*

Kirjoituksia ja kommentteja Katalonian poliittisesta tilanteesta

Katalonia äänesti itsenäistymisen puolesta - vai äänestikö?

Eilen 9. marraskuuta järjestetyn kansalaisten itsenäistymisäänestyksen alustavat tulokset on julkistettu. Katalonian aluehallitus päätti pitää kiinni suunnitelmastaan neuvoa-antavan äänestyksen, eräänlaisen lähinnä vapaaehtoisten vetämän kansalaisten osallistumisprosessin, järjestämisestä huolimatta Espanjan perustuslakituomioistuimen päätöksestä kieltää äänestys ainakin siksi aikaa kun se käsittelee Espanjan hallituksen valitusta aiheesta.

 

Ennen neuvoa-antavaa mielipideäänestystä Espanjan perustuslakituomioistuin oli estänyt kansanäänestyksen ensin tuomittuaan Katalonian alueparlamentin itsemääräämisjulistuksen perustuslain vastaiseksi ensin väliaikaisesti toukokuussa 2013 ja lopullisesti maaliskuussa 2014. Tämän jälkeen Espanjan parlamentti on hylännyt Katalonian alueparlamentin pyynnön järjestää virallinen ja sitova kansanäänestys perustuslain artiklan 150.2 mukaisesti huhtikuussa 2014. Tämän jälkeen Katalonian alueparlamentti laati lain neuvoa-antavan kansalaiskyselyn järjestämisestä 9.11. perustuen lain Katalonian itsehallinnosta artiklaan 122, jonka, ja siihen perustuvan Katalonian aluepresidentin antaman asetuksen, Espanjan perustuslakituomioistuin mitätöi ainakin käsittelyn (mikä kestää vähintään kuukausia, ehkä jopa vuosia) ajaksi syyskuussa 2014. Tämän jälkeen löyhästi itsehallintolain artiklaan 122 perustuva eräänlainen kansalaisten mielipidekysely (englanninkielinen termi tälle on ollut popular participation process eli kansalaisten osallistumisprosessi – virallisesti katalaanit eivät eilen käyneet äänestämässä vaan osallistumassa) jäi Katalonian ainoaksi lailliseksi vaihtoehdoksi – mikä sekin lopulta tuomittiin laittomaksi perustuslakituomioistuimen toimesta marraskuun alussa, vain viisi päivää ennen 9. päivän äänestystä.

 

Äänestys kuitenkin järjestettiin yli 40 000 vapaaehtoisen voimin, Katalonian aluehallituksen kantaessa varsinaisen oikeudellisen vastuun, sunnuntaina 9. marraskuuta. Kataloniassa on noin 7,5 miljoonaa asukasta, joista äänioikeutettuja oli Katalonian aluehallituksen mukaan 5,4 miljoonaa. Toisaalta väestölaskuun perustuvia arvioita 6,3 miljoonan äänioikeutetun määrästä on esitetty mutta koska äänestyksen ”epävirallisuudesta” johtuen normaalia äänestäjien ennakkorekisteröintiä ei ollut, tätä on vaikea sanoa varmasti. Jos kuitenkin aluehallituksen tiedottama 5,4 miljoonan luku on oikein, äänestysaktiivisuus oli noin 42,6 %.

 

Yhteensä 2 305 290 katalaania antoi äänensä. Äänestyslipukkeessa katalaaneilta kysyttiin kaksi kysymystä: tulisiko Katalonian olla valtio ja jos kyllä, niin tulisiko tämän valtion olla itsenäinen?

 

Kun äänistä on laskettu 100 % alustavat (lopulliset tarkastuslaskennan jälkeen marraskuun loppupuolella) tulokset ovat seuraavat:

 

Kyllä – Kyllä = 80,76 % (1 861 753 ääntä)

Kyllä – Ei = 10,07 % (232 182 ääntä)

Kyllä – Tyhjä = 0,97 % (22 466 ääntä)

 

Ei = 4,54 % (104 772 ääntä)

 

Hylättyjä ääniä = 3,09 % (71 131 ääntä)

Tyhjiä ääniä = 0,56 % (12 986)

 

