän suostuvainen).

 

Tähän voisi olla kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin perustuslakia säätävän kokouksen vaaleja (jotka ovat siis kuitenkin periaatteessa ihan tavalliset Katalonian alueparlamenttivaalit) voitaisiin käyttää de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisestä. Siinä on kuitenkin se ongelma että ne järjestettiin jo viime vuonna ja mikään ei viittaa siihen että esimerkiksi CSQP olisi ottamassa selkeämpää kantaa itsenäistymiseen. Toisekseen koko perustuslakia säätävän kokouksen vaalien tarkoituksena on mittauttaa puolueiden kannatus perustuslain säätämistä varten eikä esimerkiksi Junts pel Si:n kaltaisia yhteislistoja näihin vaaleihin todennäköisesti tule. Itsenäistymisestä päättämisen liittäminen suoraan näihin vaaleihin ei ole toimiva ratkaisu joskaan ei täysin mahdoton.

 

Jäljelle jää yksi vaihtoehto. Kyseessä on Katalonian itsenäistymisdraaman viimeisin käänne ja tällä hetkellä tämän vaihtoehdon käyttäminen näyttää itse asiassa varsin todennäköiseltä. Kyse on yksipuolisesta itsenäistymiskansanäänestyksestä josta käytetään Kataloniassa lyhennettä RUI (toinen vastaava Kataloniassa uutisissa paljon käytetty lyhenne on DUI joka tarkoittaa yksipuolista itsenäistymisjulistusta). Yksipuolinen itsenäistymiskansanäänestys on Katalonian alueparlamentin hyväksymällä lailla valtuuttama ja Katalonian aluehallituksen järjestämä sitova ja ratkaiseva kansanäänestys itsenäistymisestä. Sellainen mitä Espanjan ei myönnä. Tällaiseen ei Katalonialla tietenkään tällä hetkellä valtaa Espanjan itsehallintoalueena ja perustuslain määrittäessä kansanäänestyksen keskusvallan päätäntävallan alaiseksi ole joten äänestys olisi laiton. Ainakin siinä tapauksessa että se järjestettäisiin ennen itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön hyväksymistä.

 

Yksipuolinen itsenäistymiskansanäänestys (RUI) nousi ensimmäistä kertaa otsikkoihin tänä keväänä kun useat akateemikot ehdottivat sitä alueparlamentin perustuslaillista prosessia seuraavan valiokunnan kuulemisissa. Lisäksi CUP ryhtyi vaatimaan sitä varsin nopeasti vaikka heillä onkin sen ajankohdasta eri näkemys kuin monilla muilla tällä hetkellä. Espanjan uusintavaalien vaalikampanjassa Kataloniassa kesäkuussa RUI nousi vaalikeskustelujen aiheeksi ja eri puolueet ja poliitikot ottivat siihen kantaa. Junts pel Si:n ja esimerkiksi aluepresidentti Carles Puigdemontin ja varapresidentti ja ERC:n johtaja Oriol Junquerasin ensireaktio oli avoimen positiivinen, joskaan ei kovin innostunut. Joka tapauksessa esimerkiksi Puigdemont sanoi että hän on avoin harkitsemaan ja keskustelemaan yksipuolisen itsenäistymiskansanäänestyksen lisäämisestä itsenäistymissiirtymäkauden tiekarttaan. Sittemmin ERC on ottanut viralliseksi linjakseen että puolue on valmis järjestämään RUI:n jos sen taakse löytyy yhtenäinen itsenäistymisliikkeen rintama. Lisäksi Katalonian demokraattinen puolue (entinen Convergencia) käsitteli asiaa uudistamispuoluekokouksensa yhteydessä ja uusi puoluehallitus linjasi että RUI on käyttökelpoinen tapa ratkaista itsenäistymiskysymys. On myös hyvää muistaa että perustuslaillista prosessia seuraava valiokunta linjasi raportissaan (jonka siis Junts pel Si ja CUP olivat sopineet) että tiekarttaan tarvitaan uusi ”demokraattinen mekanismi” itsenäistymisenemmistön selvittämiseksi.

