Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Katalonia irtautuu Espanjasta – siirtymäkausi itsenäistymiseen on alkanut

Katalonian itsenäistymistä kannattavat Junts pel Si ja CUP puolueet pääsivät sopuun uuden aluepresidentin valinnasta ja uusien vaalien välttämisestä kirjaimellisesti viimeisellä hetkellä lauantaina 9. tammikuuta 2016. Carles Puigdemont valittiin seuraavana päivänä Katalonian 130. aluepresidentiksi ja hän ryhtyi johtamaan hallitusta, jonka tavoitteena on viedä Katalonia itsenäistymisen porteille seuraavan 1,5 vuoden aikana. Jos itsenäistymisaluehallituksen suunnitelmat toteutuvat, tulee Puigdemont jäämään historiankirjoihin Katalonian viimeisenä aluepresidenttinä sekä miehenä, joka hajotti Katalonian historian viimeisen alueparlamentin sekä määräsi uudet vaalit, joissa valittiin itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslakia säätävä kokous.

 

Miten tähän on tultu ja mitkä ovat itsenäistymistä ajavan aluehallituksen tarkat suunnitelmat Espanjasta eroamisen toteuttamiseksi?

 

  • Syyskuussa 2005 Katalonian alueparlamentti hyväksyi äänin 120–15 ehdotuksen uudeksi itsehallintolaiksi sen jälkeen kun suurin osa puolueista oli kampanjoinut sen puolesta vuoden 2003 alueparlamenttivaaleissa.

 

  • Vaikeiden vaiheiden ja silloisen Katalonian oppositiojohtaja Artur Masin sekä Espanjan pääministeri Zapateron neuvotteleman kompromissin jälkeen Espanjan parlamentti hyväksyi alkuperäisestä itsehallintolakiehdotuksesta karsitun version keväällä 2006.

 

  • Tämä karsittu versio hyväksyttiin 18. kesäkuuta 2006 Kataloniassa kansanäänestyksessä (73,9 % äänesti puolesta vaikka itsenäistymistä kannattava tasavaltalainen vasemmisto (ERC) kampanjoi ”Ei”:n puolesta nähdessään itsehallintolain riittämättömänä).

 

  • Espanjan kuningas allekirjoitti lain Katalonian itsehallinnosta ja se astui voimaan 9. elokuuta 2006.

 

  • Silloinen Espanjan pääoppositiopuolue kansanpuolue (PP) keräsi yli neljä miljoonaa allekirjoitusta itsehallintolakia vastaan ja valitti siitä Espanjan perustuslakituomioistuimeen. Lisäksi viisi eri Espanjan itsehallintoalueiden hallitusta (kaikki PP:n johtamia) sekä Espanjan oikeusasiamies (PP:n nimittämä) kyseenalaistivat Katalonian itsehallintolain perustuslaillisuuden.

 

  • Marraskuun 2006 alueparlamenttivaalien jälkeen Katalonian toinen perättäinen ns. tripartite hallitus koostuen sosialisteista (PSC), tasavaltalaisesta vasemmisto sekä vihervasemmisto (ICV) ryhtyi toimeenpanemaan itsehallinnon laajentamista.

 

  • Espanjan perustuslakituomioistuin kärsii mittavan legitimiteetin menetyksen kansanpuolueen estettyä uusien jäsenten valinnan sekä painostettua konservatiivienemmistöisen tuomioistuimen jääväämään yhden tuomarin Katalonian itsehallintolakia koskevasta käsittelystä. Käsittely venyy ja konservatiivienemmistö tuomioistuimessa säilyy.

 

  • Tavalliset katalaanit sekä poliitikot ensin kuntatasolla reagoivat kasvavaan ärtymykseen siitä että Katalonian omaa paikkaa osana Espanjaa ei tunnusteta järjestämällä vapaaehtoistoiminnalla ensimmäiset kunnalliset kansanäänestykset Katalonian itsenäistymisestä. Arenys de Munt aloittaa historiallisen tapahtumaketjun 13. syyskuuta 2009 ja peräti 520 Katalonian hieman päälle 900 kunnasta järjesti epävirallisen itsenäistymiskansanäänestyksen vuosina 2009–2011 huipentuen Barcelonan äänestykseen 10. huhtikuuta 2011. Tästä vapaaehtoisliikehdinnästä rakentui vuonna 2011 pohja tällä hetkellä Katalonian suurimmalle kansalaisjärjestölle itsenäistymistä kannattavalle Katalonian kansalaiskokoukselle (ANC).

 

  • 25. marraskuuta 2009 12 suurinta Katalonian sanomalehteä julkaisivat etusivullaan yhteisen pääkirjoituksen tuomiten 3,5 vuoden viivästyksen perustuslakituomioistuimen tuomioissa ja poliittisen pelin tuomioistuimen taustalla sekä painottivat että Espanjan siirtymisen demokratiaan luoma ja vuoden 1978 perustuslain vahvistama yhteisymmärrys Espanjan kansallisesta yhtenäisyydestä oli todellisessa vaarassa jos perustuslakituomioistuin romuttaa Katalonian itsehallintolain, joka yli kolme vuotta sitten hyväksyttiin sekä Espanjan että Katalonian parlamenteissa ja ennen kaikkea kansanäänestyksessä Kataloniassa selkeällä äänten enemmistöllä.

 

  • 28. kesäkuuta 2010 Espanjan perustuslakituomioistuin viimein antaa tuomionsa ja mitätöi Katalonian itsehallintolaista 14 artiklaa Espanjan perustuslain vastaisena sekä muuttaa 27 muuta artiklaa merkittävästi. Suurimmat muutokset koskevat Katalonian määrittelyä kansakuntana, itsehallintoa oikeuslaitoksen sekä katalaanin kielen suhteen, kahdenkeskisiä suhteita keskushallinnon ja Katalonian välillä sekä rajoituksia Katalonian nettomaksuosuuteen osana Espanjan itsehallintoalueiden tulonsiirtomekanismia. Katalonian suhde Espanjaan kokee suuren kolauksen ja tuomioistuimen päätös sinetöi että 2010-luvusta tulee kuulumaan itsenäistymisliikkeelle.