Äänestys sujui hyvin ja oli jälleen kerran osoitus Katalonian itsenäistymisliikkeen kyvystä organisoida miljoonat liikkeelle rauhallisesti asiansa puolesta. Espanjan hallitus ei ryhtynyt mihinkään erityisiin esim. rikosoikeudellisiin toimiin periaatteessa perustuslakituomioistuimen päätöksen takia laittoman äänestyksen estämiseksi. Tosin Katalonian poliisi täytti velvollisuutensa ja toimitti luettelon äänestyspaikoista Katalonian yleiselle syyttäjälle, joka Espanjan oikeusministeriön painostuksella oli aloittanut tutkinnan Katalonian aluehallituksen toimista järjestettäessä laitonta äänestystä. Vaikka äänestystä ei estettykään, ei ole poissuljettua että Katalonian aluehallitus joutuu vastaamaan vielä lähiviikkoina oikeusteitse toimistaan äänestyksen järjestämisessä.

 

Lisäksi Espanjan perustuslakituomioistuin kieltäytyi kokoontumasta loppuviikosta ylimääräiseen istuntoon Katalonian aluehallituksen tekemän valituksen ja sunnuntaisen äänestyksen laillisuuden perustelun takia vaikka Katalonia sitä vaati ja perustuslakituomioistuin oli niin tehnyt käsitellessään ja kiireessä ylimääräisessä istunnossa hyväksyessään käytännössä yhden päivän aikana Espanjan hallituksen valituksen kansalaiskyselystä syyskuussa. Jos nimittäin Espanjan perustuslakituomioistuin lopulta ei tuomitsekaan tätä viimeisintä äänestyssuunnitelmaa (joka toteutui eilen) laittomaksi kuukausien käsittelyn jälkeen, se joutuu vastaamaan kritiikkiin siitä miksi se ei kokoontunut käsittelemään Katalonian aluehallituksen vastausta ja kantaa asiaan ennen äänestystä määrättyään äänestyksen ainakin käsittelyn ajaksi laittomaksi vain viittä päivää ennen äänestystä.

 

Ainoa äänestyspäivän häiriö oli muutamien Espanja-mielisten henkilöiden hyökkäys äänestyspaikalle Gironassa huutaen ”Eläköön Espanja”-huutoja ja hajottaen äänestysuurnia. Ääntenlaskenta sujui nopeasti ja tuloksia saatiin jo alkuyöstä. Itsenäistymisen kannattajien johtajat: aluehallituksen johtaja keskusta-oikeistolaisen CiU puolueen Artur Mas, tasavaltaisen vasemmiston ERC puolueen Oriol Junqueras, pienempien itsenäistymistä kannattavien puolueiden johtajat sekä kansalaisjärjestöjen johtajat Carme Forcadell (Katalonian kansalliskokous ANC) ja Muriel Casals (Omnium Cultural) kaikki olivat tyytyväisiä äänestysaktiivisuuteen ja itsenäistymisen kannattajien ylivoimaiseen voittoon. Espanjan pääministeri Mariano Rajoy tuomitsi äänestyksen farssina ja sanoi ettei sillä ole mitään merkitystä jatkon kannalta.

 

Espanjan yhtenäisyyttä kannattavat puolueet (lähinnä kansapuolue PP, Katalonian oma liberaali kansalaispuolue Ciudadanos sekä osittain Espanjan sosialistisen työväenpuolueen PSOE:n Katalonian alueellinen puolue) kehottivat Katalonian itsenäistymistä vastustaneita boikotoimaan perustuslakituomioistuimen laittomaksi tuomitsemaa äänestystä. He myös kritisoivat äänestyksen muodollisuutta ja epävirallisuutta – joka kuitenkin johtui ainoastaan siitä että virallisemmat äänestystavat aina sitovasta kansanäänestyksestä lähtien olivat Espanjan torjumia. Jos Katalonia olisi ryhtynyt lainvastaisesti valmistelemaan sitovan kansanäänestyksen järjestämistä ilman Espanjan hyväksyntää, olisi se todennäköisesti kohdannut rikossyytteitä, mahdollisesti jopa Espanja olisi lakkauttanut Katalonian itsehallinnon.

 

Tästä johtuen on aihetta olettaa että merkittävä osa niistä ketkä eivät äänestäneet, eivät myöskään kannata Katalonian itsenäisyyttä. Tähän on syytä paneutua tarkemmin. Jos kyseessä olisi ollut virallinen kansanäänestys (jollainen Kataloniassa on Espanjan myötävaikutuksella viimeksi järjestetty vuonna 2006 uutta itsehallintolakia hyväksyttäessä – uuden itsehallintolain osittainen mitätöiminen ja muuttaminen Espanjan perustuslakituomioistuimen toimesta vuonna 2010 sysäsi Katalonian itsenäistymisliikkeen viimeisimmän vaiheen käyntiin, johon on kuulunut yli miljoonan ihmisen mielenilmaukset vuosittain kansallispäivänä 11. syyskuuta, ja joka kulminoitui tähän eiliseen äänestykseen – nyt on alkamassa uusi vaihe Katalonian itsenäistymisliikkeessä, jota kuvastavat termit sitova kansanäänestys, ennenaikaiset alueparlamenttivaalit itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhteisellä ehdokaslistalle sekä yksipuolinen itsenäistymisjulistus) olisi nämä äänestämättä jättäneet henkilöt voitu sivuuttaa helpommin sanomalla että miksi ette sitten äänestäneet. Nyt kyseessä oli kuitenkin periaatteessa laiton äänestys, joka ei itsenäistymisen kannattajienkaan mielestä ollut sitova, ainoastaan neuvoa-antava prosessille kohti itsenäisyyttä.

 

Minkälainen äänestysaktiivisuus olisi sitten ollut odotettu ilman erityisiä boikotteja? Käytännössä paras vertailukohta on juuri vuoden 2006 Katalonian alueellinen kansanäänestys uudesta itsehallintolaista, jossa äänestysaktiivisuus oli 49,4 %. Silloin reilut 2,5 miljoonaa katalaania äänesti kun itsenäistymisäänestyksessä äänesti reilut 2,3 miljoonaa (mikä on todennäköisesti nyt se 42 % äänestysaktiivisuus). Tähän verrattuna 42 % äänestysaktiivisuus ei ole niin huono miltä se yleisesti voisi tuntua. Kuitenkin luulisi – ja niin onkin – että itsenäisyydestä päättäminen saa uurnille enemmän ihmisiä kuin uudesta itsehallintolaista päättäminen, joka sekin toki oli erittäin merkittävä hetki Katalonian autonomian suhteen. On varmaa että ainakin 50 % katalaaneista äänestäisi sitovassa kansanäänestyksessä, todennäköisesti paljon enemmän.

 

Koska on hyvin mahdollista että Katalonia ei saa koskaan sitovaa kansanäänestystään, vaan itsenäistyminen ratkaistaan lopullisesti ennenaikaisissa (ei välttämättä ennenaikaiset mutta todennäköisesti, aikataulun mukaan seuraavat marraskuussa 2016) alueparlamenttivaaleissa, joissa joko puolueet ainakin kertoisivat kantansa itsenäistymiseen selkeästi, tai vielä parempaa itsenäistymistä kannattavat puolueet muodostaisivat vaaliliiton ja yhteisen ehdokaslistan, voidaan nyt ennakoida ja miettiä myös kansanäänestyksen äänestysaktiivisuutta sitä kautta. Vuoden 2012 alueparlamenttivaaleissa äänestysaktiivisuus oli 67,8 %. Kerrotaan tähän väliin vielä että vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleissa Kataloniassa äänestysaktiivisuus oli 47,4 % mikä oli selkeästi korkeampi kuin vuonna 2009 (36,9 %). Voi siis ainakin sanoa että itsenäistymisäänestyksessä äänesti enemmän katalaaneja kuin vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleissa.

 

Lähdetään siitä oletuksesta että mahdollisessa kansanäänestyksessä itsenäistymisestä äänestysaktiivisuus nousisi edellisten alueparlamenttivaalien tasolle, jopa siitä yli esim. lähelle 75 prosenttia. Tällöin noin neljä miljoonaa katalaania antaisi äänensä verrattuna sunnuntaisen itsenäistymisäänestyksen 2,3 miljoonaan. Tällöin uusia äänestäjiä olisi 1,7 miljoonaa. Jos teoriassa nämä kaikki 1,7 miljoonaa äänestäisivät itsenäistymistä vastaan, ja toisaalta taas ne ketkä valitsivat Kyllä – Ei vaihtoehdon sunnuntaina (reilu 200 000) jakautuisivat suurin piirtein 50/50 vaihtoehtojen taakse, äänestyksestä tulisi tiukka. Kuitenkin tälläkin varsin Espanja-myönteisellä arviolla että kaikki ketkä eivät syystä tai toisesta äänestäneet sunnuntaina äänestäisivät kansanäänestyksessä itsenäistymistä vastaan, itsenäistymisen kannattajat voittaisivat noin 100 000 äänen erolla mikä tarkoittaa prosenteissa 51–49 tulosta. Todellisuudessa arvioisin näiden äänestäjien jakautuvan 2/3 enemmistöllä itsenäistymisen vastustajiksi tulevaisuuden mahdollisessa itsenäistymiskansanäänestyksessä.

 

Tästä johtopäätöksenä voi vetää sen että kyllä: itsenäistymisen kannatus ei ole Kataloniassa 80 % luokkaa ja kyllä: enemmistö äänestämättä jättäneistä luultavasti äänestäisi itsenäistymistä vastaan virallisessa kansanäänestyksessä, mutta luvut osoittavat että itsenäistymisen kannattajilla on selkeä etumatka ja sunnuntain äänestys vahvisti käsitystä että enemmistö Katalaaneista haluaa itsenäistyä. On väärin vetää sellaisia johtopäätöksiä sunnuntaista että 7,5 miljoonan ihmisen Kataloniassa 1,8 miljoonaa ihmistä kannattaa itsenäistymistä ja 5,7 miljoonaa ihmistä vastustaa (tai äänioikeutettujen tapauksessa 1,8 miljoonaa kannattaa ja 3,6 miljoonaa vastustaa). 9. marraskuuta annettiin ääniä itsenäistymisen puolesta. Jos Espanja itse uskoisi väitteeseensä, se antaisi Katalonian järjestää kansanäänestyksen itsenäistymisestä ja siten pyyhkisi itsenäistymisliikkeen poliittiselta kartalta nöyryyttävän tappion seurauksena. Näin asia ei kuitenkaan ole vaan, kuten mielipidetiedustelut ovat osoittaneet: enemmistö katalaaneista todennäköisesti äänestäisi itsenäistymisen puolesta kansanäänestyksessä, joskin tuo enemmistö ei tietenkään ole merkittävän suuri ja mahdollisessa kansanäänestyksessä yllättyisin jos vaihtoehtojen ero olisi yli kymmenen prosenttiyksikköä.

 

Jätetään kansanäänestys nyt kuitenkin sivuun koska valitettava tosiasia on se että Espanjan hallitus tuskin tulee siihen suostumaan. Sekä aluepresidentti Mas että hänen vähemmistöhallitustaan tukeva ja mielipidetiedusteluja johtava vasemmistolainen ERC puolue ovat esittäneet että lopullinen ratkaisu Katalonian itsenäistymiseen on pakko kysyä kansalaisilta alueparlamenttivaalien yhteydessä koska virallista kansanäänestystä ei pystytä järjestämään kuin laittomasti. Lähinnä vapaaehtoisten järjestämä kansalaisten osallistumisprosessiin perustuva neuvoa-antava äänestys (sekä periaatteessa sitä edeltänyt vaihtoehto eli neuvoa-antava kansalaiskysely, joka olisi sisältänyt esimerkiksi äänestäjien ennakkorekisteröinnin ja täten tarkan äänestysprosentin) ovat ”helpommin” järjestettävissä laittomasti siinä mielessä että ne eivät ole sitovia. Nyt täytyy myös muistaa että ainoastaan kansanäänestys on selkeästi laiton järjestää ilman Espanjan lupaa, kansalaiskyselyn ja sunnuntaisen äänestyksen tapauksessa emme tiedä sitä vielä – ne ovat toistaiseksi tuomittu laittomiksi kunnes Espanjan perustuslakituomioistuin ratkaisee asian. Katalonia saa oman itsehallintolain mukaan järjestää molempia mutta ongelmana on niissä esitetty kysymys (Katalonian itsenäistyminen), jonka on tulkittu koskevan kaikkia espanjalasia. Käytännössä ollaan siis melko paljon irtauduttu todellisuudesta kun Espanjassa pohditaan sitä kumman oikeus on ensisijainen: espanjalaisten oikeus päättää siitä kuuluuko Katalonia Espanjaan vai katalaanien oikeus päättää omasta tulevaisuudestaan. Periaate ja käytäntö eroavat tässä aika selkeästi. Joka tapauksessa sitovan kansanäänestyksen järjestäminen laittomasti olisi johtanut todennäköisesti rikossyytteisiin Katalonian aluehallintoa ja johtavia poliitikkoja vastaan, ehkä jopa Katalonian itsehallinnon lakkauttamiseen sekä separatististen puolueiden kieltämiseen.

 

Ennenaikaisten alueparlamenttivaalien järjestäminen vaatii kolmea asiaa: 1) itsenäistymistä kannattavat puolueet eli CiU, ERC sekä pienemmät ICV ja CUP muodostavat vaaliliiton ja yhteisen ehdokaslistan, jonka ohjelman ensimmäisenä kohtana olisi Katalonian itsenäistyminen (CiU haluaa ensin neuvotella Espanjan kanssa ja ERC haluaisi julistautua tällaisen vaalin jälkeen välittömästi itsenäiseksi valtioksi). ERC:n johtaja Oriol Junqueras on myös sanonut että hän julistaisi Katalonian yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi, jos ERC muodostaisi yksin aluehallituksen, ja sillä olisi yksinkertainen enemmistö alueparlamenttipaikoista – mikä ei ole mahdotonta, jos puolueet kampanjoivat alueparlamenttivaaleihin yksikseen, koska ERC johtaa mielipidetiedusteluja selkeästi. ERC olisi myös halunnut että aikaisempi kansalaiskysely olisi järjestetty laittomana huolimatta perustuslakituomioistuimen päätöksestä. Lopulta Masin aluehallitus järjesti kansalaisten osallistumisprosessiin perustuvan äänestyksen laittomasti joten tässä asiassa ero ei lopulta näiden välillä ollut suuri.

 

2) Toinen asia on se että nykyinen aluehallitus ja sen johtaja Artur Mas vakuuttuisi yhteisestä ehdokaslistasta (jonka muodostaminen on puolueiden, ei aluehallituksen vastuulla), ja todella hajottaisi alueparlamentin määräten ennenaikaiset vaalit. Mas on sanonut, ettei hän määrää vaaleja jollei laajaa yhteistä listaa itsenäistymisen taakse saada muodostettua. Hän tietää että viimeistään 2016 aluevaaleissa ERC nousee suurimmaksi puolueeksi ja hän joutuu todennäköisesti oppositioon. Tosin Mas on sanonut, ettei halua jatkaa politiikassa enää kovin kauaa mutta tulee johtamaan itsenäistymiskampanjaa niin kauan kuin kansa hänelle mandaatin antaa. Mikä olisikaan parempi tapa siirtyä eläkkeelle kuin johdattamalla Katalonia itsenäisyyteen ja jäämällä historiaan itsenäisen Katalonian ensimmäisenä presidenttinä. Tosin Oriol Junqueras on vahva nimi tuohon jälkimmäiseen tehtävään jos se koskaan tulee ajankohtaiseksi.

 

3) Kolmas asia, jonka ennenaikaiset alueparlamenttivaalit vaativat onnistuakseen (ja että ne ylipäätään järjestetään) on kansalaisjärjestöjen tuki. Ilman sitä on vaikea saada esitettyä katalaaneilla ja kansainvälisesti että alueparlamenttivaalit toimivat de-facto kansanäänestyksenä itsenäistymisestä. Molemmat johtavat kansalaisjärjestöt, jotka ovat olleet vastuussa kansallispäivien yli miljoonan ihmisen mielenilmauksista, Katalonian kansalliskokous ja Omnium Cultural, vaativat lupautuessaan tukemaan aluehallituksen viimeisintä äänestyssuunnitelmaa (joka toteutui sunnuntaina) että Artur Mas määrää ennenaikaiset alueparlamenttivaalit kolmen kuukauden kuluessa äänestyksestä ja itsenäistymistä kannattavat puolueet muodostavat yhteisen ehdokaslistan. Ajatus vaaleista ratkaisevana äänestyksenä on siis vahvasti kannatettu Katalonian itsenäistymisliikkeen keskuudessa ja ongelmat liittyvätkin lähinnä puolueiden yhtenäisyyteen sekä kansainvälisen tunnustuksen saamiseen tälle hieman erikoiselle ”kansanäänestykselle” itsenäistymisestä.

 

Vuoden 2012 Katalonian alueparlamenttivaaleissa itsenäistymistä kannattavat puolueet saivat yhteensä noin 2,1 miljoonaa ääntä. CiU ja ERC, jotka saivat 71 paikkaa (68 vaaditaan yksinkertaiseen enemmistöön) parlamenttiin keräsivät tästä potista 1,6 miljoonaa ääntä. Muistutuksena sunnuntaina 1,8 miljoonaa katalaania äänesti itsenäistymisen puolesta. Pelkästään se äänimäärä sellaisenaan riittäisi todennäköisesti juuri ja juuri yksinkertaiseen enemmistöön parlamenttipaikoista mikä mahdollistaisi jopa julistautumisen yksipuolisesti itsenäiseksi valtioksi. Todennäköisesti kuitenkin, jotta voidaan katsoa katalaanien enemmistön antaneen mandaatin itsenäistymiselle, tulisi alueparlamenttivaaleissa vaatia sekä yksinkertaista enemmistöä parlamenttipaikoista että yli 50 % ääniosuutta itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhteiselle listalle. 1,8 miljoonaa ääntä sellaisenaan ei todennäköisesti siihen riittäisi, joten päästään samaan mitä pohdittiin kansanäänestyksen tapauksessa. Siinä nähtiin että jolleivat kaikki sunnuntaina äänestämättä jättäneet äänestä itsenäistymistä vastaan ja äänestysaktiivisuus nouse reilusti yli 75 %, on itsenäistymisen kannattajien voitto myös äänimäärässä todennäköisempi.

 

Tästä syystä jos ennenaikaisiin alueparlamenttivaaleihin päädytään, tulisi itsenäistymistä kannattavan ehdokaslistan olla mahdollisimman laaja. Sen ulkopuolelle ei saisi jäädä puoluetta, joka jossain määrin kannattaisi itsenäistymistä. Äänestäminen ja valinta on tehtävä katalaaneilla mahdollisimman selkeäksi koska kyse on erittäin tärkeästä asiasta. Vastaavia ennakkotapauksia (vaalien käyttämistä itsenäistymiskansanäänestyksenä) maailmanhistoriasta ei juuri löydy, vaikka yhden asian vaalit sinänsä eivät poikkeuksellisia olekaan. On tietysti myös mahdollista että itsenäistymistä kannattavat puolueet eivät kävisi vaaleja yhteisellä listalla vaan pelkästään asettaisivat kukin vaaliohjelmaansa ensimmäiseksi kohdaksi Katalonian itsenäisyyden. Tällöin kuitenkin nousisi ilmaan ajatus siitä kuinka kyseiset puolueet voisivat sopia itsenäistymisestä vaalien jälkeen jos he kerran eivät onnistuneet sopimaan yhteisestä listasta ennen vaaleja. Lisäksi vaalien markkinoiminen de-facto kansanäänestyksenä olisi silloin hankalampaa.

 

Lisäksi neljä periaatteessa itsenäistymistä kannattavaa puoluetta eivät oikeastaan aivan täysin kannata itsenäistymistä vaikka ne kaikki olisivat halunneet sitovan kansanäänestyksen. Keskusta-oikeistolaisen CiU puolueen (joka koostuu kahdesta puolueesta CDC ja UDC) pienempi haara UDC ei ainakaan vielä kannata itsenäistymistä ja lisäksi vihreissä (ICV) on hajaannusta kyseisessä asiassa ja sen johtaja Joen Herrera äänestikin sunnuntaina Kyllä – Ei. Myös CiU:n ja erityisesti pienen vasemmistolaisen CUP:n, mutta myös ERC:n välit eivät ole ollet kovin hyvät johtuen aikaisemmista erimielisyyksistä kansalaiskyselyn järjestämisen suhteen. Lisäksi ERC haluasi julistautua heti vaalien jälkeen itsenäiseksi valtioksi, eikä kannata CiU:n tavoin neuvotteluja Espanjan kanssa, jotka ovat tosin osoittautuneet turhiksi kerta toisensa jälkeen. Joidenkin parlamentin ulkopuolisten pienpuoluiden, jotka kannattavat itsenäistymistä (esim. solidaarisuuspuolue), osallistumista itsenäistymistä kannattavaa yhteiseen ehdokaslistaan tulisi myös harkita.

 

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Huomenna Katalonian aluehallitus kokoontuu ja sen jälkeen Artur Mas kertoo suunnitelmistaan sekä seuraavista toimista. Jo tänään Mas on lähettänyt kirjeen Espanjan pääministeri Rajoylle, jossa hän pyytää Espanjaa myöntymään ja antamaan katalaaneille kansanäänestyksen itsenäistymisestä. Loppuviikkoon on suunniteltu laajat neljän jo mainitun itsenäistymistä kannattavan puolueen neuvottelut, jotka sitten näyttävät melko hyvin suuntaa mihin ollaan menossa. Jollei edistystä seuraavina viikkoina tapahdu kummallakaan saralla (aluehallituksen vaatimus kansanäänestyksestä Espanjan hallituksen suuntaan ja itsenäistymistä kannattavien puolueiden alustavat neuvottelut ennenaikaisista alueparlamenttivaaleista sekä yhteisestä ehdokaslistasta), kansalaisjärjestöt tulevat nostamaan metelin ja vaatimaan poliittisilta päättäjiltä määrätietoisia toimia tilanteen ratkaisemiseksi.

 

Syksyn vaikeiden hetkien aikana rakoillut itsenäistymistä kannattavien puolueiden yhtenäisyys on nyt, sunnuntaisen itsenäistymisäänestyksen, jälkimainingeissa helpohkoa korjata. Yleisesti ottaen helppoja viikkoja ja kuukausia ei kuitenkaan ole edessä. Ongelmat tiedostaneena on todettava että Katalonian itsenäistymisliikkeen edessä on vielä merkittäviä haasteita. Nyt kuitenkin on aistittavissa uuden vaiheen alkaneen. On mahdollista että vuodet 2010-2014 nähdään tulevaisuudessa yhtenä jaksona ja sunnuntaisesta äänestyksestä katsotaan alkaneen oma jaksonsa, joka saattaa huipentua Katalonian itsenäistymiseen.

 

9. marraskuuta 2014 Katalonia ei ehkä varsinaisesti äänestänyt kiistattomasti itsenäistymisensä puolesta mutta Katalonia ei todellakaan äänestänyt itsenäistymistä vastaan mitä jotkut ovat väittäneet äänestysprosentin takia. Päinvastoin: yli 1,8 miljoonan äänisaalillaan Katalonian itsenäistymisliike osoitti että sillä on mahdollisuus voittaa myös virallinen kansanäänestys, jossa äänestysaktiivisuus nousisi reilusti yli 70 % ja lähes kaikki sunnuntaina äänestämättä jättäneet äänestäisivät itsenäistymistä vastaan.

 

Jos Espanja ei suostu kansanäänestyksen järjestämiseen, Katalonia todennäköisesti valitsee ennenaikaisten alueparlamenttivaalien tien. Jos itsenäistymistä kannattavat puolueet yhdistyvät niin sisäisesti kuin keskenään yhteisen ehdokaslistan taakse, Espanja on vaikean tilanteen edessä. Nyt sillä olisi mahdollisuus neuvotella kansanäänestyksestä Katalonian kanssa. Puolen vuoden päästä Katalonia saattaa olla neuvottelupöydässä Espanjan kanssa vaatimuksenaan itsenäistyminen. Voi olla että Espanjan pääministeri Mariano Rajoy joutuu katsomaan viimeisinä virkakuukausinaan ennen uuden Podemos-puolueen vaalivoittoa Espanjan parlamenttivaaleissa joulukuussa 2015, kuinka itsenäinen Katalonia neuvottelee Euroopan unionin jäsenyydestä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset