Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Katalonian siirtymäkausi itsenäistymiseen alkaa

  • Olin Barcelonassa vaalitarkkailutehtävissä 27. päivän vaaleissa
    Olin Barcelonassa vaalitarkkailutehtävissä 27. päivän vaaleissa
  • Olin myös Kataloniassa aikaisemmin syyskuussa kansallispäivän 11.9. aikaan
    Olin myös Kataloniassa aikaisemmin syyskuussa kansallispäivän 11.9. aikaan

Ennätyksellisen korkean (77,4 %) äänestysaktiivisuuden saattelemana katalaanit äänestivät viime sunnuntaina 27. syyskuuta 2015 ensimmäistä kertaa historiassaan selvän enemmistön itsenäistymistä kannattaville puolueille alueparlamenttiin. Tämä enemmistö tuli kuitenkin odotetusti (vaalijärjestelmästä johtuen) hieman alle 50 % äänistä ja ei siitä syystä ole kiistaton mandaatti itsenäistymiselle. Toisaalta kahden eri puolueen kannanottamattomuus itsenäistymiskysymykseen tarkoittaa sitä, ettei minkäänlaista enemmistöä edes ääniosuudessa voida katsoa tulleen itsenäistymistä vastustaville puolueille.

 

Itsenäistymisenemmistöinen alueparlamentti tarkoittaa käytännössä ja ensisijaisesti sitä että tässä tekstissä myöhemmin tarkemmin esiteltävä Katalonian siirtymäkausi itsenäistymiseen alkaa ja huolimatta useammasta mahdollisesta skenaariosta, tulee todennäköisesti johtamaan Euroopan seuraavan itsenäisen valtion syntyyn viimeistään vuonna 2017.

 

Äänestysaktiivisuus vaaleissa oli melkein kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi kuin edellisissä alueparlamenttivaaleissa vuonna 2012, jolloin edellinen ennätys tehtiin ja tällöinkin itsenäistymisdebatista johtuen. Suuren äänestysaktiivisuuden nousun arveltiin auttavan enemmän itsenäistymistä vastustavia puolueita koska esim. viime marraskuun epävirallisessa itsenäistymiskansanäänestyksessä itsenäistymisen puolesta äänestäneiden joukko olisi joka tapauksessa äänestämässä. Arvioisin näin pääasiassa käyneenkin mutta toisaalta erityisesti itsenäistymistä kannattavan CUP:n reipas kannatuksen kasvu, oli varmasti osaltaan uusien äänestäjien ansiota.

 

Vaaleissa oli seitsemän isompaa vaaliliittoa tai puoluetta, joista kuusi sai lopulta alueparlamenttipaikkoja. Näistä seitsemästä kaksi kannatti itsenäistymistä, kolme vastusti ja kaksi eivät ainakaan tässä vaiheessa kannattaneet mutta kansanäänestyksen vaatimisen lisäksi saattavat myöhemmin päätyä vielä kannattamaan sitä. Kuitenkin joka tapauksessa ainoastaan keskusta-oikeiston (Convergencia), vasemmiston (Esquerra), pienempien puolueiden sekä Katalonian itsenäistymistä kannattavan kansalaisliikkeen yhteislista Junts pel Si sekä äärivasemmistolainen CUP voitiin näissä vaaleissa laskea itsenäistymistä kannattaviksi puolueiksi.

 

Sekä Junts pel Si että CUP olivat ennen vaaleja sitä mieltä että pelkkä parlamenttienemmistö riittää itsenäistymissiirtymäkauden aloittamiseen. CUP olisi halunnut välittömän yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen mutta johtaja Antonio Banos sanoikin heti vaaleja seuranneena päivänä että koska yli 50 % äänistä ei saatu, välittömälle itsenäistymisjulistukselle ei löydy mandaattia. Hän kuitenkin sanoi että jossain vaiheessa – mieluummin mahdollisimman pian – se on tehtävä. On totta että ilman yli 50 % äänistä mandaattia voidaan väittää että itsenäistymisliikkeellä ei ole kansanäänestysomaista mandaattia takanaan. Toisaalta itsenäistymisliike perustelee siirtymäkauden aloittamista pelkällä parlamenttienemmistöllä mm. sillä että Espanja ei ole (eikä todennäköisesti tulekaan) myöntynyt oikeaan kansanäänestykseen ja vesitti pahemman kerran viime marraskuun itsenäistymisäänestyksen ja alueparlamenttivaalit (joissa lasketaan paikkoja eikä ääniä) ovat ainoa jäljellä oleva keino päättää itsenäistymisestä. Lisäksi vaikka siirtymäkausi itsenäistymiseen alkaakin, on Katalonia valmis missä vaiheessa tahansa neuvottelemaan sitovasta itsenäistymiskansanäänestyksestä, ja on teoriassa mahdollista että tästä ainakin keskustellaan Espanjassa avoimemmin joulukuisten Espanjan parlamenttivaalien jälkeen vaikkakin neljästä isommasta puolueesta (PP, PSOE, Podemos ja Ciudadanos) ainoastaan Podemos voisi tähän suostua. Pääsyy pelkän parlamenttipaikkaenemmistön kelpuuttamiseen on kuitenkin se, ettei se ole vielä suora mandaatti välittömään itsenäistymiseen vaan itsenäistymissiirtymäkauden aloittamiseen (joka toisaalta tulee johtamaan itsenäistymiseen) ja ainakin teoriassa katalaanit tulevat vielä äänestämään ainakin kansanäänestyksessä itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista, joka samalla ratifioi siirtymäkauden itsenäistymiseen, ehkä erillisessä yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen ratifioivassa kansanäänestyksessä tai sitten Espanjan myöntämässä oikeassa itsenäistymiskansanäänestyksessä. Lisäksi itsenäistymissiirtymäkauden loppupuolella annettava itsenäistymisjulistus saatetaan hyvinkin hyväksyä isommalla äänienemmistöllä kuin pelkästään Junts pel Si:n ja CUP:n esim. juuri CSQEP koalition (tai sen mahdollisesta hajoamisesta seuranneiden puolueiden) hajaäänillä.

 

On siis muistettava että Katalonian edelliset (ja myös ennenaikaiset) alueparlamenttivaalit vuonna 2012 olivat ”kansanäänestys” itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämisestä ja vaikkakin ilman selkeää itsenäistymistä kannattavaa enemmistöä, vuonna 2012 valitussa Katalonian alueparlamentissa oli hyvin selkeä 2/3 enemmistö itsenäistymiskansanäänestyksen takana. Sitä on sitten yritetty kaikin keinoin saada järjestettyä (vaiheita käsitelty tarkemmin monessa aikaisemmassa blogissani) ja siinä Espanjan puolueiden poliittisen tahdon sekä toisaalta perustuslaillisten realiteettien taipumattomuuden vuoksi ei seuraavina kolmena vuotena onnistuttu ja päädyttiin ainoana jäljellä olevana keinona (josta esim. Artur Mas puhui niinkin aikaisin kuin vuonna 2013) tosiasiallisena itsenäistymiskansanäänestyksenä järjestettyihin alueparlamenttivaaleihin.

 

27. päivän vaalit voitti odotetusti 62 paikalla ja 39,5 % kannatuksella yhteislista Junts pel Si. Tämä tulos oli melko odotettu, ehkä hieman Junts pel Si:n omien ns. realisten odotusten, jotka olivat lähempänä 68 paikkaa, alapuolella. Toinen itsenäistymistä kannattava lista CUP sai erinomaisen tuloksen 8,2 % kannatuksella ja lisäsi paikkamääräänsä kolmesta peräti kymmeneen. Yhteenlaskettu itsenäistymistä kannattava 72 paikan enemmistö ja 47,7 % äänistä oli näiden osittain hyvinkin yllättävien vaalien ehkä kuitenkin suurin ns. odotettu tulos. Ennen vaaleja ja mielipidetiedustelujen pohjalta oli juurikin todennäköistä että itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat aika selvän enemmistön alueparlamenttipaikkoja mutta pari prosenttiyksikköä alle 50 % rajan joka olisi ollut kiistaton mandaatti itsenäistymiselle.

 

Junts pel Si:n ehdokaslistat olivat yhdistelmä eri puolueiden poliitikkoja ja kansalaisjärjestöjen edustajia ja sen parlamenttiryhmä tulee tuloksen pohjalta näyttämään seuraavalta: aluepresidentti Artur Masin Convergencia (CDC) 29 edustajaa, Oriol Junquerasin johtama edellisen vaalikauden pääoppositiopuolue tasavaltalainen vasemmisto Esquerra (ERC) 17 edustajaa, yksi edustaja kummastakin pienemmistä itsenäistymistä kannattavasta puolueesta (demokraatit DC ja vasemmistoliike MES) sekä 14 riippumatonta kansalaisyhteisön edustajaa.

 

Vaalien yksi selvistä voittajista – huolimatta siitä että uudessa alueparlamentissa onkin selkeä itsenäistymistä kannattava enemmistö – oli eniten Katalonian itsenäistymistä vastustava Ines Arrimadasin johtama Ciudadanos, joka sai 17,9 % äänistä ja 25 alueparlamenttipaikkaa ollen selkeästi toiseksi suurin puolue. Se voitti selkeästi kilpailun niin toiseksi suurimman puolueen asemasta (joka olisi ollut tärkeä siinä tilanteessa että itsenäistymistä kannattaneet listat eivät olisi voittaneet enemmistöä) sekä itsenäistymisen vastustajien sisäisen kilvan erityisesti kansanpuoluetta vastaan.

 

Miquel Icetan johtama itsenäistymistä vastustava Katalonian sosialistipuolue (joka on Espanjan sosialistisen työväenpuolueen PSEO haara Kataloniassa) onnistui jonkinlaisessa torjuntavoitossa kun kolmas sija 16 alueparlamenttipaikalla ja 12,7 % kannatuksella oli parempi kuin mielipidetiedustelut olivat povanneet. Kuitenkin tulos oli PSC:lle sen historian selkeästi huonoin.

 

Neljänneksi suurin puolue oli itsenäistymiskysymyksen suhteen villinä korttina ollut Lluis Rabellin johtama CSQEP (Katalonia – kyllä me voimme) koalitio, joka koostui Podemoksen alueellisesta puolueesta Kataloniassa (Podem) sekä katalonialaisista pienemmistä puolueista mm. ICV sekä EUiA. Tällä koalitiolla yritettiin toistaa onnistunut Barcelona en Comu kampanja, joka nosti Ada Colaun Barcelonan pormestariksi viime toukokuun kunnallisvaaleissa, mutta CSQEP:n tulos 11 alueparlamenttipaikalla sekä 8,9 % kannatuksella, oli erittäin huono. ICV-EUiA sai yksinään vuonna 2012 12 paikkaa ja nyt osana Podemosta vain 11. Heidän kampanjansa keskittyi pääasiassa samaan teemaan kuin monilla muilla puolueilla kolme vuotta sitten eli Espanjan kanssa neuvotellun itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämiseen. Kun ottaa huomioon mitä viime vuosina on tapahtunut, katalaanit eivät ilmiselvästi uskoneet tämän onnistumiseen ja eivät äänestäneet CSQEP koalitiota minkä mielipidetiedusteluiden perusteella olisi pitänyt kamppailla toiseksi suurimman puolueen asemasta Ciudadanoksen kanssa. CSQEP kuitenkin vaaliohjelmassaan puhui perustuslaillisesta prosessista ja luultavasti osallistuu itsenäistymistä vastustavia puolueita innokkaammin siirtymäkauden prosesseihin esim. itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain laatimiseen. CSQEP saattaa helposti hajota joko melko piankin tai viimeistään siinä vaiheessa jos itsenäistymistä kannattavat puolueet vievät Katalonian itsenäistymisjulistuksen kynnykselle. Tämä huono tulos on omiaan lisäämään hajoamisen todennäköisyyttä ja jos vielä Podemos ei ota suurvoittoa Espanjan parlamenttivaaleissa, hajoaminen on aika todennäköistä. ICV puolueen sisäinen itsenäistymissiipi (joka ei PSC:n ja UDC:n vastaavien, joista syntyi Junts pel Si:ssä mukana olevat DC ja MES, tapaan ole irronnut omaksi puolueeksi) onkin nyt kehottanut CSQEP:ta neuvottelemaan Junts pel Si:n ja CUP:n kanssa. Lisäksi ICV ilmoitti aikaistavansa puoluekokoustaan vuodelta 2017 tammikuuhun 2016 juuri Espanjan parlamenttivaalien jälkeiseen aikaan ja ei ole mahdotonta että se silloin ottaa selkeämmin kantaa itsenäistymisen puolesta. Tässä paljon myös riippuu siitä kuinka pitkälle siirtymäkausi on edennyt siihen mennessä. Joka tapauksessa vaikka tässä vaiheessa ääni CSQEP:lle ei ollut ääni itsenäistymisen puolesta, ei sitä voi lukea oikein itsenäistymisen vastustajien leiriinkään.

 

Katalonian itsenäistymisliike on esittänytkin että CSQEP:n ja UDC:n tulokset näissä vaaleissa pitäisikin esittää muodossa ”ei kantaa/ei tiedä vielä” suhteessa itsenäistymiseen. Tässä tapauksessa 47,7 % äänesti itsenäistymisen puolesta, 11,5 % ”ei kantaa/ei tiedä vielä” ja vain 39,2 % itsenäistymistä vastaan. Itse ehkä kuitenkin välttäisin tätä tulkintaa. Parempi on vain reilusti myöntää että mandaatti itsenäistymissiirtymäkaudelle saatiin alueparlamenttipaikkaenemmistöllä ja tätä edellä kuvattua kolmiosaista tulosesitystä lähinnä käyttää sen pääasiallisessa tarkoituksessa eli osoittaakseen väitteet siitä kuinka Katalonian vaalien tulos oli itsenäistymistä vastustavien voitto vääräksi.

 

CSQEP:n ohella vaalien toinen selkeä alisuorittaja oli pääministeri Mariano Rajoyn kansallispuolue (Kataloniassa PPC, Espanjassa PP), jolla on tällä hetkellä ehdoton enemmistö Espanjan parlamentin alahuoneessa. Kataloniassa sen kannatus on kuitenkin vain 8,5 % ja se voitti vain 11 alueparlamenttipaikkaa jossa on peräti 8 vähennystä viime vaaleihin. Se hävisi Ciudadanokselle selkeästi kisan johtavan itsenäistymistä vastustavan puolueen asemasta ja on vaarassa jäädä pienpuolueeksi Kataloniassa. Pieni kristillisdemokraattinen UDC puolue, joka oli alkukesästä irrottautunut CDC-puolueen kanssa muodostamastaan CiU-koalitiosta itsenäistymiskysymyksen takia, jäi melko odotetusti alle 3 % äänikynnyksen ja ei saanut yhtään alueparlamenttipaikkaa. Varsinkin koska sen itsenäistymissiipi DC on jo irtautunut omaksi puolueekseen, se ei kannattanut itsenäistymistä näissä vaaleissa vaikka ei ole selvästi asemoitunut itsenäistymisen vastustajaksikaan. Vaalien jälkeen lisää mm. UDC:n kunnallispoliitikkoja on loikannut CDC:hen ja sen jälkeen kun puolue putoaa joulukuussa myös Espanjan parlamentista, on sen taru käytännössä lopussa.

 

Yhtäkaikki koska itsenäistymistä kannattavat puolueet Junts pel Si ja CUP voittivat vaalit, ne aloittavat parlamenttienemmistöllään Katalonian siirtymäkauden itsenäistymiseen. Riippumatta siitä lasketaanko CSQEP ja UDC itsenäistymistä vastustavien leiriin vai välimaastoon, itsenäistymisen kannattajilla ei ole yli 50 % enemmistöä. Kuitenkin on melko selvää että hypoteettisessa kansanäänestyksessä ainakin näiden välimaastoon mahdollisesti sijoitettavien puolueiden takia, itsenäistymisen kannattajat saisivat myös korkeamman äänisaaliin. Koska kansanäänestystä ei ole voitu järjestää, emme voi tietää ovatko itsenäistymisen kannattajat enemmistö Kataloniassa (joka tapauksessa hyvin lähellä) vai eivät. Toivottavasti tämä pystytään vielä selvittämään.

 

Joka tapauksessa Katalonian siirtymäkausi itsenäistymiseen alkaa nyt. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Lyhyesti (jos siirtymäkausi etenisi Junts pel Si:n vaaliohjelman ja Katalonian kansallisen siirtymän neuvoston CATN:n dokumenttien pohjalta, miten se ei todennäköisesti kokonaan etene) Kataloniassa muodostetaan nyt ensin itsenäistymistä ajava siirtymäkauden aluehallitus sekä Katalonian uusi alueparlamentti antaa itsenäistymissiirtymäkauden aloittavan julistuksen. Seuraavaksi käynnistetään kansalaisten osallistumisprosessi itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain laatimiseksi yhdessä poliittisten puolueiden välisten neuvottelujen kanssa, ilmaistaan halu neuvotella itsenäistymiseen liittyvistä käytännön asioista Madridin kanssa sekä perustellaan itsenäistymissiirtymäkausi kansainvälisesti. Tämän jälkeen valmistellaan sekä toimeenpannaan ns. itsenäisen valtion rakennelmat sisältäen mm. keskuspankkia, valtiovarainministeriötä ja sosiaaliturvajärjestelmää sekä hyväksytään väliaikainen perustuslaki sekä lait siirtymäkaudesta sekä lainsäädännön jatkuvuudesta. Tämän jälkeen nykyinen Katalonian alueparlamentti julistaisi tarvittaessa yksipuolisesti Katalonian itsenäiseksi valtioksi ja tämän jälkeen järjestettäisiin välittömästi uudet itsenäisen Katalonian tasavallan ensimmäiset parlamenttivaalit, joka sitten kansalaisten osallistumisprosessin sekä poliittisten neuvotteluiden pohjalta kirjoittaisi ja hyväksyisi itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain, josta järjestettävä ratifioiva kansanäänestys myös ratifioisi koko siirtymäkauden itsenäistymiseen. Tämä kaikki olisi tarkoitus tehdä mahdollisimman nopeasti mutta maksimissaan 18 kuukaudessa.

 

Tässä siirtymäkauden suunnitelmassa on useampi kohta, joka ei välttämättä tule näin etenemään tai tulee tuottamaan hankaluuksia, ja analysoin ne nyt tarkemmin. Ensinnäkin aluehallituksen muodostaminen on ongelmallista, Espanjan vastareaktio ja vastustus vaikuttaa erityisesti siirtymäkauden julistukseen sekä itsenäisen valtion rakennelmiin sekä muuhun siirtymäkauteen liittyvään lainsäädäntöön ja koska nyt vaaleissa ei saatu yli 50 % äänistä mandaattia on todennäköistä että pelkkä perustuslain ratifioiva kansanäänestys ei riitä. Suurta epävarmuutta liittyy myös itsenäisen Katalonian ja Euroopan unionin suhteeseen mutta sen käsittely ei mahdu tähän tekstiin.

 

Neuvottelut aluehallituksen muodostamiseksi on jo aloitettu. Junts pel Si:n 62-henkinen parlamenttiryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa vaaleja jälkeisellä viikolla ja on ryhtynyt toimiin kolmella saralla: 1) parlamenttiryhmän järjestäytyminen, 2) aluehallituksen muodostaminen CDC:n ja ERC:n toimesta sekä 3) neuvottelut CUP:n kanssa niin aluepresidentin valinnasta kuin aluehallitukseen liittymisestä tai sen tukemisesta. Junts pel Si:n parlamenttiryhmän johtoon tulee CDC:n poliitikko ja tiedottajaksi ERC:n. Aluehallitus muodostetaan todennäköisesti niin että kymmenestä tavallisesta ministeristä kuusi on CDC:stä ja neljä ERC:stä.

 

Ehkä itsenäistymissiirtymäkauden suurin sisäinen epävarmuus tuleekin heti tässä alussa vastaan ja jos siitä päästään yli esim. itsenäisen valtion rakennelmista sopiminen tulee olemaan huomattavasti helpompaa. Tämä suurin epävarmuus on CUP:n tuki aluehallitukselle joka kulminoituu siihen hyväksyvätkö he Junts pel Si:n ehdokkaan nykyisen aluepresidentti Artur Masin jatkon siirtymäkauden aluepresidentin tehtävässä. CUP on sanonut (ja yksi teema heidän vaalikampanjassaan, jossa kuitenkin itsenäistyminen oli ykkösjuttu) että he eivät tule äänestämään Artur Masia mutta toisaalta että missään tilanteessa he eivät tule olemaan syy minkä takia itsenäistymisprosessi romuttuu. Kompromissia tarvitaan ja siinä on huomioitava myös se fakta minkä CUP (esim. kakkosnimi Anna Gabriel sanoi torstaina) on myös tunnustanut että he saivat 0,3 miljoonaa ääntä ja 10 alueparlamenttipaikkaa verrattuna Junts pel Si:n yli 1,5 miljoonaan ja 62 alueparlamenttipaikkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö Junts pel Si:n pidä luopua jostain omista vaatimuksistaan. Joka tapauksessa oli jo ennen vaaleja tiedossa että Junts pel Si:n ja CUP:n on todennäköisesti neuvoteltava keskenään paljonkin koska Junts pel Si ei saisi yksin 68 alueparlamenttipaikkaa.

 

Katalonian alueparlamentti tulee kokoontumaan ensimmäistä kertaa viimeistään 20 päivän kuluessa vaalipäivästä eli todennäköisesti ensi viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla. Jos vain Junts pel Si ja CUP pääsevät sopuun sanamuodoista, niin alueparlamentti tulee antamaan varsin pian ellei välittömästi itsenäistymissiirtymäkauden aloittavan julistuksen, jossa tarkennetaan vaiheita ja aikataulua itsenäistymiseen (sisäinen ulottuvuus), osoitetaan Espanjan hallitukselle pyyntö neuvotella Katalonian itsenäistymisestä (Espanjan ulottuvuus) sekä perustellaan itsenäistymissiirtymäkausi (kansainvälinen ulottuvuus). Tätä tärkeämpää on nyt kuitenkin ensin päästä sopuun aluehallituksesta ja erityisesti uuden aluepresidentin valinnasta.

 

Ensimmäinen äänestys aluepresidentistä täytyy pitää 10 päivän kuluessa alueparlamentin kokoontumisesta eli viimeistään marraskuun alussa ja jos ensimmäisessä tai sitä seuraavissa lukuisissa äänestyksissä ei kahden kuukauden aikana onnistuta valitsemaan aluepresidenttiä, on järjestettävä 2 kuukauden sisään uudet alueparlamenttivaalit, jotka ajoittuisivat maaliskuuhun 2016.

 

Ensimmäisessä äänestyksessä esitetyn ehdokkaan (äänestetään aina kerrallaan vain yhdestä) on saatava vähintään 68 ääntä ja sen jälkeen riittää yksinkertainen enemmistö eli enemmän ääniä puolesta kuin vastaan. Paikkamatematiikka on tässä oleellista. Junts pel Si sai 62 paikkaa, CUP 10 ja muut yhteensä 63. Jos Junts pel Si olisi saanut yhden enemmän ja CUP edelleen 10, olisi CUP:n tyhjää äänestäminen (olisi ollut mahdollista) riittänyt Artur Masin valintaan toisella kierroksella vaikka kaikki muut olisivat äänestäneet vastaan. Nyt se ei ole mahdollista, ellei sitten jokin muukin puolue, kuten vaikka CSQEP äänestä tyhjää, (he tuskin tulevat näin tekemään aluepresidentin valinnan yhteydessä vaikka jossain muussa tilanteessa varsinkin siinä todennäköisessä tapauksessa ettei Espanjan parlamenttivaalit tuo joulukuussa Katalonialle suotuisampaa tilannetta, saattavat myöhemmin suhtautua itsenäistymissiirtymäkauteen positiivisemmin).

 

Näin ollen Junts pel Si:n ja CUP:n (jollei CUP:n rivit rakoile mikä on epätodennäköistä) on päästävä sopuun sellaisesta ehdokkaasta tai järjestelystä jossa he molemmat äänestävät puolesta aluepresidenttiäänestyksessä. Tässä on neljä vaihtoehtoa: 1) joko CUP taipuu ja äänestää Artur Masia, 2) Junts pel Si vaihtaa ehdokastaan, 3) aluepresidentin valtaoikeuksia sovelletaan ja päädytään hieman erikoisempaan kompromissiin tai 4) itsenäistymisprosessi romuttuu heti alkuunsa ja tilanne johtaa uusiin ennenaikaisiin vaaleihin ensi vuonna.

 

CUP saattaa hyvinkin lopulta taipua äänestämään Masia (äänensävy on kaunistunut verrattuna vaalikampanjaan vaikkakin saattaisi olla että puoluejohto joutuisi viemään asian jäsenäänestykseen jossa todennäköisesti tämä vaihtoehto hylättäisiin) jos heille tarjotaan jonkinlainen kunniakas poistuma tilanteesta ja vastaantulo Junts pel Si:n toimesta jossain toisessa asiassa esim. talouspuolella. Itse näen todennäköisenä vaihtoehdon 1 tai sitten jonkinlaisen kompromissin 2 tai 3 pohjalta. Tällaisessa kompromississa Artur Mas ei välttämättä jatkaisi aluepresidenttinä mutta saisi merkittävän roolin aluehallituksessa, jota CUP voisi täysin tukea mutta välttyisi äänestämästä juuri Masia.

 

Yksi vaihtoehto olisi että Junts pel Si:n johtaja ja kansalaisyhteiskunnan edustaja Raul Romeva valittaisiin aluepresidentiksi, Artur Mas varapresidentiksi (tai viime vuosikymmenellä käytetty Katalonian pääministerin virka, jonka varapresidentti korvasi 2008, palautettaisiin) ja hänen vastuulleen annettaisiin neuvottelut Espanjan ja Euroopan unionin kanssa. Tässä yhdistelmässä ERC:n Oriol Junquerasista voisi tulla parlamentin puhemies. Toinen vaihtoehto, jota CUP itseasiassa ehdotti mutta mikä sisältää hieman käytännön ongelmia, olisi Sveitsin liittopresidentin virkaa muistuttava kiertävä tai ennemmin kollektiivinen presidenttiys 3 tai 4 henkilölle, joista yksi voisi olla CDC:stä, yksi ERC:stä, yksi riippumattomien edustajien joukosta ja yksi CUP:sta. Tämän ongelmat liittyvät siihen pystyttäisiinkö Katalonian itsehallintolakia taivuttamaan sallimaan kyseinen järjestely vai joudutaanko siinäkin vastakkain Espanjan perustuslakituomioistuimen (joka on jo nyt kärsinyt inflaation ja uskottavuuden menetyksen Kataloniassa ja tilanne tulee vain pahentumaan itsenäistymissiirtymäkauden alettua) kanssa sekä siihen kuinka toimintakykyinen ja tehokas tällainen järjestely olisi siirtymäkauden nopeasti elävissä tilanteissa. En tiedä kuinka tämä tullaan ratkaisemaan mutta viestit sekä CUP:n että Junts pel Si:n (neuvottelut ovat jo alkaneet) suunnalta ovat että tässä päästään hyvään sopuun ja missään nimessä prosessi ei tähän kariudu.

 

Yksi erittäin tärkeä asia ja oleellinen epävarmuus siirtymäkauden toteutumiseen on Espanjan vastustus ja vastareaktio. Vaalien tulosta ei tietenkään tunnustettu mandaatiksi itsenäistymisen puolesta vaikka sitä väitettiinkin mandaatiksi itsenäistymistä vastaan koska muut puolueet kuin itsenäistymistä kannattavat (sisältäen CSQEP ja UDC sekä esim. tyhjät ja hylätyt äänet) sai melko selvän enemmistön äänistä. Jos olisi käynyt toiste päin, Espanja sekä Katalonian itsenäistymistä vastustavat puolueet eivät olisi tunnustaneet mandaattia. Katalonian itsenäistymisliike sanoi ennen vaaleja että itsenäistymissiirtymäkauden aloittamiseen riittää enemmistö alueparlamenttipaikoista. Jos sitä ei olisi tullut, tulos olisi tunnustettu tappioksi. Toistan vielä tässä kohtaa ja käsittelen lopussa uudestaan: on todennäköistä (joskaan ei varmaa koska Junts pel Si:n tiekartta ei sitä sisällytä) että ennen kuin siirtymäkausi johtaa (yksipuoliseen) itsenäistymisjulistukseen Kataloniassa järjestetään kansanäänestys itsenäistymisestä (tai jostain muusta mikä kuitenkin tunnustetaan kansanäänestykseksi itsenäistymisestä) muodossa tai toisessa.

 

Erillään näistä vaaleista heti kaksi päivää vaalipäivän jälkeen Katalonian korkein oikeus (osa Espanjan oikeusjärjestelmää, oikeusasteita ei ole devalvoitu) ilmoitti että viime talvella nostetut syytteet Katalonian aluepresidentti Masia, silloista varapresidenttiä Joana Ortegaa sekä opetusministeri Irene Rigauta vastaan marraskuun 9. päivän 2014 itsenäistymisäänestyksen järjestämisestä ovat riittävät rikostutkinnan aloittamiseksi ja heidät on kutsuttu lokakuussa oikeiden eteen. Espanjan oikeusministeri myönsi että hänen ministeriönsä vaati että päätös julkistetaan vasta vaalien jälkeen. Oli joko sattuma (osoittaa suurta tietämättömyyttä Katalonian historiaa kohtaan) tai tarkoituksenhakuista (en tiedä mikä syynä) että aluepresidentti Mas joutuu oikeuden eteen juuri 15. lokakuuta jolloin tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta siitä kun Katalonian silloinen presidentti Lluis Companys teloitettiin Francon joukkojen toimesta Barcelonassa. Symboliikka on tässä valtaisa ja myös laajemminkin kuin pelkästään itsenäistymistä tai kansanäänestystä kannattavien katalaanien joukossa, tämä päätös juuri vaalien jälkeen on aiheuttanut isoa suuttumusta.

 

Se että itsenäistymistä kannattavat puolueet eivät saaneet yli 50 % äänistä, antaa Espanjan hallitukselle hyvää pohjaa perustella toimiaan Katalonian itsenäistymissiirtymääkautta vastaan, mutta vastustus olisi todennäköisesti ollut samankaltaista myös siinä tilanteessa että yli 50 % äänienemmistö olisi saavutettu. Ensimmäinen konkreettinen vastaus tulee todennäköisesti olemaan se että Espanjan hallitus valittaa itsenäistymissiirtymäkauden aloittavasta julistuksesta Espanjan perustuslakituomioistuimeen joka toteaa sen Espanjan perustuslain vastaiseksi ja että Espanjan hallitus kieltäytyy neuvottelemasta Katalonian itsenäistymisestä aluehallituksen kanssa. Perustuslakituomioistuinta tullaan myös käyttämään useampaan kertaan esim. itsenäisen valtion rakennelmia tai muuten siirtymäkautta käsittelevien lakien suhteen. Suurin kysymys liittyy siihen mitä tapahtuu jos ja kun (kuten siirtymäkauden aloittavassa julistuksessa tullaan jo etukäteen perustelemaan) Katalonian siirtymäkauden aluehallitus jatkaa toimissaan eikä noudata perustuslakituomioistuimen määräyksiä?

 

Espanjassa on juuri hyväksytty PP:n yksinkertaisella enemmistöllä erityisesti Katalonian itsenäistymispyrkimyksiä vastaan tarkoitettu laki, joka vahvistaa perustuslakituomioistuimen valtaoikeuksia siten että se voi suoraan antaa sanktioita henkilöille tai instituutioille, jotka eivät noudata sen määräyksiä sen sijasta että esim. korkein oikeus joutuisi ensin tutkimaan onko määräyksiä todella rikottu vai ei ja sitten päättämään sanktioista. Aluepresidentti Mas (jos hän siis jatkaa aluepresidenttinä) saattaa saada sanktioita tätä kautta siis jopa nopeammin kuin esim. edellä mainitun viime vuoden äänestystutkinnan (jonka ei viime talvella juurikaan uskottu etenevän koskaan näin pitkälle) johdosta.

 

Tämä on juuri se kriittinen eskaloitumisen kohta. Neuvotteluiden kariutuminen tai niistä kieltäytyminen, puheet sekä perustuslakituomioistuimen käyttö ovat odotettuja. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen? Katalonian aluehallituksen johdon viraltapano tai jopa vangitseminen ovat sellaisia toimia, jotka toisaalta Espanjan on vaikea perustella kansainvälisesti, mutta jotka pakottavat itsenäistymisliikkeen harkitsemaan välitöntä yksipuolista itsenäistymisjulistusta, jota taas on toisaalta vaikea perustella koska nyt ei ole saatu yli 50 % annetuista äänistä. Valitettavasti tilanne voi myös eskaloitua pidemmälle näistä sanktiosta eli pahimmassa tapauksessa Katalonian itsehallinnon lakkauttamiseen Espanjan perustuslain artiklan 155 perusteella. Tässä pitää kuitenkin muistaa että Espanjan parlamenttivaalit ovat 20. päivä joulukuuta ja jos niiden seurauksena valtaan nousee nykyistä hallitusta Katalonialle mieluisampi vaihtoehto, ainakin tilanteen eskaloituminen voidaan välttää vaikkakin esim. oikea itsenäistymiskansanäänestys on epätodennäköinen. Toisaalta PP näyttäisi todennäköisesti voittavan vaalit ja tällöin todennäköisesti jatkaa vallassa koalitiossa Ciudadanoksen kanssa. Myös on muistettava että Espanjalle poikkeukselliset hallitusneuvottelut on käytävä joulukuisten vaalien jälkeen ja kuten Skotlannin entinen pääministeri Alex Salmond osuvasti viittasi: Espanjan tulevat vaikeudet voivat antaa Katalonialle tilaisuuden viedä siirtymäkautta nopeastikin eteenpäin. Eli siis jos Espanja on pitkään ilman hallitusta (nykyinen jatkaa toimitusministeriönä tosin että tämän vaikutus voi todellisuudessa jäädä pieneksi) joulukuun vaalien jälkeen, on odotettavaa että Katalonian itsenäistymistä ajava aluehallitus käyttää tuon ajan omaksi edukseen.

 

Riippuen edellä mainituista erityisesti itsenäistymisliikkeen sisäisestä yhtenäisyydestä mutta toisaalta Espanjan vastauksesta, on mielenkiintoista nähdä miten Junts pel Si ja CUP sopivat siirtymäkauden viemisestä maaliin (ajoittuu todennäköisesti johonkin kohtaan ensi vuonna) eli milloin Katalonia julistautuu itsenäiseksi valtioksi. Sen lisäksi että Espanja voisi myöntyä oikeaan itsenäistymiskansanäänestykseen ja että itsenäinen Katalonia voisi ratifioida itsenäistymisprosessin perustuslaista järjestettävällä kansanäänestyksellä, on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa millä katalaanien tahto itsenäistymiseen voitaisiin varmistaa. Edellä mainittujen ongelma on se että Espanjan myöntämä kansanäänestys on hyvin epätodennäköinen vaikkakin paras mahdollinen vaihtoehto. Perustuslaista järjestettävän ratifioivan kansanäänestyksen ongelma on se, ettei siinä teoreettinen ”Ei”-äänien voitto oikeastaan kovin selkeästi enää voisi peruuttaa itsenäistymistä.

 

Kaksi muuta vaihtoehtoa olisi itsenäistymisjulistusta välittömästi seuraava sen ratifioiva kansanäänestys, jossa ”Ei”-äänten voitto periaatteessa mitätöisi itsenäistymisjulistuksen tai vielä siirtymäkauden ollessa käynnissä ennen itsenäistymisjulistusta Katalonia järjestäisi laittomasti kansanäänestyksen itsenäistymisestä. Laiton ei ole koskaan hyvä vaihtoehto mutta koska Katalonia joutuu joka tapauksessa rikkomaan lakia itsenäisen valtion rakennelmien sekä itsenäistymisjulistuksen suhteen, tämä on harkinnanarvoinen vaihtoehto. Itsenäistymisjulistuksen ratifioiva kansanäänestys olisi periaatteessa laillinen koska se järjestettäisiin jo itsenäisen Katalonian lainsäädännön puitteissa vaikkakin ”Ei”-tulos palauttaisi Espanjan lainsäädännön voimaan. Näistä tulemme näkemään debattia sitten jos ja kun itsenäistymissiirtymäkausi etenee tarpeeksi pitkälle.

 

Syyskuun 27. päivän vaalien mandaatti alueparlamenttipaikkojen muodossa ei vielä suoranaisesti riitä mandaattiin itsenäistyä vaikkakin se saattaa johtaa siihen myös ilman kansanäänestystä jos Espanja ei sitä salli ja toisaalta itsenäistymissiirtymäkausi eskaloituu. Syyskuun vaalien selvä voittaja oli kuitenkin itsenäistymisliike ja sen modernin historian viimeinen vaihe itsenäistymissiirtymäkauden muodossa alkaa nyt. Arvelen että edellä olevista skenaarioista ainoastaan Espanjan myöntämässä virallisessa kansanäänestyksessä (vrt. laittomasti järjestetty kansanäänestys, jonka kansainvälinen yhteisö saattaisi jopa ymmärtää jos myöskään joulukuun vaalien jälkeen muodostettava Espanjan hallitus ei kansanäänestystä sallisi, itsenäistymisjulistuksen ratifioiva kansanäänestys tai perustuslaista järjestettävä kansanäänestys) olisi todellinen mahdollisuus (jos yhdistettynä Espanjan perustuslakiuudistukseen ja/tai Katalonian itsehallintolain laajentamiseen, jotka molemmat ovat hyvin epätodennäköisiä erityisesti sellaisessa muodossa joka olisi Katalonialle erityisen myönteinen) siihen että katalaanit hylkäisivät itsenäistymishaaveensa.

 

Jos siis Katalonian itsenäistymisliikkeen sisäinen yhtenäisyys pitää eikä Espanja myönny kansanäänestykseen (jossa itsenäistymisen kannattajat saattaisivat hyvinkin voittaa), en näe itsenäistymissiirtymäkaudella muuta päätepistettä kuin ainakin osittaisen eskaloitumisen (toivottavasti vain osittaisen eli siis ilman minkäänlaista voimankäyttöä) ja Katalonian yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen, jolle toivottavasti saataisiin vahvistettu mandaatti esim. sen ratifioivalla kansanäänestyksellä. Arvelen kuitenkin että siirtymäkauden eskaloituminen saattaa johtaa Katalonian itsenäistymisjulistukseen pelkästään näiden vaalien mandaatin pohjalta, joka taas voi vähentää merkittävästi kansainvälistä tunnustusta.

 

Espanjaa uhkaa perustuslaillinen kriisi ja Katalonian itsenäistymisliike on määrätietoinen viemään siirtymäkauden itsenäistymiseen loppuun saakka. Voi hyvinkin olla että se joutuu lopulta vastaamaan kritiikkiin siirtymäkauden läpiviennistä ja mahdollisesta yksipuolisesta itsenäistymisjulistuksestaan mutta maailman katseiden tulisi nyt olla siinä minkä takia Espanjasta ei löydy poliittista tahtoa kansanäänestyksen järjestämiseen. Perustuslaillinen kehikko antaisi kyllä myötä jos poliittista tahtoa riittäisi. Katalonian demokraattinen ja rauhanomainen itsenäistymisliike edustaa enemmistöä tai hyvin lähelle enemmistöä (emme tiedä) Katalonian yhteiskunnasta ja sen ei enää voi odottaa katoavan.

 

Katalonian siirtymäkausi itsenäistymiseen voi kariutua sisäiseen vastakkainasetteluun mutta se ei ole todennäköistä. On myös epätodennäköistä että mikään muu kuin oikea kansanäänestys voi enää Espanjan puolelta estää Katalonian itsenäistymistä koska myös tilanteen eskaloituminen ja jopa voiman käyttö (jota kansainvälinen yhteisö ei hyväksyisi) johtavat Katalonian yksipuoliseen itsenäistymisjulistukseen.

 

Itsenäistymissiirtymäkausi on vasta alussa ja sisältää niin paljon epävarmuuksia ettei todennäköistä tarkkaa päivämäärää tai tapahtumaketjua voi vielä esittää mutta on todennäköistä, että elleivät katalaanit itse hylkää itsenäistymistä heille myönnetyssä kansanäänestyksessä (jonka lopputulos on sen ajan pohdinta, jos sellainen järjestetään) tai jossain muodossa tai toisessa yksipuolisesti järjestetysssä kansanäänestyksessä, itsenäistymisliike toteuttaa tavoitteensa yksipuolisesti. Tapahtumat ovat jo nyt edenneet niin pitkälle että todennäköisin lopputulema tälle kaikelle on se että viimeistään vuonna 2017 Espanjan lippu la Rojigualda lasketaan viimeisen kerran Palau de la Generalitatin katolta ja Eurooppaan syntyy uusi itsenäinen valtio: Katalonian tasavalta.

 


Seuraa Twitterissä tarkemmin @JanneRiitakorpi

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Kiitos, jälleen kerran. Oli erinomainen.

Käyttäjän janneriitakorpi1 kuva
Janne Riitakorpi

Kiitoksia! Seuraillaan mitä tapahtuu

Oscari Wirola

Hieno ja perusteellinen analyysi, kiitos siitä.

Toimituksen poiminnat