Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Katalonia äänestää uudelleen – itsenäistymishanke jäissä (lue uudempi teksti)

------------------------------------

Lisäys 9.1.: Katalonian itsenäistymistä kannattavat Junts pel Si ja CUP pääsivät yllättävästi - ja kirjaimellisesti viime hetkellä - sopuun aluepresidentin valinnasta lauantai-iltana 9.1. Artur Mas teki poliittisen uransa merkittävimmän päätöksen ja astui syrjään pelastaakseen Katalonian itsenäistymisliikkeen. Sunnuntaina 10.1. Carles Puigdemont valitaan Katalonian 130. aluepresidentiksi ja uusi aluehallitus jatkaa itsenäistymissiirtymäkauden toimeenpanoa. Kirjoitan sovusta ja tilanteesta uuden blogitekstin piakkoin.

------------------------------------


 

Kataloniassa järjestetään uudet ennenaikaiset alueparlamenttivaalit maaliskuun alussa. Niihin päätyminen tarkoittaa nyt käytännössä sitä että Katalonian ensimmäinen moderni yritys itsenäistyä on epäonnistunut. Vain reilut 5 kuukautta sen jälkeen kun katalaanit äänestivät tosiasiallisena itsenäistymiskansanäänestyksenä pidetyissä aluevaaleissa – äänestyksessä, jota kuvailtiin kaikkien aikojen merkittävimmäksi ja ehkä Katalonian viimeiseksi alueelliseksi vaaliksi ennen itsenäistymistä – alueparlamenttiin historian ensimmäisen itsenäistymistä kannattavan enemmistön, katalaanit päätyvät nyt uudestaan vaaliuurnille. Kuinka siinä niin pääsi käymään ja mitä tapahtuu seuraavaksi? Onko Katalonian itsenäistymisliike nujertunut vai ainoastaan aikalisällä?

 

Espanjan estettyä kaikki viralliset keinot järjestää itsenäistymiskansanäänestys, Katalonian poliittinen johto aluepresidentti Artur Mas etunenässä näkivät ainoana keinona ennenaikaistaan alueparlamenttivaaleja ja käyttää niitä de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisestä. Johtavat itsenäistymistä kannattavat puolueet: Artur Masin keskusta-oikeistolainen Convergencia (CDC) sekä Oriol Junquerasin johtama tasavaltalainen vasemmisto Esquerra (ERC) päätyivät tähän ratkaisuun tammikuussa 2015 pari kuukautta Katalonian epävirallisen 9. marraskuuta 2014 pidetyn itsenäistymisäänestyksen jälkeen.

 

Myöhemmin kesällä 2015 Convergencia ja Esquerra yhdessä kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa muodostivat poikkeuksellisen ehdokaslistan nimeltä Junts pel Si vaaleja varten. Siinä ei pelkästään yhdistetty aluehallitusta johtavan keskusta-oikeiston ja vasemmistolaisen pääoppositiopuolueen ehdokkaat vaan ehdokaslistojen kärkeen sekä sisälle tuli lukuisia sitoutumattomia kansalaisyhteisön edustajia etunenässä Raul Romeva, Carme Forcadell sekä Muriel Casals. Tällä oli tarkoitus korostaa vaalien historiallisuutta sekä ennen kaikkea kansanäänestyspiirrettä. Keskinäiset poliittiset erimielisyydet voitiin laittaa sivuun suuremman yhteisen hyvän: unelman itsenäisestä Katalonian tasavallasta, takia.

 

Yhtenäisyys ei kuitenkaan ollut täydellistä läpi itsenäistymistä kannattavan poliittisen spektrin. Vaikka CDC ja ERC olivatkin muodostaneet sitoutumattomien kanssa yhteisen koalition ja siihen oli liittynyt pienempiä itsenäistymistä kannattavia puolueita mm. DC ja MES, siihen ei liittynyt silloin kolme alueparlamenttipaikkaa omannut äärivasemmistolainen CUP-puolue. CUP ei halunnut osallistua samaan vaaliliittoon muiden puolueiden ja erityisesti Convergencian kanssa. Lisäksi oli selvää että suurimman puolueen johtaja Artur Masista tulisi Junts pel Si:n ehdokas Katalonian aluepresidentiksi vaikkakin Mas oli vasta neljäs puolueen listalla edellä mainittujen kolmen kansalaisyhteisön edustajan jälkeen. Oriol Junqueras oli viides.

 

Erillään CUP pystyi houkuttelemaan niitä vasemmistolaisia äänestäjiä, jotka eivät olisi voineet äänestää Artur Masin ”johtamaa” Junts pel Si:tä. Tästä syystä varsinainen ongelma ei ollut se että syyskuun 27. päivän alueparlamenttivaaleissa oli kaksi itsenäistymistä kannattavaa ehdokaslistaa vaan se etteivät ne olleet pystyneet neuvottelemaan ennen vaaleja siitä mitä vaalien jälkeen tapahtuu. Oli odotettavaa ettei Junts pel Si voittaisi yksin ehdotonta enemmistöä alueparlamenttiin ja täten tarvitsisi CUP:n tukea aluepresidentin valinnassa sekä kaikessa enemmistön vaativassa parlamenttityöskentelyssä.

 

Sunnuntaina 27. syyskuuta 2015 katalaanit äänestivät historiallisissa vaaleissa voiton itsenäistymistä kannattaville ehdokaslistoille. Itsenäistymistä kannattavat Junts pel Si ja CUP voittivat yhteensä 48 % äänistä ja 72 kaikkiaan 135:sta alueparlamenttipaikasta. Itsenäistymistä vastustavat Ciudadanos, sosialistipuolue PSC sekä kansanpuolue PPC voittivat yhteensä 39 % äänistä ja 52 alueparlamenttipaikkaa. Loput äänistä menivät melkein kokonaan kahdelle puolueelle: Podemoksen ja mm. Katalonian ekososialistien CSQEP-koalitiolle, joka voitti 11 alueparlamenttipaikkaa, sekä pienelle kristillisdemokraattiselle UDC-puolueelle, joka jäi kokonaan ilman edustajia, jotka kumpikaan eivät lukeutuneet selkeästi itsenäistymisen vastustajiin vaan ainakin osittain itsekin halusivat sijoittua kyseisen kysymyksen suhteen välimaastoon.

 

Itsenäistymisvaihtoehto voitti siis vaalit mutta ilman yli 50 % kaikista äänistä mandaattia. Edellä kuvatun tilanteen vuoksi ei kuitenkaan voida sanoa että itsenäistymisen kannattajien jäätyä alle 50 %, itsenäistymisen vastustajat olisivat päässeet yli 50 %. Selkeästi itsenäistymistä kannattaneet puolueet saivat enemmän ääniä kuin selkeästi itsenäistymistä vastustaneet puolueet. Itsenäistymistä selkeästi kannattaneet puolueet eivät kuitenkaan saaneet enemmän ääniä kuin kaikki muut puolueet yhteensä. Kiistaton mandaatti itsenäistymiselle siis jäi uupumaan mutta vaalien tuloksen tulkitseminen itsenäistymisliikkeen voitoksi on oikea tulkinta.

 

Junts pel Si oli puhunut ennen vaaleja lukuisaan otteeseen siitä kuinka alueparlamenttipaikkojen enemmistö riittäisi niin kutsutun itsenäistymissiirtymäkauden sekä tiekartan toimeenpanoon. CUP totesi vaali-iltana että heidän alkuperäinen vaatimuksensa välittömästä yksipuolisesta itsenäistymisjulistuksesta ei ole enää voimassa koska itsenäistymisvaihtoehto ei ollut saanut yli 50 % kaikista äänistä. CUP oli kuitenkin samaa mieltä Junts pel Si:n kanssa siitä että vaalien tulos oli mandaatti katalaaneilta aloittaa itsenäistymissiirtymäkausi.

 

Itsenäistymissiirtymäkauden – jonka olisi määrä kestää korkeintaan 18 kuukautta – askelmerkit ja tiekartta itsenäistymiseen oli jo sisällytetty Junts pel Si:n vaaliohjelmaan ja sitä oli jo neuvoteltu Convergencian ja Esquerran sekä itsenäistymistä kannattavien kansalaisjärjestöjen toimesta keväällä 2015 (pohjautuen vuoden 2014 Katalonian kansallisen siirtymän neuvoston laajoihin selvitystöihin ja dokumentteihin) ennen kuin yhtenäislistaan oli edes päädytty. Itsenäistymissiirtymäkausi alkaisi juuri valitun Katalonian alueparlamentin hyväksymällä itsenäistymisprosessin aloittavalla julistuksella ja jatkuisi lainsäädäntätyöllä mm. laki perustuslaillisesta prosessista (sisältäen itsenäisen Katalonian tasavallan väliaikaisen perustuslain sekä lain lainsäädännön jatkuvuudesta) sekä lait itsenäisen Katalonia sosiaaliturvajärjestelmän sekä valtiovarainministeriön suhteen. Siirtymäkauden aluehallitus aloittaisi näiden niin kutsutuiden itsenäisen valtion rakennelmien toimeenpanon (sisältävät sosiaaliturvajärjestelmän ja valtiovarainministeriön lisäksi mm. keskuspankin, ydinturvallisuusviraston ja infrastruktuurin hallintoon liittyviä asioita) sekä neuvottelut Espanjan valtion kanssa itsenäistymiseen liittyvien käytännön asioiden ratkaisemiseksi ja Euroopan unionin sekä kansainvälisen yhteisön kanssa itsenäisen Katalonian jäsenyyden sekä tunnustuksen suhteen. Katalonian alueparlamentti laittaisi alulle kansalaisten osallistumisprosessiin sekä poliittisiin neuvotteluihin pohjautuvan prosessin itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain laatimiseksi. Kun tämä prosessi olisi edennyt riittävän pitkälle, syyskuun 27. päivä valittu alueparlamentti olisi (yksipuolisesti) julistanut Katalonian itsenäiseksi valtioksi hyväksyttyään väliaikaisen perustuslain sekä lain lainsäädännön jatkuvuudesta. Tämän jälkeen olisi pidetty itsenäisen Katalonian tasavallan ensimmäiset parlamenttivaalit ja uusi parlamentti olisi hyväksynyt tasavallan perustuslain, joka olisi vielä ratifioitu kansanäänestyksessä, jonka olisi määrä ratifioida myös koko siirtymäkausi itsenäistymiseen. Tämä ratifioiva kansanäänestys oli myös keskeinen peruste sille miksi syyskuun vaaleissa ei välttämättä tarvittaisi yli 50 % ääniosuutta. On kuitenkin totta että ehkä muita ratkaisuja esim. yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen ratifioiva kansanäänestys tai jopa laittomasti järjestetty kansanäänestys olisi täytynyt harkita. Siirtymäkautta olisi varmasti jouduttu soveltamaan ja suunnitelmia muuttamaan ei vähiten Espanjan vastareaktioiden vuoksi. Nyt kuitenkin näyttää siltä että Espanjan vastareaktioita ei kovin pitkälle tarvinnutkaan spekuloida koska itsenäistymisprosessi meni jäihin täysin sisäisten syiden takia.

 

Joka tapauksessa Junts pel Si:n ja CUP:n oli neuvoteltava vaalien tuloksen jälkeen ennen kuin aluepresidentti (ja sitä myöten aluehallitus) voitaisiin valita ja itsenäistymissiirtymäkausi aloittaa. Junts pel Si sai siis 62 alueparlamenttipaikkaa ja CUP 10. Muilla puolueilla oli yhteensä 63 (C’s 25, PSC 16, CSQEP 11 ja PPC 11) paikkaa. Tässä oli parlamenttiaritmetiikan sanelema lähtökohta.

 

Mistä Junts pel Si:n ja CUP:n täytyi käytännössä sitten neuvotella? Asiat voidaan jakaa kolmeen osaan: itsenäistymissiirtymäkausi, tulevan aluehallituksen käytännön politiikka muissa asioissa erityisesti sosiaalipolitiikka sekä aluepresidentin valinta. Ensimmäinen asia oli näistä ylivoimaisesti helpoin ja kolmas ylivoimaisesti – ja lopulta ylitsepääsemättömästi – vaikein.

 

CUP:n luovuttua välittömän yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen vaatimuksesta, ainoat eroavaisuudet Junts pel Si:n ja CUP:n näkemyksissä siirtymäkaudesta liittyivät siirtymäkauden aloittavan julistuksen muotoihin sekä erityisesti tottelemattomuuteen. CUP halusi hieman jyrkemmän kannan asiassa ja saikin sen läpi. Historiallisena päivänä tasan vuosi Katalonian epävirallisen itsenäistymisäänestyksen jälkeen 9. marraskuuta 2015 Katalonian vastavalittu alueparlamentti (joka oli aikaisemmin ensimmäisessä istunnossaan valinnut Junts pel Si:n kakkosnimen ja Katalonian kansalliskokous ANC:n entisen johtajan Carme Forcadellin puhemieheksi) hyväksyi Junts pel Si:n ja CUP:n äänin julistuksen prosessin aloittamisesta itsenäisen Katalonian tasavallan luomiseksi. Se oli täysin edellä kuvatun itsenäistymissiirtymäkauden tiekartan hengessä ja sisälsi mm. maininnan siitä ettei siihen liittyvät Katalonian toimet ole enää legitimiteettinsä menettäneen Espanjan perustuslakituomioistuimen toimivallan puitteissa ja ettei prosessin eteneminen ole Espanjan toimista kiinni.

 

Hieman jo hiipunut itsenäistymisliikkeen momentum oli parhaassa hengessään tämän jälkeen marraskuun alussa. Muiden asioiden suhteen Junts pel Si:n ja CUP:n neuvottelut kuitenkin hankasivat paikallaan. Vasta joulukuussa Junts pel Si onnistui tarjoamaan laajaa sosiaalipolitiikkapakettia, joka osittaisesta riittämättömyydestä huolimatta olisi varmasti ratkaisun hetkillä kelvannut CUP:lle. Neuvottelut ja sitä myöten koko Katalonian itsenäistymisliikkeen kohtalo jumittui yhteen ainoaan asiaan: seuraavan Katalonian aluepresidentin henkilöön.

 

Artur Mas oli siis Junts pel Si:n itseoikeutettu ehdokas Katalonian seuraavaksi aluepresidentiksi. ERC:n johtaja Oriol Junquerasista olisi tullut varapresidentti sekä lisäksi Raul Romeva sekä aluevarapresidentti CDC:n Neus Munte olisivat saaneet myös oleelliset roolit. Junqueras talouden saralla, Romeva kansainvälisten suhteiden ja Munte sosiaalipolitiikan. Artur Masia ja koko Convergencia puoluetta vainoaa kuitenkin korruptiosyytteiden varjo sekä osan katalaaneista ärtymys viime vuosien tiukkaan talouskuriin, jota myös Katalonia on joutunut harjoittamaan. En lähde tässä puolustelemaan näkemyksiä sen tarkemmin mutta täältä voi lukea hyvän tekstin siitä miksi Artur Mas on kaikesta huolimatta kiistatta paras henkilö johtamaan Katalonian itsenäisyyteen. Joka tapauksessa CUP:n yksi vaalilupauksista oli että he eivät tule äänestämään Artur Masin valinnan puolesta. Heidän mielestään askel kohti itsenäistymisestä vaatii myös selkeän eron vanhasta politiikasta, jota Mas heille edustaa. Toisaalta heidän keskeinen vaalilupaus oli myös että CUP toimii itsenäistymisprosessin eteenpäin viejänä eikä missään nimessä romuta sitä.

 

Neuvottelut Junts pel Si:n ja CUP:n välillä keskittyivät ensin siihen ”miten, miksi ja milloin” Katalonia itsenäistyisi kuin siihen ”kuka” johtaisi siirtymäkauden aluehallitusta itsenäistymiseen. Kun itsenäistymissiirtymäkauden julistus oli hyväksytty (Espanjan hallitus valitti perustuslakituomioistuimeen, joka mitätöi sen perustuslain vastaisena) ja sosiaalipolitiikassa lähestyttiin toisia, päästiin vihdoin suurimman kiistakysymyksen kimppuun.

 

CUP olisi todennäköisesti hyväksynyt Artur Masin jatkon varapresidenttinä tai pääministerinä (Conseller en Cap) jos Junts pel Si olisi vaihtanut ehdokastaan aluepresidentiksi. Konsensusehdokkaina väläyteltiin Raul Romevaa, Oriol Junquerasta, Muriel Casalsia tai nykyistä varapresidentti Neus Muntea. Junts pel Si kuitenkin seisoa järkkymättömästi oman ehdokkaansa takana. Artur Mas olisi voinut astua syrjään mutta häntä ei voitaisi syrjäyttää. CUP-puoluetta äänesti reilu 300 000 katalaania ja sillä oli 10 alueparlamenttipaikkaa. Junts pel Si:tä äänesti yli 1,6 miljoonaa katalaania (suurin yksittäisen ehdokaslistan saama äänimäärä Katalonian historiassa) ja sillä oli 62 alueparlamenttipaikkaa. Parlamentin pienin puolue ei voisi pakottaa suurinta vaihtamaan ehdokastaan. Tämä oli Junts pel Si:n kanta. Lisäksi on muistettava että jos Junts pel Si olisi saanut yhden alueparlamenttipaikan enemmän, CUP:n kymmenen kansanedustajan tyhjää äänestäminen olisi riittänyt Masin valintaan. Tätä pohdittiin todennäköisimpänä lopputulemana ennen vaaleja. Molemmat tekivät strategisen virheen: CUP teki liian vahvan vaalilupauksen: ”emme tule koskaan äänestämään Masin puolesta” ja erityisesti ERC ja kansalaisjärjestöt eivät painostaneet Convergenciaa hyväksymään Junts pel Si ehdokaslistasta neuvoteltaessa kesällä 2015 ajatusta että jos CUP:n tuki on välttämätöntä, Masin täytyisi astua syrjään varapresidentiksi tai pääministeriksi ja esimerkiksi Raul Romevasta tehtäisiin muodollinen aluepresidentti. Nyt Junts pel S:in oli sisäisen lojaalisuuden ja itsenäistymisliikkeen yhtenäisyyden rippeiden pelastamiseksi pakko seistä yhdessä rintamassa eikä esimerkiksi ERC voinut vaatia Masia syrjään koska Convergencia olisi siinä tapauksessa vienyt Katalonian joka tapauksessa uusiin vaaleihin. Jos Masin varapresidenttiydestä olisi sovittu etukäteen Junts pel Si:n kesken, keskusta-oikeisto ei olisi nähnyt Masin syrjäyttämisvaatimuksia pelkästään äärivasemmiston (CUP) tavoitteena ensisijaisesti tehdä vallankumous ja ajaa sosialismia itsenäistymisen sijaan. Toisaalta taas CUP:sta on muistettava että he olisivat hyväksyneet melkein kenet tahansa muun Convergencia-puolueesta aluepresidentiksi ja Junts pel Si:n politiikka olisi joka tapauksessa ollut samanlaista oli Mas johdossa vai ei. Vaikka CUP syytti Masia ja Junts pel Si:tä liikaa henkilöön keskittymisestä, CUP oli itse se joka ei muuttanut kantaansa siinä ainoassa asiassa, jolla ei ollut suurta käytännön merkitystä – enemmän symbolista ja poliittista. Pitää myös muistaa että vaatimalla Artur Masia syrjään, CUP ei vaadi pelkkää henkilöä syrjään, vaan isoa osaa itsenäistymisen valinneesta Katalonian yhteiskunnasta, ja ilman tämän keskusta-oikeiston ja liike-elämän tukea itsenäistyminen ei tule olemaan koskaan mahdollista. Jonain päivänä – ei kuitenkaan nyt – itsenäistyminen voi taas hyvinkin olla mahdollista ilman CUP:n äärivasemmistoa.

 

Neuvotteluiden edetessä CUP pysyi järkkymättömänä. Junts pel Si tarvitsisi siis vähintään 2 KYLLÄ ääntä ja 8 tyhjää tai 6 KYLLÄ ääntä ja 4 EI ääntä CUP:n kymmeneltä kansanedustajalta Artur Masin valintaan. Marraskuun alussa ensimmäisessä kahdessa aluepresidenttiäänestyksessä kaikki CUP:n kymmenen kansanedustajaa äänestivät Masia vastaan. Lopulta kävi niin että nuo kaksi äänestystä jäivät myös viimeisiksi. Marraskuun lopulla CUP:n puoluekokous arvioi ei-sitovasti neuvotteluiden kulkua Junts pel Si:n kanssa. Niukka enemmistö halusi jatkaa neuvotteluita mutta kokous äänesti selkein numeroin (823 tuhannesta kolmesta sadasta) Artur Masin valintaa vastaan. Tämä oli pettymys ja se käytännössä esti sen, ettei mitään sopua Junts pel Si:n ja CUP:n välillä saatu aikaan ennen Espanjan 20. joulukuuta järjestettävien parlamenttivaalien kampanjoinnin alkua joulukuun alussa.

 

Välteltyään lähes koko neuvotteluiden ajan olennaisinta kysymystä, Junts pel Si ja CUP viimein ryhtyivät joulukuun alkupuolella kolmen viikon mittaiseen päivittäiseen neuvotteluun enää lähinnä pelkästään aluepresidentin virasta. Espanjan parlamenttivaalien jälkeen, tiistaina 22. joulukuuta Junts pel Si julkaisi oman 61-sivuisen ehdotuksen ”sopimukseksi itsenäistymiseen”, joka sisälsi heidän viimeiset kompromissiesityksensä vastineeksi Artur Masin valinnasta. CUP oli jo aikaisemmin kutsunut koolle ylimääräisen puoluekokouksen sunnuntaiksi 27. joulukuuta päättämään asiasta.

 

Junts pel Si:n kompromissiehdotukset olivat eräänlaiseen koalitiopresidenttiyden luominen jossa Artur Mas olisi aluepresidenttinä mutta varapresidentti Junquerasille sekä erityisten komissioiden johtajille Raul Romevalle sekä Neus Muntelle delegoitaisiin huomattavasti päätäntävaltaa, 270 miljoonan euron sosiaalipolitiikkapaketti uudelle hallitukselle toimeenpantavaksi sekä pakollinen uusi luottamusäänestys kesän 2016 jälkeen itsenäistymissiirtymäkauden ollessa puolivälissä, jossa CUP voisi uudestaan arvioida Masin kykyä johtaa Katalonia loppuun asti itsenäistymiseen.

 

CUP:n kielteinen kanta Artur Masin suhteen oli ehdoton vaalien jälkeen ja edelleen selvä marraskuun lopun puoluekokouksen jälkeen mutta joulukuun loppua kohti tullessa – 10. tammikuuta 2016 määräajan aluepresidentin valinnan ja uusien vaalien määräämisen suhteen lähentyessä – CUP:n sisältä alkoi kuulua entistä enemmän ääniä sen puolesta että Katalonian itsenäistymisprosessin pelastamiseksi puolueen tulisi mahdollistaan Masin valinta aluepresidentiksi minimituella eli kahdella äänellä puolesta ja kahdeksalla tyhjällä äänellä. CUP:n jäsenkenttään kuuluvista järjestöistä merkittävin Artur Masin valinnan puolesta puhunut oli Poble Lliure ja yksittäisistä henkilöistä ehkä merkittävin oli edellisen vaalikauden CUP:n parlamenttiryhmän johtaja David Fernandez.

 

27. joulukuuta Kataloniassa nähtiin yksi sen modernin poliittisen historian absurdeimmista tapahtumista kun CUP:n ylimääräinen puoluekokous Sabadellissa äänesti uskomattomasti tasan Artur Masin valinnan ja Junts pel Si:n kanssa tehtävän sopimuksen suhteen. 1515 CUP:n jäsentä äänesti vastaan ja 1515 puolesta. Tällainen tulos ei olisi missään nimessä ollut mahdollinen kuukautta aikaisemmin puhumattakaan heti syyskuun vaalien jälkeen. Nyt oli kuitenkin erittäin lähellä se että CUP:n jäsenistö olisi valtuuttanut parlamenttiryhmän antamaan tuen Artur Masin valinnalle ja näin Katalonian itsenäistymissiirtymäkausi olisi päässyt jatkumaan.

 

Päätös kuitenkin siirtyi tasapelin takia CUP:n puoluejohdon ratkaistavaksi. Katalonian ensimmäisen modernin yrityksen itsenäistyä kohtalonhetket olivat viikko tämän jälkeen 3. tammikuuta kun CUP:n poliittinen neuvosto (alueellisten CUP:n neuvostojen delegoimat edustajat) sekä parlamenttiseurantaryhmä GAP:n kokous päätti CUP:n kannan asiasta. 68 henkilön kokous äänesti niukasti Artur Masin valintaa vastaan ja näin ollen uusien vaalien puolesta. Päätöksen jälkeen lukuisat CUP:n alueelliset neuvostot sekä esim. kunnanvaltuutetut ovat julistaneet, ettei päätös kuvasta heidän kantaansa sekä merkittävimpänä CUP:n parlamenttiryhmän johtaja Antonio Banos erosi.

 

Tällä viikolla Junts pel Si ja CUP ovat vielä neuvotelleet Katalonian kansalliskokouksen (ANC) sekä muiden itsenäistymistä kannattavien kansalaisjärjestöjen välittämänä viimeisen kerran sovun saavuttamiseksi. Nämä neuvottelut kariutuivat perjantai-iltana 8.1. ja huolimatta siitä että esimerkiksi ANC:n johtaja Sanchez sanoi pienen toivon rippeen edelleen olevan, on täysin varmaa että maanantaina 11. tammikuuta 2016 Katalonian virkaa-tekevä aluepresidentti Artur Masin on pakko hajottaa alueparlamentti ja määrätä uudet ennenaikaiset alueparlamenttivaalit maaliskuulle. Vaalit pidetään todennäköisesti sunnuntaina 6. maaliskuuta ja ne ovat Katalonian kolmannet peräkkäiset ennenaikaiset alueparlamenttivaalit – neljännet viimeisen viiden vuoden aikana.

 

Se ettei Katalonian historian ensimmäinen itsenäistymistä kannattava parlamenttienemmistö pystynyt sopimaan aluepresidentin valinnasta ja kunnolla aloittamaan itsenäistymissiirtymäkautta on yksi Katalonian modernin historian suurimmista poliittisista epäonnistumisista. Vähintään kahden miljoonan katalaanin unelma on murentumassa poliittisen itsenäistymisliikkeen sisäisten vastakkainasetteluiden takia. Lisäksi Espanjan nykyisestä omasta epävarmasta poliittisesta tilanteesta (todennäköisesti myös Espanjassa pidetään keväästä tai alkukesästä 2016 uudet parlamenttivaalit) ei onnistuttu ottamaan hyötyä irti ja Espanjan vastareaktioiden sijaan itsenäistymisliike hajosi sisäisiin ongelmiin.

 

Toisaalta kävi maaliskuun uusissa vaaleissa miten tahansa, tulevaisuuden Katalonian toiselle yritykselle itsenäistyä on tehty valtavasti pohjatyötä. Näistä kiistatta merkittävin oli 72 alueparlamentaarikon 9. marraskuuta hyväksymä julistus prosessin itsenäisen Katalonian tasavallan rakentamiseksi aloittamisesta sekä muutenkin tiekartan kohti itsenäistymistä luominen. Suurin kysymys on nyt kuitenkin se koska tämä toinen yritys itsenäistyä tulee: heti maaliskuun vaalien jälkeen vai vasta seuraavan sukupolven aikana?

 

Junts pel Si yhteislistan uusiminen maaliskuun vaaleihin tulee olemaan vaikeata. Artur Mas ja Convergencia haluaisivat sitä ja Mas onkin puhunut että uudet vaalit – tosiasiallisen itsenäistymiskansanäänestyksen toinen kierros – olisi ainoastaan kansanäänestys itsenäistymissiirtymäkauden aluehallinnosta eli toisin sanoen hänestä ja mandaatti itse itsenäistymissiirtymäkaudelle säilyisi viime syyskuun vaaleista. Eli Junts pel Si:n tarvitsisi vain hieman parantaa omaa vaalitulostaan ja sitten jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä ei tietenkään ole näin yksinkertaista ja todennäköisin lopputulema on se että itsenäistymistä kannattavien puolueiden (Junts pel Si ja CUP tai CDC ja ERC erikseen ja CUP) yhteenlaskettu ääni- ja paikkamäärä pienenee jonkin verran syyskuun vaaleista. Tasavaltalaisen vasemmisto ei mielellään toista Junts pel Si listaa koska sillä on Espanjan parlamenttivaalien tapaan nyt mahdollisuus nousta historiallisesti Convergenciaa suuremmaksi puolueeksi myös alueparlamentissa. Keskeisessä asemassa ovat tietysti myös itsenäistymistä kannattavat kansalaisjärjestöt ja minkä roolin ottavat nykyiset Junts pel Si:n listalla olevat riippumattomat kansalaisyhteisön edustajat?

 

Jos itsenäistymistä kannattavat puolueet menettävät yksinkertaisen enemmistön alueparlamentissa maaliskuun vaaleissa, Katalonian yritys itsenäistyä on kiistatta epäonnistunut. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu jos enemmistö säilyy suurin piirtein samalla tai hieman huonommalla tuloksella kuin syyskuussa. Silloin itsenäistymisliike on uudestaan samojen sisäisten ongelmien edessä kuin nyt viime kuukausien aikana ja pitää tietysti myös muistaa Podemoksen alueellinen koalitio Kataloniassa. Itsenäistymissiirtymäkauden jatkamisen sijasta uusissa vaaleissa tai niiden jälkeen on mahdollista että jonkinlaista enemmistöä lähdetään muodostamaan kansanäänestysvaatimusten kautta samalla tapaa kuin vuoden 2012 vaalien jälkeen. Tulen pohtimaan Katalonian uusia vaaleja sekä niitä seuraavaa tilannetta tarkemmin toisessa blogitekstissä myöhemmin.

 

Uusiin vaaleihin päätyminen on valtavan suuri poliittinen epäonnistuminen Katalonian itsenäistymisliikkeelle. Unelma ei kuitenkaan ole kuollut mihinkään ja varsinkaan kansalaisten liikkeen vahvuutta ei parane aliarvioida. Se miten historiankirjoitus tulee näkemään Katalonian modernin historian ensimmäisen ja epäonnistuneen yrityksen itsenäistyä, riippuu paljolti siitä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Maaliskuun vaalit ratkaisevat sen tuleeko seuraava yritys itsenäistyä heti perään vai vasta joskus myöhemmin tulevaisuudessa. Jos Katalonia on jonain päivänä itsenäinen valtio, tämä prosessi ja yritys itsenäistyä nähdään varmastikin tarpeellisena askeleena matkalla kohti unelmaa. Jos Katalonia ei tule itsenäistymään, tätä ja koko vuosia kestänyttä itsenäistymisseikkailua tullaan varmasti arvioimaan suurena virheenä. Saattaa olla ettei nykyinen vallassa oleva poliittinen sukupolvi tule johtamaan Katalonian toista yritystä itsenäistyä jos ja kun se on edessä. Mutta oli Artur Masista tällä hetkellä mitä mieltä tahansa, on melko varmaa että jos Katalonia on jonain päivänä itsenäinen, Masin – ja monien muidenkin – mukaan tullaan nimeämään katuja.

 

Nykyisellä niukalla enemmistöllä ja itsenäistymisliikkeen sisäisellä erimielisyydellä Katalonia ei tule itsenäistymään sillä aikataululla mikä vielä pari kuukautta sitten näytti mahdolliselta. Tarjoutuupa nyt Espanjallekin mahdollisuus ratkaista asia oikealla itsenäistymiskansanäänestyksellä – joka ei valitettavasti ole ainakaan lähitulevaisuudessa ja jos rehellisiä ollaan, niin vielä pitkään aikaan, mahdollinen. Parlamenttivaalien käyttäminen de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisestä on esimerkki jota saatetaan käyttää uudestaan muuallakin kuin Kataloniassa. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Katalonian sisäpolitiikka tulee joka tapauksessa olemaan kaikkea muuta kuin tylsää vielä pitkän ajan.

 

Pankaa sanani merkille. Tämä asia on vielä kaukana lopullisesta ratkaisustaan – oli se sitten itsenäisen Katalonian tasavallan ilmestyminen maailmankartalle tai oikeassa kansanäänestyksessä itsenäistymishankkeen hylkääminen – ja Katalonian itsenäistymisliike on kaikkea muuta kuin kuollut.

 

 

Englanninkieliset kotisivuni: http://catalanpolitics.com/

Seuraa myös Twitterissä: @JanneRiitakorpi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän danielantti kuva
Daniel Leppäjärvi

Mielenkiintoista. Kiitos tiedotuksesta. Toivottavasti Katalonia lähtee, sillä se toimisi katalyyttinä muiden alueiden irtaantumiseen Espanjasta.

Toimituksen poiminnat