 

  • Ja kauaahan siinä ei mennyt. 10. heinäkuuta 2010 Barcelonassa nähdään sen historian suurin mielenilmaus, jossa yli 1,1 miljoonaa ihmistä osoitti mieltään tuomioistuimen päätöstä vastaan sloganin ”Me olemme kansakunta, me päätämme” alla. Mielenosoitusta johti Katalonian silloinen aluepresidentti Jose Montilla sekä alueparlamentin puhemies Ernest Benach. Oppositiojohtaja Artur Mas – jonka puolue oli menossa kohti voittoa loppuvuodesta pidettävissä alueparlamenttivaaleissa – oli siellä, kuten myös kaikki elossa olevat entiset aluepresidentit sekä alueparlamentin puhemiehet ja melkein kaikkien Katalonian puolueiden johtohahmot. Mielenosoituksen järjesti merkittävä 1960-luvulta saakka toiminnassa ollut Katalonian itsenäistymistä kannattava Omnium Cultural järjestö.

 

  • Laajempaa itsehallintoa kannattava Artur Masin CiU-puolue voitti Katalonian alueparlamenttivaalit vuonna 2010 ja lupasi neuvotella Baskimaan ja Navarran tapaisen talousautonomiasopimuksen Katalonian perustuslakituomioistuimen mitätöityä nettomaksajaosuutta koskevat rajoitukset itsehallintolaista.

 

  • Vuonna 2011 perustettiin Katalonian kuntien itsenäistymisliike (AMI), johon on sittemmin liittynyt melkein 800 Katalonian kuntaa itsenäistymisenemmistöisten kunnanvaltuustojen päätöksellä. AMI myös kehotti myös kuntia julistautumaan vuonna 2012 symbolisesti ”Vapaaksi Katalonian alueeksi” ja näin on pari sataa kuntaa niin ikään itsenäistymistä kannattavien kunnanvaltuustojen päätöksellä tehnyt. Vicin pormestari Josep Maria Vila d'Abadal valittiin kuntien itsenäistymisliikkeen johtoon kunnes kesällä 2015 tehtävään valittiin Gironan pormestari Carles Puigdemont.

 

  • Espanjan parlamenttivaaleissa vuonna 2011 tiukasti Katalonian itsehallinnon laajentamista ja mitään irtautumispyrkimyksiä vastustava kansanpuolue voitti vaalit saaden ehdottoman enemmistön niin Espanjan parlamentin alahuoneeseen kuin ylähuoneeseen.

 

  • Heinäkuussa 2012 Katalonian parlamentit hyväksyi omat lähtökohdat talousautonomia (ns. fiskaalisopimus) neuvotteluihin Madridin kanssa. Artur Mas sai valtavan mandaatin taakseen Katalonian kansalta näihin neuvotteluihin kun Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta 2012 yli 1,5 miljoonaa ihmistä kerääntyi Barcelonaan osoittamaan mieltä sloganin ”Katalonia, Euroopan seuraava uusi itsenäinen valtio” alla. Mielenosoituksen järjesti Katalonian kansalliskokous (ANC), jota johti tällöin Carme Forcadell.

 

  • Artur Masin matkustettua Madridiin tapaamaan Mariano Rajoyta neuvotellakseen Katalonian talousautonomian uudistamisesta vastaus oli tyly. Lyhyen tapaamisen jälkeen Rajoy ilmoitti että Espanjan hallitus ei tule neuvottelemaan asiasta. Mas palasi Kataloniaan ja ilmoitti että koska itsehallinnosta ei pystytä sopimaan, Katalonian tie vapauteen on nyt avoin. Näihin aikoihin Artur Mas sekä hänen puolueensa CiU ryhtyivät avoimesti kannattavamaan Katalonian itsenäistymistä, jota isommista puolueista oli ainoastaan tasavaltalainen vasemmisto tehnyt aikaisemmin.

 

  • Katalonian alueparlamentti hyväksyi 27. syyskuuta 2012 äänin 84 puolesta, 21 vastaan ja 25 tyhjää julistuksen, jossa todettiin että Katalonialla ei ole muuta mahdollisuutta kuin päättää tulevaisuudestaan itsenäistymiskansanäänestyksen avulla. ”Kansan ääni kaduilta on saatava kuulumaan” julisti Artur Mas ja määräsi ennenaikaiset alueparlamenttivaalit marraskuulle. Kaikki Katalonian puolueet ottivat vaalikampanjoissaan selkeästi kantaa siihen tulisiko Kataloniassa järjestää kansanäänestys itsenäistymisestä vai ei. Näihin aikoihin mielipidetiedusteluissa itsenäistymisen kannatus oli päälle 50 % ja vastustus vain reilussa 20 %. Lisäksi noin 80 % katalaaneista ilmoitti toistuvasti haluavansa kansanäänestyksen itsenäistymisestä.

 

  • Marraskuun 2012 alueparlamenttivaaleissa peräti 107/135 parlamenttipaikasta päätyi puolueille, jotka kannattivat Katalonian itsenäistymiskansanäänestystä. Joulukuussa hieman kannatustaan menettänyt Artur Masin CiU-puolue teki sopimuksen Oriol Junquerasin johtaman tasavaltalaisen vasemmiston (ERC) kanssa hallituksen muodostamisesta ja itsenäistymiskansanäänestyksen järjestäminen vaalikauden aikana oli keskeinen kohta sopimuksessa. Artur Masin toinen vähemmistöhallitus astui virkaan ERC:n oppositiosta antamalla tuella.

 

  • Tammikuussa 2013 Katalonian alueparlamentti hyväksyi äänin 85–41 itsemääräämisjulistuksen, jossa julistettiin Katalonian kansalla olevan oikeus päättää omasta valtiollisesta tulevaisuudestaan. Tämä oli ensimmäinen keino järjestää kansanäänestys itsenäistymisestä mutta luonnollisesti Espanjan hallitus valitti julistuksesta perustuslakituomioistuimeen, joka mitätöi sen perustuslain vastaisena.

 

  • Keväällä 2013 Katalonian aluehallinto perusti kaksi merkittävää elintä viemään edesauttamaan ”prosessin” viemistä eteenpäin. Toinen näistä oli neuvoa-antava Katalonian kansallisen siirtymisen neuvosto (CATN), joka ryhtyi entisen perustuslakituomioistuimen tuomarin Carles Viver Pi-Sunyerin johdolla laatimaan selvityksiä siitä kuinka itsenäistymiskansanäänestys voitaisiin järjestää sekä ennen kaikkea siitä kuinka Katalonia voisi käytännössä itsenäistyä. Toinen oli alueparlamentin alulle laittama kansallisen itsemääräämisoikeuden foorumi (PNDD), johon liittyi virallisten instituutioiden lisäksi lukuisia järjestöjä sekä yrityksiä muun muassa myös FC Barcelona. Sen tehtävänä oli valmistaa Kataloniaa sen historian merkittävimpään päätökseen – jos kansanäänestys saataisiin jotenkin järjestettyä.

 

  • Kansallispäivänä 11. syyskuuta 2013 Kataloniassa järjestettiin historiallinen Baltian vuoden 1989 ihmisketjun innoittama melkein 500km pitkä ja yli 1,6 miljoonaa ihmistä sisältänyt ihmisketju pohjoisesta Ranskan rajalta etelään Espanjan Valencian rajalle vaatimuksena ei enempää eikä vähempää kuin Katalonian itsenäistyminen.

 

  • Joulukuussa 2013 Katalonian aluehallituksen muodostama CiU, sitä tukeva ERC sekä oppositiosta kansanäänestystä kannattava vihervasemmisto (ICV-EuiA) sekä itsenäistymistä kannattava CUP ilmoittivat että he ovat sopineet että Katalonian kansanäänestys itsenäistymisestä tullaan pitämään 9. marraskuuta 2014 ja kysymys tulee olemaan kaksiosainen: ”Haluatko Katalonian olevan valtio? Jos kyllä, niin haluatko tämän valtion olevan itsenäinen?”.

 

  • Keväällä 2014 Katalonian alueparlamentti pyysi perustuslain mukaisesti Espanjan parlamentin alahuoneelta lupaa (delegoitu päätäntävalta, juuri tällä tavalla Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti Westminsterissä antoi luvan Skotlannin alueparlamentille järjestää itsenäistymiskansanäänestys) itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämiseksi. Kuten arvata saattoi, Espanjan parlamentti hylkäsi tämän pyynnön äänin 299–47 huhtikuussa 2014.

 

  • Syyskuun 11. päivä 2014 peräti 1,8 miljoonaa ihmistä muodosti massiivisen V-kirjaimen Barcelonan pääkaduille kolmannessa peräkkäisessä kansallispäivän suurmielenosoituksessa itsenäistymisen puolesta.

 

  • 19. syyskuuta Katalonian alueparlamentti hyväksyi äänin 107–28 lain Katalonian kansalaiskyselyistä, joka pohjautui itsehallintolain pykälään, jossa sallitaan neuvoa-antavat äänestykset, kunhan ne eivät ole kansanäänestyksiä. Viikkoa myöhemmin tämän lain pohjalta aluepresidentti Artur Mas antoi asetuksen kansalaiskyselyn itsenäistymisestä järjestämisestä 9. marraskuuta. Espanjan hallitus valitti toimista perustuslakituomioistuimeen, joka mitätöi sekä lain että asetuksen perustuslain vastaisena todeten että vaikka Katalonian aluehallinnolla on oikeus järjestää kansalaiskyselyitä, ne eivät saa koskea asioita, jotka ovat sen toimivallan ulkopuolella – kuten itsenäistymisestä päättäminen.

 

  • Päätöksen jälkeen Katalonian aluehallitus päätti perua kansalaiskyselyn ja järjestää sen sijaan vapaaehtoisten voimavaroin epävirallisen kansalaisten osallistumisprosessin, josta myös löytyy maininta itsehallintolaista. Espanjan hallitus valitti tästäkin perustuslakituomioistuimeen, joka muutamaa päivää ennen äänestystä ilmoitti myös tämän olevan perustuslain vastainen – nyt sillä verukkeella että aluehallinto on itse asiassa järjestämässä kiellettyä kansalaiskyselyä mutta ainoastaan eri nimellä.

 

  • Lokakuun 4. päivä peräti 920 Katalonian kuntien pormestaria saapui Barcelonaan ja kokoontui aluehallinnon palatsiin antamaan tukensa aluepresidentti Artur Masille itsenäistymisäänestyksen järjestämiseksi

 

  • Huolimatta tästä katalaanit kuitenkin pääsivät yli 40 000 vapaaehtoisen ansiosta uurnille sunnuntaina 9. marraskuuta 2014. Peräti 2,3 miljoonaa ihmistä äänesti tässä ei-sitovassa ja Espanjan perustuslakituomioistuimen kieltämässä täysin rauhallisessa ja demokraattisessa äänestyksessä. Yli 80 % äänesti täyden itsenäistymisen (kaksiosainen kysymys puolesta).

 

  • Tämän huikean kansalaisten osallistumisen jälkeen aluepresidentti Artur Mas totesi Espanjan hallituksella olevan viimeinen mahdollisuus myöntyä oikeaan viralliseen itsenäistymiskansanäänestykseen Kataloniassa.

 

  • Sillä välin kun silloisia aluepresidentti Artur Masia, varapresidentti Joana Ortegaa sekä opetusministeri (äänestyspaikat olivat pääasiassa kouluissa) Irene Rigauta oli nostettu syytteet muun muassa valtaoikeuksien väärinkäytöksestä ja petoksesta marraskuisen äänestyksen sallimisesta, Katalonian johtavat itsenäistymistä kannattavat puolueet CiU (joka hajosi itsenäistymiskysymyksen takia myöhemmin kesäkuussa 2015 sen pienemmän siiven erottua) sekä ERC pääsivät itsenäistymistä kannattavien kansalaisjärjestöjen avulla sopuun tammikuussa 2015 siitä että Kataloniassa järjestetään syyskuussa 2015 ennenaikaiset alueparlamenttivaalit. Vaalit muutettaisiin tosiasialliseksi itsenäistymiskansanäänestykseksi koska se on ainut keino antaa katalaanien päättää tulevaisuudestaan Espanjan kieltäytyessä oikean kansanäänestyksen järjestämisestä.

 

  • Maaliskuussa 2015 CiU, ERC sekä itsenäistymistä kannattavat kansalaisjärjestöt allekirjoittivat alustavan tiekartan itsenäistymiseen, jossa sovittiin itsenäistymissiirtymäkauden pääpiirteistä, jotka toteutetaan jos itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat syyskuun vaalit.

 

  • Heinäkuun alussa Katalonian aluehallituksen muodostava keskusta-oikeistolainen Artur Masin Convergencia (CDC) puolue sekä Oriol Junquerasin tasavaltalainen vasemmisto Esquerra (ERC) muodostivat ennenkuulumattoman yhteisen ehdokaslistan syyskuun itsenäistymisalueparlamenttivaaleja varten, johon tuli vielä mukaan riippumattomia kansalaisyhteiskunnan edustajia. Ehdokaslistan kärkipaikat varattiin näille riippumattomille edustajille. Tähän yhteislistaan nimeltä Junts pel Si liittyi myös pienempiä Katalonian itsenäistymistä kannattavia puolueita ja ainoastaan yksi jäi sen ulkopuolelle. Äärivasemmistolainen CUP lähti vaaleihin omalla listallaan. Junts pel Si:n vaaliohjelmaan täsmennettiin maaliskuussa sovittua tiekarttaa itsenäistymiseen. Itsenäistymisliike toivoi yli 50 % ääniosuutta Junts pel Si ja CUP ehdokaslistoille vaaleissa mutta sanoi useaan otteeseen ennen vaaleja että pelkkä parlamenttipaikkojen enemmistö tulee riittämään itsenäistymissiirtymäkauden toteuttamiseen.

 

  • Elokuun alussa Katalonian aluepresidentti Artur Mas hajotti alueparlamentin ja määräsi ennenaikaiset alueparlamenttivaalit syyskuun 27. päiväksi.

 

  • Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta 2015 1,5 miljoonaa katalaania osoitti mieltään itsenäisen Katalonian tasavallan puolesta Barcelonassa täyttäen Avinguda Meridiana pääkadun kilometrien matkalta.

 

  • 27. syyskuuta 2015 – kolme vuotta sen jälkeen kun Katalonian alueparlamentti oli vuonna 2012 hyväksynyt julistuksen, jossa vaadittiin itsenäistymiskansanäänestystä – katalaanit äänestivät historiansa ehkä merkittävimmässä vaaleissa. Junts pel Si voitti 62 paikkaa 135:sta ja CUP 10. Yhteensä selkeä 72 paikan parlamenttienemmistö itsenäistymistä kannattaville puolueille. Tämä enemmistö tuli kuitenkin vain 48 % ääniosuudella kun taas itsenäistymistä selkeästi vastustaneet puolueet (Ciudadanos, sosialistipuolue PSC sekä kansanpuolue PPC) saivat 39 % äänistä ja 52 alueparlamenttipaikkaa. Loput äänistä menivät lähinnä Podemoksen ja Katalonian alueellisten puolueiden koalitiolle CSQEP, joka sai 11 alueparlamenttipaikkaa, ja CiU:sta aikaisemmin irronneelle UDC-puolueelle, joka jäi kokonaan ilman paikkoja. CSQEP:ta ei kuitenkaan voida lukea itsenäistymisen vastustajien joukkoon koska sen kanta asiaan ei ollut selkeä ja sen äänestäjäkunnassa on melko paljon itsenäistymisen kannattajia. CSQEP kampanjoi kansanäänestyksen puolesta ja toivoi Podemoksen menestyksen joulukuisissa Espanjan parlamenttivaaleissa johtavan siihen. Tämä toive osoittautui vääräksi. Näin ollen vaikka itsenäistymistä kannattavat puolueet eivät saaneet yli 50 % kaikista annetuista äänistä, ei voida myöskään sanoa että itsenäistymistä vastustavat puolueet olisivat saaneet yli 50 % äänistä. Itsenäistymisliike julisti voittaneensa vaalit ja siirtymäkauden itsenäistymiseen alkavan.

 

  • Junts pel Si:n ja CUP:n aloittaessa lopulta hyvin vaikeaksi osoittautuneet neuvottelut uuden aluehallituksen muodostamisesta rikossyytteet Katalonian johtoa vastaan edellisen vuoden itsenäistymisäänestyksestä etenivät oikeuteen. 15. lokakuuta 2015 Katalonian virkaa-tekevä aluepresidentti Artur Mas joutui oikeuden eteen antamaan lausuntoa. Uskomattomana voimannäyttönä hänet saattoi sinne melkein 500 Katalonian kuntien pormestaria, koko aluehallitus, Junts pel Si:n ja CUP:n alueparlamentaarikot sekä tuhannet katalaanit.

 

  • Katalonian vastavalittu alueparlamentti aloitti toimintansa lokakuun lopulla ja sen puhemieheksi valittiin ANC:n entinen johtaja Carme Forcadell, joka oli ollut Junts pel Si listan kakkosnimi Barcelonan vaalipiirissä. Forcadell päätti ensimmäisen puheensa puhemiehenä sanoihin: ”Kauan eläköön Katalonian tasavalta!”

 

  • Tasan vuosi epävirallisen itsenäistymisäänestyksen jälkeen 9. marraskuuta 2015 Katalonian alueparlamentti hyväksyi äänin 72–63 julistuksen prosessin itsenäisen Katalonian tasavallan luomiseksi alkamisesta. Katalonian itsenäistymissiirtymäkausi lähtisi käyntiin kunhan uudesta aluepresidentistä päästäisiin sopuun. Espanjan perustuslakituomioistuin mitätöi julistuksen miltei välittömästi.

 

  • Vaikeiden vaiheiden ja muun muassa käsittämättömän 1515–1515 tasapelin CUP:n puoluekokouksen äänestyksessä jälkeen Katalonian itsenäistymistä kannattavat puolueet Junts pel Si ja CUP pääsivät 9. tammikuuta 2016 sopuun Carles Puigdemontin valinnasta Katalonian 130. aluepresidentiksi. Uudet vaalit ja itsenäistymisliikkeen orastava epäonnistuminen vältettiin ja sen sijaan uusi hallitus lähtee toteuttamaan Katalonian siirtymäkauden itsenäistymiseen.

 

  • Viimeisimmässä tammikuun 2016 mielipidetiedustelussa 57 % katalaaneista oli vahvasti tai melko vahvasti itsenäistymisen kannalla. Yli 80 % katalaaneista halusi kansanäänestystä itsenäistymisestä.

 

 

Millainen tämä itsenäistymissiirtymäkausi sitten on? Kansallisen siirtymän neuvoston (CATN) dokumenttien, vuoden 2015 maaliskuun tiekarttasovun, Junts pel Si:n vaaliohjelman, 9. marraskuuta 2015 hyväksytyn julistuksen sekä viimein Junts pel Si:n ja CUP:n sovun myötä Carles Puigdemontin aluehallitukselle on muodostunut varsin selkeä suunnitelma siitä kuinka Katalonia aikoo irtautua Espanjasta omaksi itsenäiseksi valtiokseen. Tämän prosessin ensimmäisen vaiheen on määrä kestää korkeintaan 18 kuukautta ja jälkimmäisen korkeintaan 12 kuukautta tämän jälkeen. Katalonian on määrä toimia käytännössä itsenäisen valtion tavoin vuoden 2017 puoliväliin mennessä ja itsenäistymisprosessin kulminoitua vuonna 2018 kansanäänestykseen itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista sekä lopulliseen itsenäistymisjulistukseen.

 

Ensitöikseen on määrä laatia valmiiksi erilaista lainsäädäntöä itsenäistymistä varten. Näistä tärkein on kolmen lain paketti, jotka on jo laitettu alulle Katalonian alueparlamentissa. Tätä varten alueparlamenttiin on myös muodostettu perustuslaillista prosessia seuraava valiokunta, josta Espanjan hallitus on jo ehtinyt valittamaan perustuslakituomioistuimeen. Nämä kolme lakia ovat laki Katalonian omasta sosiaaliturvajärjestelmästä, laki julkisesta rahoituksesta sekä laki lainsäädännön jatkuvuudesta. Laki lainsäädännön jatkuvuudesta muodostaa osan laajempaa kokonaisuutta nimeltä lainsäädäntö perustuslaillisesta prosessista ja siinä käsitellään sitä kuinka Espanjan lainsäädäntö on voimassa toistaiseksi niillä aloilla missä itsenäisen Katalonian lainsäädäntöä ei ole vielä ehditty laatimaan. Lainsäädännöllistä tyhjiötä tai askelta tuntemattomaan ei pitäisi siis olla.

 

Lait sosiaaliturvajärjestelmästä ja julkisesta rahoituksesta taas liittyvät teemaan nimeltä itsenäisen valtion rakennelmat. Itsenäisen valtion rakennelmia ovat muun muassa juuri sosiaaliturvajärjestelmä, valtiovarainministeriö, keskuspankki, tulli, ydinturvallisuusvirasto ja paljon muuta. Näitä on suunniteltu jo vuosien ajan mutta tänä vuonna Katalonian aluehallinto tulee valmistelemaan niitä eteenpäin siten että ne ovat nopeasti otettavissa käyttöön vuonna 2017. Lainsäädäntöpaketti sekä sitä seuraava itsenäisen valtion rakennelmien nopea toimeenpano on edessä ensimmäisen 18 kuukauden määräajan loppupuolella vuonna 2017. Tätä luonnollisesti hankaloittaa se että valtaosa aluehallinnon rahoituksesta tulee kiertäen Madridin kautta. Luovia ratkaisuja vaaditaan sitten kun varsinaista itsenäistymistä yritetään toteuttaa.

 

Maaliskuussa 2016 on myös tarkoitus laittaa alulle kansalaisten osallistumiseen pohjautuva perustuslaillinen prosessi, jossa katalaanit kehittelevät foorumien sekä paikallistoiminnan avulla ehdotuksia itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaiksi. Näitä ehdotuksia perustuslaiksi on myös laadittu eri ryhmien toimesta. Tästä osallistumisprosessista pohjautuvat ajatukset itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaiksi muodostavan pohjan sille mistä perustuslakiasäätävä kokous ryhtyy varsinaista perustuslakia laatimaan vuonna 2017.

 

Koko ajan Katalonian aluehallinto pyörittää normaalia päivittäistä toimintaansa sekä muun muassa toteuttaa Junts pel Si:n ja CUP:n sopimia sosiaalipolitiikan alan toimia. On myös muistettava että vaikka CUP on lupautunut tukemaan aluehallitusta mukisematta kaikissa itsenäistymisprosessiin liittyvissä asioissa, sen tuki ei ole taattua muilla sektoreilla. Heti ensi töikseen aluehallitus, jonka varapresidenttinä muuten toimii ERC:n johtaja Oriol Junqueras, perusti kokonaan uuden Katalonian ulkoministeriön jonka johtoon tuli Junts pel Si ehdokaslistan kärkinimi Raul Romeva. Artur Mas tulee myös ottamaan kontakteja kansainvälisen yhteisön toimijoihin aluehallituksen puolesta. Espanja on valittanut myös tästä ulkoministeriön perustamisesta perustuslakituomioistuimeen.

 

Kun keväämmällä perustuslakituomioistuin lakkauttaa sekä ulkoministeriön että Katalonian alueparlamentin perustuslaillista prosessia seuraavan valiokunnan, on Katalonian itsenäistymistä ajava aluehallitus ensimmäistä kertaa kovan paikan edessä. Tarpeetonta konfliktia Madridin kanssa olisi vältettävä ennen kuin se riski ollaan Katalonian puolelta valmiina ottamaan eli käytännössä valmisteluiden edettyä ja 18 kuukauden aikarajan lähestyessä loppuaan. Todennäköisesti näiden molempien nimeä tullaan vain muuttamaan ja ne jatkavat toimintaansa samaan tapaan, josta Espanjan hallitus tulee jälleen valittamaan perustuslakituomioistuimeen samoin kuin edellä mainituista laeista kunhan niiden käsittely alueparlamentissa etenee. Jossain vaiheessa perustuslakituomioistuin tulee myös käyttämään uusia toimivaltuuksiaan ja antamaan sanktioita esimerkiksi erottamalla Raul Romevan tai jopa perustuslaillista prosessia seuraavan valiokunnan jäsenet ja Katalonian alueparlamentin puhemiehen Carme Forcadellin tehtävästään. Tällöin tilanteen eskaloituminen on jo lähellä ja Katalonian aluehallitus saattaa joutua nopeuttamaan suunnitelmiaan.

 

Kansainvälinen puoli on myös oleellinen. Katalonian aluehallitus pyrkii aloittamaan tänä vuonna neuvottelut kansainvälisten toimijoiden esim. Euroopan unionin kanssa. Katalonian aluehallitus tulee myös virallisesti pyytämään Espanjaa neuvottelemaan itsenäistymisen käytännön asioista mihin ei tietenkään vastata. Minkään virallisen valtio- tai instituutiotason tukea Katalonian itsenäistymisliike ei vielä tässä tule saamaan. Mutta kaikki tähtää siihen hetkeen kun varsinainen Espanjasta irrottautuminen alkaa 18 kuukauden määräajan loppupuolella. Silloin Euroopan muut hallitukset, Euroopan unioni sekä myös finanssimarkkinat haluavat välttää tilanteen eskaloitumisen ja saattavat jopa painostaa Espanjaa myöntymään oikeaan itsenäistymiskansanäänestykseen.

 

Missä tahansa vaiheessa itsenäistymissiirtymäkautta, Katalonia on edelleen valmis laittamaan sen hetkeksi jäihin jos Espanja myöntyy oikeaan viralliseen itsenäistymiskansanäänestykseen. Suurella todennäköisyydellä nykyiset Espanjan hallitusneuvottelut eivät sitä kuitenkaan tuota, eikä mahdolliset Espanjan uudet ennenaikaiset parlamenttivaalit. Ainoa mikä voi sen tuottaa on edellä mainittu eskaloitumisen tilanne ja kansainvälinen painostus. Katalonia on osoittanut että se on yrittänyt kaikkia mahdollisia keinoja kansanäänestyksen järjestämiseen, eikä siinä ole onnistuttu. Nyt Katalonia on valmis viemään prosessin loppuun tarvittaessa yksipuolisesti.

 

Katalonia toimii kuitenkin yksipuolisesti vain ja ainoastaan jos mikään muu ei auta ja ennen kaikkea Katalonia ei tule viemään itsenäistymisprosessiaan huipentumaan ilman että sille on annettu selvä yli 50 % mandaatti kansanäänestyksessä. Kävi miten kävi: ennen lopullista itsenäistymistään Kataloniassa tullaan järjestämään kansanäänestys itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista ja jos siihen mennessä Espanja ei ole järjestänyt oikeaa itsenäistymiskansanäänestystä, kyllä perustuslaille on kyllä itsenäistymiselle ja ei perustuslaille on ei itsenäistymiselle. Tähän liittyy myös itsenäistymisliikkeen paljon puhuma tarve laajentaa sosiaalista enemmistöä itsenäistymisen takana. Tarkoituksena on että jotkut heistä jotka eivät tällä hetkellä kannata Katalonian itsenäistymistä tulevat kuitenkin kannattamaan sitä konkreettisemmassa äänestyksessä itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista.

 

Syyskuun 27. päivän vaalien tulos (alueparlamenttienemmistö ja 48 % kaikista äänistä) oli mandaatti aloittaa Katalonian itsenäistymissiirtymäkausi ja viedä ensimmäinen 18 kuukauden siirtymä loppuun asti. Toista 12 kuukauden siirtymää ei kuitenkaan viedä loppuun ja täten Katalonian itsenäistymistä ratifioida ilman yli 50 % mandaattia kansanäänestyksessä itsenäistymisestä (jos Espanja myöntyy tähän) tai tasavallan perustuslaista. Katalonia ei kuitenkaan voi järjestää itsenäistymiskansanäänestystä laittomasti ollessaan vielä Espanjan osa koska silloin se a) päätyisi samanlaiseksi tulokseksi kuin vuoden 2014 äänestys vastustajien jäädessä pääasiassa kotiin ja b) sen legitimiteetti voitaisiin kyseenalaistaa ja Espanja pystyisi lisäksi estämään sen toteuttamisen käytännössä helpommin.

 

Tilanne ei ole ideaali. Jos syyskuun 27. päivä olisi tullut selkeämpi voitto itsenäistymistä kannattaville puolueille, tilanne ei olisi näin vaikea. Onnistuessaan Katalonian itsenäistymisliike tulee tekemään maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen ennakkotapauksen rauhanomaisesta irrottautumisesta länsimaisesta demokraattisesta valtiosta, jonka keskushallinto laittaa melkein kaikin kuviteltavissa olevin keinoin vastaan pyrkimyksille itsenäistyä. Ei ole lopulta kovin yllättävää että edessä on varsin eriskummallisia tapahtumia.

 

Katalonian tulee siis olla itsenäinen valtio – tai ainakin tosiasiallisesti toimia sen tavoin –, jotta sen kansalaiset saavat haluamansa oikeuden päättää omasta tulevaisuudestaan kansanäänestyksessä. En todella tiedä mitä tapahtuu jos katalaanit tällöin kansanäänestyksessä tasavallan perustuslaista hylkäävät itsenäistymisen. Katalonia palaa osaksi Espanjaa ja itsenäistymistä puuhannut poliittinen johto päätyy vankilaan.

 

Joka tapauksessa nykyisen Katalonian aluehallituksen suunnitelma on seuraava. Vuoden 2017 puoleenväliin mennessä – kun itsenäistymiseen liittyvät lait on kirjoitettu valmiiksi, itsenäisen valtion rakennelmat valmisteltu, kansainväliset yhteydet ja neuvottelut aloitettu sekä viimeisen kerran annettu Espanjalle mahdollisuus myöntyä viralliseen itsenäistymiskansanäänestykseen – Katalonia aloittaa varsinaisen irtautumisen Espanjasta. Nykyinen alueparlamentti hyväksyy lain Katalonian sosiaaliturvajärjestelmästä, lain julkisesta rahoituksesta sekä lainsäädäntöpaketin perustuslaillisesta prosessista sisältäen muun muassa lain lainsäädännön jatkuvuudesta, itsenäisen Katalonian tasavallan väliaikaisen perustuslain, uuden vaalilain sekä lain itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain säätämisestä. Lainsäädäntöpaketti perustuslaillisesta prosessista tulee sisältämään jossain muodossa julistuksen Katalonian itsenäistymisestä tai todennäköisemmin aikeesta itsenäistyä. Joka tapauksessa nämä lait hyväksyttyään Katalonia toimii de-facto itsenäisen valtion tavoin. Katalonia aluehallitus toimeenpanee nopeassa aikataulussa itsenäisen valtion rakennelmat ja Carles Puigdemont – Katalonian 130. ja ehkä viimeinen aluepresidentti – hajottaa nykyisen alueparlamentin ja määrää perustuslaillisesta prosessista hyväksytyn lainsäädäntäpakettiin pohjautuen Katalonian tasavallan perustuslakia säätävän kokouksen vaalit, joissa käytetään uutta juuri hyväksyttyä vaalilakia.

 

Uusi Katalonian tasavallan perustuslakia säätävä kokous ottaa itselleen kaiken vallan mitä ennen Espanjan monarkki, parlamentti sekä hallitus ja Katalonian aluehallinto on itsellään pitänyt. Puigdemontin aluehallitus jatkaa virkaa-tekevänä kunnes perustuslakia säätävä kokous on nimittänyt Katalonialle väliaikaisen itsenäistymishallituksen, joka jatkaa itsenäisen valtion rakennelmien toimeenpanoa sekä edustaa Kataloniaa kansainvälisissä neuvotteluissa. Perustuslakia säätävä kokous nimittää komitean kirjoittamaan ehdotuksen itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaiksi johon tulevat mukaan poliittiset puolueet sekä kansalaisjärjestöjen edustajat. Komitean on määrä tuottaa valmis ehdotus perustuslaiksi 12 kuukauden sisällä mutta todennäköisesti ja olosuhteiden pakosta perustuslaki tullaan todennäköisesti laatimaan nopeasti koska siitä järjestettävää kansanäänestystä tarvitaan pikaisesti.

 

Espanja ei tietenkään katso tätä kaikkea sivusta ja jo siinä vaiheessa (joka saattaa tulla jo tänä vuonna jos tilanne eskaloituu) kun Katalonia lähestyy varsinaista irrottautumisen aloittamisen hetkeä, Espanjan hallitus tulee todennäköisesti turvautumaan lopulta perustuslain artiklaan 155 ja lakkauttaa Katalonian itsehallinnon. Tämä ei kuitenkaan estä edellä kuvatun prosessin kulkua ellei sitä tehdä aikaisessa vaiheessa jolloin Katalonia ei vielä ole valmis aloittamaan yksipuolista irtautumista Espanjasta. Joka tapauksessa Espanja ei käytännössä pysty estämään edellä kuvattua prosessia varsinaisen itsenäistymisen aloittamiseksi ellei se sitten lähetä panssarivaunuja Avinguda Diagonalille Barcelonaan ja Guardia Civilia hajottamaan alueparlamentin istuntoa ja riisumaan Katalonian poliisivoimia aseista. Tämä on onneksi ainakin vielä äärimmäisen epätodennäköistä.

 

Mitä tästä kaikesta siis seuraa? Tilanteen eskaloituminen ja vakava kriisi joka vaikuttaa koko Eurooppaan. Kansainvälinen yhteisö ei tule katsomaan tätä Espanjan historian pahinta perustuslaillista kriisiä ja Katalonian yksipuolista itsenäistymisyritystä sivusta. Katalonian valttikortti on nimenomaan yksipuolinen itsenäistymisyritys, jolla viimein saadaan kaikkien huomio asiaan sekä Espanjan täydellinen kyvyttömyys ratkaista asia demokraattisella ja sivistyneellä tavalla oikealla itsenäistymiskansanäänestyksellä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Skotlannin tavoin. Lisäksi tietenkin kansainvälistä reaktiota ei pidä yliarvioida ja muistetaan että on myös Espanjan intresseissä että tilanne ei eskaloidu korjaamattomaksi. Vaikka mahdollista itsenäistymistä ei todennäköisesti tulla koskaan lähitulevaisuudessa hyväksymään, oikea itsenäistymiskansanäänestys saattaa olla se mitä seuraa vuona 2017 Katalonian yksipuolisesta yrityksestä itsenäistyä.

 

Mutta Katalonia ei tietenkään luota tähän yhtään ja on valmis viemään itsenäistymisprosessin loppuun asti yksipuolisesti. Ja siinä vaiheessa kun irtautuminen on jo aloitettu puhumattakaan kun perustuslakia säätävä kokous on valittu, on jo otettu niin monta ratkaisevaa askelta kohti tuntematonta, ettei takaisin enää ole paluuta. Kun ehdotus itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaiksi on valmis, perustuslakia säätävä kokous hyväksyy sen ja sen jälkeen järjestää kansanäänestyksen perustuslain ratifioimiseksi. Jos oikeaa itsenäistymiskansanäänestystä ei ole ollut, tämä äänestys perustuslaista tulee olemaan se vuosituhannen äänestys, joka sinetöi Katalonian historian merkittävimmän hetken. Jos perustuslaki hyväksytään, Eurooppaan syntyy virallisesti uusi itsenäinen valtio. Perustuslakia säätävä kokous julistaa Katalonian vielä virallisesti itsenäiseksi valtioksi ja tämän jälkeen hajottaa itsensä. Seuraavaksi Kataloniassa järjestetään ensimmäiset itsenäisyyden ajan parlamenttivaalit (sekä riippuen valtiomuodosta ehkä myös presidentinvaalit).

 

Kysymys itsenäisen Katalonian jäsenyydestä Euroopan unionissa on sellainen että se todennäköisesti ratkeaa vasta myöhemmin. Ennakkotapausta ei ole. Tätä pohdin tarkemmin myöhemmässä toisessa blogitekstissä. Itsenäisen Katalonian tasavallan ja Espanjan kuningaskunnan välit eivät varmasti parane vuosiin tai vuosikymmeniin mutta ehkä jonain päivänä. Käytännön asiat sekä talousintressit luovat varmasti paljon yhteistyötä mutta saattaa mennä vuosikymmeniä ennen kuin Espanjan kuningas (jos monarkiaa ei ole lakkautettu siihen mennessä) tai pääministeri ottaa vastaan viralliselle valtiovierailulle Katalonian tasavallan presidentin tai toiste päin.

 

Kukaan ei luonnollisesti tiedä vielä varmaksi miten tämä kaikki tulee menemään mutta Katalonian nykyinen aluehallitus ja itsenäistymisenemmistöinen alueparlamentti ovat tosissaan toteuttamassa projektia itsenäisen tasavallan luomiseksi ja edellä kuvattu suunnitelma on aluepresidentti Puigdemontin työpöydällä. Espanjan pitää ymmärtää että lopulta Katalonia tulee päätymään sellaiseksi kuin katalaanit sen haluavat – ja jos se tarkoittaa itsenäistymistä ja Espanjan kuningaskunnan hajoamista niin olkoon näin – ja kaikista paras tapa ratkaista tilanne olisi myöntyä kansanäänestykseen Katalonian itsenäistymisestä. Jos siihen ei kuitenkaan myönnytä, Katalonia tulee ratkaisemaan tilanteen yksipuolisesti ja Eurooppaan saattaa syntyä uusi itsenäinen valtio mitä eriskummallisimmalla vaalien ja kansanäänestysten yhdistelmällä. Saattaa käydä niin että kun vuonna 2018 katsotaan taaksepäin viimeisiä kuutta vuotta, nähdään – ei pelkästään kuusi perättäistä miljoonamielenosoitusta Katalonian kansallispäivinä vaan myös kansanäänestykseksi kansanäänestyksestä muutettu vuoden 2012 ennenaikainen alueparlamenttivaali, vuoden 2014 epävirallinen äänestys itsenäistymisestä, kansanäänestykseksi itsenäistymisestä muutettu vuoden 2015 ennenaikainen alueparlamenttivaali, perustuslakia säätävän kokouksen vaali 2017, kansanäänestys itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista 2018 sekä ensimmäiset itsenäiset parlamenttivaalit 2018.

 

Kataloniassa ja Espanjassa kuohuu asian pinnoilta päivittäin – kuten on koko vuosikymmenen ajan. Kansainväliseen uutisvirtaan nousee vain isoimmat asiat. Mutta joka päivä Katalonian nykyinen aluehallinto vie kansakuntaa kohti itsenäistymistä. Vaikeimmat ja ratkaisevimmat hetket ovat vielä edessä. Mutta ratkaisevin askel matkalla kohti itsenäistä Katalonian tasavaltaa otetaan pian – ja sen jälkeen todennäköisesti takaisin ei enää ole paluuta. Päivä jolloin Espanjan lippu lasketaan viimeisen kerran Palau de la Generalitatin katolta Barcelonan ydinkeskustassa on jo lähellä.

 

 

--------------------------

Seuraa Twitterissä tarkemmin: @JanneRiitakorpi

Englanninkieliset nettisivuni: http://catalanpolitics.com/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Espanjan historian v. 1936-1939 uusinta?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ompas se Katalonia tosissaan niin kansallismielinen että irroittavat Espanjalta maan tärkeimmän talous- ja matkailualueen. Mutta ei onnistunut Skotlantikaan viemään Britannialta maan tärkeimpiä öljyvarantoja. Toisaalta niin Katalonialaisilla kun Skotlantilaisilla on oikeus itsenäistyä (ja samalla erota Euroopan Unionista). Suomen saamelaisilla ei tälläistä mahdollisuutta ole koska Suomi on peruslain mukaan jakamaton ja Suomessa muutenkin halutaan edistää yhtenäiskulttuuria mikä tarkoittaa saamelaiskulttuurin häviämistä ajan mittaa, onhan se nyttenkin jo kriisissä koska pitäisi saada määriteltyä kuka on Saamelainen ja koska valtio on myynyt Saamelaisten elimalueelta useita kaivosoikeuksia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Andalusia on matkailualueena tärkeämpi Espanjalle kuin Katalonia.

Lisäksi huomauttaisin, että suomalaisten EU-vastustajien mielipahaksi niin skotlantilaiset kuin katalonialaisetkin itsenäisyyspuuhamiehet ovat selkeästi ilmoittaneet halunsa oman uuden maansa säilymisestä EU:n jäsenenä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Muistaakseni Skotlannille ilmaistiin Unionista hyvin srlkeästi että jos he äänestävät itsenäisyyden puolesta alue irtaantuu EU:sta ja sen on haettava erilleen takaisin EU:hun jos haluavat olla mukana jonka jälkeen EU:n toimielimet katsoo onko maa sopivan tasoinen mukasn otettavaksi vai onko se rnsin vielä kehityttävä.

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto Vastaus kommenttiin #4

Olet oikeassa. Käyttämällä hakusanoja Scotland, EU ja membership löytyy useita artikkeleita, joissa suoraan sanotaan, että itsenäistyttyään Skotlannin täytyy hakea EU:n jäsenyyttä.

Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että kaikkien EU-maiden täytyy hyväksyä uuden ehdokkaan jäsenyys ennen kuin jäsenyysneuvottelut voidaan aloittaa:

https://ec.europa.eu/neighbourhood-enlargement/pol...

"Membership negotiations cannot start until all EU governments agree, in the form of a unanimous decision by the EU Council, on a framework or mandate for negotiations with the candidate country."

Jos Katalonia itsenäistyy, niin on täysin varmaa, että Espanja ei tule hyväksymään sen EU-jäsenyyttä.

Toimituksen poiminnat