*

Katalonian itsenäistymisliike - kirjoituksia ja kommentteja

Katsaus Kataloniaan - ratkaisevia viikkoja edessä

Olen ennenkin kirjoittanut kuinka Espanjan vastustus ei enää ole oleellista, joskaan ei merkityksetöntä, vastattaessa kysymykseen itsenäistyykö Katalonia – vaan asian ratkaisu piilee kahdessa asiassa: itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhtenäisyydessä sekä luonnollisesti siinä äänestävätkö katalaanit itsenäistymisen puolesta todennäköisissä ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa (koska Espanja ei suostu kansanäänestykseen).

 

Espanjan ja erityisesti tällä hetkellä vallassa olevan kansanpuolueen (PP) valitsema vastustuksen, dialogista kieltäytymisen sekä perustuslakituomioistuimeen valittamisen tie on ollut omiaan lisäämään huomattavasti Katalonian itsenäistymisen kannatusta eikä päinvastoin, kuin ehkä oli toivottu. Näin ollen Espanjan ei kannattaisi ainakaan nykyisellä suhtautumisellaan luottaa siihen että katalaanit hylkäisivät itsenäistymisen ennenaikaisissa vaaleissa (tilapäisesti) tai mahdollisesti seuraavan Espanjan hallituksen myöntämässä kansanäänestyksessä (toisaalta tuskin edes Podemoksen tukema sosialistien PSOE vähemmistöhallitus siihen suostuisi vaikka jotain sen suuntaista onkin viime aikoina lupailtu, ja eiköhän sieltä vuoden päästä tule PP-PSOE hallitus tai jommankumman vähemmistöhallitus toisen tukemana kuitenkin) lopullisemmin, vaikka on se toki mahdollista. Sen sijaan sellaisen henkilön, joka vastustaa Katalonian itsenäistymistä, tulisi tällä hetkellä panna toivonsa siihen ainoaan oljenkorteen: että itsenäistymistä kannattavat puolueet eivät joko pysty sopimaan ennenaikaisten alueparlamenttivaalien muuttamisesta de-facto kansanäänestykseksi (suurimmat kiistat ovat siinä mennäänkö vaaleihin yhteisellä ehdokaslistalla vai eräänlaisella eri ehdokaslistojen koalitiolla sekä siinä mitä tehdään vaalien jälkeen ja missä vaiheessa julistaudutaan itsenäiseksi valtioksi) tai pystyvät mutta niin väkinäisesti että se rokottaa näiden puolueiden kannatusta vaaleissa ja tuloksesta ei tule selkeää.

 

Täytyy myös muistaa että vaikka lyhyellä aikavälillä Katalonian itsenäistymishanke epäonnistuisi puolueiden epäonnistumiseen neuvotteluissa tai tappioon ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa, pidemmällä aikavälillä ainoa tapa Espanjalle estää Katalonian itsenäistyminen on uudistaa perustuslakiaan tavalla joka täyttää ainakin seuraavat kolme vaatimusta: 1) Katalonian tunnustaminen kansakunnaksi Espanjan kuningaskunnan sisällä (tällä hetkellä Katalonia, Baskimaa sekä Galicia ovat ”kansallisuuksia”), 2) Baskimaan ja Navarran tapaisen oman verotusoikeiden ja laajan taloudellisen autonomian myöntäminen Katalonialle (Espanja on haluton tähän Katalonian taloudellisen merkityksen ja itsehallintoalueiden nettomaksajan roolin takia, Espanjan pääministeri Rajoy kieltäytyi neuvottelemasta tästä vuonna 2012) sekä 3) kansakunnaksi tunnustamisen yhteydessä oikeiden omasta tulevaisuudestaan päättämiseen (kansanäänestys itsenäistymisestä) myöntäminen. Tämän jälkeen Espanjan tulisi vakuuttaa Katalonia Espanjaan kuulumisen eduista ja toivoa katalaanien hylkäävän itsenäistymisen kansanäänestyksessä. Jos näin kävisi, Katalonia olisi hylännyt itsenäistymisen pitkäksi aikaa ja Espanja olisi voittanut.

 

Tällä hetkellä, jos Katalonia ei jostain syystä itsenäistykään seuraavien vuosien aikana, sitä ei voi sanoa Espanjan ansioksi. Voi jopa kysyä olisiko Espanja nykyisen tilanteen edessä jos silloin oppositiossa ollut kansanpuolue ei olisi valittanut vuonna 2006 Katalonian uudistetusta itsehallintolaista Espanjan perustuslakituomioistuimeen, joka hylkäsi sen osittain ja muokkasi sitä rajusti vuonna 2010? Tuskin. Olisiko Kataloniaan muodostunut kansanäänestyksen taakse 3/4 parlamenttienemmistö jos Espanjan pääministeri Rajoy olisi suostunut neuvottelemaan Katalonian aluehallituksen johtajan Artur Masin kanssa uudesta taloussopimuksesta vuonna 2012 ja päätynyt jonkinlaiseen kompromissiin? Tuskin – ehkä vuoden 2012 ennenaikaisia vaaleja ei olisi järjestetty ollenkaan. Olisivatko Katalonian itsenäistymisliikkeen johtajat (niin poliittisten puolueiden kuin kansalaisjärjestöjen) tällä hetkellä kansansuosionsa huipulla jos Espanja ei olisi perustuslakituomioistuimen avulla estänyt niin kansanäänestystä, kansalaiskyselyä kuin lopulta toteutunutta kansalaisten osallistumisprosessiin perustunutta äänestystä ja sen jälkeen haastanut Katalonian poliittisen johdon oikeuteen? Tuskin. 

 

Näyttää siltä että Espanjan kanta muuttuu oleelliseksi Katalonian itsenäistymiseen liittyen vasta siinä vaiheessa kun varsinainen siirtymäaika itsenäistymiseen on alkanut ja pohdinnassa ei ole enää se itsenäistyykö Katalonia, vaan se pääseekö se Euroopan unionin jäseneksi ja miten käy Espanjan valtiovelan. Tällä hetkellä Katalonian itsenäistyminen selviää kysymällä sitä, onnistuvatko itsenäistymistä kannattavat puolueet sopimaan ennenaikaisiin alueparlamenttivaaleihin ja itsenäistymiseen liittyvistä asioista sekä muodostamaan riittävän laajan koalition (oli sitten yhteinen lista tai ei) itsenäistymisen taakse ja voittaako tämä koalitio sitten enemmistön alueparlamenttivaaleissa. Pyrin nyt antamaan lisäinfoa liittyen tämän kysymyksen vastaukseen.

 

Kuukausi 9. marraskuuta järjestetyn itsenäistymisäänestyksen jälkeen on sisältänyt alustavia neuvotteluja puolueiden välillä, moninaisia kannanottoja sekä oleellisimpana kahtena viimeisenä tiistaina (25.11 ja 2.12) julkaistut ensin aluepresidentti Artur Masin ja sitten suurimman oppositiopuolueen Katalonian tasavaltalaisen vasemmiston (ERC) johtajan Oriol Junquerasin suunnitelmat, tiekartat, kohti ennenaikaisia alueparlamenttivaaleja ja itsenäistymistä. Varsinaiset neuvottelut puolueiden välillä alkavat tällä viikolla ja kiirekin hieman on, sillä päätös ennenaikaisista vaaleista tulisi tehdä mieluiten vuoden vaihteeseen (joulusta on puhuttu deadlinena myös) mennessä, jotta ennenaikaiset vaalit ehditään järjestää viimeistään maaliskuun alussa ja riittävä väli toukokuun Espanjan kunnallisvaaleihin säilyy.

 

Kataloniassa itsenäistymistä kannattaa virallisesti Artur Masin liberaali CDC-puolue (joka on CiU-koalition huomattavasti suurempi puolue), Junquerasin ERC sekä pienempi äärivasemmistolainen CUP. Myös sosialisteista irronnut uusi MES-puolue kannattaa itsenäistymistä ja saattaa olla avoin yhteistyölle Masin ja Junquerasin kanssa. Lisäksi vihervasemmisto eli ICV-EUiA ja CiU-koalition pienempi puolue kristillisdemokraatit UDC kannattivat kansanäänestyksen järjestämistä mutta heillä ei ole virallista kantaa itsenäistymiseen ja niiden sisältä on kuulunut molempia kannanottoja, joskin niin että molempien johtajat ovat sanoneet vastustavansa itsenäistymistä ainakin tällä hetkellä. Kataloniassa itsenäistymistä vastustavat Espanjan pääpuolueiden paikalliset osastot kansanpuolueen PPC ja sosialistien PSC, sosiaalidemokraattinen kansalaispuolue Ciudadanos C’s sekä Espanjan politiikan uusi tulokas: Podemos-puolue, joka kyllä olisi valmis antamaan Katalonialle kansanäänestyksen itsenäistymisestä.

 

Käytännössä asia on niin että vähintään Masin CDC-puolueen ja ERC:n on päästävä sopuun ennenaikaisten alueparlamenttivaalien järjestämisestä, jotta se toteutuisi. Lisäksi on huomioitava että pelkästään CDC ja ERC eivät välttämättä saisi yksinkertaista enemmistöä alueparlamenttiin (eivät tosin jäisi kauaksi) vaan tarvitsevat siihen ainakin CUP:n apua. Toisaalta pitää myös muistaa että kansalaisjärjestöjen johtohahmoja tulee todennäköisesti itsenäistymistä kannattaviin ehdokaslistoihin mukaan ja tämä kasvattaa heidän saamaansa äänimäärää merkittävästi.

 

Mitkä näkemykset Masin ja Junquerasin olisi sitten yhteen sovitettava tulevien viikkojen aikana? Ensinnäkin se lähtevätkö he yhteisellä ehdokaslistalla ennenaikaisiin vaaleihin. Artur Mas haluaisi kaikkien itsenäistymistä kannattavien puolueiden muodostavan yhteisen ehdokaslistan, johon tulee mukaan myös kansalaisjärjestöjen edustajia, ja samalla hän haluaisi että tämän listan voittaessa uuden parlamentin itsenäistymisenemmistön omaavat edustajat sekä heidän muodostavansa aluehallitus olisivat vallassa ainoastaan 18 kuukauden siirtymäkauden ajan, jonka jälkeen järjestettävissä itsenäisen Katalonian parlamenttivaaleissa samat ns. ”siirtymäkauden” poliitikot eivät enää asettuisi ehdolle – mukaan lukien hän itse jos hän lähtisi johtamaan itsenäistymishallitusta (ja Mas sanoi myös ettei hänen ole edes pakko olla itsenäistymistä kannattavan ehdokaslistan kärjessä). Mas siis haluaa puoluepolitiikan täysin sivuun ennenaikaisista vaaleista ja lisäksi yhteisen ehdokaslistan sen takia että se olisi helpoin tulkita de-facto kansanäänestykseksi niin Espanjassa kuin kansainvälisesti ja hänen mielestään se takaisi laajimman kannatuksen itsenäistymiselle. Sittemmin mielipidekyselyt sekä vanhojen vaalien analysointi on kertonut että CDC ja ERC yhteisellä ehdokaslistalla saisi oikeastaan muutaman parlamenttipaikan vähemmän kuin erikseen kampanjoidessaan yhteensä D’Hondtin suhteellisesta vaalitavasta johtuen. Mas on myös ilmoittanut, ettei tämä asia ole hänelle kynnyskysymys kunhan selkeä yhtenäisyys itsenäistymisen taakse saadaan ja sitä kautta itsenäistymistä kannattavat puolueet sitoutuvat muodostamaan aluehallituksen jos he voittavat enemmistön alueparlamenttiin.

 

Oriol Junquerasin ja ERC:n suunnitelma on hieman erilainen. He eivät halua yhteistä ehdokaslistaa eivätkä puoluepolitiikan sivuuttamista ennenaikaisista vaaleista, eivätkä myöskään mitään uudelleenasettumisen kieltoa niille ketkä osallistuvat ennenaikaisiin vaaleihin ehdokkaina. Sen sijaan ERC ehdottaa itsenäistymisen kannattajien koalitiota siten että puolueet käyvät vaaleihin omilla listoilla mutta osittain yhteisen nimen alla (esim. ”itsenäistymisen puolesta – ERC” ja ”itsenäistymisen puolesta – CDC”), sisällytät itsenäistymisen vaaliohjelmansa tärkeimmäksi kohdaksi, järjestävät yhteisiä kampanjatilaisuuksia, ottavat kukin mukaan kansalaisjärjestöjen ehdokkaita listoilleen ja sitoutuisivat muodostamaan yhdessä aluehallituksen, jos voittavat yksinkertaisen enemmistön alueparlamenttiin. Junquerasin ERC ja erityisesti CUP ovat haluttomia muodostamaan yhteistä listaa aluepresidentti Masin CDC:n kanssa mikä on toisaalta ymmärrettävää, mutta myös kritisoitavaa. Puoluepolitiikka pitäisi pystyä asettamaan taka-alalle itsenäistymisestä päätettäessä. Junquerasilla on myös siinä mielessä oma etu mielessä että erillisillä ehdokaslistoilla ERC:llä on mahdollisuus nousta suurimmaksi puolueeksi ja Junquerasista voi sitä kautta tulla ensin siirtymäajan aluepresidentti ja ehkä lopulta itsenäisen Katalonian ensimmäinen presidentti.

 

Kansalaisjärjestöt (Katalonian kansalliskokous ANC ja Omnium Cultural) ja CDC ilmoittivat että heidän mielestään Junquerasin suunnitelma ei ole niin hyvä kuin Masin juuri Masin yhteisen ehdokaslistan tuoman selkeyden vuoksi mutta toisaalta eivät nähneet suunnitelmaa liian huonona, jottei siitä voisi neuvotella. CUP kannattaa ERC:n suunnitelmaa, joskin ei halua sitoutua hallitukseen osallistumiseen. Varsinkin yhteisen nimen ja ohjelmaan kirjatun kohdan vuoksi myöskään Junquerasin suunnitelma ei ole liian vaikea selitettäväksi de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisestä niin Espanjassa kuin kansainvälisesti.

 

Jos sopu CDC:n ja ERC:n välillä saavutetaan, luulen sovitun suunnitelman olevan lähempänä edellä mainittua Junquerasin vaihtoehtoa ennenaikaisten alueparlamenttivaalien suhteen, mutta mitä tulee varsinaiseen siirtymäkauteen vaaleista itsenäistymiseen, luulen sen olevan lähempänä Masin vaihtoehtoa.

 

Artur Mas haluaisi voittoisan ennenaikaisen vaalin jälkeen muodostettavan aluehallituksen ensin ilmoittavan Espanjalle sekä kansainvälisesti (mm. EU) että he tulevat toimimaan itsenäistymisen saavuttamiseksi nyt annetun mandaatin pohjalta. Tämän jälkeen alkaisi neuvottelut niin Espanjan kuin esim. Euroopan unionin kanssa, joista ainakin ensimmäisenä mainitusta tulee varmasti vaikeaa. Neuvottelujen lisäksi aluehallitus muodostaisi itsenäisen valtion vaatimat toiminnot ja virastot (jotka nyt jo varsin hyvin aluehallinnolla on olemassa) esim. veroviraston verojen keruuta varten sekä ryhtyisi laatimaan yhdessä kansalaisten kanssa Katalonialle väliaikaista perustuslakia. Ilmeisesti tämän 18 kuukauden pituisen siirtymäajan lopussa, joko Espanjan parlamentin myötävaikutuksella tai todennäköisemmin yksipuolisesti, Katalonian alueparlamentti julistaisi Katalonian itsenäiseksi valtioksi – joskin sillä varauksella että se astuisi voimaan vasta kansanäänestyksessä ratifioinnin jälkeen (joka pidettäisiin Espanjan lainsäädännön ulkopuolella). Voi tietysti kysyä mitä tapahtuisi jos katalaanit sitten tässä vaiheessa hylkäisivät itsenäistymisen? Itsenäistymisjulistuksen ratifioinnin jälkeen tai yhteydessä pidettäisiin itsenäisen Katalonian parlamenttivaalit ja uusi parlamentti lopulta laatisi yhdessä kansalaisten kanssa (jonkinlainen perustuslakiasäätävä kokous) virallisen perustuslain, joka vielä ratifioitaisiin kansanäänestyksessä. Tällaisen ainutlaatuisen ennenaikaisten vaalien, kansanäänestysten ja vaalien yhdistelmällä Katalonia lopulta itsenäistyisi joskus vuosien 2016–2017 tienoilla.

 

Junqueras halua siirtymäajan toteutuvan nopeammin ja ilman ns. ratifioivaa kansanäänestystä itsenäistymisestä. Junquerasin mielestä Katalonian aluehallituksen tulisi ryhtyä toimimaan itsenäisesti heti ennenaikaisten alueparlamenttivaalien jälkeen ja vaikka hän ei sitä suoraan sanonut, tulisi Katalonian julistautua itsenäiseksi valtioksi käytännössä heti kun se on mahdollista eli valtion vaatimat toiminnot ja virastot on luotu. Sitten kun perustuslaki olisi laadittu, siitä äänestettäisiin välittömästi kansanäänestyksessä ja tämä äänestys toimisi käytännössä itsenäistymisprosessin ratifioimisena. Prosessi päättyisi itsenäisen Katalonian parlamenttivaaleihin.

 

Käytännössä Junqueras siis haluaa neuvotella itsenäistymiseen liittyvistä asiaista Espanjan ja esim. EU:n kanssa jo Espanjan ulkopuolelta itsenäisenä valtiona kun taas Mas haluaa ensin neuvotella itsenäistymisestä Espanjan kanssa ilman yksipuolista itsenäistymisjulistusta. Junqueras siis julistaisi Katalonian itsenäiseksi ennenaikaisten alueparlamenttivaalien pohjalta varsin pian niiden jälkeen kun taas Mas vasta pidemmän ajan päästä ja vielä alistettuna ratifioivalle kansanäänestykselle itsenäistymisjulistuksesta. Junqueras sanoi, ettei kukaan muu ole näin ennen tehnyt (missä hän on oikeassa) ja kansanäänestys tulisi järjestää ainoastaan uudesta perustuslaista, ei itsenäistymisen ratifioinnista. Ennenaikaiset alueparlamenttivaalithan toimivat de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisestä ja jos teoriassa Espanja olisi myöntynyt viralliseen kansanäänestykseen, ei siinäkään tapauksessa olisi enää järjestetty siirtymäajan jälkeen toista kansanäänestystä vaan olisi julistauduttu suoraan itsenäiseksi ja perustuslaki olisi ollut sitten se mistä olisi äänestetty. Näin olisi käynyt myös Skotlannissa, jos se olisi valinnut itsenäistymisen tien syyskuussa.

 

Minusta näyttää siltä että jos siirtymäaikaan liittyen päästään sopuun niin päädytään kokolailla Masin suunnitelmaan, joskin tuon kansanäänestyksen suhteen toimitaan Junquerasin mukaan. Eli itsenäistymisestä neuvotellaan vielä osana Espanjaa (muistetaan toki että Espanja ei tätä toimettomana seuraa ja esim. Katalonian itsehallinnon lakkauttamisesta seuraisi välittömästi neuvottelujen katkeaminen, ja myös Masin suunnitelmassa yksipuolinen julistautuminen itsenäiseksi valtioksi) ja ei julistauduta itsenäiseksi valtioksi välittömästi tai ihan piankaan ennenaikaisten alueparlamenttivaalien jälkeen. Itsenäistymisjulistusta kuitenkaan ei enää seuraisi mitään itsenäistymistä ratifioivaa kansanäänestystä vaan suoraan itsenäisen Katalonian parlamenttivaalit ja kansanäänestys uudesta perustuslaista.

 

Tämä kaikki vaikuttaa varsin sekavalta ja toisaalta myös radikaalilta mutta kysymys on kuitenkin uuden valtion synnystä. Sen ei odotakaan olevan helppoa – varsinkaan kun maa, josta ollaan itsenäistymässä, suhtautuu asiaan suuresti vastustaen. Tässä täytyy nyt kuitenkin muistaa että edellä esitetty on spekulaatiota kahdesta jokseenkin eroavasta suunnitelmasta ja ennenaikaisia alueparlamenttivaaleja ei määrätä ennen kuin sopu sekä itse vaaleista että niitä seuraavasta siirtymäkaudesta on saavutettu. Siinä mielessä katalaaneilla tulee todennäköisesti olemaan varsin selvillä mitä siitä seuraa jos itsenäistymistä kannattavat puolueet voittavat ennenaikaiset vaalit jo ennen vaaleja. Ainakin siten että mitä näiden itsenäistymistä kannattavien puolueiden muodostama ns. ”itsenäistymishallitus” tulisi tekemään vaalien jälkeen. Näin ollen asioiden pitäisi selventyä, jos sopuun päästään ja kun muistetaan, ettei ilman sopua ennenaikaisia vaaleja edes järjestetä, suurin epävarmuus mahdolliseen ns. siirtymäaikaan liittyy sitten juurikin Espanjan vastustukseen ja kansainväliseen reaktioon, eikä niinkään Katalonian itsenäistymistä ajavan hallituksen tavoitteisiin ja toimiin.

 

CDC:n ja ERC:n sopuun vaikuttavat tekijät on nyt varsin hyvin esitelty, ja pienemmistä puolueista CUP ja uusi MES ovat varmasti tärkeitä neuvottelukumppaneita, kunhan Mas ja Junqueras ovat päässet ensin sopuun keskenään. Tällä hetkellä näyttää siltä että muita kokonaisia puolueita (UDC ja ICV-EUiA) ei saada ennenaikaisten vaalien itsenäistymiskoalitioon mukaan vaikka heidän joukostaan ja äänestäjistään löytyy jonkin verran itsenäistymisen kannattajia. Riittäisikö CDC:n, ERC:n ja CUP: sekä ehkä MES:n koalitio itsenäistymisen kannattajien voittoon? Todennäköisesti kyllä mutta tässä vaiheessa on todettava, että jos esim. CUP jäisi itsenäistymiskoalition ulkopuolelle mutta kannattaisi itsenäistymistä olisi de-facto kansanäänestyksen hengessä koalition saatava itse yksinään yli puolet parlamenttipaikoista. Se ei riittäisi että ulkopuolisen CUP:n tuella enemmistö saataisiin aikaan vaikka Junqueras onkin tästä hieman eri mieltä. Jotta katalaanien voidaan tulkita äänestäneen itsenäistymisen puolesta, täytyy yhden itsenäistymiskoalition (yhteiset ehdokaslistat tai ei) saada yli puolet parlamenttipaikoista (periaatteessa myös yli puolet annetuista äänistä) riippumatta siitä onko tämän koalition ulkopuolelle jäänyt jokin itsenäistymistä kannattava puolue vai ei.

 

Viimeisimmät mielipidetiedustelut näyttävät että CDC, ERC ja CUP saisivat yhdessä niukan enemmistön alueparlamenttiin. Tilanteen ennustamista vaikeuttaa se että vielä ei tiedetä hajoaako CiU ja jääkö sen pienempi osa UDC ”itsenäistymisen vastustajien leiriin”. Se että itsenäistymistä kannattavat puolueet eivät välttämättä säilyttäisi nykyistä enemmistöään alueparlamentissa, johtuu enemmänkin uuden Podemos puolueen noususta, joka on koko espanjanlaajuinen ilmiö (Podemos on ollut Espanjan suurin puolue useammassa mielipidetiedustelussa tänä syksynä), kuin itsenäistymisen kannatuksen suoranaisesta laskusta. Podemokselle ennustetaan noin 15 alueparlamenttipaikkaa seuraavissa vaaleissa Kataloniassa ja se rokottaa niin CiU:n, josta on ollut siirtymistä myös ERC:n suuntaan, kuin kansanpuolueen ja sosialistien kannatusta. Podemosta voisi kuvailla neutraaliksi suhteessa Katalonian itsenäistymiseen mutta koska se ei kannata sen itsenäistymistä (mikä olisi sille vahingollista Espanjassa laajemmin) auttaa sen nousu itsenäistymisen vastustajia. Podemos, joka näyttää murskaavan haaveet Espanjan kansanpuolueen toisesta perättäisestä pääministerikaudesta, saattaa kuitenkin pelastaa Marioano Rajoyn siltä ikävältä asialta Kataloniassa että hän jäisi historiankirjoihin pääministerinä, jonka aikana Espanja hajosi.

 

Sen lisäksi että Podemos nousee ja CiU:n ja ERC:n keskinäinen valtasuhde tasoittuu ja yhteinen osuus hieman laskee, selkeäksi espanjamyönteisten puolueeksi näyttää nousevan PPC:n ja PSC:n sijaan keskusta-vasemmistolainen kansalaispuolue Ciudadanos (C’s), jolle ennustetaan kannatuksen merkittävää kasvua. Vihervasemmisto ICV-EUiA näyttää hieman menettävän kannatusta kun taas itsenäistymistä kannattava vasemmistolainen CUP lisäävän merkittävästi.

 

Yhtä kaikki Artur Masin CDC ja Oriol Junquerasin ERC eivät välttämättä keskenään onnistuisi saavuttamaan yksinkertaista enemmistöä parlamenttipaikoista vaikka kansalaisjärjestöjen tuoman kannatuksen kasvun myötä se on mahdollista. Oikeastaan tätä ennenaikaisten alueparlamenttivaalien tulosta olisikin syytä pohtia vasta kun on selvillä minkälaiset vaalit ja minkälaisilla liittoumilla on tulossa. On tietenkin mahdollista että tässä päädytään vielä puoluepolitiikan sivuuttamiseen ja aluepresidentti Masin ehdottamaan yhteiseen ehdokaslistaan. Toisaalta taas mielipidetiedustelut, joista viimeisin osoitti että kun CiU ja ERC saisivat erikseen 67 parlamenttipaikkaa, saisi heidän yhteinen ehdokaslistansa vain 64 paikkaa sekä CUP voisi kasvattaa parlamenttipaikkamääränsä kahdeksaan, vaikuttavat myös neuvotteluihin siitä minkälainen ja kuinka laaja koalitio itsenäistymisen puolesta yritetään muodostaa.

 

Tämän hetkiset mielipidetiedustelut kuitenkin osoittavat että jos Masin CDC ja Junquerasin ERC ottavat CUP:n mukaan yhteiseen koalitioon, joka koostuisi Junquerasin suunnitelman mukaisista yhteisistä elementeistä ja toiminnoista, lisättynä kansalaisjärjestöjen (Katalonian kansalliskokous ANC ja Omnium Cultural) mukaantulolla, voittaisi tämä itsenäistymistä kannattavien puolueiden koalitio enemmistön (saisivat noin 75 paikkaa 135:sta mikä on melko selvä enemmistö) alueparlamenttiin ja katalaanien tulkittaisiin äänestäneen itsenäistymisen puolesta. Niukan ja selkeän enemmistön rajan voisi pistää siihen saavatko CDC ja ERC keskenään enemmistön vai ainoastaan CUP:n avulla.

 

Edeltävään perustuen voi todeta seuraavan 2-3 viikon neuvottelujen olevan äärimmäisen tärkeät Katalonian tulevaisuuden suhteen. Jos itsenäistymisen taakse saadaan muodostettua CDC:n, ERC:n, CUP:n ja vielä ehkäpä uuden MES-puolueen koalitio, näyttää Katalonian itsenäistyminen hyvin todennäköiseltä. Se voidaanko mahdollisia ennenaikaisia alueparlamenttivaaleja kutsua lopullisesti ratkaisevaksi de-facto kansanäänestykseksi itsenäistymisestä, ratkeaa myös tulevien viikkojen neuvotteluissa – nimittäin sen suhteen miten itsenäistymistä kannattavat puolueet päättävät etukäteen etenevänsä mahdollisen vaalivoiton jälkeen. Jos neuvotteluissa päädytään siihen ratkaisuun että itsenäisyysjulistus annetaan mahdollisimman pian, joko Espanjan myötävaikutuksella tai ei, ja koko itsenäistymisprosessi ratifioidaan itsenäisen Katalonian tasavallan perustuslaista järjestettävässä kansanäänestyksessä, eikä itsenäisyysjulistuksesta järjestettäisi enää mitään kansainvälisesti harvinaista itsenäistymisen jälkikäteen ratifioivaa kansanäänestystä, voidaan todeta että Katalonian mahdollisissa ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa ratkaistaan täysin Katalonian itsenäistyminen. Ja nuo vaalit voivat olla jo 2-3 kuukauden kuluttua.

 

Espanjan parlamentti esti virallisen kansanäänestyksen itsenäistymisestä järjestämisen Kataloniassa. Sittemmin Espanjan perustuslakituomioistuin perustuen hallituksen valituksiin esti ensin kansalaiskyselyn ja sitten vielä astetta epävirallisemman äänestyksen järjestämisen, joista jälkimmäinen tosin järjestettiin periaatteessa laittomasti (tätä ei oikeastaan tiedetä vielä) sunnuntaina 9. marraskuuta 2014. Skotlannissa järjestettiin sitova ja virallinen, molempien osapuolten hyväksymä, kansanäänestys itsenäistymisestä torstaina 18. syyskuuta 2014. Skotit päättivät pysyä Yhdistyneen kuningaskunnan osana. Vastaava valinta on katalaaneilla edessä mahdollisissa ensi vuoden ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa. Kukaan ei kiistä etteikö Katalonian tapaus olisi sekavampi kuin Skotlannin ja etteikö kansanäänestys olisi huomattavasti parempi tapa päättää itsenäistymisestä kuin ennenaikaiset alueparlamenttivaalit. Kuitenkin kansanäänestys ei vain ole mahdollinen siitä yksinkertaisesta syystä että Espanja ei halua siihen suostua. Yhtä vaikea tilanne olisi ollut edessä Britteinsaarilla, jos Lontoo ei olisi myöntynyt kansanäänestyksen järjestämiseen SNP:n hurjan vaalivoiton jälkeen vuonna 2011.

 

Näin ollen kaikkien ketkä olivat valmiina ylistämään Skotlannin ja laajemminkin Ison-Britannian demokraattista järjestelmää kansanäänestyksen jälkeen tänä syksynä, varsinkin kun itsenäistymishanke hylättiin (ainakin toistaiseksi) – nimittäin harva Skotlannin ulkopuolinen taho ilmoitti kannattavansa sen itsenäistymistä mutta päinvastaisia näkemyksiä oli useita –, tulisi seurata tarkoin Iberian niemimaan tapahtumia ja ainakin jossain määrin tuomita Espanjan haluttomuus myöntyä kansanäänestyksen järjestämiseen Kataloniassa. Ei sillä ettemmekö tietäisi tai arvaisi syitä tähän haluttomuuteen, sillä nehän liittyvät talouteen, Espanjan yhtenäisyyteen ja esim. Baskimaan tilanteeseen, jämähtäneeseen demokratiakäsitykseen (esimerkkinä ajatus että Katalonian itsenäistymisestä tulisi päättää koko Espanjan laajuisessa kansanäänestyksessä) sekä monien hieman rajoittavaan käsitykseen espanjalaisuudesta, joka ei kuitenkaan ole yhtenäinen käsite, vaan nykypäivänkin Espanja sisältää oikeastaan useampia omia kansoja ja kansakuntia, vaikka ne ovatkin vuoden 1978 perustuslain puitteissa vain itsehallintoalueita.

 

Sen sijaan katalaanien tahto kansanäänestyksen järjestämiseen on tullut aivan selväksi viimeisen neljän vuoden aikana (varsinaisen itsenäistymisen kannatus sen sijaan ei ole niin selvä juttu) useiden yli miljoonan ihmisen mielenilmauksien sekä 3/4 enemmistön muodossa, joka on löytynyt kansanäänestyksen taakse niin Katalonian alueparlamentin edustajista (CiU, ERC, PSC, ICV-EUiA sekä CUP puolueet kannattivat, vain PPC ja C’s vastustivat kansanäänestystä) kuin mielipidekyselyissä kansalaisilta.

 

Ara és l’hora – nyt on aika!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Erittäin hyvä ja seikkaperäinen kirjoitus. Kiitos tästä!

Huomauttaisin, että Jungueras ei toivo yhteistä ehdokaslistaa, koska on aivan mahdollista, että ERC:stä tulee Masin puoluetta suurempi, ja tällöin myös Jungueras olisi tekemässä kiinnityksen itsenäisen Katalonian 1. presidenttinä.

Käyttäjän janneriitakorpi1 kuva
Janne Riitakorpi

Kiitos.

Totta, tuo itsekäs motiivi on toki ainakin osittain Junquerasilla takana ja ERC:n nousu suurimmaksi puolueeksi on mahdollista, joskin viimeisissä mielipidetiedusteluissa Mas on ottanut jälleen pienen etumatkan.

Alexius Manfelt

Janne hyvä, tänään tulleessa suomenkielisessä Le Monde Diplomatiquen numerossa 6/2014 oli mielenkiintoinen Paul Dirkx'in artikkeli "Alueiden Eurooppa pirstoo valtioita".

Kiitos muuten mielenkiintoisesta analyysistä!

Käyttäjän janneriitakorpi1 kuva
Janne Riitakorpi

Okei ja kiitos. Ranskassahan on viime aikoina ollut uutisissa nämä alueelliset liikkeet ainakin Bretagnessa (jälleenyhdistäminen & autonominen alueparlamentti) sekä Alsacessa (alueen pysyminen omana alueena eikä yhdistyminen jättialueeksi Champagne-Ardennen ja Lorrainen kanssa) aluehallintouudistuksen melskeissä. Niin ja tietysti Korsikassakin oli tuossa pari päivää sitten ikävä välikohtaus separatismiin liittyen: https://news.vice.com/article/young-separatists-an...

Skotlannin ja Katalonian jälkeen seuraavia itsenäistymisäänestyksiä tullaan ehkä näkemään ainakin Baskimaassa, Venetossa sekä Etelä-Tirolissa tulevina vuosina.

Käyttäjän janneriitakorpi1 kuva
Janne Riitakorpi

Jäin miettimään tuota artikkelin otsikkoa. Oliko artikkeli vain yleinen esitys Euroopan useista alueellisista itsenäistymisliikkeistä vai ottiko se jotenkin kantaa etsimällä syitä/syyllisiä valtioiden pirtautumiseen? Alueiden Eurooppahan käsitteenä liittyy ainakin EU:n puitteissa tapahtuvaan valtioiden sisäisten alueiden keskinäiseen yhteistyöhön ja alueellisen itsehallinnon kunnioittamiseen.

Mielestäni eri itsenäistymisliikkeitä on huono verrata keskenään koska niiden olemassaolo perustuu aina paikalliseen tilanteeseen sekä kyseisen alueen ja valtion historiaan toisin kuin esim. eurokriittisyys eurooppalaisena ilmiönä. Ehkä jotain yhteneväisyyttä itsenäistymisliikkeiden kannatuksen kasvuun voidaan hakea laajemmasta taloudellisesta tilanteesta. Toisaalta se selittää asiaa ainoastaan osittain. Ja onhan Oriol Junqueraskin sanonut että hän haluaisi Katalonian itsenäistyvän vaikka Espanja olisi ylivoimaisesti maailman vaurain valtio.

Toimituksen poiminnat