Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Katalonian syyskuun vaalit - äänestys itsenäistymisestä

Espanjan itsehallintoalue Katalonian itsenäistymisliike pitää syyskuun 27. päivänä pidettäviä alueparlamenttivaaleja tosiasiallisena kansanäänestyksenä itsenäistymisestä. Tämä pitää paikkaansa sillä jos itsenäistymistä kannattavat ehdokaslistat voittavat vaalit, aikovat ne todella viedä Katalonian polulle, josta ei näyttäisi enää olevan paluuta.

 

Itsenäistymisen kannatuksen kasvu (ja samalla varsinaista kannatusta vielä selkeämmät vaatimukset oikeasta itsenäistymiskansanäänestyksestä) kasvoivat Kataloniassa Espanjan perustuslakituomioistuimen mitätöityä ja muutettua rankalla kädellä Katalonian vuonna 2006 hyväksyttyä uudistettua itsehallintolakia vuonna 2010 sekä uudesta Katalonialle reilummasta talousautonomiasopimuksesta käytyjen neuvotteluiden kariuduttua vuonna 2012.

 

Unohtamatta massiivisia kansalaisten mielenilmauksia Katalonian kansallispäivänä 2012–2014, vuonna 2012 pidetyissä ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa katalaanit äänestivät selkeästi itsenäistymiskansanäänestyksen puolesta. Uudessa parlamentissa oli peräti 2/3 enemmistö valmiina hyväksymään kansanäänestyksen järjestämisen. CiU, ERC, ICV ja CUP kannattivat sitä, PSC oli hammasta purren valmis hyväksymään ja ainoastaan PPC ja Ciudadanos vastustivat.

 

Espanjan perustuslakituomioistuimen mitätöityä Katalonian alueparlamentin antaman vuoden 2013 itsemääräämisjulistuksen sekä Espanjan parlamentin kieltäydyttyä delegoimasta alueparlamentille valtaa oikean itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämiseen alkuvuodesta 2014, Katalonia päätti järjestää itsehallintolakinsa salliman neuvoa-antavan kansalaiskyselyn itsenäistymisestä marraskuussa 2014. Espanjan perustuslakituomioistuin mitätöi tästäkin annetun aluelain ja –asetuksen Espanjan hallituksen valituksen pohjalta sekä teki samoin kansalaiskyselyn sijasta järjestetylle myöskin itsehallintolakiin perustuneelle vapaaehtoisten järjestämälle kansalaisten osallistumisprosessille. Tällä hetkellä Katalonian aluehallituksen presidentti Artur Mas, (entinen) varapresidentti Joana Ortega sekä opetusministeri Irene Rigau ovat syytteessä Katalonian korkeimmassa oikeudessa mm. valta-oikeuksien väärinkäytöksestä mahdollistettuaan 9. marraskuuta pidetyn itsenäistymisäänestyksen.

 

Käytännössä siitä lähtien kun Espanjan parlamentti kieltäytyi virallisesta itsenäistymiskansanäänestyksestä, Katalonian itsenäistymistä kannattavat tahot, ovat olleet selkeitä siinä, ettei marraskuussa 2014 pidetty äänestys olisi muuta kuin symbolinen. Ja siinä tapauksessa, ettei Espanja edelleenkään myönny viralliseen kansanäänestykseen, tulisivat katalaanit päättämään itsenäistymisestää ennenaikaisilla alueparlamenttivaaleilla.

 

Johtavat itsenäistymistä kannattavat puolueet pääsivät alkuvuodesta 2015 yhdessä itsenäistymistä kannattavien kansalaisjärjestöjen kanssa sopuun ennenaikaisten ”itsenäistymisvaalien” järjestämisestä syyskuussa 2015 ja periaatteista miten alueparlamenttivaalit muutetaan de-facto kansanäänestykseksi itsenäistymistä. Paljon on sittemmin tapahtunut ja tämä suunnitelma on muuttunut kerran aika radikaalistikin mutta nyt kaikki on lopullisesti selvillä.

 

Katalonian syyskuun alueparlamenttivaaleihin tulee osallistumaan yhteensä seitsemän ehdokaslistaa, joilla on realistiset mahdollisuudet saada alueparlamenttipaikkoja. Näistä ehdokaslistoista kaksi kannattaa Katalonian itsenäistymistä, kolme vastustaa itsenäistymistä mutta kannattavat eräänlaista keskitien mallia ja ehkäpä Espanjan muuttamista liittovaltioksi ja kaksi vastustaa voimakkaasti Katalonian itsenäistymistä eivätkä näe mitään tarvetta Katalonian itsehallinnon lisäämiselle.

 

Kaikista dramaattisin hetki Kataloniassa sitten tammikuun 14. päivän 2015 kun ennenaikaisista vaaleista ilmoitettiin, koettiin heinäkuun 15. päivänä kun johtavat itsenäistymistä kannattavat puolueet: aluehallituksen muodostava keskusta-oikeistolainen CDC (Convergència Democràtica de Catalunya) ja pääoppositiopuolue vasemmistolainen ERC (Esquerra Republicana de Catalunya) yhdessä itsenäistymistä kannattavien kansalaisjärjestöjen (Katalonian kansalliskokous ANC sekä Omnium Cultural kuntien itsenäistymisliike AMI:n tukemana) kanssa ilmoittivat muodostavansa yhteisen poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen edustajien itsenäistymistä kannattavan ehdokaslistan vaaleihin.

 

Aluepresidentti Masin alkuperäinen suunnitelma oli itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhteinen ehdokaslista. Tammikuussa 2015 sovittiin että itsenäistymistä kannattavat puolueet muodostavat omat ehdokaslistansa mutta kuitenkin sitoutuen yhteiseen tiekarttaan siitä mitä vaalien jälkeen tapahtuu jos ne voittavat ehdottoman enemmistön ja yhdessä kampanjoiden kansalaisjärjestöjen tukemana. Nyt kesällä ehdotettiin pelkkää yhtä itsenäistymistä kannattavaa kansalaisjärjestöjen ehdokaslistaa kokonaan ilman poliitikkoja ja päädyttiin yllä esitettyyn kompromissiin poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen yhteisestä listasta. Katalonian sisäpolitiikka on koko ajan kiihtyen kuohunut ääriään myöten viime vuosina ja tämä on vain yksi asia siinä kokonaisuudessa.

 

CDC:n ja ERC:n lisäksi kolmas itsenäistymistä kannattava puolue CUP (Candidatura d'Unitat Popular) ei suostunut mukaan yhteiseen listaan ainakin seuraavista syistä: 1) kannatti joko alkuperäistä puolueiden omia ehdokaslistoja tai pelkkien kansalaisjärjestöjen listaa ilman poliitikkoja, 2) ei äärivasemmistolaisena missään nimessä halunnut CDC:n kanssa samalle listalla (eikä ollut valmis uhraamaan tätä edes Katalonian itsenäistymisen puolesta) ja 3) ei ollut tyytyväinen CDC:n ja ERC:n sopimaan 9-18 kuukauden siirtymäkauteen itsenäistymiseen vaan haluaisi epärealistisesti välitöntä yksipuolista itsenäistymistä Espanjasta.

 

CUP kuitenkin tulee tukemaan CDC:n ja ERC:n muodostamaa (jos itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat vaalit) itsenäistymisaluehallitusta syyskuun vaalien jälkeen ja uskoakseni ei ryhdy liittoutumaan itsenäistymistä vastustavien puolueiden kanssa kaataakseen aluehallitusta jonkun pienemmän asian takia jos CDC:llä ja ERC:llä ei kahdestaan (eli siis tällä yhteisellä ehdokaslistalla) ole enemmistöä alueparlamentissa takanaan. CUP ei nyt suostunut ”luopumaan oman puoluetunnuksensa tuomasta turvasta” Katalonian itsenäistymisen puolesta mutta kun vaikeimmat hetket mahdollisesti koittavat syyskuun vaalien jälkeen, se tulee tekemään kaikkensa tukeakseen sitä historiallista aluehallitusta, jolla tulisi ensimmäistä kertaa Katalonian historiassa olemaan mandaatti itsenäistyä.

 

Käytännössä siis syyskuun vaalien asetelma (huolimatta ns. keskitien puolueista) tulee olemaan varsin selkeä: jos itsenäistymistä kannattavat kaksi ehdokaslistaa (yhteislista ja CUP) saavat vähintään 68 alueparlamenttipaikkaa ovat katalaanit äänestäneet siirtymäkauden kohti itsenäistymistä aloittamisen puolesta eli siis itsenäistymisen puolesta.

 

CDC:n ja ERC:n sekä kansalaisjärjestöjen yhteisen ehdokaslistan nimi on ”Junts pel Si” (Yhdessä ”Kyllä”:n puolesta eli yhdessä itsenäistymisen puolesta) ja sitä johtaa kansalaisjärjestöjen edustaja entinen ICV puolueen jäsen ja Euroopan parlamentin jäsen Raul Romeva. Kataloniassa on käytössä suhteellinen vaalitapa (D’Hondtin metodi paikkajaossa) ja se on jaettu neljään vaalipiiriin (provinssit Barcelona, Tarragona, Girona ja Lleida). Käytössä on myöskin suljettu listavaalitapa eli katalaanit äänestävät pelkästään puoluetta tai ehdokaslistaa ja varsinaisten ehdokkaiden järjestys ehdokaslistoilla on etukäteen määrätty.

 

Barcelonasta valitaan selkeästi eniten edustajia alueparlamenttiin eli 85 135:stä ja Tarragonasta 18, Gironasta 17 ja Lleidasta 15. Näin ollen huomio keskittyy luonnollisesti Barcelonaan. Raul Romeva tulee siis olemaan yhteislistan kärkiehdokas Barcelonassa. Toisena listalla tulee olemaan kansalaisjärjestö ANC:n edellinen johtaja Carme Forcadell (jonka jo viime vuoden puolella arvelin päätyvän seuraavaan alueparlamenttiin) ja kolmantena Omnium Culturalin johtaja (erosi tehtävästään nyt tultuaan valituksi ehdokkaaksi) Muriel Casals – kaksi naista siis. Seuraavaksi pitäkää hatuistanne kiinni. Neljäntenä ehdokaslistalla tulee olemaan Katalonian nykyinen aluepresidentti ja CDC:n johtaja Artur Mas ja viidentenä ERC:n nykyinen johtaja Oriol Junqueras. Kuudentena listalla on Eduardo Reyes, joka johtaa Kataloniassa asuvien espanjankielisten itsenäistymistä kannattavaa Sumate-järjestöä. Seitsemäntenä on vielä kansalaisjärjestöjen edustaja taloustieteen professori Oriol Amat. Loput 85 (ehdokkaita asetetaan saman verran kuin vaalipiiristä valitaan edustajia) ehdokkaasta ovat pääasiassa CDC ja ERC puolueiden poliitikkoja siinä suhteessa että CDC:llä on noin 60 % ja ERC:llä 40 %. Puolueet päättävät ehdokkaistaan näinä päivinä. ERC:n kakkosnimi Marta Rovira on todennäköisesti listan yhdeksäs. Listan sijat 11–12 ovat ainakin todennäköisesti vielä kansalaisjärjestöjen ehdokkaita ja esillä olleita nimiä ovat sosialistipuolueesta irronneen itsenäistymistä kannattavan Avancem liikkeen johtaja Fabián Mohedano sekä Sumaten ja ANC:n johtokunnan jäsen Gabriel Rufián. Jalkapallovalmentaja Pep Guardiola antaa symbolisen tuen listalle asettumalla ehdolle viimeisellä 85. paikalla.

 

Muissa provinsseissa Junts pel Si listojen sijat 1-2 tulevat olemaan kansalaisjärjestöjen edustajia ja loput poliitikkoja. Tarragonassa entinen sosialistipuolueen poliitikko ja ekonomisti Germa Bel johtaa listaa. Gironassa musiikintekijä Lluis Llach tulee johtamaan listaa ja saa nähdä tuleeko CDC:n kärkiedustajaksi Santi Vila vai uusi kuntien AMI:n johtaja ja Gironan kaupungin pormestari Carles Puigdemont. Lleidassa kärkiehdokasta ei ole vielä päätetty mutta todennäköinen nimi on Lleidan kauppaliiton johtaja Rosa Eritja.

 

CDC:n ja ERC:n lisäksi tähän itsenäistymistä kannattavaan yhteislistaan on myös liittynyt mukaan kaksi pienempää puoletta DC ja MES (jotkin pienet puolueet mm. Solidaritat SI ovat ilmaisseet symbolisen tuen listalle), jotka saavat muutaman edustajan listoille. DC eli Demòcrates de Catalunya on uusi puolue, joka syntyi sen jälkeen kun Katalonian johtava puolue CiU-koalitio hajosi alkukesästä sen pienemmän sisäpuolueen UDC:n (Unió Democràtica de Catalunya) kieltäydyttyä tukemasta Katalonian itsenäistymistä CDC:n tapaan. Kuten alkukesästä veikkasin, ei pelkästään CiU vaan myös UDC hajosi. Nimittäin itsenäistymistä kannattava osa UDC:stä erosi puolueesta ja perusti uuden. Tämän DC:n johtaja on entinen alueparlamentaarikko Antoni Castella (tulee Junts pel Si listaan mukaan) ja siihen loikkasi UDC:stä mm. nykyinen Katalonian alueparlamentin puhemies Nuria de Gispert sekä Joan Rigol, joka johtaa erilaisista järjestöistä koostuvaa Katalonian itsemääräämisoikeutta kannattavaa kokoontumista. Nyt kun DC on järjestäytynyt, on ilmennyt että esim. toukokuussa valituista UDC:n kunnanvaltuutetuista sekä 43 pormestarista, hieman yli puolet on loikannut DC puolueeseen. Toinen pienempi Junts pel Si yhteislistassa mukana oleva puolue on vuonna 2014 kahdesta aikaisemmin Katalonian sosialistipuolueesta PSC irronneesta puolueesta muodostunut itsenäistymistä kannattava MES (Moviment d'Esquerres) jota johtaa Katalonian entinen terveysministeri Marina Geli, entinen opetusministeri ja Euroopan parlamentin jäsen Ernest Maragall sekä Magda Casamitjana, joka tulee olemaan Junts pel Si:n listalla 28. Barcelonassa. MES saa myös 51. paikan Barcelonassa sekä 16. Gironassa.

 

CUP päättää parasta aikaa esivaaleissa ehdokaslistansa (listan koko nimi on Candidatura d'Unitat Popular - Crida Constituent) kärkinimiä mutta vaihtuvuutta viime vaaleihin on luvassa. Kärkinimiä Barcelonassa ovat todennäköisesti toimittaja Antonio Banos, professori Anna Gabriel, ekonomisti Josep Busqueta ja historioitsija Albert Botran.

 

Jos itsenäistymistä kannattavat ehdokaslistat eli Junts pel Si ja CUP saavat ehdottoman enemmistön alueparlamenttiin eli vähintään 68 edustajaa 135:sta syyskuun vaaleissa, alkaa siirtymäkausi kohti Katalonian itsenäistymistä, jonka tarkempi aikataulutus on sovittu sopimuksessa Junts pel Si ehdokaslistan muodostamisesta, alkuperäisessä tiekartassa viime keväältä sekä Katalonian kansallisen siirtymän neuvoston laatimissa raporteissa.

 

Ensimmäisenä itsenäistymisenemmistöinen alueparlamentti antaisi heti ensitöikseen kokoonnuttuaan syyskuun 27. päivän vaalien jälkeen ensimmäistä kertaa kaksi julistusta: uudestaan vuonna 2013 Espanjan perustuslakituomioistuimen hylkäämään Katalonian itsemääräämisjulistuksen sekä tärkeimpänä julistuksen siirtymäkauden alkamisesta kohti itsenäistymistä. Tavoitteena on 9-18 kuukauden ajassa luoda valmiiksi Katalonian ns. itsenäisen valtion rakennelmat (esim. keskuspankki, verohallinto, sosiaaliturvajärjestelmä, infrastruktuuri, puolustus, ydinturvallisuusvirasto sekä paljon muuta), joita on jo hyvää vauhtia valmisteltu tänä vuonna huolimatta siitä että Espanjan hallitus valitti Carles Pi-Sunyerin johtamasta Katalonian aluehallituksen kansallisen siirtymän komissiosta sekä ulkomaisista edustustoista perustuslakituomioistuimeen. Esim. juuri tänään 27.7. Katalonian aluehallitus julkisti tarkan suunnitelmansa uudesta itsenäisestä verojärjestelmästä. Enemmistö Katalonian kunnista tilittää kunnallisveronsa muuten nykyään aluehallituksen kautta Espanjan valtiolle vaikka suora tie olisi nopeampi ja virallisempi. Tämä on Katalonian kuntien itsenäistymisjärjestön AMI:n ajama asia ja helpottaa mahdollista siirtymää itsenäisyyteen.

 

Jos itsenäistymisen kannattajat voittavat, syyskuun vaalien jälkeen muodostetaan CDC:n ja ERC:n aluehallitus siten että Artur Mas jatkaa aluepresidenttinä ja Oriol Junquerasista tulee varapresidentti. Kymmenestä aluehallituksen ministerisalkusta CDC saa kuusi ja ERC neljä. Junts Pel Si listan johtajasta Raul Romevasta saattaa tulla alueparlamentin puhemies. Uusi itsenäistymisaluehallitus ilmoittaa Madridiin Espanjan hallitukselle mandaatista itsenäistyä ja pyytää neuvotteluita asiasta. Neuvotteluissa olisi käsiteltävä valtava määrä käytännön asioita lähtien infrastruktuurista ja valtion velan jakamisesta. Tämä käynee vaikeaksi koska Espanja ei asiasta suostu neuvottelemaan. Kansainvälisesti Katalonia etsii sympatiaa ja tunnustusta vaalien tulokselle sekä ryhtyy jo tiedustelemaan myöhempää itsenäistymisen tunnustamista. Euroopan unionin kanssa neuvottelut itsenäisen Katalonian EU-jäsenyydestä tulee aloittaa. Liittyminen lukuisiin muihin järjestöihin täytyy myös valmistella.

 

Prosessi, johon otetaan myös muita kuin itsenäistymistä kannattavia puolueita mukaan, itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslain laatimiseksi – sisältäen kansalaisten osallistumista – tullaan aloittamaan varsin pian syyskuun vaalien jälkeen. Siirtymäkausi itsenäistymiseen on tarkoitus päättää tästä itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista järjestettävään kansanäänestykseen sekä sitä välittömästi seuraavaan alueparlamentin antamaan itsenäistymisjulistukseen viimeistään vuonna 2017. Itsenäistymisjulistuksen jälkeen saatetaan järjestää vielä itsenäistymisjulistuksen ratifioiva kansanäänestys sekä joka tapauksessa itsenäisen Katalonian tasavallan ensimmäiset parlamenttivaalit (riippuen valtiomuodosta ehkä myös presidentinvaalit). Syy minkä takia syyskuun alueparlamenttivaaleissa itsenäistymissiirtymäkauden aloittamiseen riittää pelkkä ehdoton enemmistö edustajista (tämä voi niukimmillaan tulla jopa noin 46–48 % annetuista äänistä) on se että siirtymäkausi ratifioidaan joka tapauksessa ainakin kansanäänestyksessä itsenäisen Katalonian perustuslaista ja ehkä itsenäistymisjulistuksen ratifioivassa kansanäänestyksessä ja toisekseen sen takia että oikea kansanäänestys ei ole kuitenkaan ollut mahdollinen.

 

Itsenäistymistä kannattavien puolueiden lisäksi toinen merkittävä sisäpoliittinen mullistus Kataloniassa on ollut Podemos puolueen nousu ja sen liittoutuminen Katalonian ICV (Iniciativa per Catalunya Verds) ja EUiA (Esquerra Unida i Alternativa) puolueiden kanssa ensin toukokuun paikallisvaaleihin, jossa heidän Barcelona en Comu koalitionsa Ada Colaun johdolla voitti Barcelonan kunnallisvaalit, ja nyt Katalonian alueparlamenttivaaleihin. Podemos, ICV ja EUiA siis lähtevät syyskuun vaaleihin vaaliliitolla nimeltä Catalunya Sí que es Pot (Katalonia – Kyllä, me voimme). Sitä listaa tulee johtamaan kansalaisaktivisti Lluis Rabell ja puolueiden kärkinimet ovat Albano Fachin (Podemos), Juan Coscubiela (ICV) ja Joan Nuet (EUiA). Tämä ehdokaslista tulee kamppailemaan Ciudadanoksen kanssa toiseksi suurimman puolueen asemasta Junts Pel Si listan jälkeen. Catalunya Sí que es Pot kannattaa Katalonian itsemääräämisoikeutta ja vaikkakaan ei Katalonian itsenäistymistä niin kylläkin Espanjan perustuslaillista uudistamista, Katalonian itsehallinnon lisäämistä ja tästä lopputuloksesta katalaaneille järjestettyä kansanäänestystä. Lisäksi Podemoksen, ICV:n ja EUiA:n äänestäjäkunnassa on merkittävä osa itsenäistymistä kannattavia, joihin epävarmojen äänestäjien ohella kansalaisjärjestöjen ja poliitikkojen yhteislista Junts Pel Si nyt yrittää vedota.

 

Katalonian sosialistipuolue PSC (Espanjan sosialistisen työväenpuolueen PSOE alueellinen puolue) ei kannata Katalonian itsenäistymistä eikä oikeastaan kansanäänestystäkään asiasta mutta on avoin itsehallinnon lisäämiselle ja varsinkin PSOE on puhunut Espanjan muuttamisesta liittovaltioksi. PSC:n johtaja Miquel Iceta on puolueen ykkösnimi Barcelonassa, Eva Granados toinen ja Ferran Pedret, Alicia Romero ja Jordi Terrades 3-5. Myös sosialistien äänestäjissä on hieman itsenäistymisen kannattajia, jotka saattavat tällä kertaa äänestääkin yhteislistaa jos kokevat itsenäistymiskysymyksen tärkeimmäksi äänestysprioriteetiksi.

 

CiU:n hajoamissotkusta varsin rampautuneena selvinnyt UDC puolue on samoilla linjoilla kuin sosialistit eikä siis kannata Katalonian itsenäistymistä. Sen johtaja Josep Antoni Duran on ehdolla vasta Espanjan parlamenttivaaleissa joten puolue lähtee Katalonian alueparlamenttivaaleihin entisen sisäministerin (UDC:n ministerit potkittiin pihalle aluehallituksesta alkukesästä CiU:n hajottua) Ramon Espadalerin johdolla. UDC:n itsenäistymistä kannattava äänestäjäkunta on jo loikannut DC:n mukana ja tulee äänestään Junts pel Si yhteislistaa.

 

Ciudadanos on Kataloniasta lähtöisen oleva keskustaliberaali raivokkaasti Katalonian itsenäistymistä vastustava puolue, joka osallistuu loppuvuodesta pidettävissä Espanjan parlamenttivaaleissa koko maan laajuisena niin kuin teki jo tämän vuoden toukokuun alueparlamenttivaaleissa ympäri Espanjan. Sen johtaja Albert Rivera ei ole ehdolla aluevaaleissa vaan sen listaa Barcelonassa johtaa karismaattinen nuori nainen Ines Arrimadas. Ciudadanoksen äänestäjissä ei ole juuri yhtään itsenäistymisen kannattajia.

 

Espanjan hallitsevan pääministeripuolueen kansanpuolueen (PP) itsenäistymistä vastustava alueellinen puolue Kataloniassa PPC ei ole vielä valinnut kärkiehdokkaitaan eikä ole varmaa asettuuko sen johtaja Alicia Sanhez-Camacho enää ehdolle. Myöskään PPC:n kannattajakunnasta tuskin juuri kukaan loikkaa äänestämään Junts pel Si listaa itsenäistymiskysymyksen takia.

 

Mielipidetiedusteluja on tehty yllättävän vähän ja sekalaisesti kevään ja kesän aikana Kataloniassa (monet niistä ovat epäluotettavia pelkästään siitä syystä että ne ovat tehty esim. kokonaan espanjalaisen lehden toimesta). Ehdokaslistojen muodostaminen sekä puolueiden hajoamiset ja yhdistymiset ovat sekoittaneet poliittista kenttää entisestään. Mielipidetiedusteluissa Junts pel Si listan ja CUP:n yhteinen paikkamäärä on vaihdellut 59–75 välillä ja ääniosuudessa 40–50 % välillä. Itse en lähde veikkaamaan lopputuloksesta vielä näiden pohjalta mitään koska CEO ja GESOP (El Periodico) eivät ole vielä tehneet yhtään mielipidetiedustelua sitten Junts pel Si listan muodostamisen – eivätkä myöskään esim. Vila Web, El Punt Avui tai Ara lehdet. La Vanguardianin tiedustelukin oli tehty spekulatiivisena heinäkuun alussa ennen 15. päivän sopua Junts pel Si listasta. Ainoastaan siis espanjalaiset lehdet ovat tähän mennessä ehtineet julkaista tiedusteluja 15. päivän sovun jälkeen.

 

Yhtäkaikki itsenäistymistä kannattavien Juntspel Si ja CUP puolueiden voitto varsinkaan yli 50 % äänisaaliilla ei missään nimessä ole varmaan. Ne todennäköisesti kyllä pääsevät vähintään hyvin lähelle 68 alueparlamenttipaikkaa ja kuten saamme nähdä, kampanjointi itsenäistymisen puolesta tulee huipentumaan massiivisella tavalla Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta kaksi viikkoa ennen vaaleja. Pidän itsenäistymisen kannattajien tappiota mahdollisena ja niukkaa voittoa todennäköisenä mutta tuttuun tyyliin mielipidetiedustelut saattavat osoittautua hyvinkin vääräksi ja on myöskin mahdollista että näemme kiistattoman noin 50 % ja jopa 75 alueparlamenttipaikan enemmistön itsenäistymistä kannattaville ehdokaslistoille.

 

On selvää että mitä selkeämpi voitto, sitä luottavaisemmin mielin Katalonia voi ryhtyä esim. hakemaan kansainvälistä tunnustusta siirtymäkaudelleen kohti itsenäistymistä ja sitä kautta painostusta neuvotteluihin Espanjan kanssa. Kaikki on mahdollista. Voi hyvinkin käydä että Euroopan unioni ottaa instituutioidensa suulla kannan itsenäistymisen kannattajien voittoon pelkästään painottaen Espanjan suvereeniutta ja sanomalla asian olevan Espanjan sisäisesti ratkaistavissa. Samaan hengenvetoon Euroopan unionin jäsenmaat saattavat kieltäytyä selkeästi tunnustamasta vaalien tulosta mutta samalla kuitenkin vaatien asian ratkaisemista dialogin kautta. Espanja on kutenkin jääräpäinen. Se ei tule – siis nykyinen PP-enemmistöinen parlamentti – hyväksymään Katalonian pyyntöä aloittaa neuvottelut (ei enää itsehallintolain uudistamisesta, talousautonomiasta tai kansanäänestyksestä vaan itsenäistymisestä). Tilanne tuskin muuttuu loppuvuoden parlamenttivaalien myötä koska PP näyttäisi pysyvän suurimpana puolueena ja vaikka menettäisikin ehdottoman enemmistönsä, voisi nojata Ciudadanoksen tukeen. PSOE ja kannatustaan menettänyt Podemos tarvitsevat hyvän loppukirin jos haluavat päästä vallankahvaan La Moncloaan.

 

Todennäköisesti EU välttää ottamasta kantaa suuntaan tai toiseen ja jäsenmaat ilmoittavat etteivät tunnusta Katalonian yksipuolista itsenäistymistä. Kuitenkin samalla jäsenmaat saattavat jollain asteella tunnustaa (varsinkin jos yli 50 % on äänestänyt itsenäistymisen puolesta) että katalaanit ovat ilmaisseet halunsa itsenäistyä ja asiasta tulisi neuvotella Espanjan kanssa. Ei ole epäilystäkään etteivätkö Euroopan valtiot ja valtiot kautta maailman tunnustaisi Katalonian itsenäistymistä jos se vain suinkin olisi Espanjan kanssa neuvoteltu. Tässä on kuitenkin se ongelma, ettei Espana todennäköisesti tule missään olosuhteessa (edes PSOE ja Podemos) hyväksymään Katalonian itsenäistymistä paitsi ehkä silloin kun se vain joutuisi antamaan sen tapahtua koska ainoa keino estää se olisi aseellisen voiman käyttö. Lisäksi on tietysti mahdollista että kuten nyt on jo hieman nähty (Tanskan parlamentti, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ja Irlannin parlamentti) kansainvälinen kannanottamattomuus Katalonian tilanteeseen rakoilee ja jostain päin Eurooppaa (esim. juuri Tanskasta tai Irlannista) voi syyskuun vaalien jälkeen tulla jopa kansanedustuslaitosten hyväksymiä julkilausumia jossa tunnustetaan Katalonian äänestäneen itsenäistymisen puolesta ja painostaen Espanjaa dialogiin aiheesta. Tämä on kuitenkin epävarmaa.

 

Sen lisäksi että Espanja tulee hyvin todennäköisesti kieltäytymään neuvotteluista liittyen Katalonian itsenäistymiseen, se tulee valittamaan hyvin ripeällä tahdilla perustuslakituomioistuimeen kaikista syyskuun vaaleja seuraavista toimenpiteistä itsenäisen valtion luomiseksi lähtien liikkeelle alueparlamentin hyväksymästä siirtymäkauden alkamisenjulistuksesta itsenäisen valtion rakennelmien luomisen kautta aina perustuslaista järjestettävään kansanäänestykseen että tietenkin itsenäistymisjulistuksen hyväksymiseen. Tiekartassa siitä mitä syyskuun vaaleja seuraa sekä itsenäistymisliikkeen johtohahmojen lausunnoissa on tuotu esille se että siirtymäkautta itsenäistymiseen ei tulla keskeyttämään vaikka sen laillisuus kyseenalaistettaisiin Espanjan oikeusjärjestelmän puitteissa. Tämä tullaan sisällyttämään myös siihen alueparlamentin hyväksymään siirtymäkauden aloittamisjulistukseen. Kysymys ei ole pienestä asiasta.

 

Mutta mitä sitten kun perustuslakituomioistuin julistaa nämä kaikki toimet ja julistukset Espanjan perustuslain vastaiseksi? Ja entä kun oikeusasteet tätä hetken kestettyä antavat pidätysmääräyksen Katalonian aluehallinnon johdosta sen takia että aluehallitus toistuvasti rikkoo perustuslakituomioistuimen määräystä? Entä kun Espanjan hallitus viimeisenä keinonaan estää Katalonian yksipuolinen itsenäistymisjulistus (mikä tästä seuraa varsin piankin vuonna 2016 jos Espanja jatkaa perustuslakituomioistuimen ja rikossyytteiden tiellä) lakkauttaa Espanjan perustuslain artiklan 155 mahdollistamalla tavalla Katalonian itsehallinnon? Tätä ovat niin Espanjan oikeusministeri kuin ulkoministeri väläytelleet viime päivinä. Tämä ”sanojen sota” on sitten Junts pel Si listan julkistamisen kiihtynyt Espanjan puhuessa jopa itsehallinnon lakkauttamisesta ja Katalonian itsenäistymisliikkeen puhuessa yksipuolisesta itsenäistymisjulistuksesta. Ja mitä jos Espanja samalla juuri hyväksytyn hätätilalain nojalla ottaa käskyvaltansa alle normaalisti Katalonian aluehallituksen alaisen Katalonian poliisin Mossos d'Esquadran ja yrittää vaihtaa sen johdon, joka kieltäytyisi ottamasta käskyjä vastaan keltään muulta kun Katalonian aluehallituksen sisäministeriltä? Keskeyttäisikö Mossos Katalonian alueparlamentin istunnon jos Espanjan hallitus niin käskisi? Jos ei, niin lähettäisikö Espanja omat poliisivoimat tai jopa armeijan Barcelonaan?

 

Näin pitkälle asioiden ei soisi koskaan menevän. Voisiko Euroopan unioni ottaa käyttöön perussopimuksen artiklan 7 jos Espanja lakkauttaisi Katalonian itsehallinnon ja painostaa sen perääntymään ja suostumaan neuvotteluihin? Tästä Katalonian itsenäistymisliikkeen ja Espanjan järkkymättömän vastustuksen aiheuttamasta kriisistä saattaa hyvinkin tulla syyskuun vaalien jälkeen ja pitkälle ensi vuodelle vähän Kreikan tapaan ykkösuutinen ympäri Eurooppaa.

 

Siirtymäkauden ongelmat ja spekulointi ansaitsevat erikseen laajan pohdinnan syyskuun vaalien jälkeen jos itsenäistymistä kannattavat ehdokaslistat voittavat ehdottoman enemmistön alueparlamenttiin ja sen tuomalla mandaatilla aloittavat siirtymäkauden kohti itsenäistä Katalonian tasavaltaa. Samalla tapaa täytyisi kirjoittaa laaja pohdinta siitä mikä on Katalonian itsenäistymisliikkeen tulevaisuus jos itsenäistymistä kannattavat listat Junts pel Si ja CUP eivät voitakkaan ehdotonta enemmistöä.

 

Nyt kuitenkin syyskuun vaalien kuviot puolueiden ja ehdokaslistojen suhteen alkavat näyttää selviltä ja kampanjat ovat täydessä käynnissä. On aika antaa katalaanien päättää tulevaisuudestaan – ainoalla mahdollisella tavalla Espanjan estäessä oikean itsenäistymiskansanäänestyksen. Yksi nykyajan Euroopan suuri yhteiskunnallinen tarina on lähestymässä ratkaisevinta hetkeään. Itsenäistyykö Katalonia? Se selviää tasan kahden kuukauden päästä sunnuntaina 27. syyskuuta 2015.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat