Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Espanja päätyi uusiin vaaleihin ja Katalonia jatkaa kohti itsenäistymistä

Espanjassa järjestetään uudet parlamenttivaalit sunnuntaina 26. kesäkuuta kuukausia kestäneiden epäonnistuneiden hallitusneuvotteluiden seurauksena. Kun espanjalaiset tällöin käyvät jälleen vaaliuurnille, maa on jo ollut kuusi kuukautta ilman toimintakykyistä hallitusta joulukuisten parlamenttivaalien jäljiltä. Nähtäväksi jää, tuovatko uudet vaalit ratkaisua hankalaan poliittiseen tilanteeseen. Sillä aikaa Kataloniassa aluepresidentti Carles Puigdemontin johtama aluehallitus itsenäistymisenemmistöisen alueparlamentin tukemana toteuttaa ensimmäistä konkreettista askelta itsenäistymiseen: 18 kuukauden siirtymäkautta josta on enää jäljellä 14 kuukautta. Reilun vuoden päästä myös Kataloniassa järjestetään uudet vaalit, aloitetaan de-facto irtautuminen Espanjan kuningaskunnasta sekä käynnistetään jälkimmäinen ja lopullinen askel itsenäistymiseen perustuslain laatimisen, hyväksymisen sekä ratifioinnin muodossa. Noin kahden vuoden kuluttua Euroopassa on uusi itsenäinen valtio: Katalonian tasavalta.

 

Tammikuun 10. päivänä 2016 – dramaattisten käänteiden ja viime hetken sovun jälkeen – Kataloniassa valittiin ensimmäistä kertaa historiassaan aluepresidentti itsenäistymistä kannattavien puolueiden enemmistöllä alueparlamentissa. Gironan pormestari ja Katalonian kuntien itsenäistymisliikkeen (AMI) silloinen johtaja Carles Puigdemont seurasi aluepresidentin virkaan Artur Masia, joka taipui isoon henkilökohtaiseen päätökseen luopua virasta mahdollistaakseen Junts pel Si:n (johtavien itsenäistymistä kannattavien puolueiden Convergencia ja Esquerra sekä muutaman pienemmän puolueen ja ns. kansalaisjärjestöjen riippumattomien edustajien yhteisen ehdokaslista syyskuun 2015 alueparlamenttivaaleihin) ja äärivasemmistolaisen itsenäistymistä kannattavat CUP-puolueen sovun. Puigdemont johtaa itsenäistymisaluehallitusta tukenaan muun muassa Esquerran johtaja Oriol Junqueras varapresidenttinä ja Junts pel Si ehdokaslistan kärkinimi Raul Romeva ulkoministerinä tässä ”autonomian ajan jälkeisessä mutta itsenäistymistä edeltävässä” siirtymäkauden tilanteessa.

 

Uuden aluehallituksen alkutaipaleella on jo tapahtunut paljon. Raul Romevan titteli Katalonian ulkoministerinä kyseenalaistettiin Espanjan perustuslakituomioistuimen toimesta, suurimman itsenäistymistä kannattavan kansalaisjärjestön Katalonian kansalliskokouksen (ANC) entisen presidentin Carme Forcadellin johtama Katalonian alueparlamentti muodosti perustuslaillista prosessia seuraavan valiokunnan ja kolmen itsenäistymiseen oleellisesti liittyvän lainsäädäntöpaketin (laki julkisesta rahoituksesta, itsenäisen Katalonian sosiaaliturvajärjestelmästä sekä omasta lainsäädäntöregiimistä) valmistelu parlamentissa on aloitettu. Espanjan hallitus on valittanut niin valiokunnasta kuin kyseisistä laeista perustuslakituomioistuimeen.

 

Katalonian aluehallituksen suunnitelmissa on syyskuun 27. päivän 2015 vaalien Junts pel Si:n ja CUP:n vaaliohjelmien, jo parin vuoden takaisten Katalonian kansallisen siirtymän neuvoston (CATN) dokumenttien, Katalonian alueparlamentin 9. marraskuuta 2015 hyväksymän julistuksen sekä myöhempien sopimusten (mukaan lukien tammikuussa saavutettu sopu aluepresidentin valinnasta) mukaisesta viedä Katalonia itsenäistymisen kynnykselle oman 18 kuukauden mandaattinsa loppuun mennessä. Tarkoituksena on valmistella kaikki itsenäistymiseen liittyvä lainsäädäntä sekä itsenäisen valtion rakennelmat (lähtien mm. keskuspankista valtiovaranministeriöstä sekä sosiaaliturvajärjestelmästä aina ydinturvallisuusvirastoon ja säävirastoon saakka) jotta Katalonia voisi vuonna 2017 ryhtyä toimimaan itsenäisen valtion tavoin jopa yksipuolisesti. Esimerkiksi Katalonian veroviraston työntekijöitä on lisätty viime kuukausina tätä silmällä pitäen koska vain rajalliset toimivaltuudet omaavasta verovirastosta on tarkoitus kehittää itsenäisen Katalonian verovirasto ja kunnon valtiovarainministeriö.

 

Tätä valmisteluprosessia on hankaloittanut Espanjan asettamat rajoitukset Katalonian saamiin tuloihin itsehallintoalueiden välisestä tulonsiirtomekanismista sekä erityisesti perustuslakituomioistuimen politisointi Espanjan virkaatekevän hallituksen työkaluksi vastaamaan poliittiseen ongelmaan minkä Katalonian itsenäistymisliike sille asettaa.

 

Katalonian aluepresidentti Carles Puigdemont tapasi huhtikuun lopulla Espanjan virkaatekevän pääministerin Mariano Rajoyn ja siitä varsin pian varapresidentti Oriol Junqueras tapasi kollegansa varapääministeri Soraya Saenz de Santamarian. Näissä tapaamisissa ei päästy juurikaan sopuun mistään ja esimerkiksi pari päivää tapaamisten jälkeen Espanjan hallitus valittu viimeisimmistä Katalonian energiaköyhyys- sekä sosiaalinen hätätilanne laeista perustuslakituomioistuimeen. Puigdemontin ja Rajoyn tapaamisen jälkeen Katalonian aluepresidentti kiitti Rajoyta siitä että hän tapasi ”selkeästi itsenäistymisagendalla olevan Katalonian hallituksen johtajan” mutta totesi ettei mitään mahdollisuutta Espanjan myöntämään oikeaan itsenäistymiskansanäänestykseen ole. Tämä oli jo peräti 17. kerta kun Katalonian institutionaalinen taho on sitä Espanjan valtiolta pyytänyt kohokohtana alueparlamentin pyyntö delegoiduista valtaoikeuksista (Skotlannin ja Britannian tapa) keväällä 2014.

 

Useissa lausunnoissaan myös kansainväliselle medialle Katalonian nykyiset johtajat ovat vahvistaneet aikomuksensa tarvittaessa viedä prosessin itsenäistymiseen loppuun saakka vaikka yksipuolisesti huolimatta siitä mitä Madridissa tapahtuu. Tämä kaikki ei kuitenkaan alkanut vaatimuksena itsenäistymisestä. Yli 10 vuotta sitten vuonna 2005 sekä Katalonian alueparlamentti sekä Espanjan parlamentti hyväksyivät uuden itsehallintolain, jonka katalaanit ratifioivat selvin numeroin kansanäänestyksessä vuonna 2006. Tämä itsehallintolaki kuitenkin romutettiin Espanjan perustuslakituomioistuimen toimesta kesällä 2010 ja myös vuoden 2012 neuvottelut laajemman talousautonomian puolesta epäonnistuivat. Vuonna 2012 Kataloniassa järjestettiin ennenaikaiset alueparlamenttivaalit jonka jälkeen parlamentissa oli peräti yli 2/3 enemmistö itsenäistymiskansanäänestyksen takana. Vaikka mielipidetiedusteluissa ei ainakaan enää nykyään löydy selkeää enemmistöä itsenäistymisen puolesta kannattaa jopa yli 80 % katalaaneista Right to Decide-periaatetta eli oikeutta päättää omasta poliittisesta tulevaisuudestaan Skotlannin ja esim. Quebecin tavoin virallisessa itsenäistymiskansanäänestyksessä.

 

Epäviralliseen 9. marraskuuta 2014 järjestettyyn itsenäistymisäänestykseen kulminoitunut yritys saada Espanjaa myöntymään tällaiseen viralliseen kansanäänestykseen sisälsi erilaisten kansanäänestystapojen romuttamisen Espanjan parlamentin sekä perustuslakituomioistuimen toimesta peräti kolme kertaa sekä sen että lopulta toteutuneesta vapaaehtoisten järjestämästä äänestyksestä – sen sallimisesta – silloinen aluepresidentti Artur Mas, varapresidentti Joana Ortega, presidentinkanslian ministeri Francesc Homs sekä opetusministeri Irene Rigau ovat syytettynä oikeudessa muun muassa virkaoikeuksien väärinkäytöksestä ja petoksesta. Varasuunnitelma – ennenaikaisten alueparlamenttivaalien käyttäminen de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisestä vähän samalla tapaa kuin vuoden 2012 vaalit olivat de-facto kansanäänestys kansanäänestyksestä – toteutettiin syyskuussa 2015 Katalonian historian tähän mennessä merkittävimpien vaalien muodossa kun itsenäistymistä kannattavat Junts pel Si ja CUP voittivat ehdottoman enemmistön (72 paikkaa 135:sta) alueparlamenttiin.

 

Tämä oli selkeä mandaatti sen puolesta että Katalonia haluaa siirtyä kohti itsenäistymistä – siis toisin sanoen puolueiden vaaliohjelmissaan lupaamansa siirtymäkauden puolesta. Kuitenkin vaalien tulos ei ollut lopullinen ja kiistaton mandaatti itse itsenäistymisen puolesta koska Junts pel Si ja CUP voittivat ainoastaan 48 % äänistä. Toisaalta ei voida myöskään sanoa että loput äänistä (ne 52 %) olisivat menneet itsenäistymistä vastustaville puolueille. Alueparlamenttivaalit eivät olleet täydellinen kansanäänestys koska kaikki puolueet eivät olleet ehdottoman selkeitä kannassaan itsenäistymisen suhteen. Selvästi itsenäistymistä vastustavat puolueet Ciudadanos, sosialistit sekä kansanpuolue saivat 39 % äänistä ja 52 paikkaa. Podemoksen sekä muutaman alueellisen puolueen CSQP-koalitio sekä esimerkiksi parlamentin ulkopuolelle jäänyt UDC-puolue eivät ottaneet selkeää kantaa itsenäistymiseen, mielipidetiedustelujen mukaan osa niiden kannattajista äänestäisi itsenäistymisen puolesta ja ne kannattavat virallisesta itsenäistymiskansanäänestystä.

 

Katalonian itsenäistymisliike on historiallisessa vaiheessa ja tilanne ei missään nimessä ole helppo. Espanjan oikeudellinen vastaisku perustuslakituomioistuimen sekä erikoisrikostuomioistuin Audiencia Nacionalin toimesta niin Katalonian alueparlamentin sekä aluehallituksen toimintaa kuin esimerkiksi marraskuun 9. päivänä 2015 hyväksyttyä itsenäistymissiirtymäkauden julistusta (ja sen ratifioinutta julistusta tältä keväältä) symbologisesti tukeneita Katalonian kunnanvaltuustoja vaikeuttaa tilannetta entisestään. Katalonian rahoitus Espanjan itsehallintoalueiden rahoitus- ja tulonjakomekanismista on tarkassa syynissä, jotta Espanjan hallituksen mukaan ”senttiäkään ei käytetä separatististen hankkeiden tukemiseen”. Lisäksi äärivasemmisto CUP ei tue Junts pel Si:n hallitusta ehdottomasti ja esimerkiksi tämän vuoden budjetin hyväksynnässä saattaa vielä ilmetä ongelmia. 

 

Suurin periaatteellinen ongelma liittyy edelleenkin siihen kuinka itsenäistymissiirtymäkausi viedään loppuun asti. Tässä on kaksi keskeistä ongelmaa: 1) Espanja ei suostu itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämiseen ja 2) demokraattista yli 50 % mandaattia Katalonian itsenäistymiseen ei vielä ole kansanäänestystyyppisesti varmistettu.

 

Carles Puigdemontin aluehallituksen suunnitelmissa on valmistella itsenäistymiseen liittyvä lainsäädäntö sekä itsenäisen valtion rakennelmat kesään 2017 mennessä ennen 18 kuukauden mandaattinsa päättymistä. Toinen parasta aikaa käynnissä oleva hanke on ns. perustuslaillinen prosessi, jonka tarkoituksena on luoda kansalaisdebattia itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista sekä ennen kaikkea kasvattaa itsenäistymisen takana olevaa sosiaalista enemmistöä. Toisin sanoen saada sellaiset katalaanit jotka eivät vielä tällä hetkellä välttämättä kannattaisi itsenäistymistä äänestämään itsenäisen tasavallan puolesta tulevaisuudessa joko kansanäänestyksessä itsenäistymisestä tai ratifioivassa kansanäänestyksessä Katalonian tasavallan perustuslaista. Kansalaisjärjestöt sekä Santiago Vidalin johtama tuomariryhmä ovat jo esittäneet ehdotuksia itsenäisen Katalonian perustuslaiksi. Suurimpia kysymyksiä tulevat olemaan kielipolitiikka, hallitusmuoto (presidenttivaltainen vs. parlamentaarinen) sekä esimerkiksi Katalonian asevoimat. Perustuslailliseen prosessiin kuuluu myös eri järjestöjen ja organisaatioiden muodostaman Katalonian itsemääräämisoikeutta puolustavan kokoontumisen (Pact for the Right to Decide) uudelleenaktivoiminen sekä eräänlaisen kaikkien Katalonian itsenäistymistä kannattavien vaaleilla valittujen poliitikkojen eri hallinnontasoilta aina kunnista Euroopan parlamenttiin kokous, joka ensinnäkin kokoontuisi symbologiseen kokoontumiseen esimerkiksi ensi syksynä Katalonian itsemääräämisoikeuden puolesta ja olisi myös reservissä sitä tilannetta varten jos Espanjan hallitus parlamentin ylähuoneen senaatin tukemana ja Espanjan perustuslain artiklan 155 mukaisesti lakkauttaa Katalonian itsehallinnon. Itsehallinnon lakkauttaminen saattaa tulla vastaan viimeistään siinä tilanteessa kun yksipuolista itsenäistymisjulistusta ryhdytään valmistelemaan ja/tai Katalonian alueparlamentti ja aluehallitus ryhtyvät avoimesti uhmaamaan Espanjan perustuslakituomioistuinta varsinaisen irtautumisen alettua vuonna 2017.

 

Kuinka Katalonia siis aikoo irtautua Espanjasta kun itsenäistymiskansanäänestys ei ole mahdollinen mutta toisaalta kiistatonta mandaattia itsenäistymiseen ei ole vielä onnistuttu toteamaan? Nykyisen aluehallituksen suunnitelmana on hyväksyttää itsenäistymisenemmistöisellä parlamentilla itsenäistymiseen liittyvä oleellinen lainsäädäntö 18 kuukauden siirtymäkauden päätteeksi viimeistään kesällä 2017. Tämä lainsäädäntöpaketti sisältää siis muun muassa lain Katalonian julkisesta rahoituksesta (sisältäen valtiovarainministeriön ja keskuspankin), lain itsenäisen Katalonian sosiaaliturvajärjestelmästä sekä lain itsenäisen Katalonian lainsäädännön jatkuvuudesta ja oikeudellisesta regiimistä (toisin sanoen sen mitkä osat Espanjan lainsäädännöstä pysyvät voimassa kunnes ne korvataan Katalonian lailla ja mitkä korvataan välittömästi). Lisäksi hyväksytään laki perustuslaillisesta prosessista, joka tulee sisältämään johdannossa ”julistuksen aikomuksesta julistaa Katalonia itsenäiseksi” ja puitteet toiselle 12 kuukauden siirtymäkaudelle lopulliseen itsenäistymiseen sisältäen esimerkiksi uuden vaalilain (jos se saadaan sovittua) jota voitaisiin käyttää Katalonian perustuslakia säätävän kokouksen vaaleissa sekä lain itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain hyväksymisestä.

 

Sen jälkeen kun tämä lainsäädäntöpaketti on hyväksytty aluepresidentti Carles Puigdemont lakkauttaa Katalonian alueparlamentin ja määrää uudet vaalit joissa valitaan – ei enää Espanjan itsehallintoalue Katalonian alueparlamenttia vaan – itsenäisen Katalonian perustuslakia säätävä kokous. Perustuslakia säätävä kokous valitsee siirtymäkauden presidentin ja hallituksen joka ryhtyy toimeenpanemaan itsenäisen valtion rakennelmia. Neuvotteluja Espanjan valtion, kansainvälisen yhteisön (oleelliset valtiot sekä esimerkiksi Euroopan unioni) sekä myös kansainvälisen rahoitusmaailman kanssa pyritään multilateraalisesti aloittamaan/jatkamaan. Perustuslakia säätävä kokous julistautuu korkeimman vallan haltijaksi (vrt. Suomessa valtalaki kesällä 1917) Kataloniassa syrjäyttäen itsehallintoalueen parlamentin ja Espanjan parlamentin, hallituksen sekä kuninkaan ja muodostaa poliittisista puolueista sekä kansalaisjärjestöistä koostuvan komitean jonka tehtävänä on laatia lopullinen ehdotus Katalonian tasavallan perustuslaiksi 12 kuukauden sisällä. Viimeistään vuonna 2018 Katalonian perustuslakia säätävä kokous hyväksyy ehdotuksen Katalonian tasavallan perustuslaiksi ja siitä järjestetään ratifioiva kansanäänestys, jossa yli 50 % perustuslain puolesta tarkoittaa samalla koko itsenäistymissiirtymäkauden ratifioimista sekä lopullisen itsenäistymisen hyväksymistä. Jos perustuslaki hyväksytään, perustuslakia säätävä kokous julistaa virallisesti Katalonian (yksipuolisesti) itsenäiseksi valtioksi ja hajottaa itsensä. Koko prosessi kulminoituu itsenäisen Katalonian tasavallan ensimmäisiin parlamenttivaaleihin (sekä presidentinvaaleihin riippuen hallitusmuodosta).

 

Tässä siirtymäkaudessa on kuitenkin ainakin kaksi vaikeaa kohtaa jotka saattavat vaatia toisenlaisia ratkaisuja. Espanjan vastareaktioon sekä esimerkiksi itsenäisen Katalonian jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyy myös hurjasti epävarmuutta jota on syytä käsitellä vielä erikseen toisessa blogitekstissä.

 

Ensinnäkin aloitetaanko varsinainen irtautuminen ennen vai jälkeen vuoden 2017 perustuslakia säätävän kokouksen vaaleja? Presidentti Puigdemont on puhunut että katalaaneilla on vielä kaksi demokraattista mahdollisuutta hylätä itsenäistyminen ennen lopullista itsenäistymistä: vuoden 2017 vaalit sekä kansanäänestys itsenäisen tasavallan perustuslaista. Riittääkö syyskuun 27. päivän 2015 vaalien mandaatti varsinaisen irtautumisen aloittamiseen lainsäädäntöpaketin hyväksymisen muodossa? Joka tapauksessa vuoden 2017 vaaleissa itsenäistymistä kannattavien puolueiden paikkaenemmistön on säilyttävä jotta itsenäistymissiirtymäkausi jatkuisi. Siis huolimatta siitä onko irtautuminen aloitettu ennen vaaleja vai ei. Kataloniahan tulee de-facto itsenäistymään silloin kun se hyväksyy Espanjan lainsäädännön korvaavat uudet lainsäädännöt (ja kieltäytyy noudattamasta Espanjan perustuslakituomiostuimen päätöstä mitätöidä ne) ja perustuslakia säätävä kokous julistautuu korkeimman vallan haltijaksi Kataloniassa. Näin ollen saattaa käydä niin että Carles Puigdemont määrää tavalliset aluevaalit kesällä 2017 ja jos itsenäistymistä kannattavat puolueet säilyttävät enemmistönsä, uusi parlamentti näiden puolueiden enemmistöllä ja uusien vaaliohjelmien mukaisesti julistautuu Katalonian perustuslakia säätäväksi kokoukseksi ja hyväksyy itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön.

 

Toinen ongelma liittyy demokraattiseen mandaattiin. Koska de-facto itsenäistyminen tapahtuu jo huomattavasti (jopa vuosi) ennen lopullista kansanäänestystä itsenäisen tasavallan perustuslaista, voidaan kyseenalaistaa tämän de-facto itsenäistymisen demokraattisuus. Toisaalta sen takana olisi kaksi vaalitulosta: syyskuun 27. päivä 2015 sekä vuoden 2017 vaalit. Presidentti Puigdemont totesi tavattuaan Espanjan pääministerin Mariana Rajoyn että aluehallitus ei aio kertoa julkisuuteen ”itsenäistymismanuaaliaan” eli tarkkoja suunnitelmia itsenäistymisestä. Julkisuudessa oleva suunnitelma on ainoastaan suuntaa-antava.

 

Eikö Katalonia voisi sitten järjestää yksipuolisesti itsenäistymiskansanäänestyksen (vaikkapa ennen, yhteydessä tai jälkeen vuoden 2017 vaalien)? Tavallaan kyllä mutta itse asiassa tällainen on jo järjestetty vuoden 2014 epävirallisen äänestyksen muodossa. Sama ilmiö kuin tuolloin eli itsenäistymistä vastustavien kotiin jääminen on odotettavissa jos Katalonia ryhtyy yksipuolisesti järjestämään laitonta itsenäistymisäänestystä. Kansainvälisesti sen legitimiteetti saatettaisiin myös kyseenalaistaa ja joka tapauksessa äänestysaktiivisuus jäisi matalaksi vaikka itsenäistymisen kannattajat voittaisivatkin sen selkeästi. Toisaalta lakia tullaan rikkomaan joka tapauksessa ja ei tällainen äänestys ainakaan vähentäisi itsenäistymisen demokraattista mandaattia, vaikkei välttämättä sitä selvästi ratkaisisikaan.

 

Myös yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen ratifioivaa kansanäänestystä on Kataloniassa pohdittu. Yksi vaihtoehto voisi olla että Kataloniassa järjestetään vuonna 2017 vaalit ja jos itsenäistymistä kannattavat puolueet säilyttävät ehdottoman enemmistönsä parlamentissa, parlamentti antaisi ehdollisen yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen, julistautuisi korkeimman vallan käyttäjäksi, hyväksyisi itsenäistymiseen liittyvän lainsäädännön sekä määräisi ratifioivan kansanäänestyksen yksipuolisesta itsenäistymisjulistuksesta. Jos itsenäisyys hyväksyttäisiin, vuonna 2018 järjestettävää kansanäänestystä itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista ei tarvitsisi enää käyttää de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisestä vaikka se ratifioisikin tavallaan koko siirtymäkauden lopullisesti.

 

Kataloniassa on siis suurin piirtein selvää se mitä nykyinen hallitus ja itsenäistymisenemmistöinen alueparlamentti aikoo tehdä kesään 2017 mennessä. Eskalaation paikkoja on toki koko ajan edessä ja Espanjan uudet parlamenttivaalit kesäkuun 26. päivä mutkistavat tilannetta Madridin päässä. Mutta kuten Puigdemont on todennut: riippumatta siitä mitä Madridissa tapahtuu (Katalonia on toki koko ajan valmis neuvottelemaan oikeasta itsenäistymiskansanäänestyksestä mutta Espanjassa on – ja tulee suurin piirtein olemaan uusien vaalienkin jälkeen – 2/3 enemmistö tällaista äänestystä vastaan puhumattakaan siitä että sen perustuslaillisuus voitaisiin aina kyseenalaistaa) Katalonia etenee siirtymäkauttaan kohti itsenäistymistä. Nykyinen 18 kuukauden siirtymäkausi ennen kesää 2017 ei vielä tule sisältämään yksipuolista itsenäistymisjulistusta mutta se mitä tapahtuu kesällä 2017 ja sen jälkeen on vielä osittain hämärän peitossa.

 

Mutta suunta on selvä. Jolleivat katalaanit itse hylkää itsenäistymisprosessia (tai puolueet romuta sitä keskinäisellä vastakkainasettelulla) joko vuoden 2017 vaaleissa tai lopullisessa kansanäänestyksessä (oli se sitten Espanjan myöntämä virallinen itsenäistymiskansanäänestys, yksipuolisesti laittomana järjestetty itsenäistymiskansanäänestys, yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen ratifioiva kansanäänestys tai itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain ratifioiva kansanäänestys), Katalonia tulee itsenäistymään hyvin todennäköisesti seuraavan kahden vuoden aikana. Silloin demokraattinen ja rauhanomainen itsenäistymisliike onnistuu hyvin ainutlaatuisella tavalla tavoitteessaan huolimatta keskushallinnon täydestä vastustuksesta. Tästä syystä Kataloniaa on huono verrata Skotlannin tai Quebecin tapauksiin puhumattakaan tilanteista joissa on mukana aseellista separatismia. Euroopan seuraavan itsenäisen valtion synty on jo lähellä. Ratkaisevat askeleet otetaan tämän ja ensi vuoden kuluessa.

 

Seuraa Twitterissä: @JanneRiitakorpi, missä kommentoin Katalonian tapahtumia päivittäin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän amgs kuva

En olisi kovin optimistinen Katalonian suhteen. Espanjan tahto on toistaiseksi hyvin vahva yhtenäisyyden puolesta. Jos Kansanpuolue tai/ja Ciudadanos voittavat kesäkuun vaaleissa itsenäistyminen ei onnistu. Ihmeitä voi kuitenkin tapahtua.

Kari Ahveninen

Katalonian itsenäisyyttä ajavat olettavat että täyden itsehallinnon ja itsenäisyyden hoitaminen on ihan läpihuutojuttu. Veikkaan kyllä että ei sittenkään ole, joten en sittenkään menisi äänestämään sen puolesta että Kataloniasta tulisi itsenäinen valtio, vaikka halua olisi. Tai ainakin halua kiristää etuja keskushallinnolta.

Lopputulos siis on mitä suurimmassa määrin epävarma, joten todennäköisempää on että Katalonia entistä suuremmin itsehallinnollisin oikeuksin jäävät osaksi Espanjaa, sillä ilman Espanjan tukea Katalonia ei todennäköisesti tule menestymään. Ja mikä onkaan parempi tapa menettää se tuki kuin vääntäytyä eroon emovaltiosta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Itsenäinen Katalonia EU:ssa tulisi olemaan vauraampi kuin Espanja, joten itsenäisyyteen liittyvät ongelmat ovat Espanjalla itsellään.

Käyttäjän janneriitakorpi1 kuva
Janne Riitakorpi

Näin se on. Katalonian itsenäistyminen olisi mittava taloudellinen tappio Espanjalle puhumattakaan siitä jos Espanja ei mahdollisen yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen jälkeen suostu neuvottelemaan itsenäistymiseen liittyvistä käytännön asioista. Valtionvelan osuus on Katalonian valttikortti. Jos Espanja ei suostu neuvottelemaan, ei Katalonia myöskään ota omaa osuuttaan Espanjan velasta. Tietenkin Katalonia tarvitsee myös kansainvälistä tunnustusta (yksipuoliselle) itsenäistymiselleen ollakseen tasavertainen kumppani neuvotteluissa Espanjan kanssa.

Neuvottelut Espanjan ja Katalonian välillä liittyen itsenäistymiseen eivät nyt ole mahdollisia. Uskon kuitenkin että jos Katalonia lopulta itsenäistyy, Espanja joutuu lopulta nielemään ylpeytensä ja neuvottelemaan asiasta - mutta nimenomaan vasta itsenäistymisen jälkeen.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kari Ahveninen kirjoitti :[Ja mikä onkaan parempi tapa menettää se tuki kuin vääntäytyä eroon emovaltiosta.],

- kautta kansakunnan historiaa jotkut maat jossain vaiheessa "vääntäytyvät eroon emovaltiosta"! Toiset voittaa ja toiset häviävät taistelussa.
Katalonia aloitti taistelunsa jo vuonna 2014 ja silloin piti järjestää kansan äänestys, mutta Espanjan parlamentti kielsi 13 huhtikuu 2014. Mutta kansalaisten mielipidetutkimus 9.11.2014 osoitti, että 80 prosenttia kansalaisista oli sitä mieltä, että äänestää itsenäisyyden puolesta. Katalonian väkiluku on 7,5 miljoonaa ihmistä.Vuonna 2014 alkoi kuohua koko Euroopassa.
En ole kovin asiantuntija, mutta kirjoitin kuitenkin blogin:
Vuosi 2014-Separatismin vuosi:
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157279-2014...

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Olemassa olevasta valtiosta irrottautuminen ei ole kovin helppo homma, jos "emämaa" vastustaa (ja tässä Espanja vastustaa). Saapa siis nähdä, miten tämäkin päättyy.
http://www.oxfordbibliographies.com/view/document/...
http://opiniojuris.org/2014/03/06/can-crimea-seced...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Toimituksen poiminnat