 

Kaikista suurimman momentumin RUI sai kuitenkin heinäkuussa kun Katalonian johtava itsenäistymistä kannattava kansalaisjärjestö ANC, joka on muun muassa kansallispäivän mielenilmausten järjestäjä ja on osallistunut kaikkiin käännekohtien poliittisiin neuvotteluihin itsenäistymisprosessin edetessä viime vuosina, järjesti jäsenäänestyksen siitä tulisiko järjestön ryhtyä vaatimaan sitovan kansanäänestyksen järjestämistä Katalonian instituutioiden toimesta riippumatta Espanjan valtiosta. Selkeä enemmistö kannatti tätä ja ANC on jo aloittanut kampanjan tämän puolesta. Myös viimeisin mielipidetiedustelu, jossa itsenäistymisen kannattajilla oli selkeä johto, kannusti entisestään yksipuolisen itsenäistymiskansanäänestyksen käyttöön.

 

Milloin tämä RUI sitten järjestettäisiin ja kuinka se voitaisiin toteuttaa niin, ettei siitä vain tule toista samanlaista äänestystä kuin 9. marraskuuta 2014 kun itsenäistymisen vastustajat jäivät kotiin ja itsenäistymisvaihtoehto voitti ylivoimaisesti kohtuullisen alhaalla äänestysaktiivisuudella (40 % joka tosin on noin sama tai jopa suurempi kuin Euroopan parlamentin vaaleissa Espanjassa)? ANC linjasi heti ja samaa on voinut päätellä Junts pel Si:n poliitikkojen näkemyksistä että paras paikka yksipuoliselle itsenäistymiskansanäänestykselle olisi 2017 itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön hyväksymisen ja perustuslakia säätävän kokouksen välissä. CUP haluaisi RUI:n jo keväällä 2017.

 

Teoriassa perustuslakia säätävän kokouksen vaalit ja yksipuolinen itsenäistymiskansanäänestys voitaisiin myös järjestää samaan aikaan tai toiste päin. Jos Junts pel Si ja CUP päättävät tänä syksynä itsenäistymissiirtymäkauden tiekarttaa päivittäessään lisätä siihen yksipuolisen itsenäistymiskansanäänestyksen, sille todennäköisin ja paras paikka kuitenkin olisi itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön jälkeen ja ennen perustuslakia säätävän kokouksen vaaleja. Näin ollen kolmanteen lainsäädäntöpakettiin voidaan helposti myös kirjoittaa laki sitovasta kansanäänestyksestä Katalonian itsenäistymisestä. Koska de-facto itsenäistyminen on jo teoriassa tapahtunut uuden oikeusjärjestelmän hyväksymisen ja Espanjan oikeusjärjestelmän sekä perustuslakituomioistuimen mitätöintien unohtamisen myötä kansanäänestys ei olisi samalla tapaa laiton kuin jos se järjestettäisiin ennen itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön hyväksymistä. Koska tällä h-hetkellä todellista tottelemattomuutta Espanjan valtiota kohtaan on joka tapauksessa edessä, se olisi myös paras mahdollinen paikka Espanjan oikeusjärjestelmän suhteen laittoman kansanäänestyksen järjestämiseksi. Se auttaako tämä itsenäistymisen vastustajien boikotin suhteen, jää nähtäväksi.

 

Selkein etu itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön jälkeen melkein välittömästi järjestettävään Katalonian instituutioita sitovaan kansanäänestykseen itsenäistymisestä on se että tällöin mandaatti itsenäistymiselle ja oikeutus yksipuolisille toimille saadaan heti – ei vasta vuoden päästä perustuslaista järjestettävän kansanäänestyksen muodossa. Vaikka voidaan väittää että viime syyskuun alueparlamenttivaalien mandaatti riittäisi aina perustuslaillisen prosessin loppuun saakka, on paljon parempi saada demokraattinen mandaatti itsenäistymiselle heti kun se on de-facto tapahtunut. Vaikka iso osa itsenäistymisen vastustajista jäänee kotiin eikä äänestä Espanjan oikeusjärjestelmän puitteissa laittomassa äänestyksessä, on oletettavaa että osa äänestää kun tällä kertaa (toisin kuin vuonna 2014) Katalonian instituutiot – alueparlamentti ja aluehallitus – sanovat äänestyksen olevan ratkaiseva ja sitova itsenäistymisen suhteen. Espanja voi yrittää tässä vaiheessa estää äänestystä joko käyttämällä voimaa tai lakkauttamalla Katalonian itsehallinnon. Kansainväliselle yhteisölle edessä on dilemma. Toisaalta kyse on Espanjan sisäisestä asiasta (ainakin niin kauan kuin itsenäistymisjulistus annetaan) mutta de-facto itsenäistyminen on itse asiassa jo tapahtunut itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön hyväksymisen myötä ja Kataloniassa on selkeä demokraattinen tahto kansanäänestykseen mitä Espanja ei suostu järjestämään. Voidaan todeta että todennäköisesti Katalonia ei vielä tässä vaiheessa saa kansainvälistä tukea mutta toisaalta Espanjan toimia estääkseen kansanäänestys voimakeinoin ei varmastikaan katsota hyvällä. Oli miten oli, pian tämän jälkeen kansainvälinen yhteisö ja yksittäiset valtiot joutuvat miettimään kantaansa huomattavasti tarkemmin. Nimittäin tuon kansanäänestyksen seurauksena Eurooppa muuttuu.

 

Jos itsenäistymisen kannattajat voittavat yksipuolisen itsenäistymiskansanäänestyksen, Katalonian nykyinen alueparlamentti kokoontuu ylimääräiseen istuntoon ehkä jopa kyseisenä iltana tai seuraavana päivänä. Carles Puigdemont kaivaa pöytälaatikostaan huolellisesti valmistellun asiakirjan ja ajaa autosaattueessa Palau de la Generalitatista Parc de la Ciutadellassa sijaitsevaan Katalonian alueparlamenttiin jossa alueparlamentaarikot (itsenäistymistä vastustavat puolueet varmasti boikotoivat istuntoa) puhemies Carme Forcadellin johdolla valmistautuvat Katalonian historian merkittävimpään hetkeen. Aluepresidentti Puigdemont lukee Katalonian itsenäistymisjulistuksen jonka jälkeen alueparlamentti äänestää Katalonian tasavallan kansakuntien joukkoon. Kansanedustajien vielä laulaessa Katalonian kansallislaulua Els Segadorsia, Mossos d’Esquadran johto julkaisee tiedotteen jossa poliisivoimat järjestäytyvät itsenäisen Katalonian poliisivoimiksi ja kaikki ministeriöt aloittavat ylityömiehityksellä omalle vastuualueelleen määrätyt toimet.

 

Itsenäistymisjulistuksen jälkeen alueparlamentti lakkautetaan ja määrätään perustuslakia säätävän kokouksen vaalit. Perustuslaillinen prosessi etenee nykyisen suunnitelman mukaisesti ja kulminoituu Katalonian tasavallan perustuslain ratifioivaan kansanäänestykseen vuonna 2018. Tämän jälkeen saatetaan vielä antaa toinen ja lopullinen itsenäistymisjulistus mutta yksipuolista itsenäistymiskansanäänestystä melkein välittömästi seuranneen Katalonian (yksipuolisen) itsenäistymisjulistuksen hyväksymispäivästä tulee Katalonian itsenäisyyspäivä.

 

Espanjan vastaus ei tule olemaan heikko mutta sotilaallisen voimankäytön ollessa melkein kokonaan toimintavalikoiman ulkopuolella, se ei pysty estämään Katalonian itsenäistymistä. Jossain vaiheessa neuvottelupöytään päädytään ja on myös Espanjan intresseissä että Katalonian itsenäistymisestä saataisiin edes kohtuullisessa ajassa sen jälkeen sopimus käytännön asioista joista ehkä merkittävin on Espanjan valtionvelan jakaminen. Tämä on Katalonian valttikortti. Niin kauan kuin Espanja ei tunnusta Katalonian itsenäistymistä tai ainakaan neuvottele käytännön asioista muodollisesti itsenäisyyttä tunnustamatta, Katalonian tasavalta ei ota euroakaan Espanjan valtionvelasta kontolleen. Katalonia tulee tarvitsemaan hätälainoitusta kansainvälisiltä markkinoilta ennen kuin verohallinto saadaan kunnolla pyörimään. Voi mennä vuosikymmenkin ennen kuin tilanne Iberian niemimaalla normalisoituu tämän jälkeen. Katalonian asema Euroopan unionissa on oma kuuma perunansa. Ennakkotapausta EU-jäsenmaan hajoamisesta ei ole. Kataloniassa seurataan erittäin suurella mielenkiinnolla Skotlannin tilannetta Brexit-kansanäänestyksen jälkeen. Huomattavasti positiivisempi vastaanotto EU:n ja osan sen jäsenmaiden toimesta hypoteettisen itsenäisen Skotlannin EU-jäsenyyttä kohtaan nyt Yhdistyneen kuningaskunnan siitä erotessa auttaa myös Kataloniaa. Vuosikymmenen loppua kohden itsenäinen Katalonia saattaa päästä unioniin sisään samalla ovenraotuksella kuin itsenäinen Skotlanti. Joka tapauksessa Katalonian tasavallan kansalaiset säilyttävät ainakin joksikin aikaa myös Espanjan kansalaisuuden (Espanjan kansalaisuuslain mukaan henkilö ei menetä Espanjan kansalaisuutta vaikka hänestä tulisi toisen valtion kansalainen – tässä tapauksessa itsenäisen Katalonian) ja sitä kautta EU-kansalaisuuden. Katalonia voi käyttää euroa valuuttana vaikka se olisikin tilapäisesti unionin ulkopuolella ja se voi aina pyrkiä liittymään pelkkään Euroopan vapaakauppajärjestöön (EFTA) ja sitä kautta Euroopan talousalueeseen (ETA). Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyys on vain ajan kysymys ja Natoon liittyminen poliittisen debatin aihe.

 

Vuosi 2017 tullaan Suomessa muistamaan erityisesti siitä että silloin juhlistamme tasavaltamme 100-vuotista itsenäistä taivalta. Katalonian tasavallan itsenäinen taival saattaa hyvinkin alkaa ensi vuonna. Se on vielä ainakin yhden kansanäänestyksen tai vaalien ja kansanäänestyksen takana mutta Katalonian nykyinen poliittinen johto – ja tämä sukupolvi katalaaneista – on nyt valmiina ottamaan ratkaisevan askeleen kohti itsenäistä kansakuntaa. Se todennäköisesti vaatii yksipuolisen itsenäistymiskansanäänestyksen. Joka tapauksessa se vaatii hyvän suunnitelman, itsenäistymisliikkeen yhtenäisyyden ja lopulta katalaanien demokraattisen mandaatin vaaliuurnilla. Suunnitelmaa ja yhtenäisyyttä on vielä aikaa hioa ja kaikki katalaanitkaan eivät ole kantaansa tässä asiassa vielä päättäneet. Mutta noin vuoden päästä – ehkä jopa vähän aikaisemmin – Katalonian historian mahtipontisin ja merkittävin poliittinen hanke saavuttaa kulminaatiopisteensä. Päivä jolloin Espanjan lippu la Rojigualda lasketaan salosta viimeisen kerran Palau de la Generalitatin yllä Barcelonan goottilaisessa kaupunginosassa, on jo lähellä.

 


 

Kommentoin Katalonian tilannetta päivittäin Twitterissä.

Englanninkielisiä blogitekstejä sekä muuta sisältöä löytyy nettisivultani: http://catalanpolitics.com/

S-posti: janne.riitakorpi@gmail.com

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat