*

Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Mitä Kataloniassa tapahtuu seuraavaksi?

Reilu viikko sitten sunnuntaina 9. marraskuuta 2014 reilut 2,3 miljoonaa katalaania (kolmannes väestöstä) osallistui Espanjan perustuslakituomioistuimen mitätöimään neuvoa-antavaan äänestykseen Katalonian itsenäistymisestä. Heistä yli 1,8 miljoonaa äänesti itsenäistymisen puolesta. Tarkempi analyysi tuloksesta sekä äänestysaktiivisuudesta löytyy tästä aiemmasta blogistani. Aikaisemmat yritykset järjestää virallinen sitova kansanäänestys tai neuvoa-antava kansalaiskysely lopulta toteutuneen varsin epävirallisen kansalaisten osallistumisprosessiin perustuneen äänestyksen sijaan olivat törmänneet niin Espanjan hallituksen ja parlamentin kuin perustuslakituomioistuimen vastustukseen.

 

Toteutunut äänestys oli laiton vaikka Espanjan perustuslakituomioistuin ottikin siitä tehdyn Espanjan hallituksen valituksen käsittelyyn vain viittä päivää ennen äänestystä eikä enää sen jälkeen suostunut käsittelemään Katalonian aluehallituksen vastausta. Tuomioistuin oli aiemmin syyskuussa Espanjan hallituksen valitettua aiemmasta, hieman virallisemmasta, kansalaiskyselystä tuomioistuimeen kokoontunut ylimääräiseen istuntoon vielä samana päivänä vaikka varsinaista kiirettä ei silloin ollut. Täytyy muistaa että perustuslakituomioistuin voi käsittelynsä jälkeen ensi vuonna tuomita jälkikäteen vaikka molemmat: estetyn kansalaiskyselyn ja laittomana toteutetun osallistumisprosessin laillisiksi. Nyt kyseessä on ollut vasta tilapäinen mitätöinti käsittelyn ajaksi.

 

Nimittäin ainoastaan alueellinen kansanäänestys on yksiselitteisesti Espanjan perustuslain vastainen – ellei sitten Espanjan parlamentti anna siihen lupaa perustuslain artiklan 150.2 mukaisesti. Taas Katalonian itsehallintolain artikla 122 sallii kansalaiskyselyt tai muut kansalaisten kuulemiset esim. mielipidekyselyiden tai foorumien kautta kunhan Katalonian aluehallitus toimii niitä järjestäessä oman toimivaltansa puitteissa. Kun Espanjan parlamentti oli kieltäytynyt toimivallan siirtämisestä itsehallintoalueelle alueellisen kansanäänestyksen järjestämiseksi (Katalonian itsehallintolakien hyväksynnästä järjestettiin tällä tavalla kansanäänestykset vuosina 1979 ja 2006), Katalonian alueparlamentti hyväksyi syyskuussa yleisen lain kansalaiskyselyiden järjestämisestä, jonka pohjalta aluepresidentti Artur Mas antoi asetuksen itsenäistymisäänestyksen pitämisestä 9. marraskuuta.

 

Espanjan hallitus odotti asetuksen antamista kunnes valitti perustuslakituomioistuimeen koska oikeastaan vasta asetuksessa puhutaan erityisesti itsenäistymisestä ja määritellään äänestyksen tarkka kysymys. Näiden äänestysten järjestäminen on Kataloniassa laillista mutta Espanjan hallituksen mielestä äänestyksen kysymys: tulisiko Katalonian olla itsenäinen valtio ja jos kyllä, niin tulisiko tämän valtion olla itsenäinen, koskee sellaista asiaa, joka ei ole ”Katalonian aluehallituksen toimivallan puitteissa”. Katalonian aluehallitus saisi siis järjestää vuosittain kansalaiskyselyn vaikka seuraavan vuoden budjetistaan, eikä se ketään haittaisi. Tästä syystä on mahdollista että lopullisessa tuomiossaan perustuslakituomioistuin tuomitsee ainoastaan aluepresidentti Masin antaman asetuksen laittomaksi. Kuitenkin käsittelyn ajan (5 kuukautta, voidaan tarvittaessa pidentää) kaikki lait ja asetukset, joita valitus koskee, ovat tilapäisesti mitätöity.

 

Vaikka erityisesti tasavaltalainen vasemmisto (ERC) puolue, joka on Katalonian toiseksi suurin, olisi halunnut kansalaiskyselyn järjestettävän vaikka laittomana, aluehallitus, joka on vähemmistöhallitus ja koostuu ainoastaan Artur Masin keskusta-oikeistolaisesta CiU (Convergence and Union) puolueesta (joka itsessään on kahden puolueen CDC:n ja UDC:n liitto), päätti luopua kansalaiskyselystä ja järjestää sen sijaan myöskin neuvoa-antavan mutta epävirallisemman kansalaisten osallistumisprosessiin, josta puhutaan itsehallintolain artiklassa 122, perustuvan äänestyksen. Selkeimpiä eroja kansalaiskyselyn ja toteutuneen äänestyksen välillä ovat se että jälkimmäisessä ei ollut äänestäjien ennakkorekisteröintiä (mistä syystä äänestysprosenttia ei voida sanoa tarkasti, väestölaskentaan perustuva tietokanta sekä äänestäjien tietojen ylös kirjaaminen olivat kuitenkin käytössä, jotta esim. kaksi kertaa äänestäminen voitiin estää), eikä jälkimmäinen perustunut minkäänlaiseen Katalonian lakiin tai asetukseen.

 

Tästä syystä Espanjan hallitus ei voinut valituksessaan viitata mihinkään yksittäiseen Katalonian aluehallituksen toimeen tai asetukseen, mikä pitäisi mitätöidä, vaan perusteli valitustaan sillä että järjestäessään tätä mielipideäänestystä Katalonian aluehallitus oikeastaan ainoastaan kiersi lakia ja oli järjestämässä edelleen kiellettyä kansalaiskyselyä, ainoastaan eri nimen alla. Tätä perusteltiin sillä että äänestyspaikat sijaitsivat edelleen Katalonian aluehallinnon tai kuntien omistamissa kouluissa, virastoissa tai vastaavissa rakennuksissa, Katalonian aluehallitus ei lopettanut mainoskampanjaansa (joista puhuessa tulee kuitenkin muistaa, että mainonta oli pääasiassa kansalaisjärjestöjen harteilla, ja ei missään nimessä niin suurta, kuin sitovan kansanäänestyksen tapauksessa olisi ollut, mitä voi käyttää myös perusteluna sille itsestään selvälle väitteelle etteivät kaikki äänestämättä jättäneet 100-prosenttisesti vastusta Katalonian itsenäistymistä, puhumattakaan siitä että äänestäisivät sitä vastaan sitovassa äänestyksessä tai ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa) ja tulosten laskennasta sekä muutenkin yleisesti tapahtumasta vastasi Katalonian aluehallitus (vaikka äänestyspaikkoja pyöritti ja äänestyslipukkeet laski yli 40 000 vapaaehtoista).

 

Espanjan yleinen syyttäjä harkitsee parasta aikaa nostetaanko Katalonian aluepresidenttiä sekä muutamia muita poliittisia johtajia vastaan syytteitä äänestyksen järjestämisestä. Huolimatta Espanjan oikeusministeriön painostuksesta syytteiden nostaminen ei olekaan enää niin todennäköistä kuin heti äänestyksen jälkeen näytti. Periaatteessa täydellä varmuudella 9. marraskuuta äänestys olisi ollut laillinen ainoastaan siinä tapauksessa että Katalonian aluehallitus olisi ollut siitä kokonaan sivussa ja kansalaisjärjestöt olisivat ylläpitäneet äänestyspaikkoja kaduilla vähän samaan tapaan kuin Katalonian kunnallisissa itsenäistymisäänestyksissä vuosina 2009–2011. Tällöin äänestykseltä olisi kuitenkin puuttunut kaikki läpinäkyvyys ja kansainväliset tarkkailijat (heitä tuskin olisi tullut yhtään) eivät olisi voineet sanoa äänestyksen sujuneen hyvin ja demokratian periaatteiden mukaisesti.

 

Espanjan perustuslakituomioistuin siis otti valituksen äänestyksestä käsittelyyn marraskuun alussa ja siten teki siitä laittoman, mutta varmuudella laittoman ainoastaan kyseisenä päivänä järjestettäväksi koska lopullinen tuomio voi olla että äänestys on (tai olisi ollut) laillinen. Kyse on siis tulkinnasta, jonka tekee Espanjan perustuslakituomioistuin. Tuomioistuimen 12 jäsenestä neljä valitsee parlamentin alahuone, neljä ylähuone, kaksi hallitus ja kaksi Espanjan kaikki oikeusasteet sisältävä oikeudellinen yleisneuvosto. Valintatavasta johtuen tuomareiden poliittinen tausta ei voi olla vaikuttamatta ja sen puolueettomuutta on kritisoitu viimeisen 10 vuoden aikana useiden mm. Kataloniaan ja Baskimaahan liittyneiden tapausten takia. On tällä hetkellä Kanariansaarten öljynporauskieltokansanäänestyskin jäissä perustuslakituomioistuimen hyväksyttyä hallituksen valituksen aiheesta. Dialogin sijaan perustuslakituomioistuin on ollut pääministeri Mariano Rajoyn vakiokortti Katalonian itsenäistymisliikkeen edessä.

 

Emme oikeastaan siis tiedä oliko 9. marraskuuta (käytän tästä eteenpäin lyhennettä 9N) järjestetty äänestys, tai sitä ennen suunniteltu kansalaiskysely, laittomia. Varmasti tiedämme sen sitten vasta kun perustuslakituomioistuin antaa päätöksensä asiasta. Sen lisäksi että tuomioistuin katsoo kylmänviileästi kaikki laittomiksi, on sellainenkin mahdollista että kansalaiskyselyistä tehty yleinen laki (ei itsessään sisällä toimivallan ylitystä) ja Katalonian toimet tämän toteutuneen 9N äänestyksen järjestämiseksi (ei katsota olleen lain kiertämistä) katsotaan laillisiksi ja ainoastaan asetus kansalaiskyselystä tuomitaan laittomaksi (ylittää Katalonian aluehallituksen valtuudet – Espanjan yhtenäisyys on kaikkien espanjalaisten, ei katalaanien päätettävissä). Sekin on hyvä pitää mielessä että Espanjan hallituksen virallinen kanta on ollut että Katalonian kansaäänestys on laiton (kuin sillä miten siinä kävisi, ei olisi mitään merkitystä, ja jos se vain suinkin olisi laillista, Espanja mielihyvin antaisi Katalonian äänestää). Tämä laittomuus perustuu pääasiassa siihen että Espanjan perustuslain artiklan 1 kohta 2 sanoo suvereniteetin kuuluvan Espanjan kansalle, ja artikla 2 perustuslain perustuvan Espanjan valtion hajottamattomaan yhtenäisyyteen. Siinä mielessä itsestään selvyyksiä että tuskin minkään valtion perustuslaki suoraan salli alueensa irtautuvan itsestään, vaikka sitä ei välttämättä suoraan kiellettäisikään. Onhan Italiassakin hieman samantapainen tilanne kun Italian hallitus on valittanut maan perustuslakituomioistuimeen Veneton alueparlamentin hyväksymästä laista neuvoa-antavan itsenäistymiskansanäänestyksen järjestämisestä.

 

Pohjimmiltaan kyseessä ei siis ole juridinen ongelma vaan poliittinen ongelma. Jos Espanjan kanta asiaan on yksiselitteisesti se että Katalonian itsenäistymisäänestys on laiton, on luonnollisesti myös itsenäistyminen laitonta, ja jos kansanäänestyksestä ei neuvotella, ei myöskään itsenäistymisestä neuvotella. Täten Espanjan täytyy tehdä valinta; joko nykyinen perustuslakituomioistuimen taakse piiloutuminen ja neuvottelemattomuuden kanta tai sitten Ison-Britannian tie ja kansanäänestyksen salliminen tavoitteena itsenäistymisliikkeen voittaminen sitä kautta.

 

Kataloniassa on vahva tahto itsenäistymiseen, mihin palataan vielä läpi tekstin, ja vaikka on mahdollista, joskin en pidä sitä todennäköisenä, että itsenäistymisliike ”häviää” Katalonian sisäiseen poliittiseen myllerrykseen puolueiden välillä, ja koska demokratia ei ole lakeja varten vaan lait demokratian tuotoksia (laajemmin viittaan tällä Yhdistyneiden kansakuntien kansainväliseen tuomioistuimeen, joka Kosovon itsenäistymisen yhteydessä tulkitsi että yksipuolinen valtion itsenäistymisjulistus ei riko kansainvälistä oikeutta vaikka se olisikin maan, josta ollaan irtautumassa, perustuslain vastainen), Katalonia saattaa lopulta itsenäistyä täysin Espanjan vastustuksesta huolimatta yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen kautta. Tässä on syytä myös mainita että Espanjan kannalta olisi todennäköisesti parempi valita neuvotellun kansanäänestyksen tie koska näyttää siltä että Katalonian alueparlamenttiin muodostuu itsenäistymistä kannattava enemmistö (siellä on tällä hetkellä selkeä enemmistö kansanäänestyksen kannattajia ja toki myös enemmistö itsenäistymisen kannattajia mutta heiltä puuttuu selkeä mandaatti itsenäistymiselle kansalaisilta, mihin ensisijaisesti haluttaisiin sitova kansanäänestys) selkeästi helpommin, toteutukseltaan hieman vielä epäselvän, ennenaikaisten alueparlamenttivaalien avulla, kuin itsenäistymistä kannattava enemmistö muodostuisi kansanäänestyksessä.

 

Niille, jotka ihmettelevät että eihän ennenaikaisilla alueparlamenttivaaleilla voida itsenäistymistä ratkaista, vastaan että voidaan, ja Kataloniassa todennäköisesti tullaankin ratkaisemaankin, ellei sitten Espanjan myönny kansanäänestyksen järjestämiseen mikä on epätodennäköistä.

 

Käydään seuraavaksi läpi kaikkien oleellisten puolueiden, henkilöiden sekä muiden toimijoiden kannat Katalonian itsenäistymisen suhteen. Samalla selviää mitä on tapahtunut äänestystä seuranneina päivinä sekä löydetään osviittaa siihen mitä Kataloniassa tulee tapahtumaan seuraavien kuukausien ja ensi vuoden aikana, mistä koostetaan yhteenveto vielä tekstin loppuun.

 

Katalonian aluehallitus ja aluepresidentti Artur Mas (CiU)

 

ERC puolueen tukemana toiminut CiU puolueen, jolla on 50 edustajaa 135 paikkaisessa Katalonian alueparlamentissa, vähemmistöhallitus haluaa 9N äänestyksen jälkeen ensisijaisesti neuvotella Espanjan hallituksen kanssa sitovan kansanäänestyksen järjestämisestä. Heti äänestystä seuranneena maanantaina Artur Mas lähetti kirjeen pääministeri Rajoylle, jossa hän vaatii neuvottelujen uudelleenaloittamista. Rajoy ei ole siihen vielä virallisesti vastannut mutta sanoi heti äänestyksen jälkeen, ettei hänen kantansa asiassa ole muuttunut, Katalonia ei saa kansanäänestystään ja hän ei koskaan tule neuvottelemaan Espanjan hajoamisesta.

 

Neuvottelutien epäonnistumisen ollessa jo näköpiirissä aluepresidentti Mas on aloittanut neuvottelut muiden ns. itsenäisyyspuolueiden (CiU, ERC, ICV-EuiA ja CUP) sekä Katalonian sosialistipuolueen (PSC) kanssa seuraavista toimista. Mas on luvannut esittää oman tiekarttansa tulevaisuuteen maanantaina 24. marraskuuta.

 

Artur Mas on puhunut jo aiemmin ja vahvisti ennen 9N äänestystä että kyseinen äänestys on ainoastaan neuvoa- ja suuntaa-antava ja lopullinen, de-facto kansanäänestys, tullaan pitämään alueparlamenttivaalien muodossa, jollei Espanja suostu varsinaiseen kansanäänestykseen. Aluepresidentillä on oikeus hajottaa alueparlamentti ja määrätä ennenaikaiset alueparlamenttivaalit, mikä oikeus on muuten myös Espanjan hallituksella ja luonnollisesti itse alueparlamentilla siinä tapauksessa että aluehallitus saa epäluottamuksen ja uutta ei pystytä muodostamaan.

 

Miten ennenaikaisilla alueparlamenttivaaleilla voi sitten mitata Katalonian itsenäistymisen kannatuksen? Ensin täytyy todeta että tietenkin kansanäänestys olisi parempi ja kansainvälisesti tunnetuin tapa tällaisen asian ratkaisemiseen, mutta ellei sitä haluta pitää laittomana (mikä johtaisi ehkä jopa itsehallinnon lakkauttamiseen sekä varsin rajalliseen kansainväliseen tunnustukseen – ongelmia tosin voi joka tapauksessa olla edessä sitten myöhemmin esim. yksipuolisen itsenäistymisjulistuksen kanssa), on alueparlamenttivaalit kuitenkin huomattavasti parempi tapa kuin mielipidekyselyksikin tituleerattu 9N äänestys (mitä kukaan ei tietenkään pitänyt muuna kuin neuvoa-antavana). Oikeastaan alueparlamenttivaalien skenaarioita on kaksi, joista ensimmäinen on Artur Masin ja CiU puolueen (ainakin sen CDC siiven) tietyin ehdoin kannattama ja toinen lähinnä tasavaltalaisen vasemmiston ERC kannattama.

 

  1. Mas määrää ennenaikaiset alueparlamenttivaalit ja kaikki itsenäistymistä kannattavat puolueet muodostavat vaaliliiton, yhteisen ehdokaslistan ja yhteisen ytimekkään ohjelman, jossa ainoana kohtana on Katalonian itsenäistyminen. Jos tämä ehdokaslista voittaa vaalit, saa enemmistön parlamenttipaikoista sekä yli 50 % annetuista äänistä (jälkimmäinen ei periaatteessa välttämätön mutta käytännössä jotta voitaisiin puhua de-facto kansanäänestyksestä tarpeellinen), on Katalonia valinnut itsenäistymisen tien. Uusi itsenäistymisenemmistöinen parlamentti aloittaisi välittömästi itsenäisen Katalonian tasavallan valmistelun (lainsäädäntö, valtion elimet ja toiminnot, perustuslain laatiminen) sekä neuvottelut Espanjan valtion ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Neuvottelujen päätyttyä, joko onnistuneesti tai epäonnistuneesti, Katalonian alueparlamentti julistautuisi joko Espanjan parlamentin hyväksynnällä tai tarvittaessa yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi. Tämän jälkeen Katalonia pyytäisi tunnustusta maailman valtioilta sekä hakisi jäsenyyttä Yhdistyneisiin kansakuntiin sekä Euroopan unioniin muutamia mainitakseni. Lisäksi uuden itsenäisen Katalonian perustuslaista järjestettäisiin kansanäänestys (nyt itsenäisen Katalonian lainsäädännön puitteissa). Tätä vaihtoehtoa on kutsuttu kansainvälisessä uutisoinnissa nimellä plebiscite elections.

     

  2. Toinen vaihtoehto eroaa ensimmäisestä siinä mielessä että itsenäistymistä kannattavat puolueet eivät muodostaisi yhteistä ehdokaslistaa (ainakaan niin laajasti ettei sen ulkopuolelle jää yhtään itsenäistymistä kannattavaa puoluetta), vaan kävisivät kampanjaa omin ehdoin, mutta kuitenkin niin että kaikki itsenäistymistä kannattavat puolueet kirjaisivat vaaliohjelmaansa ensimmäiseksi kohdaksi Katalonian itsenäistymisen. Näin äänestäjät tietävät ovatko he antamassa ääntä itsenäistymiselle vai eivät. Oikeastaan tuloksen tulkinta on sama kuin ensimmäisessä: enemmistö parlamenttipaikoista sekä yli 50 % äänistä (tässä vaihtoehdossa tällä ei ole ehkä niin suurta merkitystä) sellaisille puolueille, joilla oli itsenäistyminen vaaliohjelmassaan, niin Katalonia olisi valinnut itsenäistymisen tien. Suhteellisissa vaalitavoissa on aina äänikynnyksiä (piileviä ja joskus lainsäädännöllisiä) ja ääniä annetaan aina puolueille, jotka eivät saa yhtään kansanedustajaa ja paikatkaan eivät jakaannu täysin äänimäärien mukaan, riippuen tarkemmasta vaalitavasta – joten esim. 45 % ääniosuudella voi hyvinkin saada yli 50 % parlamenttipaikoista. Riippuu ihan tulkinnasta, niin Kataloniassa ja Espanjassa kuin kansainvälisestikin, kuinka paljon painoarvoa annetaan äänimäärällä tällaisessa de-facto kansanäänestyksenä toimivassa alueparlamenttivaalissa. Toinen ero ensimmäiseen vaihtoehtoon on se että toisin kuin siinä, puolueet eivät ole keskenään sopineet itsenäistymisestä ja siihen liittyvistä vaalien jälkeisistä toimista kovinkaan tarkkaan etukäteen ja yhteisen ehdokaslistan tuoma yhtenäisyys puuttuu, jolloin vaalien jälkeiset neuvottelut näiden itsenäistymistä kannattavien puolueiden kesken olisivat erittäin oleelliset ennen kuin päästäisiin ensimmäisessä vaihtoehdossa kuvailtuihin seuraaviin vaiheisiin, jotka etenisivät tässä toisessa samalla tavalla. Myöskin sellainen ero olisi tähän viitaten että ensimmäisessä vaihtoehdossa ennen vaaleja käytyjä neuvotteluja (ja täten yhteistä listaa vaalien jälkeenkin) johtaisi todennäköisesti edelleen Artur Mas kun taas toisessa vaihtoehdossa se riippuu siitä nouseeko ERC CiU:n ohitse suurimmaksi puolueeksi. Tätä vaihtoehtoa on kutsuttu nimellä constituent elections.

 

CiU-puolueen suurempi siipi CDC

 

CDC on siis Artur Masin johtama Katalonian itsenäistymistä kannattava puolue ja selkeästi suurempi puolue CiU:ssa. Jos kansanäänestystä ei pystytä järjestämään, Mas haluaa ennenaikaiset alueparlamenttivaalit itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhteisellä ehdokaslistalla. Hän on kuitenkin myös sanonut, ettei määrää ennenaikaisia vaaleja ilman puolueiden yhtenäisyyttä. Lähtökohtaisesti CiU:n ja ERC:n yhteistyö on välttämätöntä minkään parlamenttienemmistön muodostamiseksi, jos asiassa on kyse Katalonian itsenäistymisprojektista. Teoriassa Artur Mas voisi yrittää hakea muissa asioissa (esim. ensi vuoden budjetti) tukea myös sosialisteilta mutta tällä hetkellä Katalonian itsenäistymisen ajamisesta pois kääntyminen olisi poliittinen itsemurha.

 

Lisäksi on huomioitava viime kuukausien mielipidetiedustelut, joissa ERC on ohittanut CiU:n (tosin viimeisimmässä CiU oli taas ottanut kärkisijan takaisin) – tämä varmasti on myös osittain taustalla Masin toiveessa yhteisestä ehdokaslistasta. Jos yhteistä listaa ei onnistuta luomaan, Mas haluasi ehkä hallita aina vuoteen 2016 asti, joskin hänet saatetaan painostaa joka tapauksessa ennenaikaisiin vaaleihin kansalaisten toimesta tai yksinkertaisesti vähemmistöhallituksensa kaatumisen takia. Lähtökohtana ennenaikaisille vaaleille tulisi kuitenkin olla nimenomaan de-facto kansanäänestys, ei ERC:n nousemin suurimmaksi puolueeksi.

 

Viimeisin alueparlamenttivaalien mielipidetiedustelu marraskuun alussa oli seuraava:

CiU 22,8 %, 34 paikkaa

ERC 21 %, 32 paikkaa

Sosialistit 10,8 %, 16 paikkaa

Ciudadanos 12 %, 15 paikkaa

Podemos 10,9 %, 14 paikkaa

Kansanpuolue 10 %, 13 paikkaa

ICV-EUiA 6,0 %, 7 paikkaa

CUP 3,7 %, 4 paikkaa

 

Tällaisella tuloksella nykyiset itsenäistymistä kannattavat puolueet (CiU, ERC, ICV-EUiA, jonka kanta tosin vielä hieman epäselvä ja CUP) saisivat 53,5 % äänistä ja 77 paikkaa alueparlamenttiin (68 vaaditaan enemmistöön). Vuoden 2012 vaaleissa kyseiset puolueet saivat 57,8 % äänistä ja 87 paikkaa. Muutoksen voi melkein kokonaan selittää uuden Podemos puolueen nousulla.

 

CiU-puolueen pienempi siipi UDC

 

UDC:n pääsihteeri Ramon Espadaler toivoo, ettei ennenaikaisia vaaleja tarvitsisi järjestää. UDC on kuitenkin ilmoittanut että jollei Espanja myönny kansanäänestyksen järjestämiseen, ei heille jää muuta mahdollisuutta kuin ennenaikaiset vaalit. Vaikka UDC on muuta CiU:ta vähemmän puhunut itsenäistymisestä, on todennäköistä että jos ennenaikaisiin vaaleihin päädytään, se pysyy yhteisessä rintamassa Artur Masin kanssa itsenäistymisen puolesta. UDC:n jäsenistössä ja äänestäjissä on kuitenkin jonkun verran myös itsenäistymisen vastustajia. On tietysti mahdollista että CiU hajoaisi lähitulevaisuudessa tämän takia mutta sitä arvioidessa on muistettava että Espanjan vastustus kansanäänestystä kohtaan on omiaan saamaan Katalonian itsenäistymisliikkeen reunoilla olevat poliittiset liikkeet pysymään itsenäistymisen kannalla ja toisekseen jos CiU teoriassa joskus hajoaa, siitä itsenäistymiskysymyksen takia poislähtevä osa olisi melko pieni.

 

Tasavaltalainen vasemmistopuolue ERC ja Oriol Junqueras

 

Perinteisen Katalonian itsenäistymispuolueen (CiU ryhtyi ajamaan itsenäistymistä oikeastaan vasta vuonna 2010 kun taas ERC on ajanut sitä perustamisestaan lähtien 1930-luvulta) tasavaltalaisen vasemmiston johtaja on karismaattinen ja kansanomainen, taloushistorian professori ja pienen Sant Vicenc dels Hortsin kaupungin pormestari Oriol Junqueras. ERC, jolla on 21 alueparlamenttipaikkaa, on tukenut CiU:n vähemmistöhallitusta vastineeksi aluehallituksen pyrkimykselle järjestää kansanäänestys itsenäistymisestä. Tämä CiU:n ja ERC:n yhteistyö hajosi Masin kieltäydyttyä järjestämästä kansalaiskyselyä laittomana mutta Junqueras kuitenkin antoi tukensa toteutuneelle äänestykselle sekä on ollut innokas neuvottelemaan 9N jälkeen jatkosta aluehallituksen kanssa.

 

ERC kuitenkin vaatii ennenaikaisia alueparlamenttivaaleja välittömästi ja on tästä syystä kieltäytynyt tukemasta aluehallituksen budjettia vuodelle 2015, jotta oleellisempi itsenäistymiskysymys ratkaistaan (ennenaikaisissa vaaleissa valittava parlamentti sitten päättäisi joko itsehallintoalueen vuoden 2015 budjetista tai itsenäistymistä kannattavien puolueiden voitettua itsenäisen Katalonian budjetista). Junqueras on myös sanonut että jos hänellä olisi parlamenttienemmistö, hän julistaisi Katalonian heti yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi. Tasavaltalaisella vasemmistolla ei lähtökohtaisesti ole mitään Artur Masin kannattamaa yhteistä ehdokaslistaa vastaan kunhan siihen kuuluvat puolueet sitoutuvat tarkkaan suunnitelmaan itsenäistymisen saavuttamiseksi heti ensimmäisestä vaalien jälkeisestä päivästä lähtien. ERC julkaisi heti 9N äänestyksen jälkeen oman tiekarttansa kohti itsenäistymistä ja se oli käytännössä sama kuin aikaisemmin esitetty jälkimmäinen vaihtoehto sillä erotuksella että pyrkimys yhteiseen listaan huomioidaan.

 

Vihervasemmisto ICV-EUiA ja Joan Herrera

 

Kahdesta puolueesta koostuva Katalonian vihervasemmisto, jolla on 13 alueparlamenttipaikkaa, on hieman villikortti itsenäistymisliikkeessä. Se on tukenut aluehallituksen suunnitelmia kansanäänestyksen järjestämisestä ja valtaosa sen äänestäjistä kannattaa itsenäistymistä. Kuitenkin sen johtaja Joan Herrera äänesti itse 9N äänestyksessä ”Kyllä-Ei” vaihtoehtoa (kyllä valtiolle mutta ei itsenäistymiselle) ja on sittemmin ilmoittanut ettei kannata kansanäänestyksen järjestämistä ennenaikaisten alueparlamenttivaalien muodossa. Vihervasemmisto on UDC:n kannalla siinä että Espanjaa tulisi painostaa lisää ja vaatia sitovaa kansanäänestystä – kuten tiedetään tämän vaihtoehdon toteutuminen näyttää hyvin epätodennäköiseltä. Vaikka ICV-EuiA ei aktiivisesti kampanjoi ennenaikaisten alueparlamenttivaalien puolesta on todennäköistä että jos CiU (ensin CDC ja UDC keskenään) ja ERC pääsevät sopuun siitä, ei Herrera uskalla jättäytyä sen ulkopuolelle.

 

Vasemmistoradikaali CUP

 

Ainoastaan kolme alueparlamentaarikkoa omaava CUP ei ole merkittävä tekijä itsenäistymisliikkeessä mutta kuitenkin neljäs ja viimeinen alueparlamenttipaikkoja omaava ns. itsenäistymispuolue, joka on ajanut kansanäänestyksen järjestämistä. CUP osallistui myös aluepresidentti Masin johtamiin neuvotteluihin 9N seuranneella viikolla mutta CiU:n ja eurokriittisen CUP:n välit ovat huonot. CUP ilmoitti kannattavansa ennenaikaisia alueparlamenttivaaleja mutta ei suostu mihinkään yhteiseen listaan Masin kanssa, ERC:n kanssa se voisi suostua. CUP:n lisäksi muita Katalonian itsenäistymistä kannattavia pieniä puolueita, mutta joilla ei ole alueparlamenttiedustusta, ovat viitisen kymmentä kunnanvaltuutettua ympäri Kataloniaa omaava solidaarinen itsenäistymispuolue SI sekä vielä pienemmät Estat Catalonia, Endavant, PSAN, MDT ja itsenäisyysallianssi.

 

Kansalaispuolue Ciudadanos

 

Katalonian oikeistoliberaali Ciudadanos, jolla on tällä hetkellä 9 paikkaa alueparlamentissa, on vielä Espanjan kansanpuoluettakin kovempi Katalonian itsenäistymisliikkeen vastustaja. Se kehotti boikotoimaan 9N äänestystä eikä missään yhteydessä tule tekemään yhteistyötä edellä mainittujen puolueiden kanssa.

 

Espanjan hallitus, pääministeri Mariano Rajoy ja kansanpuolue PP

 

Mariano Rajoyn kansanpuolue voitti Espanjan parlamenttivaalit vuonna 2011 ja nousi valtaan sosialisti Jose Luiz Zapateron tilalle. Se ei hyväksy Katalonian itsenäistymispyrkimyksiä ja on väittänyt, ettei ainoastaan kansanäänestys vaan kaikki muutkin Katalonian itsehallintolakiin pohjautuneet äänestysyritykset ovat perustuslain vastaisia. Espanjan hallituksen tekemät valitukset aiheesta ovat onnistuneesti läpäisseet perustuslakituomioistuimen seulan ja ne on otettu käsittelyyn. Kansanpuolue ei myöskään kannata Espanjan perustuslain ja aluehallinnon uudistamista, josta oppositio on puhunut, vaan haluaa ylläpitää nykyisen tilanteen.

 

Pääministeri Rajoy on 9N äänestyksen jälkeen kuitenkin luvannut tulla Kataloniaan keskustelemaan ja ilmoittamaan kantansa asiasta suoraan katalaaneille. Hän kuitenkin tuskin tulee myöntymään kansanäänestyksen järjestämiseen vaikka kansainvälisessä lehdistössäkin häntä jo painostetaankin Ison-Britannian tapaan myöntymään. Mitä tulee ennenaikaisiin alueparlamenttivaaleihin, PP ei luonnollisestikaan niitä kannata mutta toisaalta Espanjan hallituksella ei ole keinoja niitä myöskään estää. Se voi kuitenkin äärimmäisessä tilanteessa vastata vaalien jälkeiseen vaatimukseen itsenäistymisneuvotteluista alueparlamentin uudella hajottamisella (estää teoriassa itsenäistymisjulistuksen), lakkauttamalla Katalonian itsehallinnon (mikä oikeus sillä on perustuslain mukaan jos se katsoo Katalonian toimivan Espanjan etujen vastaisesti) ja jopa laatimalla separatistisen toiminnan kieltäviä lakeja, jotka johtaisivat puolueiden lakkauttamisiin sekä Katalonian poliittisen johdon vangitsemiseen. Tilanteen vakavuudesta huolimatta Espanja on kuitenkin demokraattinen yhteiskunta 2010-luvun Euroopan unionissa ja Euroopan neuvostossa, joten tällaiseen päätyminen ei ole todennäköistä, eikä tietenkään toivottavaa.

 

Kuitenkin on huomioitava se että jollei Espanja valitse kansanäänestykseen myöntymisen tietä, ja sitä kautta koita vakuutella Kataloniaa pysymään Espanjan osana, heille ei todennäköisesti jää muita vaihtoehtoja kuin, jos katalaanit todella valitsevat itsenäistymisen tien ennenaikaisissa vaaleissa, suostua neuvottelemaan itsenäistymistä, kieltäytyä neuvotteluista ja katsoa kun Katalonia itsenäistyy yksipuolisesti tai turvautua johonkin äsken esiteltyyn äärimmäiseen keinoon. Toisin kuin Baskimaan tapauksessa (toisaalta muistetaan että ETA:n aika on jo ohitse) katalaanit eivät ole antaneet mitään syytä Espanjalle käyttää äärimmäisiä keinoja itsenäistymisliikkeen voittamiseksi pidättäytymällä väkivallasta, vaikka espanjalaisessa lehdistössä tällä spekuloidaankin valitettavan usein (esim. kysytään lukijoilta tulisiko Katalonian itsehallinto lakkauttaa tai Espanjan sisäministeri antaa haastatteluja, joissa sanoo uskovansa katalaanien vielä tarttuvan aseisiin itsenäistymisen puolesta).

 

Espanjan pääoppositiopuolue PSOE

 

Sosialistinen työväenpuolue on suhtautunut kansanpuoluetta myönteisemmin ajatukseen Espanjan perustuslain muuttamisesta ja maan kehittämisestä liittovaltion suuntaan. Kuitenkaan myös PSOE ei suostu myöntämään Katalonialle virallista itsenäistymiskansanäänestystä ja sen perustuslakiuudistusehdotuksessa ei edelleenkään tunnustettaisi Kataloniaa kansakuntana (tällä hetkellä Espanjassa on tunnustettu kolme erityistä ”kansalaisuutta” (Katalonia, Baskimaa ja Galicia), mutta ei yhtäkään näistä kansankuntana – Espanjan kuningaskunta koostuu siis vain yhdestä kansakunnasta (Espanjasta) mistä valtaosa katalaaneista on eri mieltä. Heidän mielestään Katalonia on oma kansakuntansa ja toistaiseksi vielä osa Espanjaa.

 

PP:n alueellinen puolue Kataloniassa PPC

 

Katalonian kansallispuolue, jolla on 19 paikkaa alueparlamentissa, on käytännössä Espanjan kansallispuolueen haarakonttori ja sen suhtautuminen Katalonian itsenäistymisliikkeeseen on identtinen emopuolueen kanssa. PPC kehotti boikotoimaan 9N äänestystä ja tulee johtamaan itsenäistymisenvastaista kampanjaa mahdollisissa ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa.

 

PSOE:n alueellinen puolue Kataloniassa PSC

 

Kansanpuolueesta poiketen Katalonian sosialistinen puolue PSC, jolla on 20 paikkaa alueparlamentissa, on ottanut yhdessä selkeässä asiassa eri kannan kuin emopuolue PSOE. Vaikka PSC vastustaa Katalonian itsenäistymistä on se kannattanut ja myös äänestänyt alueparlamentissa kansanäänestyksen puolesta. PSC:n kanta näihin epävirallisimpiin eli toteutumatta jääneeseen kansalaiskyselyyn ja 9N mielipideäänestykseen oli aluksi myönteinen mutta se vaati noudattamaan Espanjan perustuslakituomioistuimen kieltoa äänestysten järjestämisestä. Sen kannattajakunta hajaantuu jokseenkin laajasti itsenäistymisen kannattajista, laajemman itsehallinnon kannattajien kautta vastustajiin, luonnollisesti painottuen itsenäistymisen vastustajiin. 

 

PSC ja Artur Mas kävivät lyhyet neuvottelut 9N äänestyksen jälkeen, jossa selvisi kaksi asiaa: 1) PSC on valmis tukemaan Masin aluehallitusta jos se luopuu itsenäistymishankkeesta (joitain poliitikkoja CiU:ssa tämä saattaa houkutella mutta käytännössä PSC:n kanssa liittoutuminen ja itsenäistymishankkeesta luopuminen voitaisiin tulkita poliittiseksi itsemurhaksi ja pidemmällä aikavälillä johtaisivat väistämättä tasavaltalaisen vasemmiston murskavoittoon vaaleissa) ja 2) PSC ei kannata ennenaikaisten alueparlamenttivaalien järjestämistä ja jos ne kuitenkin järjestetään, tulee se kampanjoimaan itsenäistymistä vastaan.

 

Espanjan uusi Podemos puolue

 

Ruohonjuuritasolta liikkeelle lähtenyt Podemos puolue on tänä syksynä saavuttanut Espanjan suuret puolueet mielipidemittauksissa ja on jopa mahdollista että se voittaisi ainakin äänimäärässä Espanjan seuraavat parlamenttivaalit joulukuussa 2015 – aiheuttaen hankalat hallitusneuvottelut. Lisäksi se aikoo kampanjoida ensi kertaa Kataloniassa juuri ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa, jos ne järjestetään. Puolueen johtaja Pablo Iglesias on sanonut että ”Kataloniasta tulee sellainen mitä katalaanit haluavat”. Vaikka puolue tuskin liittoutuu Kataloniassa itsenäistymistä kannattavien puolueiden kanssa, niin on oletettavaa että se maan perinteisen äärivasemmiston (yhdistynyt vasemmisto IU) tapaan teoreettisesti Espanjassa vallassa ollessaan myöntyisi viralliseen kansanäänestykseen Katalonian itsenäistymisestä. Kuitenkin todennäköisesti Katalonia ottaa ratkaisevat askeleensa itsenäistymistaipaleella ensi vuoden loppuun mennessä, eikä Podemos ehdi niihin vaikuttamaan – muuta kuin omalla kannatuksellaan Katalonian ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa, jossa se suurella todennäköisyydellä kampanjoisi itsenäistymistä vastaan.

 

Espanjan muut puolueet: yhdistynyt vasemmisto ja liberaali UPyD

 

Espanjan kommunistien perillinen IU eli yhdistynyt vasemmisto on maan kolmanneksi suurin puolue mutta selkeästi pienempi kuin PP ja PSOE. Se luonnollisesti vastustaa Katalonian itsenäistymistä mutta olisi valmis antamaan heille virallisen kansanäänestyksen Skotlannin tapaan. Kuitenkaan IU ei ole oikeastaan sellaisessa asemassa Espanjassa että sen kannalla olisi suurta vaikutusta – varsinkin nyt kun sen kannattajakuntaa lipuu Podemoksen kelkkaan.

 

Jos Ciudadanos on Kataloniassa ärhäkkäin itsenäistymisen vastustaja, on oikeistoliberaali UPyD Espanjassa vastaavasti vielä kansanpuoluettakin hanakampi Katalonian kritisoija sekä sen edustajien toimien (esim. europarlamentaarikon lähettämä kirje, jossa Katalonian nykyhallitusta verrataan Natsi-Saksaan) vuoksi selkeästi Katalonian vastainen puolue. Yhtäkaikki vaikka se on Espanjan neljänneksi suurin puolue, on se saanut minimaaliseen parlamenttiedustukseensa nähden ehkä liikaakin huomiota. Espanja on ollut oikeastaan koko ajan 1970-luvun lopun demokratiaan siirtymisen jälkeen selkeästi kaksipuoluemaa, jota nyt vasta Podemos on todenteolla haastamassa.

 

Katalonian kansalliskokous ANC sekä Omnium Cultural

 

Katalonian kansallispäivänä 11. syyskuuta järjestetyt yli miljoonan ihmisen mielenilmaukset vuosina 2010, 2012, 2013 ja 2014 sekä lukuisat pienemmät tapahtumat ovat olleet kansalaisjärjestöjen järjestämiä. Näistä järjestöistä ANC ja Omnium Cultural ovat suurimmat ja ylivoimaisesti tärkeimmät. Niitä molempia johtaa nainen: kansalliskokousta Carme Forcadell ja Omnium Culturalia Muriel Casals. Heidän yhteystyönään luoma kampanja itsenäistymisen puolesta on nimeltään ARA ÉS L´HORA (nyt on aika). Niiden poliittinen merkitys on myös suuri sillä niiden antama sekä muodollinen että käytännön tuki järjestelyjen muodossa aluehallituksen toteutuneelle 9N äänestykselle oli välttämätöntä sen onnistumiselle. Olisi ollut mahdollista että he olisivat tukeneetkin ERC:n ajatusta kansalaiskyselyn toteuttamisesta laittomana, pitäen mielessä kuitenkin sen että periaatteessa myös 9N kansalaisten osallistumisprosessiin perustuva äänestys pidettiin lopulta laittomana.

 

Tuettuaan 9N äänestystä, Forcadell sanoi ”Herra presidentti: määrätkää ennenaikaiset alueparlamenttivaalit. Haluamme päättää tulevaisuudestamme ennen kevättä 2015.” ja Casals sanoi: ”Emme enää halua miettiä suunnitelma A tai B, haluamme selkeän kaikkien hyväksymän suunnitelman sisältäen selkeät aikamääreet.” Näin ollen Katalonian kansalaisjärjestöt haluavat ennenaikaiset alueparlamenttivaalit viimeistään alkuvuodesta 2015 ja jos syystä tai toisesta tähän ei päädytä, voi odottaa merkittävää painetta niin aluehallitusta kuin muita poliittisia voimia kohtaan kansalaisjärjestöjen suunnalta. Niin ANC:llä kuin Omnium Culturalilla ei ole suurta väliä kummantyyliset vaalit (yhteinen lista vai itsenäistymistä kannattavat puolueet erikseen) järjestetään, kunhan jompikumpi toteutuu ja katalaanit pääsevät äänestämään de-facto kansanäänestyksessä. Tietenkin kansanäänestyksen sekä vaalien yhden asian teeman korostamiseksi Artur Masin suunnitelma eli yhteinen lista (mitä ERC ei ole myöskään sulkenut pois mutta toisin kuin CiU ei pidä välttämättömänä) itsenäistymisen puolesta olisi kansalaisjärjestöillekin mieluisin juuri sen selkeyden vuoksi. Poliittisten realiteettien takia siihen ei kuitenkaan välttämättä päästä.

 

Vastavuoroisesti kun se päivä koittaa että Artur Mas ilmoittaa ennenaikaisten alueparlamenttivaalien päivämäärän, ANC ja Omnium Cultural tulevat järjestämään suuren mielenilmauksen asian puolesta. Voi olla myös mahdollista että tarkka suunnitelma – kun se saadaan neuvoteltua itsenäistymistä kannattavien puolueiden kesken – sekä ennenaikaisten vaalien päivä ja ehdokaslistan tyyppi tullaan ilmoittamaan tällaisen tapahtuman yhteydessä.

 

Kansallisallianssi Katalonian itsemääräämisoikeuden puolesta

 

Tämä yli 3000 järjestöä, yritystä, puoluetta sekä muuta toimijaa sisältävä kansallisallianssi on edellä mainittujen kansalaisjärjestöjen ja puolueiden, jotka periaatteessa siis kuuluvat tähän myös, ohella ollut merkittävä tuki poliittiselle prosessille järjestää itsenäistymisäänestys Kataloniassa. Vaikka allianssi ei varsinaisesti ole järjestänyt mitään, on se ilmaissut ”ylimpänä” kansalaisyhteiskunnan edustajana kollektiivisen kantansa poliittiseen tilanteeseen. Esimerkiksi aluepresidentti Mas kutsui tämän allianssin ylimääräiseen kokoukseen heti Espanjan perustuslakituomioistuimen hyväksyttyä Espanjan valituksen 9N äänestyksestä vain viisi päivää ennen h-hetkeä ja Mas sai tällöin tuen järjestää kyseinen äänestys laittomanakin. Mainittakoon vielä että myös FC Barcelona kuuluu tähän kansallisallianssiin. Allianssi ei ole vielä kokoontunut 9N äänestyksen jälkeen mutta on oletettavaa että aluepresidentti Mas selvittää sen kannan ennen kuin julkaisee oman suunnitelmansa jatkosta sekä että sitä kuullaan ennen kuin lopullinen itsenäistymistä kannattavien puolueiden keskenään sopima suunnitelma ennenaikaisista alueparlamenttivaaleista sekä niiden käytänteistä selviää.

 

Katalonian kuntien yhteistyöjärjestö itsenäistymisen puolesta

 

Kunnat ovat olleet merkittäviä toimijoita Katalonian itsenäistymisliikkeessä. 13. syyskuuta 2009 vajaan 10 000 asukkaan Arenys de Muntin kunta oli ensimmäinen joka järjesti epävirallisen kansanäänestyksen Katalonian itsenäistymisen puolesta. Pian sadat kunnat seurasivat perästä huipentuen Barcelonan äänestykseen huhtikuussa 2011. Vuonna 2011 perustettiin myös kuntien yhteistyöjärjestö itsenäistymisen puolesta, johon kuuluu ehdoitta noin 700 alueen 947 kunnasta. Lisäksi laajempi lukumäärä kannattaa kansanäänestyksen järjestämistä. Lokakuun alussa 2014 peräti 920 Katalonian kuntien pormestaria saapui Barcelonaan ja toi aluepresidentti Masille vetoomuksen perustuslakituomioistuimen käsittelyyn ottaman kansalaiskyselyn puolesta – jälleen osoitus Katalonian itsenäistymisliikkeen poikkeuksellisuudesta. Samoin kuin kansallisallianssi, myös kuntien yhteistyöjärjestö kannattaa ennenaikaisten alueparlamenttivaalien järjestämistä, joten oikeastaan ainoa Katalonian sisäinen ongelma asiassa – mutta luonnollisesti oleellisin, on se että itsenäistymistä kannattavien poliittisten puolueiden tulisi päätyä yhteisymmärrykseen ennenaikaisten alueparlamenttivaalien käyttämisestä de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisen kannatuksen selvittämiseksi.

 

Euroopan unioni ja muu kansainvälinen yhteisö

 

Tilanteesta, jossa osa EU:n jäsenmaasta itsenäistyy omaksi valtiokseen, ei ole ennakkotapausta eikä unionin perussopimuksista löydy käytänteitä tilanteen varalle. Vaikka EU:n johtohahmotkin ovat esitelleet kielteisiä näkemyksiä itsenäistyneen valtion liittymisestä unioniin, Skotlannin tapauksen yhteydessä kävi selväksi että todennäköisin menettelytapa olisi kuitenkin itsenäistyneen valtion liittyminen unioniin ns. ohituskaistaa pitkin – ei automaattisesti mutta nopeutettua reittiä neuvottelujen kautta. EU on jäsenvaltioidensa yhteistyöelin ja vaikka Katalonia tällä hetkellä täyttää EU:n jäsenkriteerit, siellä on voimassa EU:n lainsäädäntö ja katalaanit ovat EU:n kansalaisia, uusi itsenäistyvä valtio ei voisi automaattisesti ilman neuvotteluja jatkaa unionin jäsenmaana itsenäistymisestään lähtien. Se pystyykö Katalonia liittymään unioniin heti itsenäistymisestä lähtien, riippuu siirtymäkauden pituudesta, neuvottelujen etenemisestä sekä siitä että kaikkien nykyisten jäsenmaiden (mukaan lukien Espanjan) hyväksyntä liittymiselle vaaditaan. Joka tapauksessa pidemmällä aikavälillä on vaikea nähdä taloudellisesti vahvan itsenäisen Katalonian (kuin myöskään oli vaikea nähdä itsenäisen Skotlannin) jäävän unionin ulkopuolelle.

 

Lähtökohtaisesti Espanjan ulkopuolella on vältetty ottamasta kantaa varsinaiseen Katalonian itsenäistymiseen sanomalla sen olevan maan sisäinen asia – mitä se onkin. Suomelle tämä asia saattaa tulla ajankohtaiseksi vasta sinä päivänä, jos sellaista tulee, kun pitäisi päättää itsenäisen Katalonian tunnustamisesta.

 

Mitä Kataloniassa tapahtuu seuraavaksi?

 

Ensimmäisenä katseet suuntaavat aluepresidentti Artur Masin suunnitelman julkaisemiseen 24. marraskuuta. Se saattaa vielä sisältää muutamaksi viikoksi varatun ajan neuvotteluille Espanjan kanssa kansanäänestyksen järjestämiseksi. Jollei Espanja muuta kantaansa dramaattisesti ja suostu kansanäänestyksen järjestämiseen, Katalonia katsoo sen vaihtoehdon sulkeutuvan hyvin pian.

 

Näin ollen edessä ovat ennenaikaiset alueparlamenttivaalit, todennäköisesti vuoden 2015 ensimmäisinä kuukausina. Aluehallitus on sanonut tämän vaihtoehdon olevan selvillä jouluun mennessä. Itsenäistymistä kannattavilla puolueilla on siis noin kuukausi aikaa sopia keskenään alueparlamenttivaalien kampanjoinnin tavasta. Neuvotteluissa oleellisia ovat ensin CiU:n molempien osapuolten CDC:n ja UDC:n väliset ja sitten erityisesti CiU:n ja ERC:n väliset. Vihervasemmisto lähtee todennäköisesti mukaan jos CiU ja ERC pääsevät sopuun keskenään. Jos nämä neuvottelut menevät täysin mönkään, on mahdollista että aluehallitus perääntyy ennenaikaisten vaalien järjestämisestä. Tällöin vähemmistöhallitus tulee kaatumaan, ellei se sitten nojaudu sosialistien tukeen, ja ennenaikaiset vaalit olisivat joka tapauksessa edessä. Tämä ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä sillä lähtökohtaisesti tahto esim. CiU:n ja ERC:n yhteiseen ehdokaslistaan on olemassa – puhumattakaan siitä että CiU saattaa suostua ennenaikaisiin vaaleihin myös ilman yhteistä ehdokaslistaa, kunhan itsenäistymistä kannattavat puolueet ilmoittaisivat kantansa itsenäistymiseen selkeästi. Tämä sen takia että viimeisissä mielipidetiedusteluissa CiU on onnistunut pysäyttämään kannatuksensa laskun ja saattaa pysyä suurimpana puolueena myös siinä tapauksessa että vaalit käytäisiin ilman yhteistä listaa.

 

Ennenaikaisten alueparlamenttivaalien onnistumiselle oleellista on se että kaikki itsenäistymistä kannattavat puolueet muodostavat joko osittaisen tai kokonaan yhteisen ehdokaslistan tai ilmoittavat ohjelmassaan selkeästi ja yksiselitteisesti kantansa Katalonian itsenäistymiseen. Näin ollen voidaan puhua de-facto kansanäänestyksestä ja katalaanit ovat äänestäessään tienneet ovatko he antamassa ääntä itsenäistymiselle vai ei. Siihen itsenäistyykö Katalonia vaikuttaa kaksi asiaa: saavatko itsenäistymistä kannattavat puolueet enemmistön parlamenttipaikoista (käytännössä mieluiten myös enemmistön äänistä) ja onnistuvatko ne sopimaan vaalien jälkeen keskenään toimista itsenäisen Katalonian luomiseksi sekä neuvotteluista Espanjan ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Tämä yhtenäisyyden saavuttaminen on sitä todennäköisempi mitä laajempi konsensus vaaleja seuraavista toimenpiteistä ja aikataulusta sekä mahdollisesti yhteinen ehdokaslista on saatu muodostettua ennen alueparlamenttivaaleja. Tässä tulee muistaa että ennenaikaisia alueparlamenttivaaleja ei todennäköisesti järjestetä jollei ainakin kohtalaisen laajaa konsensusta itsenäistymistä kannattavien puolueiden välille asiassa löydetä.

 

Espanja ei katso tapahtumia toimettomana mutta sille oleellisinta olisi nyt myöntyä kansanäänestyksen järjestämiseen Katalonian itsenäistymisestä. Jos se ei niin tee, ja Katalonian poliittiset puolueet eivät itse tunaroi tilannetta (mitä Espanja luonnollisesti toivoo, muttei laske sen varaan), edessä ovat ennenaikaiset alueparlamenttivaalit. Jos siihen saakka mennään, tilanne on jo karannut Espanjan käsien ulottumattomiin. Espanjan yhtenäisyyttä ei enää pelasta kuin katalaanit itse, jos he äänestäisivätkin itsenäistymistä vastustaville puolueille enemmistön ennenaikaisille vaaleissa, tai jos tulos olisi niin tiukka, ettei itsenäistymisenemmistöistä alueparlamenttia oikeastaan saataisi muodostettua. Vaikka Katalonian itsenäistyminen ei vielä alueparlamenttivaalien jälkeen toteutuisikaan lähitulevaisuudessa (voi viedä yli vuodenkin): jos katalaanit siinä äänestävät selkeän enemmistön itsenäistymistä kannattaville puolueille, Espanja on hävinnyt pelin. Mariano Rajoy jäisi historiaan pääministerinä, jonka aikana Espanja hajosi.

 

Katalonian itsenäistymisen ratkeaminen on siis lähellä. Jollei Espanja myönny viralliseen kansanäänestykseen, se on käytännössä enää kahden kysymyksen päässä:

 

  • Järjestetäänkö Kataloniassa ennenaikaiset alueparlamenttivaalit, joko itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhteisellä ehdokaslistalla tai sitten puolueiden erillisillä mutta selkeästi itsenäistymistä kannattavilla kampanjoilla?
  • Voittavatko itsenäistymistä kannattavat puolueet enemmistön näissä vaaleissa?

 

Ensimmäiseen kysymykseen tiedämme vastauksen todennäköisesti jo tämän vuoden puolella, puolueiden yhtenäisyyden suhteen viimeistään alkuvuodesta 2015. Toiseen kysymykseen, jos se tulee ajankohtaiseksi, tiedämme vastauksen puolen vuoden sisään. Jos vastaus molempiin kysymyksiin tulee olemaan kyllä, minun on kirjoitettava blogi otsikolla: Kataloniasta tulee itsenäinen valtio. Siihen että koska ja kuinka, sekä mitä tekee Espanja, on syytä paneutua tarkemmin vasta siinä tekstissä – epävarmuuksia on matkan varrella vielä useita.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Onpa pitkä blogi.

Tuskinpa Katalonia itsenäistyy tai erittäin todennäköisesti ei. Kaikki objektiiviset sekä Espanjan sisäiset että ulkoiset eli EU:n kannanotot viittaavat siihen, että Espanjaa ei hajoteta. Kaikkein myönteisin lopputulos voi olla, että Katalonia saa enemmän alueellisia oikeuksia itselleen.

Käyttäjän janneriitakorpi1 kuva
Janne Riitakorpi

Myönteisin lopputulos? Kenen kannalta? Espanjan, Katalonian, EU:n vai peräti Suomen? Siinä helposi juuri lipsutaan objektiivisesta näkökulmasta kun väitetään että jokin on yleisesti ottaen myönteinen tai hyvä lopputulos ja toinen sitten huonompi lopputulos. No todennäköisesti tarkoitat että Espanjan ja Katalonian kannalta yhteensä, ehkä viitaten taloudelliseen tilanteeseen, niin ok.

Jokatapauksessa, jollei ole katalaani, Katalonian poliittisen ja yhteskunnallisen tilanteen selittäminen ja ymmärtäminen sekä ehkä sen ennustaminen ovat huomattavasti oleellisempia kuin vastaaminen kysymykseen: "Tulisiko Katalonian itsenäistyä?". Välttäkäämme siis sitä.

Onko jokin taho hajottamassa Espanjaa? Periaatteessa nämä alueelliset itsenäistymisliikkeet esim. Kataloniassa. Mutta niissä lähtökohtana ei ole Espanjan hajottaminen vaan oman alueen itsenäistyminen. Yksittäiset Espanjan sisäiset ja vielä vähemmän EU:n kannanotot vaikuttavat melko vähän (tosin on tietenkin muistettava että juuri erityisesti Espanjan kansanpuolueen järkkymätön vastustus Katalonian itsemääräämisoikeutta kohtaan sekä siihen liittyneet lukuisat episodit perustuslakituomioistuimen kanssa ovat olleet keskeisin syy, huomattavasti oleellisempi kuin talouskriisi, siiihen että itsenäistymisen kannatus on noussut Kataloniassa jostain viime vuosikymmenen 30 % tämän hetken 50 %) siihen äänestävätkö katalaanit kansanäänestyksessä (johon Espanja tuskin suostuu) tai ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa itsenäistymisen puolesta.

En ryhdy kirjoittamaan blogejani tähän uudestaan, mutta vaikka minulla ei ole kantaa siihen tulisiko Katalonian itsenäistyä, olen jyrkästi eri mieltä arviosi kanssa että Katalonian itsenäistyminen on erittäin epätodennäköistä. Itse arvioisin sen melko todennäköiseksi jopa lyhyellä aikavälillä tarkoittaen esim. 1-2 vuotta. Laajemmat alueelliset oikeudet eivät ole neuvoteltavissa, eivät niin kauan kun kansanpuolue on vallassa. Tapahtumat Kataloniassa etenevät sitä vauhtia että ratkaisevat askeleet ehditään todennäköisesti ottaa jo ennen loppusyksyn 2015 Espanjan parlamenttivaaleja, eikä sosialistien ja Podemoksen, joista ensimmäinen on puhunut Kataloniaakin hyödyttävän perustuslakiuudistuksen puolesta ja jälkimmäinen on luvannut antaa Katalonialle virallisen kansanäänestyksen, mahdollinen voitto kansanpuolueesta ehdi välttämättä vaikuttamaan kuin siinä tapauksessa että katalaanit itse hylkäävät itsenäistymisen uurnilla (joka varsinkin ennenaikaisten vaalien skenaariossa on epätodennäköistä elleivät sitten Katalonian puolueet sotke omia riviään totaalisesti).

Voisin kuitenkin spekuloida seuraavaa että pidemmällä aikavälillä, jos seuraavat asiat toteutuvat, Katalonia saattaa lopulta hylätä itsenäistymishankkeensa ja tyytyä huomattavasti laajempaan itsehallintoon:

- Akuutin tilanteen ratkaisemiseksi järjestetyissä ennenaikaisissa alueparlamenttivaaleissa itsenäistymistä kannattavat puolueet jäisivät vajaaksi selkeästä enemmistöstä kuitenkin kampanjoituaan varsin yhtenäisesti
- Vaalien jälkeen CiU:n ja ERC:n yhteistyö jatkuisi, nyt keskittyen kuitenkin Espanjan parlamenttivaalien tarjoamiin realiteetteihin, ja tilanne rauhoittuisi hetkellisesti
- PSOE ja Podemos passittaisivat kansanpuolueen oppositioon seuraavissa Espanjan vaaleissa
- Heidän muodostama hallituksensa myöntyisi viralliseen kansanäänestykseen Kataloniassa, jossa katalaanit hylkäisivät itsenäistymisen, ja Espanjassa toteutettaisiin laaja perustuslaillinen uudistus, jossa Katalonia tunnustettaisiin kansakuntana osana Espanjan kuningaskuntaa ja sille myönnettäisiin Baskimaan ja Navarran kaltainen verotusoikeus

Kuten nähdään; Katalonian itsenästymisliikkeen taipumiseen vaaditaan se että katalaanit itse ääänestävät sitä vastaan ja että Espanja suhtautuisi suopeasti katalaanien vaatimuksiin (vastustus on omiaan lisäämään itsenäistymisen kannatusta, joten nämä liittyvät toisiinsa).

Jaakko Häkkinen

Perusteellisia katsauksiasi on ilo lukea, Janne!

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

George Orwell kirjoitti aikanaan kirjan "Katalonia, Katalonia". Siinä kuvataan Espanjan sisällissodan aikaisia hirvittävyyksiä. Orwell poistui maasta kyllästyttyään siihen, kun stalinistit tappoivat anarkisteja saati sitten francolaisia. Katalonian kohtalo oli silloin ja pitkään sodan jälkeen aivan kauhea.

Muuten DDR:n Stasin johtaja Mielke oli hoitamassa jo Espanjassa sittemmin Työkalu-Saksassa johtamiaan vainoja sekä puhdistuksia

Jokainen ihminen, joka on inhimillinen ja hänellä on tunteva sydän rinnassaan eikä kommunistinen jääkappale, haluaa Katalonialle tapahtuvan mahdollisimman hyvää. Heillä on oikeus ainakin itsehallintoon, mutta realiteetit tässä maailmassa ovat mitkä ovat.

Käyttäjän janneriitakorpi1 kuva
Janne Riitakorpi

Puhut asiaa. Katalonia on saanut kokea melkein kaiken mahdollisen alistamisen sekä vainon Espanjan perimyssodan 1714 ratkeamisen jälkeen, Barcelonan valtaaminen tuolloin oli heidän syyskuun 11. päivänsä ja sitä on sittemmin muisteltu Katalonian kansallispäivänä.

Francon aika, varsinkin sen alku, oli katalaaneille niin kuin baskeillekin, joiden alueita Franco kutsui petturiprovinsseiksi, erittäin vaikeaa aikaa. Poliittisen johdon maanpako Ranskassa - puhumattakaan presidentti Lluis Companyksen teloittamisesta Montjucin linnassa vuonna 1940 sekä katalaaninkielen käytön kriminalisointi muutamia mainitakseni.

Espanjan siirryttyä demokratiaan tilanne on luonnollisesti parantunut mutta Espanjan vuoden 1978 perustuslaki kaipaisi uudistamista, Katalonian erityisasema tunnustamista sekä vuoden 2006 itsehallintolain osittaisen mitätöinnin perustuslakituomioistuimen toimesta vuonna 2010 aiheuttamat haavat korjaamista. Ennenkaikkea katalaanit tarvitsisivat virallisen kansanäänestyksen tulevaisuudestaan. Kuten sanoit, realiteetit kuitenkin ovat mitkä ovat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset